Ruotsissa jopa valtamedia on viime päivinä uutisoinut laajasti äärivasemmiston harjoittamasta poliittisesta rikollisuudesta. Muun muassa kansallismielisen Svenskarnas Partin (SvP) jäseniä on joutunut toistuvan vandalismin ja väkivallan kohteiksi. Nyt poliisi pelkääkin, että kansallismieliset voivat ryhtyä kostamaan äärivasemmistolle.
Virallisen tiedon mukaan äärivasemmisto on kuluvana vuonna hyökännyt jo noin 30 kertaa kansallismielisiä aktiiveja vastaan. Suurin osa iskuista on tapahtunut Eskilstunan ja Västeråsin kaupungeissa. Uusin julki tullut tapaus sattui viime viikonloppuna juuri Västeråsissa, jossa kansallismielisen asunto joutui vandalismin kohteeksi.
Sveriges Radion haastattelema poliisi kertoo, että äärivasemmistolaiset toimijat ovat usein nuoria ja työttömiä, joista monet asuvat vielä vanhempiensa luona. Samassa haastattelussa todetaan, että iskujen kohteiksi joutuneet kansallismieliset puolestaan ovat enimmäkseen töissä käyviä aikuisia. Poliisi joutui antamaan haastattelun nimettömänä, sillä hän pelkäsi äärivasemmiston kohdistavan väkivaltaa hänen perhettään vastaan.
Ruotsissa toimii useita eri kansallismielisiä järjestöjä ja aktiivisia yksityishenkilöitä, mutta viimeaikaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet pääsääntöisesti juuri SvP-puoluetta vastaan. Vaikka puolue ei ideologialtaan olekaan kansallismielisen kentän maltillisimmasta päästä, on se kuitenkin tehnyt kompromisseja aiempaan radikaaliin linjaansa nähden. Aiemmin järjestö tunnettiin nimellä Nationalsocialistisk front, eli Kansallissosialistinen rintama.
Yleinen usko kansallismielisissä piireissä on, että jos järjestö tai yksityinen aktivisti pelaa yhteiskunnan säännöillä ja esiintyy salonkikelpoisesti, se saa toimia vapaasti. Tosiasiassa järjestelmä on lopulta aina todellisia kansallismielisiä vastaan riippumatta siitä, minkälaista retoriikkaa he puheissaan käyttävät tai millä tavalla he reagoivat kadulla tapahtuvaan äärivasemmiston hyökkäykseen. Maltillisemman tien valitsevat järjestöt ja puolueet ovat vain todennäköisempi kohde äärivasemmiston väkivallalle, sillä heidät mielletään helpoiksi uhreiksi.
Jos Ruotsin viimeaikaisista tapahtumista halutaan etsiä jotain positiivista, voidaan todeta, että väkivallan kohteeksi joutuminen ohjaa kansallismielistä liikettä radikaalimpaan suuntaan. Yhteiskunta on kyvytön ja haluton suojelemaan kansallismielisiä vasemmiston väkivallalta, kuten se on haluton suojelemaan tavallisia kansalaisia maahanmuuttajien väkivallalta. Salonkikelpoisten järjestöjen toimijoihin kohdistuneet hyökkäykset herättivätkin poliisin ja valtamedian mielenkiinnon vasta siinä vaiheessa, kun ne alkoivat pelätä mahdollisia kostotoimenpiteitä. Kun maahanmuuttajat puolestaan kesän alussa polttivat Tukholman lähiöitä, oli media huolestunut enemmän rasismin lisääntymisestä kuin mellakoiden muodostamasta uhasta esimerkiksi lapsiperheille.
Kenties äärivasemmiston valitsema toimintamalli osuu tulevaisuudessa omaan nilkkaan.
Lähde: Sveriges Radio
Aiheeseen liittyen:
Johtava antifasisti raiskasi tovereitaan
Äärivasemmisto jäi valheesta kiinni Ranskassa
Antirasistit hyökkäsivat isoäidin ja lapsen kimppuun
Voi kuulostaa karulta, mutta täydellinen väkivallattomuusperiaate ei pitkälle kansallismielisiä Euroopassa vie. Kultainen aamunkoittokin on hyvä esimerkki siitä, ettei se kansan tuki hupene, vaikka roskasakille pannaankin hanttiin. Sen sijaan toisen posken kääntäminen tulkitaan nopeasti heikkoudeksi ja varmasti se aiheuttaa sisäisiäkin jännitteitä. Kaikesta huolimatta voimia niiden kansallismielisten perheille, jotka ovat joutuneet raukkamaisten iskujen kohteeksi. Takaisin kaksinkertaisella voimalla.
Antifasistit on roskasakkia, joka elää ainoastaan kansallismielisistä. Me ei kuitenkaan eletä antifasisteista, vaan rakkaudesta omaa kansaa kohtaan. Sen vuoksi ei niihin kannata juurikaan kiinnittää huomiota.
Toisaalta jos punikit haluaa laittaa kovan kovaa vasten, kannattaa niiden itsekin muistaa, että meillä päin ei olla mitään äidin pikku apurahakapinallisia, vaan fanaattisia kansallissosialisteja, joita mahdolliset vankeusrangaistukset taikka tappeluissa aiheutuneet vammat eivät paljoa jaksa kiinnostaa. Vanhaa sanontaa mukaillen: yksi Vastarintaliikkeen aktivisti vastaa kymmentä punikkia.
Koska uutinen kertoo Ruotsin tilanteesta, on allekirjoittaneen mielestä vähintäänkin aiheellista kysyä, että miksei paikallisia punikkeja ole viime vuosina paljoa kiinnostanut hyökkäillä Ruotsin Vastarintaliikkeen aktivistien kimppuun? Yleinen linja tuntuu olevan, että valitaan helppoja kohteita.
Comments are closed.