Koti Artikkelit Vapaustaistelija Rudolf Hess

Vapaustaistelija Rudolf Hess

8

Elokuun 17. päivä: Tämä päivä vuonna 1987 koitui Rudolf Hessin viimeiseksi elinpäiväksi. Elinaikanaan Rudolf Hess tunnettiin velvollisuudentuntoisena kansallissosialistisena johtajana ja rauhantaistelijana. Hessin outo kuolemantapaus päätti myös hänen pitkän vankeusrankaisunsa liittoutuneiden vankina Berliinin Spandaun vankilassa.

Rudolf Hess syntyi Egyptin Aleksandrian satamakaupungissa 26. huhtikuuta 1894 saksalaisten Clara ja Fritz Hessin perheeseen. Hessin isä työskenteli Egyptissä menestyksekkäänä kauppiaana Hess&Co.-yhtiössään ja perhe asui rannikkohuvilassa Aleksandrian lähistöllä. Perheeseen kuuluivat myös Rudolfin nuoremmat sisarukset Alfred ja Margarete.

Egyptissä asuessaan Hess kävi saksankielistä protestanttista koulua ja perhe vieraili usein Saksassa, missä heillä oli kesäasunto. 14-vuotiaana Hess lähetettiin Saksaan opiskelemaan sisäoppilaitokseen, ja vaikka hän osoitti lahjakkuutta luonnontieteissä ja matematiikassa, toivoi isä Fritz poikansa auttavan myöhemmin perheyrityksessä. Täten vuonna 1911 nuori Hess lähetettiin Sveitsiin ranskankieliseen kauppakorkeakouluun, minkä jälkeen hän siirtyi oppipojaksi Hampurissa toimivaan kauppayhtiöön.

Vaikka Hessin tulevaisuus vaikutti ennalta suunnitellulta, ei hän tuntenut kutsumusta siihen. Nämä tulevaisuudensuunnitelmat tulivatkin käännöspisteeseen vain muutama vuosi myöhemmin, kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914. Tämä sai 20-vuotiaan Hessin listautumaan vapaaehtoisena Baijerin kenttätykistöön. Pian hänet siirrettiin jalkaväkeen, jossa hän osallistui länsirintaman asemasotaan. Piikkilankojen, veren ja luotien viuhunnan ympäröidessä tekivät Hessin osoittama rohkeus, rauhallisuus ja iloisuus hänestä pidetyn persoonan taistelutoverien keskuudessa.

Puolen vuoden sodankäynnin jälkeen Hess ylennettiin korpraaliksi, ja kolmen vuoden jälkeen hänelle myönnettiin luutnantin arvo. Tähän mennessä Hess oli saanut sotavamman kahdesti, joista toisella kerralla rinnan läpi ammutun luodin vuoksi. Luutnanttina Hess siirrettiin ilmavoimiin, jossa hänestä koulutettiin hävittäjälentäjä. Hess toimi asevoimien palveluksessa sodan päättymiseen vuoden 1918 lopulle.

Häpeällisenä koettu rauha ei tuonut muutoksia pelkästään Saksalle kansakuntana vaan myös koko Hessin perheelle: britit takavarikoivat heidän Egyptissä olevan omaisuutensa ja kaiken sen, mitä perhe oli rakentanut Egyptissä olonsa aikana. Hess näki kuitenkin, että kansakuntaa kohdannut epäonni oli pahempaa kuin yksityinen taloudellinen alamäki. Aselepoa seurannut brutaali painostus ja Versailles’n sopimuksen vaatimukset, joiden vuoksi Saksa joutui ottamaan syyt niskoilleen ja toimimaan prostituoituna Englannin, Ranskan ja Amerikan pankkiireille, johtivat kuitenkin uuden poliittisen vastarinnan syntyyn: kansallissosialistiseen liikkeeseen.

Saksan olosuhteet järkyttivät Hessiä samalla tavoin kuin muitakin saksalaisia ja varsinkin sodassa taisteluihin osallistuneita. Samalla kun saksalaiset miehet olivat olleet rintamalla oli kotirintama kaapattu, mistä seurasivat yleislakko ja juutalaisten bolsevikkien vallankumous. Hess ei unohtaisi sitä, kuinka taustaltaan valtaosin juutalaiset kommunistit vaikuttivat sodan lopputulokseen johtamalla kansaa lakkoon, jonka seurauksena oli ruoan ja ammusten puute. Tämä taas johti Saksan jakautumiseen, taloudelliseen romahdukseen ja hautaan Versailles’n sopimuksen jälkeen. Sodasta palattuaan Hess liittyi puolisotilaallisiin Freikorps-vapaaehtoisjoukkoihin, jotka muun muassa musersivat juutalaisten johtaman Baijerin ”neuvostotasavallan”.

Hitler, Hess ja tovereita Landsbergin vankilassa 1924.
Hessin lentokoneen jäänteet.

Periksiantamattomana Hess jatkoi taisteluaan Saksan kansakunnan puolesta. Hänen ensimmäinen tapaamisensa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ja Adolf Hitlerin kanssa tapahtui eräänä toukokuisena iltana 1920, kun Hess kuuli Hitlerin puhuvan Starnecker-panimossa. Kun hän palasi kotiin, hän kertoi tulevalle vaimolleen Ilse Pröhlille: ”Ylihuomenna täytyy sinun tulla mukaani tapaamiseen kansallissosialistisen työväenpuolueen kanssa. Eräs tuntematon aikoo puhua, en muista hänen nimeään.”

Tämän jälkeen Hessistä tulikin puolueen jäsen numero 16 heinäkuun 1. päivä 1920. Puolueen noustessa valtaan Hessistä tuli tärkeä poliittinen vaikuttaja useilla osa-alueilla kuten esimerkiksi vihreän politiikan saralla. Esimerkiksi vuonna 1934 pitämässään puheessa – siis jo vuosia ennen toisen maailmansodan syttymistä – Hess puhui maailmanrauhan puolesta:

Kansakunnallamme on tänä päivänä onni olla suurelta osin rintamasotilaiden johtama – rintamasotilaiden, jotka ovat kantaneet mukanaan rintaman hyveet valtion johtoon. Valtakunnan uudelleenrakentamista on johdettu rintamahengessä. Rintamahenki loi kansallissosialismin.

Kuoleman uhatessa rintamalla kaatui samalla yhteiskuntastatuksen ja yhteiskuntaluokkien idea. Juoksuhaudoissa sotilaat jakoivat sekä ilot että surut keskenään, ja maanmiesten välillä kehittyi aiemmin tuntematon toveruus. Kaikkien yhteinen kohtalo oli tärkeämpää kuin yksilön kohtalo.

Tämä tunne yhteisestä siteestä onkin kestänyt tähän päivään. Eikö olekin näin? Kun rintamalinjan sotilaat, jotka taistelivat juoksuhaudoissa vastakkaisilla puolilla tapaavat nyt, puhuvat he tietenkin maailmansodasta. Kuitenkin toivo, joka välkähtelee heidän keskustelussaan, on toivo rauhasta. Jos poliitikot eivät voi löytää tapaa sen muodostamiseen, ovat ne juoksuhautojen miehet, jotka nyt kutsutaan rakentamaan ymmärryksen siltoja sen kuilun välille, joka jakaa kansoja.

Ei ole sattumaa, että ne kaksi kansakuntaa, Italia ja Saksa, joita tänä päivänä johtavat sotilaat [Mussolini ja Hitler], jotka kerran taistelivat juoksuhaudoissa, ovat niitä kansakuntia, jotka työskentelevät kovimmin maailmanrauhan vakiinnuttamiseksi. Myös Ranskassa Hitlerin yritykselle synnyttää ymmärrystä länsinaapurien kanssa tulee suurenmoisin vastaanotto aiemmilta rintamasotilailta. Vaatimus Saksan ymmärtämiselle, kuten ranskalaiset veteraaniorganisaatiot ilmaisivat, sai osakseen suurta sympatiaa meiltä ja erityisesti saksalaisilta rintamasotilailta.

Tiedämme, että myös tämä kansa haluaa rauhaa. Aivan samalla tavalla kuin rintamasotilaat, myös ranskalainen kansa linjojen takana tunsi, kuinka sota oli katastrofi heille ja koko maailmalle.

Eräs ranskalainen, joka tuntee kansansa ja maansa politiikan erittäin hyvin, sanoi minulle kerran: ’Tunne myötätuntoa meitä kohtaan; meitä johdetaan yhä parlamentaarisen järjestelmän kautta.’ Hän tarkoitti, että valtiomiehet usein pakotetaan välttämään sanomasta mitä mieltä he ovat, ja sen sijaan he sanovat sitä, mitä parlamentaarinen enemmistö haluaa kuulla. Tiedämme kuitenkin, ettei parlamentaarinen enemmistö edusta kansan tahtoa. He ovat ennemminkin kaupallisten intressien ja muiden mahtien edustajia. Me, jotka olemme taistelleet juoksuhaudoissa, olemme päättäväisiä siinä, ettei kelvoton diplomatia saa olla syy uudelle katastrofille. Me tahdomme työskennellä estääksemme uuden katastrofin. Haluamme yhdessä rakentaa rauhassa sen, mitä tuhosimme sodassa.

Olkaamme siis rehellisiä. Emmekö kysyneetkin tuolloin itseltämme: Miksi tämä kaikki? Täytyykö asioiden olla tällä tavalla? Eikö ihmiskuntaa voi säästää tältä tulevaisuudessa?

Tänä päivänä nostan esiin saman kysymyksen – rintamasotilaalta rintamasotilaalle koko maailmassa, Saksan kansakunnan johtohahmona muille kansojen johtajille: Täytyykö asioiden olla tällä tavoin? Emmekö voi hyvätahtoisesti ja yhteistyössä pelastaa ihmiskunnan tältä?

Rintamasotilaat haluavat rauhaa.

Kansa haluaa rauhaa.

Saksan hallinto haluaa rauhaa.


Saksan ajauduttua toiseen maailmansotaan Hess otti suuren riskin yrittäessään saada aikaan rauhanneuvottelujen aloittamisen. Hän päätti henkilökohtaisesti matkata Isoon-Britanniaan samalla kun brittiläiset poliitikot Churchillin johdolla olivat päättäväisesti aikeissa tuhota Saksan. Hess kirjoitti valitsemalleen kontaktille, Hamiltonin herttua Douglas Douglas-Hamiltonille, joka oli vieraillut Berliinissä olympialaisten aikaan ja joka oli anglogermaanisen ystävyysseuran jäsen sekä lentäjä kuninkaallisissa ilmavoimissa.

Hess toivoi, että kontakti brittiläisen aristokratian kanssa voisi lopulta johtaa neuvotteluihin vihamielisen hallituksen kanssa. Brittiläinen turvallisuuspalvelu MI5 kuitenkin takavarikoi kirjeen eikä Hess siten koskaan saanut siihen vastausta. Tästä huolimatta hän päätti aloittaa lentoharjoittelun, ja toukokuun 10. päivä 1941 hän lähti hengenvaaralliselle yksinlennolleen kohti Isoa-Britanniaa.

Matka ei kuitenkaan päättynyt kuten Hess toivoi: brittiläiset ampuivat hänen koneensa alas ja hänet vangittiin. Sen sijaan, että hänelle olisi myönnetty diplomaattinen koskemattomuus rauhanneuvottelujen aloittamisesta puhumattakaan, tuli hänestä vanki. Siitä huolimatta hän yritti vielä esittää neuvotteluehdotuksen brittien oikeusministerille. Rudolf Hessin missio rauhan puolesta päätyi 40 vuoden ahdistavaan ja eristyneeseen vankeuteen, kun hänet myöhemmin absurdisti tuomittiin Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä ”rikoksista rauhaa vastaan”. Hess vietti loppuelämänsä Berliinissä Spandaun vankilassa, ja häntä koskevat arkistot ovat pysyneet suurelta osin salaisina tai kadonneina.

Joka elokuu eurooppalaiset kansallismieliset kokoontuvat kunnioittamaan Hessin muistoa taistellakseen sotaa ja taloudellista riistoa ajavaa globalismia vastaan. Vaikka liittoutuneet yrittivät tuhota Hessin, hänen henkensä on Euroopassa nyt voimakkaampi kuin vuosikymmeniin.

 

Nordfront
Frihetskamp

8 KOMMENTIT

  1. Nürnbergin kenguruoikeudenkäynti oli täynnä juutalaisia lakimiehiä valetodisteineen, ja lopputulos oli sen mukainen. Oikeuden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, vaan tarkoitus oli näyttää juutalaisen maailmanmahtia.

  2. Erkki Hautamäki on todennut tutkittuaan Mannerheimin salaisia arkistoja (kopioita) että ” me kaikki tiedämme, että Hess murhattiin, koska hän oli vielä vaaraksi tietoineen.” Salaisten arkistojen (Hessillä oli lentokoneessa lukuisia asiakirjoja) piti avautua 2017 siis tänä vuonna, mutta mitään ei tietenkään ole kuulunut eikä kuulu. CIA ja Englannin tiedustelupalvelu olivat Hessin murhan takana. Myös Mannerheimin Paasikivelle luovuttama alkuperäinen S2 kansio on ” hävinnyt”. Suomi on edelleen myrskyn silmässä, koska meillä on salattua tietoa ja dokumentteja Saksan liittolaisina, joiden paljastuminen muuttaisi koko toisen maailmansodan historiankirjoituksen. Ruotsissakin toimi koko sodan ajan loistava tiedustelu, joten totuus olisi helposti tarjolla, jos totuus vain haluttaisiin.
    Mannerheim pelkäsi kuolemaansa saakka oman henkensä puolesta ja kertoi omaisilleen, että on joutunut kirjoittamaan vääristetyt muistelmansa.
    Hienoa, että Hessiä muistetaan. Ensin 40 vuotta eristysvankina ja vanhuuden viime päivinä tulla vielä väkivaltaisesti kuristetuksi. Järkyttävä kohtalo.

  3. Hessin lojaaliudesta tulee jokaisen kansallisosialistin ottaa mallia. 46 vuotta linnassa ja se suu pysyy edelleen kiinni!

    Ps. Ostakaa Kadulle.comista Hessin lääkärin kirjoittama kirja tämän murhasta.

  4. Olen usein miettinyt, miksi Hess pidettiin täysin eristyksissä muusta maailmasta. Länsiliittoutuneet olisivat vapauttaneet hänet jo 70-luvun lopulla, mutta rauhaa rakastava Neuvostoliitto ei siihen suostunut. Kaikki hänen muistelmansa ja kirjoituksensa tuhottiin, mitä sellaista hän tiesi, mitä me emme saa tietää?

    Hess oli Kansallissosialistisen puolueen puristi, joka halusi kaiken olevan oikeaoppista, läpinäkyvää vailla kähmäilyjä ja korruptiota. Jos hän olisi ollut vallassa, toinen maailmansota olisi todennäköisesti vieläkin käymättä, eikä Nazi olisi kirosana. Uskon, että jokseenkin kaikki Kolmannen Valtakunnan piikkiin laitetut julmuudetkin olisivat jääneet tapahtumatta ja kyseinen aikakausi muistettaisiin talouskasvun ja hyvinvoinnin käynnistäneenä.

    Btw, tuossa artikkelissa on pari pikku lipsahdusta; Hess oli aloittanut lentämisen harrastuksena jo paljon ennen sodan alkua ja oli kokenut lentäjä. Kaksimoottorinen ”Zerstörer” Messerschmitt Bf110 ei ole aloittelijan eikä arkajalan kone, vaikka onkin lento-ominaisuuksiltaan hyvätapainen. Hessiä ei myöskään ammuttu alas vaan hän hyppäsi laskuvarjolla ja antoi koneen mennä menojaan. Laskeutumisyritys pimeässä tuntemattomalle seudulle olisi ollut hengelle hupa yritys.

    Mutta on se niin prkleen väärin, miten rauhaa yrittänyttä rehellistä ja suoraselkäistä miestä kohdeltiin kuin pahimman luokan rikollista.

    • Miksi tulet jauhamaan tänne tuota sontaa? Hitler oli myös puristi, eikä mikään korruptoitunut. Nazi oli kirosana jo ennen Hitlerin valtaannousua, kuten myös ihan pelkkä saksalainen. Valtaannousun jälkeen vasta olikin. Siis ulkomailla. Kolmannen valtakunnan piikkiin laitetut julmuudet ovat tapahtumatta, koska ne ovat valhetta. Sota oli varma asia joka tapauksessa ja sen aloittivat Länsimaat, koska kansallissosialistista taliouskasvua ja hyvinvointia sekä Saksan todellista riippumattomuutta ja autarkkista taloutta ei hyväksytty.

      • Kukahan tässä jauhaa sontaa? Kannattaisi ehkä tutustua Kolmannen Valtakunnan historiaan hiukan tarkemmin. Suosittelen erityisesti ”At the Heart of the Reich: The Secret Diary of Hitler’s Army Adjutant”, ”At Hitler’s Side: The Memoirs of Hitler’s Luftwaffe Adjutant 1937-1945” sekä ”I Was Hitler’s Chaffeur”.

        Minulta löytyy hyllymetreittäin kirjallisuutta Kolmannen Valtakunnan alusta loppuun, mukanaolleitten saksalaisten kirjoittamina, eikä minään neuvostopropagandana ja olen melko varma, että he eivät kovin paljoa pistä omiaan. Tai ehkä sinä suuressa viisaudessasi tiedät paremmin…

        Btw, kaltaisesi töykeästi käyttäytyvät ahdasmieliset ja itseriittoiset ”kaikkitietävät” pikkusielut ovat juuri niitä, jotka luovat erittäin negatiivisen kuvan Vastarinnasta ja muista samankaltaisista järjestöistä. Minkäänlaiseen järkevään ja asialliseen mielipiteenvaihtoon kun ei näytä älylahja riittävän, pitää heti alkaa öykkäröimään.

        Toivottavasti et kanna mitään näkyviä tunnuksia, joista aatteesi käy ilmi, hävettää puolestasi. Vai oletko kenties puna-aatteen kätyri provosoimassa riitaa? En hämmästyisi siitäkään…

Comments are closed.