Koti Artikkelit Arki Vastarintayhteiskunnan rakentaminen

Vastarintayhteiskunnan rakentaminen

6

Ärsyttääkö sinua, kun joudut arkisten asioiden hoidossa tukeutumaan tahoihin, joiden tiedät tukevan tavalla tai toisella valkoisten kansanmurhaa? Harmittaako, kun kaikki lähelläsi olevat ruokakauppaketjujen omistajat tukevat pakkomonikulttuurisuutta tai kun firmasi pomo palkkaa halpatyövoimaa suomalaisten edelle?

Entä suututtaako se, että veromarkoillasi elätetään vieraita, joita et haluaisi elättää, tai kun vaatetehtaat myydään lapsityövoimaa käyttäviin maihin? Ärsyynnytkö, kun elämästä tehdään ylipäätään niin hankalaa, ettet voi tehdä mitään käytännön asioita ilman, että jollain tapaa tuet tahoja, joita et haluaisi tukea? Elämä voi tuntua toisinaan siltä, että tekisi vain mieli pakata reppu ja muuttaa metsään loppuiäksi asumaan eroon koko yhteiskunnasta.

Jos metsään muuttaminen ei ole itsellesi mieluisa vaihtoehto, on olemassa myös muita mahdollisuuksia, joilla voit arkisten valintojen avulla taistella kansaasi murhaavaa yhteiskuntaa vastaan. Nämä vaihtoehdot ovat toki pitkäjänteisyyttä vaativia asioita, mutta toisaalta niin on metsään muuttaminenkin. Ja nykyisen valtion kanssa sopusoinnussa eläminen se vasta pitkiä hermoja vaatiikin.

 

Vaihtoehtokulttuurin rakentaminen ja tukeminen

Ehkä näkyvimmät vaihtoehtokulttuurin elementit ovat kansallismielisten omistamat vaatebrändit sekä musiikki. Vaatebrändit ovat ottaneet etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana isoja harppauksia eteenpäin, kun merkkejä on alkanut ilmestyä yhä enemmän ja joitakin myydään maailmanlaajuisesti. Tällaisten vaatebrändien tukeminen on tärkeää muun muassa niistä syistä, että ainakin jotkut näistä merkeistä tukevat kaikenlaista kansallismielistä toimintaa rahallisella panostuksella, minkä lisäksi olisi hienoa kyetä työllistämään aktiivisia kansallismielisiä sellaisiin työpaikkoihin, joista systeemi ei kykene heitä painostamaan irtisanomiseen.

Suomessakin suojelupoliisi voi ensi kesästä lähtien ahdistella kansallismielisten työnantajia, vaikkeivät heidän työntekijänsä olisi edes syyllistyneet mihinkään rikokseen. Euroopassa työpaikkojen kustannuksella painostaminen on jo pitkään ollut käytäntö.

Kansallismielinen musiikkikulttuuri on elänyt vahvana aina 80-luvulta lähtien. Myös Riimuradion Valkoista Kohinaa -ohjelma käsittelee tätä aihetta jaksoissaan. Suomessakin elää oma musiikkiskenensä, joka tuottaa levyjä ja järjestää konsertteja. Musiikki on itsessään helppo tapa levittää kansallismielistä aatetta – kaikkihan kuuntelevat musiikkia. Tietenkään radiot eivät anna näkyvyyttä “vääriä ajatuksia” herättävälle sanomalle, mutta on tietysti muitakin tapoja levittää tätä.

Internet on toiminut tässä loistavana kanavana, aivan kuten sanoman levittämisessä muutenkin. Esimerkiksi Saksassa ja USA:ssa on ollut projekteja, joissa painatetaan iso määrä kokoelmalevyä paikallisten yhtyeiden hittikappaleista ja jaetaan ne ilmaiseksi eteenpäin esimerkiksi ei-kansallismielisissä konserteissa, joissa voisi olla potentiaalisia musiikkityylistä pitäviä ihmisiä. Systeemikin on tietenkin ymmärtänyt näiden projektien vaarallisuuden ja se on vastannut niihin kotietsinnöillä ja kieltämällä kyseiset levyt. Nämä projektit on kustannettu aikaisemman levymyynnin tuotoilla.

Kuten kerrottua, myös Suomessa järjestetään kansallismielisiä konsertteja aktiivisesti. Konserteilla on useita tarkoituksia, joista mainittakoon ihmisten tapaaminen ja uusien kontaktien luominen, vaihtoehtoisen kulttuurivalinnan tarjoaminen valkoiselle nuorisolle sekä rahan kerääminen jotain tiettyä projektia varten. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kansallismieliset ovat järjestäneet viimeisen vuoden aikana kaksi konserttia, joissa on kerätty rahaa lakiteknisissä ongelmissa oleville kansallismielisille.

Musiikkiskene elää pitkälti itse itsestään: levyjä tuotetaan sen verran kuin on rahaa, ja rahaa saadaan levymyynnistä. Mikäli siis tekee mieli kuunnella kansallismielistä musiikkia, olisi toivottavaa, että ostaisit levyt Internetistä lataamisen sijasta tukeaksesi musiikkikulttuurin rakentamista. Tietenkin on hyvä, että tätä musiikkia on myös helposti saatavilla Internetissä ilmaiseksi, koska sillä tavoin se saavuttaa uusia kuuntelijoita, mutta jo vakiintuneiden fanien olisi suotavaa maksaa levyistänsä.

Sama asia toimii myös konsertteihin; niitä yleensä järjestetään edellisen konsertin tuotoilla, tai sitten tappiolla järjestetyn konsertin tappioita maksetaan järjestämällä pienempiä keikkoja paikallisilla yhtyeillä. Menemällä siis paikalle ja maksamalla lipustasi varmistat, että näitä konsertteja järjestetään jatkossakin. On myös huomioitava, että niin bändit, levyjen tuottajat kuin konserttien järjestäjätkin toimivat vapaaehtoispohjalta, ei oman etunsa ajamisen vuoksi. Tätä intohimoa et valtavirtamusiikin parista löydä.

Kadulle.comin uudistus – miten se liittyy asiaan?

Viime aikoina on tullut yhä enemmän esille tiettyjen ketjujen viha kansallismielisiä kohtaan – esimerkkinä mainittakoon HOK-Elanto, joka ei antanut edes Suomalaisuuden liiton järjestää tiloissaan konserttia itsenäisyyspäivänä. Se myös palkkaa siirtolaisia suomalaisten ohi ja ajaa muutoinkin kulttuurimarxilaista ideologiaansa asiakkaiden rahoilla.

Osittain tämän motivoimana olemmekin halunneet tarjota kaikille isänmaallisille ihmisille vaihtoehdon, jossa heidän rahansa eivät mene mädättäjille. Moni on varmasti ihmetellyt, miksi uudistetussa kaupassamme myydään niin arkisia tuotteita. Se johtuu juuri vaihtoehdon tarjoamisesta; aikaisemmin et ole voinut valita, mistä ostat tavarasi, mutta nyt sinulle on olemassa aidosti isänmaallinen vaihtoehto.

Tietenkin tiedostamme, ettemme kykene kilpailemaan jättimäisten ketjujen kanssa ja että valikoimamme on ainakin toistaiseksi lievästi sanottuna suppeampi kuin isoilla kaupoilla. Jostain on kuitenkin aloitettava – kansallismielisen vaihtoehdon tarjoaminen ei ilmesty taivaalta vaan se on rakennettava pohjalta asti. Kun yhä useammat suomalaiset päättävät äänestää jaloillaan ja ryhtyvät tukemaan isänmaallisia firmoja, otamme jälleen askelia, joilla voimme haastaa yhteiskunnan.

Tästä ajatuksesta on lähtenyt Kadulle.com -kannatuskauppamme uudistus. Siksi pyydämmekin ihmisiä tukemaan mieluummin meitä kuin suomalaisvihamielisiä tahoja, vaikka se voisi olla toistaiseksi hieman epäkäytännöllisempää. Tue toimintaa: KADULLE.COM!

 

Vähävaraisten suomalaisten auttaminen

Suomalainen yhteiskunta hylkää vähävaraiset kansalaisensa, kuten eläkeläiset ja lapsiperheet. Lapsiperheillä on hankaluuksia saada leipää pöytään, saati kun pitäisi vielä ostaa jatkuvasti uusia vaatteita kasvaville nuorille. Koska valtiollista apua ei ole luvassa sen vertaa, että elämä olisi jotain muutakin kuin pennien laskemista, täytyy isänmaallisten ihmisten itse tarttua toimeen ja tukea heitä.

Suomalaisapu tarjoaakin jo apuaan resurssiensa mukaan esimerkiksi vaate- ja ruoka-avun kautta. Toimintaa voi tietenkin lisätä ja kehittää jokaisen osaavan ihmisen avustuksella – vaihtoehdot tämänkaltaisessa toiminnassa ovat käytännössä rajattomat. Tätä kautta suomalaisetkin oppivat luottamaan oikeasti rehellisiin auttajiin ja ymmärtävät, ettei valtiota kiinnosta pätkääkään heidän hyvinvointinsa.

 

Isänmaallisten firmojen yhteistyö

Monella meistä on varmasti kansallismielisiä tuttuja, joilla on oma firma. Oli kyse sitten jonkinlaisesta kaupankäynnistä, rakennusfirmasta tai ihan mistä tahansa, olisi kansallismielisten ihmisten suotavaa tukea lähtökohtaisesti näitä firmoja, mikäli tarvetta heidän tarjoamalleen asialle löytyy. Tukeminen voi onnistua joko yksityishenkilönä tai jonkinlaisena firmojen välisenä yhteistyönä riippuen tietenkin hieman tarjonnasta ja siitä, mitä ihminen sattuu juuri sillä hetkellä olemaan vailla.

Firmoja pyörittävien ihmisten olisikin hyvä tutustua toisiinsa, jotta he voivat ensi sijassa ottaa yhteyttä toisiin firman omistajiin tarpeen vaatiessa. Kutsukaa tätä jonkinlaiseksi hyvä veli -verkostoksi, jos haluatte, mutta minä kutsuisin sitä enemmänkin vaihtoehtoisen yhteiskunnan rakentamiseksi – sellaisen yhteiskunnan, jossa kansallismieliset tukevat toinen toisiaan työllistävästi eikä systeemi pääse tähän yhteistyöhön väliin. Jos kansallismieliset kykenevät yhä enemmän työllistämään toisiaan, ei systeemi voi painostaa heitä sen suhteen. Tämä antaa meille yhden lyömäaseen lisää. Siksi olisikin toivottavaa, että ihmiset ymmärtäisivät tukea lähtökohtaisesti aina omiaan, vaikka se voisi joissakin tapauksissa olla hieman hankalampaa kuin vaikkapa lähikauppaan meno. Myös jokainen henkilö, jolla on jonkinlaista ammattitaitoa, voi hyödyntää taitojaan tukeakseen ajatusta vastarintayhteiskunnasta.

Ajattele arkeesi sellaista elämää, jossa aamulla herätessäsi syöt ensiksi aamupalan, johon tarvittavat tuotteet olet ostanut kansallismielisen pitämästä kaupasta. Tämän jälkeen puet päällesi kansallismielisen omistaman vaatemerkin vaatteet, joiden jälleenmyyjänä toimii kansallismielinen kauppa. Sitten lähdet töihin, jossa pomo ja työtoverit ovat kansallismielisiä. Kun “suojelupoliisi” tulee valittamaan pomollesi hänen työntekijänsä olevan aktiivinen kansallismielinen, voi pomosi kertoa heille tietävänsä tästä jo ja kehua häntä vielä päälle esimerkilliseksi työntekijäksi.

Lounaalla menet kansallismielisen omistamaan ravintolaan syömään. Illalla taas käyt tapaamassa tovereitasi kansallismielisen omistamassa kahvilassa tai treenaat kansallismielisellä salilla. Tämän jälkeen palaat kotiin, jonka vuokranantaja on kansallismielinen ja jonka kalusteet on ostettu kansallismielisen omistamasta kalusteliikkeestä. Viikonloppuna taas suuntaat kansallismieliseen konserttiin, joka järjestetään kansallismielisten pyörittämässä tilassa. Jos autosi sattuisi hajoamaan, soittaisit kansallismieliselle autoasentajalle ja käyttäisit hänen palveluitaan. Jos remontoit kotiasi, soitat kansallismielisen remonttifirman omistajalle ja käyttäisit hänen palveluitaan, ja niin edelleen.

Kun tätä vielä venyttää, voivat kansallismieliset jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle vieläkin enemmän vaihtoehtoisilla valuutoilla, kuten vaihtokaupalla. Maatilan omistajan talon seinät pitäisi maalata? Ei muuta kuin soitto kansallismieliselle maalarille, joka suostuu ottamaan palkaksi tilan tuotteita sen edestä, mitä niihin muuten kuluisi rahaa. Tällöin virallinen yhteiskunta jää kokonaan toiminnan ulkopuolelle. Lähtökohtaisena ajatuksena tässä kaikessa on kuitenkin jättää virallinen yhteiskunta kokonaan taakse ja rakentaa uusi, vahvempi ja yhtenäisempi yhteiskunta, joka korvaa mädän ja tuhoon tuomitun valtion kokonaan.

Esimerkkejä vastarintayhteiskunnista ja -toiminnasta

Libanonin suosituin puolue Hizbollah on ehkä yksi onnistuneimmista esimerkeistä, kun mietitään vastarintayhteiskuntia ja niiden rakentamista. Puolueen toimintaan kuuluu esimerkiksi kansalaisten kotien uudelleenrakentamista, laadukas terveydenhuoltojärjestelmä, kriisiapua sekä työntekijöiden ja yrittäjien tukemista. Käytännössä he ovat rakentaneet valtion virallisen valtion sisälle. Tämä on onnistunut jopa niin hyvin, että kreikkalainen Kultainen aamunkoitto -puolue on kertonut tahtovansa rakentaa samanlaisella mallilla oman vallankumouksensa. He kutsuvat luomustaan vastarintayhteiskunnaksi.

Kultaisella aamunkoitolla on esimerkiksi oma veripalvelu, ruoka-apua ja rikosten uhrien suojelemista ja auttamista. Valtio on tietenkin vastannut tähän rajuin ja laittominkin ottein katkaisemalla heidän puoluetukensa, joka sijoitettiin suoraan takaisin kansalaisten hyvinvointiin. Valtio on myös kieltänyt köyhyyden riivaamassa maassa vain kreikkalaisille tarkoitetun ruoka-avun (pelkästään ulkomaalaisille tarkoitettua ruoka-apua ei ole kielletty). Puolueen johtoa on myös vangittu tekaistujen syytteiden varjolla ja niin edelleen. Puolue jatkaa kuitenkin eteenpäin ja saa tukea kansalta, koska he auttavat hädässä olevia ihmisiä ja ovat verkostoituneet hyvin tavoilla, joita tässäkin artikkelissa on käyty läpi.

Pienemmissä määrin vastaavanlaista toimintaa on pitkin Eurooppaa: kansallismielisiä urheilupiirejä, kannattajaryhmiä, edellä mainittua musiikkikulttuuria, aktivistiryhmiä ja niin edelleen. Kansallismielisyyden lujuudesta kertonee se, että monissa maissa aikaisemmin toisiaan vihanneiden kannattajaryhmien jäsenet ovat löytäneet yhtenäisyyden isänmaallisuuden nimissä. Esimerkiksi Englannissa EDL (jonka aatteellinen pohja on toki läpimätä) yhdisti jalkapallokannattajia islamin vastaisella sanomallaan, ja Saksassa HoGeSa teki saman. Tukholmassa viime vuoden tammikuussa AIK:n ja Djurgårdenin kannattajat – molemmat toisiaan vihaavia tukholmalaisjoukkueita – kurittivat yhdessä rivissä siirtolaisrikollisia.

Puolassa, jossa on Länsi-Euroopan maita järjestäytyneempi ja aggressiivisempi kannattajakulttuuri, on merkittävän moni ryhmä tehnyt yhdessä sopimuksen siitä, että maan itsenäisyyspäivänä he kaikki jättävät vihanpitonsa taakseen osallistuakseen maan itsenäisyyspäivän marssille. Heidän yhteinen tarkoituksensa on osallistua tapahtumaan sekä tarvittaessa yhtenä joukkona suojella marssia. Aikaisempina vuosina tapahtuikin runsaasti yhteenottoja poliisin ja vasemmistolaisten kanssa, mutta sittemmin molemmat ryhmät ovat päättäneet jäädä joko kotiin tai ainakin sen verran pitkän matkan päähän marssilta, ettei mitään rähinöitä ole syntynyt.

Toki on tiedostettava, ettei esimerkiksi HoGeSan, EDL:n tai Tukholman tapahtumissa ole kyse ainakaan isompien ihmismäärien osalta aktiivisista kansallismielisistä, vaan enemmänkin ihmisistä, joilla on jo valmiiksi tietynlainen toimintavalmius – he ovat kyllästyneet tiettyihin ongelmiin ja reagoivat niihin. Jonkinlainen kansallismielinen ajatus taustalta joka tapauksessa löytyy, ja se yhdistää jopa aikaisemmin toisiaan vihanneita ihmisiä.

Tässä vaiheessa jonkinlainen vastarintayhteiskunnan olemassaolo voi tuntua Suomessa kaukaiselta ajatukselta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö me voisi sellaista ryhtyä rakentamaan – tämäkin asia lähtee ruohonjuuritasolta!

 

Älä tue vihollista

Kuten tässä artikkelissa aikaisemmin todettiin, voi arkisten asioiden hoidossa olla hieman hankalaa olla tukematta vihollista tavalla tai toisella. Mainittakoon tähän loppuun kuitenkin ranskalaisilla viivoilla hyviä tapoja, joilla voit arkisilla valinnoilla äänestää jaloillasi.

Tiedostamme tietenkin, että tässä vaiheessa osa näistä asioista saattaa olla epäkäytännöllisiä, mutta tuomme ne silti esille. Jokainen otettu askel on aina eteenpäin. Muista, että nykyinen systeemi tahtoo tuhota kansasi ja lastesi tulevaisuuden. Vähintä, mitä voit tehdä, on tukea heitä, jotka aktiivisesti vastustavat tätä touhua.

  • Tue isänmaallisia yrittäjiä
  • Tue pienyrittäjiä ylipäätään
  • Työnantaja: palkkaa isänmaallisia ihmisiä
  • Tue vaihtoehtoista kulttuuritoimintaa
  • Verkostoidu muiden isänmaallisten ihmisten kanssa
  • Auta hädässä olevia suomalaisia: Suomalaisapu.fi
  • Auta rakentamaan vaihtoehtoista mediatoimintaa
  • Hyödynnä ammattitaitoasi isänmaallisessa vapaaehtoistyössä
  • Boikotoi Israelia!
  • Boikotoi kulttuurimarxistista kulttuuritoimintaa
  • Boikotoi firmoja, jotka palkkaavat maahantunkeutujia suomalaisten ohi
  • Boikotoi yrityksiä, jotka ovat ilmaisseet inhonsa isänmaallisuutta vastaan
  • Boikotoi ns. valtamediaa

 

Jesse Torniainen

6 KOMMENTIT

  1. En ole tekenut vihollista kahteen vuoteen. Se on tullut sisältä vastenmielisyyden tunteena kaikkia mädätystahoja vastaan. Erosin kirkostakin vain, koska vastustan sen harhaoppista “kristillisyyttä”, joka flirttailee muslimi terroristien kanssa avoimesti Arkkipiispä Kari Mäkisen virkakauden aikana. En eronnut taloudellisistä syistä, vaan en halunnut olla mukana kirkossa, joka halveksuu omaa kansaansa ja valtiokirkon jäseniään. On lopettanut kaikki sellaiset lehtitilaukset, koska en halua lukea päivästä toiseen kulttuurimarxistista propandaa ja kansallismielisten haukkumista. YLE, MTV3 ja Nelonen ovat karanteenissa totaalisesti. Korkeintaan katson jonkun elokuvan, mutta nekin ovat tuhanteen kertaan uusittuja ja saman määräisesti nähtyjä-.
    Mielestäni on erittäin tärkeää tukea ja avustaa suomalaisia köyhiä ja niukkuudessa eläviä ihmisiä, koska heistä ei välitä kukaan muu taho. Korkeintaan vaalien aikaan tullaan puhumaan paskaa hurskastellen.
    On tärkeää luoda tervehenkinen “ala-kulttuuri” ja lokero suomalais-kansallisille ihmisille, joka käyttää resurssinsa suoraan kohteeseen ilman “hukkakuluja” ja keskittyä vain olennaiseen toimintaan, joka sataa suoraan sitä tarvitsevien laariin. Ilman sen kummenpia “juhlagaaloja” ja parranpäristystä.

  2. Sodan jälkeen Valpon toiminnan alla, monet veteraanit, erityisesti suojeluskuntalaiset ja lotat puhalsivat yhteen hiileen kaikkialla, vaikka järjestöt olivat kielletty. Heinolassa asui kenraali Airo (syytettynä valtakunnanoikeudessa asekätkennästä ), joka oli isoisäni hyvä tuttu sodan ja yrittäjyyden kautta. Isoisä oli talvi-ja jatkosodan veteraani. Perhe teki kaksi evakkomatkaa Viipurista 1939 ja 1944, ja perusti lopulta sodan jälkeen uuden yrityksen Heinolaan.
    Airo tilasi tuotteita juuri isoisäni yrityksestä, ja kun isäni nuorena poikana sai kuorma-auto kortin, hän ajoi kansanedustaja Airoa juna-asemalle kenraalin maatilalta. Tämä oli nuorelle evakolle ja lukiolaispojalle todella tärkeää taskurahaa.

    Silloin sodan jälkeenkään, vaikka pahin oli ohi, kaveria ei jätetty. Tiedettiin, keneen voi luottaa, kenen kanssa tehdään kauppaa ja ketkä ovat “meikäläisiä”.
    Jos tämä onnistui ennen, sen pitäisi onnistua nykyäänkin, mikäli tahtoa on isänmaan puolesta. Ennen ei ajateltu rahaa,vaan veljeyttä. Se meni kaiken edelle. Veri ja veljeys. Eikä oltu edes some-ajassa, vaan kaikki hoitui kaverilta kaverille.

  3. Eniten voisi korostaa tuota verkostoitumista lähestulkoon kaikkien järjestöillä toisia kohtaa joilla on sama päämäärä elleivät he ole peloissaan leimoista. Loppu peleissä aika monella kansallismielisellä on sama päämäärä vaikka marginaaliset asiat saattaisivat riidellä. Tälläistä toimintaa voi harjoittaa vaikka ei olisikaan missään järjestössä menemällä mahdollisimman moneen isänmaalliseen tapahtumaan ja ottamalla osaa eri organisaatioiden toiminnassa vaikkapa toisessa sitten vähän enemmän. Tälläisellä estetään tällä hetkellä vallitsevaa tilannetta kansallismieliset ovat todella riitaisia toistensa organisaatioita kohtaan vaikka pitäisi auttaa jos toisen viestintä ei olekkaan niin hyvää tai joku muu asia ei ole niin hyvä koska mikään järjestö ei ole täydellinen

  4. Me emme ole saaneet tätä maata perinnöksi esivanhemmiltamme.
    Me olemme saaneet tämän maan lainaksi lapsiltamme.
    Jonain päivänä me palautamme lainan.
    Millaisen?

  5. Hieno ja asiapitoinen artikkeli Jesse Torniaiselta, huomioni kiinnittyi mainintaan Suojelupoliisin oikeudesta ahdistella isänmaallisten ihmisten työnantajia. Tuttu asia, muuan tuttavani irtisanottiin mielipiteittensä vuoksi. Poliisi kertoi työnantajalle rikosepäilyistä ja henkilön seurannasta. Rikosepäilyt olivat perättömiä ja seuranta oli seurausta yhteiskunnanvastaisista mielipiteistä. Suojelupoliisin toimintatapoihin kuuluu, pelottelu, perättömän tiedon levittäminen henkilöstä, muiden viranomaisten käyttö tarkoituksiinsa. Pelottelu ei nykypäivänä toimi enää kovin hyvin, tosin jopa väkivallalla ja rikosseuraamuksilla uhkailua tapahtuu vieläkin. Perättömän tiedon levittäminen on melko tavallista ja tehokasta, isänmaallisen ryhmän hajottamisessa voidaan levittää tietoa, jonka mukaan kohdehenkilö on poliisin vasikka, tällä aikaansaadaan sekaannusta ryhmän sisällä. Kohdehenkilöstä voidaan myös levittää tietoa, että hän on pedofiili tai homoseksuaali, usein tähän liittyy kohdehenkilön henkilökohtaiseen tietokoneeseen hakkeroinnin kautta syötetty “todistemateriaali”. Muiden viranomaisten epäsuorassa käytössä on yleensä kysymys veroviranomaisten, ulosottoviraston, työvoimaviranomaisten jne. käytöstä painostuksessa ja taloudellisen ahdingon luomisessa kohdehenkilölle.
    Mitäpä muuta voisi odottaa laitokselta, jota aikoinaan johti homoseksuaali Seppo Tiitinen.
    Kuvaavaa on, että Suojelupoliisi tiesi pitkän aikaa Kalevi Sorsan pedofiilitaipumuksista, mitään ei kuitenkaan tehty. Lasten suojeleminen ei Suojelupoliisia kiinnostanut.

    Mutta palatakseni Torniaisen kirjoituksen muuhun sisältöön, on hienoa, että kirjoittaja ei vain tuo esiin epäkohtia, vaan selkeästi kertoo miten voimme vaikuttaa epäkohdan poistumiseen. Tämä on konkreettista isänmaallisuutta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here