Koti Tapahtumat Dresden 2013 Vastarintaliikkeen aktivistit Dresdenissä 2012

Vastarintaliikkeen aktivistit Dresdenissä 2012

2

10.–14.2.2012 Suomen Vastarintaliikkeen aktivistit matkustivat Saksaan, Dresdeniin, missä he osallistuivat vuotuiselle Dresdenin terroripommitusten muistomarssille. Sysäyksen matkalle antoi syksyllä pidetty Taistele vastaan! -seminaari, jossa tapasimme Freie Nationale Strukturen aktivistin Maik Müllerin, joka myös aktiivisesti järjestää Dresdenin muistomarssia.

 

Illalla saavuimme Dresdeniin, jossa meitä vastassa oli ryhmä saksalaisia tovereita. Lämpimän vastaanoton jälkeen lähdimme matkalle kohti majapaikkaamme. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme viehättävään saksalaiseen lähiöön, jonka 1800-luvulta olevat vanhat rakennukset huokuivat historiaa. Majapaikkamme oli entiseen latoon rakennettu kuntosali, joka noudatti itäsaksalaisia perinteitä askeettisesta ja kovasta harjoittelusta. Askeettisuudesta huolimatta majapaikkamme oli varsin viehättävä ja sopiva majoitus. Asetuimme kodiksi ja vietimme iltaa saksalaisten toverien kanssa keskustellen tulevasta viikonlopusta ja maanantain muistomarssin järjestelyistä. Tämän jälkeen aktivistit kävivät ansaitulle levolle pitkän päivän jälkeen.

Lauantai

Seuraavana aamuna heräsimme ajoissa, ja iloksemme saksalaiset toverimme toivat myös maittavaa aamupalaa, jonka jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan Dresdenin kaupungissa sijaitsevaan infopisteeseen, jossa jaettiin informaatiota Dresdenin terroripommituksesta ja tulevasta muistomarssista. Huolimatta pirteästä pakkasesta saksalaiset aktivistit jakoivat tietoa usean tunnin ajan, ja iloksemme huomasimme, miten laaja tausta aktivisteilla oli. Ikäjakauma oli noin 20 vuodesta 80 vuoteen, ja osa vanhemmasta väestä olikin itse kokenut Dresdenin pommitukset. Myös poliisi oli kiinnostunut tapahtumasta ja seurasikin tarkkana muutaman kymmenen metrin päässä. Vastarintaliikkeen aktivistit päättivät lähteä omatoimiselle kiertelylle kaupungilla, ja tutustuimmekin Dresdenin kotoisiin kahviloihin.

Dresden_la1

Dresden_la2

Dresden_la3

Dresden_la4

Tämän jälkeen oli mahdollisuus lähteä saksalaisten omalle kerhotilalle viettämään iltaa ja tutustumaan Dresdenin aktivisteihin. Hetken rentoutumisen jälkeen saksan kielikin alkoi sujua ja illanvietto oli täynnä naurua ja hauskanpitoa. Pidimme myös erittäin vakavan tikanheiton Suomi–Saksa-maaottelun Berliinin olympialaisten hengessä. Kesämökeillä opitut taidot olivat hyödyksi, ja voitto tuli ansaitusti Suomeen.

Sunnuntai

Sunnuntaina ohjelmassa oli nähtävyyskierros Dresdenissä. Kierrokselle osallistui ihmisiä Saksasta ja useammasta Euroopan maasta. Olikin ilo törmätä vanhoihin tuttuihin. Noin viidenkymmenen hengen ryhmässä kävelimme Dresdenin läpi ja tutustuimme pintapuolisesti kaupungin historiaan ja sen majesteettisen hienoihin rakennuksiin. Kierroksella oli mukana myös aiemmin mainittuja vanhemman polven aktivisteja, jotka mieluusti kertoivat rakennusten historiasta ja muutenkin siitä, miltä kaupunki näytti silloin, kun he olivat nuoria. Muutamat heistä muistelivat myös pommituksen jälkeistä aikaa. Aktivistiryhmä tunsi syvää kunnioitusta näitä vanhemman sukupolven edustajia kohtaan, jotka olivat joutuneet kestämään maanpäällisen helvetin.

Dresden_su1

Dresden_su2

Dresden_su3

Dresden_su4

 

Kierroksen jälkeen tapasimme toverin, joka saapui Wienistä, ja siirryimme takaisin majapaikkaamme. Myöhemmin myös ryhmä berliiniläisiä majoittui meidän kanssamme. Saksalaisten kanssa vietimmekin sunnuntai-iltaa ruuan, juoman ja keskustelun parissa. He esimerkiksi valottivat hieman saksalaisten aktivistien toimintatapoja ja myös hieman nykyisen aktivismin lähihistoriaa. SVL:n aktivistien oli vaikeaa olla nauramatta, kun wieniläinen ystävämme kertoi oman anoppinsa ottavan yleensä osaa muistomarssia vastustavaan mielenosoitukseen. Lopulta asetuimme aloillemme ja aloimme valmistautua seuraavan päivän muistomarssiin.

Maanantai

Aikaisin aamulla aloimme pakata matkatavaroita valmiiksi, jos jotain erikoista sattuisi tapahtumaan. Kävimme ryhmän kanssa läpi toiminnan itse marssilla – mitä tehdä, jos joutuu pidätetyksi, ja muut mahdolliset skenaariot. Samalla wieniläinen ystävämme seurasi Internetistä päivän tapahtumia ja sitä, mitä valtamediat odottivat illalta. Tämän jälkeen lähdimme syömään aamiaista saksalaiseen ravintolaan, jonka omistaja oli kiitollinen aktivisteille siitä, että olimme mukana tapahtumassa. Antifasistit olivat aloittaneet jo aktiivisen toimintansa, ja he olivatkin vallanneet useampia katuja samalla, kun aktivistit olivat nauttimassa aamiaista. Iltaa kohden alkoi jännitys myös nousta ja adrenaliinin tunsi virtaavan. Odotimme ja odotimme. Saimme sekalaista informaatiota valtamediasta, antifasistien omilta sivuilta ja myös kansallismielisten sivuilta.

 

Aktivistit olivat valmiina, ja hyppäsimme autoihin ja lähdimme matkaamaan kohti juna-asemaa. Juna-asemalle saapuessa huomasimme mittavat poliisien suorittamat turvatoimet. Virallisten lähteiden mukaan poliiseja oli kaupungissa yli 4 000. Sinisiä valoja ja sireenin ääniä oli joka puolella. Antifasisteja ei ollut näköpiirissä. Juna-asemalta matkasimme noin kahdensadan aktivistin kanssa kohti Dresdenin päärautatieasemaa, jonka vieressä kokoontumispaikka oli. Jokainen matkanvarrella oleva junapysäkki oli täynnä mellakkavarusteissa olevia poliiseja. Pääsimme kokoontumispaikalle, josta marssi oli alkava. Paikalla oli noin 2 000 kansallismielistä. Kaikki alueelle saapuvat joutuivat menemään turvatarkastuksen läpi, jossa reput ja muut laukut tarkistettiin. Jännitys alkoi tiivistyä, kun päälava oli saatu valmiiksi ja alkuseremonia oli pidetty. Oli Vastarintaliikkeen aktivistin tervehdyspuheen aika. Puhe sisälsi reippaan annoksen kritiikkiä ns. vapaita länsimaisia demokratioita kohtaan ja lupauksen siitä, ettei Pohjoismainen Vastarintaliike tule koskaan unohtamaan demokraattien suorittamia sotarikoksia Dresdenissä tai muualla maailmassa. Puheessa oli myös kaihoa vapautta kohti – vapautta, joka antaa kansakunnille mahdollisuuden kehittyä omannäköiseksi, ilman länsimaiden puuttumista. Puhe päättyi suuren suomalaisen, Elias Simojoen, sanoihin:

Nuoret, kulkekaa tekin vasten tuulta, kulkekaa vaikka ryömien jos ette muuten jaksa, mutta muistakaa: aina vasten tuulta!”

Dresden_maE1

Dresden_maE2

Dresden_maE3

 

 

Tämän jälkeen alkoi järjestäytyminen surumarssille. Marssi sujui rauhallisesti ja ilman konflikteja aktivistien kulkiessa syvässä hiljaisuudessa samalla, kun antifasistiset voimat mellastivat, riehuivat ja pilkkasivat terroripommitusten uhreja. Marssilla törmäsimme myös ruotsalaisiin aktivisteihin eri järjestöistä. Mukana oli SvP:n (Svenskarnas Parti) ja FNU:n (Förbundet: Nationell Ungdom) jäseniä. Aktivistit vaihtoivatkin muutaman sanan heidän kanssaan, ja lopulta Suomen ja Ruotsin liput marssivat vierekkäin. Pohjoismaiden lippuja kohtaan olikin suurta kiinnostusta, etenkin vanhemmilta saksalaisilta aktivisteilta. He kyselivät paljon ja myös kiittivät syvästi siitä, että olimme mukana muistomarssilla.

Dresden_maM1

Dresden_maM2

Dresden_maM3

 

Marssi päätyi kokoontumispaikalle, jolla saksalaiset toverit pitivät puheita liittyen terroripommitusten muistamiseen ja puoluepolitikointiin, jota on kritisoitu uhrien muiston häpäisemisestä.

Dresden_maJ1

 

Puheiden jälkeen tilaisuus alkoi olla lopussa. Saksalaiset aktivistit alkoivat hajaantua ja tehdä lähtöä. Tapasimme vielä nopeasti tovereitamme ja aloimme myös tehdä paluuta takaisin majapaikkaan. Päärautatieasemalla seurasimme muutamaa konfliktia saksalaisten toverien ja poliisien kesken. Mitään suurempaa ei kuitenkaan tapahtunut, ja pääsimme matkaan rauhassa. Majapaikkaan päästyämme huokasimme helpotuksesta, että kaikki meni hyvin, ja aloimme valmistautua lähtöön lentokentälle. Istuimme hetken aikaa iltaa ja kiitimme saksalaisia isäntiämme ja toivotimme heidät tervetulleiksi Suomeen. Hyvästelimme kaikki ja hyppäsimme sitten taksiin, joka vei meidät hyvissä ajoin lentokentälle. Lentokentällä väsymys alkoi painaa, ja lepäsimmekin käytännössä tyhjällä lentokentällä. Paluulennot menivät nukkuessa, ja noin puolen päivän aikoihin olimme taas takaisin Suomessa. Matkasimme Helsingin rautatietorille, josta lähdimme omille teillemme.

 

Henkilökohtaisesti haluan kiittää muita aktivisteja mahtavasta matkaseurasta ja toivon, että jatkossakin pääsen kokemaan uusia seikkailuja teidän kanssanne.

Niemals Vergessen, Niemals Vergeben!

 

Mika Niskala

2 KOMMENTIT

  1. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja ikimuistoinen. Marssilla oli arvioiden mukaan noin 2000 osallistujaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here