Koti Kolumni Vallankumouksellinen aktivismi

Vallankumouksellinen aktivismi

5

Vallankumouksen voi tehdä parlamentaarisesti, mutta siihen tarvitaan määräenemmistö. Sen voi tehdä aseellisesti, mutta ilman kansan tukea se ei kestä. Vallankumousta ei voi maahantuoda, eikä pakkosyöttää. Vallankumous lähtee aina kansasta ja on kansansa näköinen.

Maailmalla on tuoreitakin esimerkkejä siitä, kuinka aseelliset vallankumoukset ovat tuoneet kaaosta ja kansanmurhia. Ihmisiä ei voi hallita pelolla ja väkivallalla, ainakaan ei voida luoda vakaata maata ja hyvinvointia.

1930-luvulla tehtiin Saksassa ja Romaniassa parlamentaariset vallankumoukset. Nämä liikkeet syntyivät toisistaan erillään ja hieman eri lähtökohdista, mutta yhteistä niille oli vallankumoukselle suotuisa ilmapiiri, jonka saivat aikaan tuhannet puolueelle ja johtajalleen täysin omistautuneet henkilöt propagandatyöllään.

Onko mahdollista luoda vastaava ilmapiiri nykypäivänä? Kasvava epävarmuus ja hyvinvoinnin heikkeneminen saavat ihmiset janoamaan tietoa ja vaihtoehtoja. Järjestelmään kyllästyneet on saatava ymmärtämään vallankumouksen välttämättömyys. Laaja-alainen ja monipuolinen propaganda on paras tapa vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Kun ilmapiiri on otollinen, vallankumous tapahtuu luonnostaan.

Minkä tulisi määrittää poliittinen aktivismi? Voidaanko itse aktivismin tapa leimata edustamaan tiettyä näkemystä, sen pääsääntöisten toteuttajien mukaan? Vai voimmeko luopua ennakkoluuloista ja pinttyneistä kaavoista nähdäksemme ne ainoastaan työkaluina, joiden ainoina ohjenuorina tulisi olla totuus ja tuloksellisuus?

Konservatiivinen ajattelu ei taatusti haitannut määrätietoista Horst Wesseliä, joka varasti bolshevikeilta idean käyttää soittokuntaa propaganda-aseena ja joka valjasti sen iskuryhmänsä käyttöön. Alun vastustuksen jälkeen siitä tuli erottamaton osa vapaustaistelua.

Voidaanko kansallismielisten piirissä puhtain sydämin todeta, että viime vuosisadan alussa eri järjestöjen käyttämät metodit tuottaisivat tulosta tänä päivänä? Perimmäisten periaatteiden pysyessä samana pitäisi meidän sallia keinojen kehittyä ajan mukana. On löydettävä uusia tapoja, jotka herättävät mielenkiintoa ja joihin ihmiset voivat samastua, huolimatta siitä, ovatko ne jonkin muun tahon aikaisemmin käyttämiä.

Vasemmisto ja luontoaktivistit rekrytoivat ihmisiä riveihinsä sukupolvi toisensa jälkeen, vaikka heidän agendansa on kestämätön ja naurettava. Miten nämä liikkeet, joiden pääargumentit ovat hyvinkin tutun kuuloisia, saavat niinkin suuren yleisön huomion?

Nyky-yhteiskunnassa poliittinen aktivismi tuntuu olevan pelkästään järjestelmää tukevien ja sen päämääriä ajavien ryhmien yksinoikeus. Kansallismieliset on saatu uskomaan, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia toimia vanhojen kaavojen ulkopuolella. Meidän on murrettava tämä epäkohta ja otettava oma paikkamme poliittisessa kentässä. On lopetettava toimimasta tavalla, jolla meidän odotetaan toimivan, näin poistaen ennakkoluuloja, joita meihin on asetettu.

Romanialaisen kapteenin ohjenuorat toimivat hyvänä ohjeena nykypäivänäkin:

1. Moraalinen oikeaoppisuus

2. Epäitsekkyys taistelussa

3. Innokkuus

4. Usko, työ, järjestys, hierarkia, kurinalaisuus

5. Legioona tulee valjastamaan maamme moraalisen voiman, jota ilman ei voi ikinä voittaa

6. Oikeus (Legioona tulee olemaan tyyssija oikeudelle ja voima sen aikaansaamiseksi)

7. Tekoja, ei sanoja. Sinä onnistut! Älä puhu!

 

Janne Ahokas

5 KOMMENTIT

  1. Asiaa, Janne! Ja koskien kysymystä miksi vasemmisto ja kumppanit saavat suuren yleisön huomion, vastaus lienee median johdon ja toimittajien aatemaailma. Tänäisten lehtien mukaan Vihreät on toimittajien suosikkipuolue ja vihreillä toimittajilla on määränsä vuoksi vaikutusvaltaa muita puolueita kannattaviin virkaveljiinsä.

  2. “Vasemmisto ja luontoaktivistit rekrytoivat ihmisiä riveihinsä sukupolvi toisensa jälkeen, vaikka heidän agendansa on kestämätön ja naurettava.”

    Juuso kirjoitti aiheesta tässä samaisessa kolumnissa muutama viikko sitten seuraavasti:

    “Punaiset mielenosoitukset ovat toki suuria joukkotapahtumia, mutta niiden mobilisoima väki on yksilötasolla suoraan sanottuna kelvotonta nuorine rastapäineen, ikäloppuine partaänkyröineen, huumeaktivisteineen ja atlassaarikoskineen. Itseään kunnioittava kansallismielinen järjestö ei yksinkertaisesti voi hyväksyä heidänlaisiaan riveihinsä. Heistä ei olisi lojaaleiksi vallankumoustaistelijoiksi.”

    Siinähän se aika lailla tyhjentävästi onkin. Vasemmistolaisissa tapahtumissa saattaa olla satoja päitä, mutta kaikkien päiden ollessa tyhjiä, ei kannata odottaa mitään suuria ihmeitä tapahtuvan. Vaikka me kansallismieliset olemmekin määrällisesti pienilukuisempia, ei ole mitään epäselvyyttä siitä, kummalta puolelta löytyy se laatu.

    Vasemmistolaisten “aktivismi” on myös usein käytännössä lähinnä yleistä pahennusta ja ryyppäämistä, vrt. kadunvaltaukset. Myöskään vasemmistolaisten mielenosoituksissa ei yleensä näe selväpäistä porukkaa, ja tämä toki houkuttelee ihmisiä heidän mukaansa. Onhan se kivaa olla isossa porukassa humalassa ja huudella kyttä on natsisikaa. Sillä ei ole niinkään väliä mitä varten siellä ollaan, kunhan voi aiheuttaa pahennusta. Ja tämä jos mikä houkuttelee yhteiskunnan pohjasakan paikalle.

    Kaipaako kansallismieliset sellaista porukkaa riveihinsä, vai onko vain parempi tyytyä pienempiin numeroihin, mutta selkeästi laadukkaampaan materiaaliin?

  3. Hyvin kirjoitettu! Tulisi ymmärtää,että eri poliittisissa järjestöissä (myös kansallisia kohtaan vihamielisissä) on monia ihmisiä joiden kuva ideaalimaailmasta on hyvinkin samankaltainen kuin omamme, mutta jotka ovat syystä tai toisesta “eksyneet” väärään seuraan. Nämä ihmiset odottavat myös kansallista heräämistä aivan samalla tavalla kuin monet turhautuneet nuoret (miksei vanhatkin) jotka tuntrvat vihaa modernia maailmaa kohtaan.
    Kukaan ei synny kansallisesti tiedostavana ja hyvin harva nykypäivänä siihen kasvatetaan. Ennakkoluuloitta vastatuuleen!

  4. Nyt jos koskaan on vallankumouksen paikka.

    Nykyisen- ja edellisen hallituksen ministerit lisättynä hallituspuolueiden kansanedustajilla ovat Suomen kannalta tehneet järkyttävän huonoja päätöksiä.

    Itse asiassa huonot päätökset = petos tehtiin jo 20.12.1993!. Eduskunnan euro-päätösten premissit ovat olleet väärät 31.12.1994 lähtien.
    Suomi ei ole päivääkään ollut EU:n eikä euron jäsen!.

    Hallituspuolueen edustaja uskalsi jopa kehuskella sillä, ettei ei käy läpi eikä kaipaa monisatasivuista sopimusta, koska tietää, että Suomen virkamiehet, ministeriöiden virkamiehet, esiintyvät virkavastuulla. Luotaa heidän asiantuntijapapereihinsa, tiedonantoteksteihin laitettu ja mitä on suuren valiokunnan kokouksissa käyty tuosta mallista läpi, koskien Espanjan pankkitukia.
    Että tällaisia edustajia meillä on päättämässä Suomalaisten asioista.

    Lisänä sopassa on myös Suomen näennäis- demokratia, joka korostuu eduskunnan äänestyksissä. Jos olet eri mieltä, kuin oma ryhmäsi, niin saat rangaistuksen eriävästä mielipiteestä.
    Tästä on hyvänä esimerkkinä vasemmistoliitosta eronneet/erotetut kaksi kansanedustajaa, kun äänestivät hallituksen esitystä vastaan.
    Muut painaa nappi sen mukaan mitä juutalaisten juoksupoika ja tyttönen käskevät.
    Molemmat hakivat ohjeensa keväällä Bilderberg/ Rotschild kätyreiltä.

    Demokratia ja markkinatalous. Näiden kahden erottamattoman voittoon piti historian loppua.
    Nyt on käynyt niin, että kapitalismille ja demokratialle tulee, tai on tullut avioero.
    Puolet Euroopan nuorista miehistä on työttömänä ja talouskasvu ohitse. Euroopasta on tullut tuhojuna.

    Kysymys kuulukin: millainen vallankumous on edessä?. Vasemmistolainen vallankumous on hukannut mahdollisuutensa asettumalla talouskasvun taakse, joka sinänsä ei ole yllättävää.
    Vasemmistoliitto on tehnyt kannatuksen tappavia asioita omalta kannaltaan.
    Sen ei olisi missään tapauksessa pitänyt lähteä hallitukseen kokoomuksen kanssa, koska se veti silloin oman ideologiansa viemäriin puheenjohtajan ministeripaikan himosta.
    Puolustustaktiikan aika on armotta ohitse.

    Vihreistäkään ei ole ympäristövallankumoukseen. Heistä on tullut teknologiauskovaisia, sisäsiistejä cityvihreitä.
    Ainut kunnia mitä he voivat ottaa, on Suomen teollisuuden ja työpaikkojen ajon muihin maihin.
    Niin kova into heillä on ollut keksi uusia veroja, tiukennuksia, direktiivejä EU:ssa ect.
    Uskottavuus on myös ollut kovilla, kun edellisen hallituksen aikana jäivät myönteisen ydinvoimapäätöksen jälkeen istumaan hallitukseen ilman suurempia mutinoita.

    Kokoomus, demarit ja kepulaiset (kepu edellisen hallituksen aikana, mutta takki kääntyi yhtä lennokkaasti, kuin demareilla ja vasemmistolla) eivät puhu enää edes suomea.
    Eli mitä muuta annettavaa näillä puolueilla on Suomelle, kuin pienituloisten kuristamista ja lopullisen orjuuttamisen toteuttaminen edellä mainittujen ulkomaisten (Bilderberg/ Rotschild) tahojen toimesta.
    Ei voi ymmärtää näitä ihmisiä, Urpilaista, Kataista, Kiviniemeä. He ovat kasvaneet Pohjanmaalla tai Savossa, jossa puhutaan elävää suomea. Mutta kun he avaavat suunsa, sieltä tulee ulos Saksan keskuspankin kantoja -maanpetoksellista.

    Kieli ei ole mikään pikku juttu; se pitää koossa ihmisen, kulttuurin, elinkeinon, elämän.
    Kun suomalainen sanoo; metsä, äiti tai kuolema, sisällä on jo käsitys maailmasta ja siitä mitä ihminen on.
    Kieli on hirmuisen hienoviritteinen tunnekokemus, sitä ei saa ottaa pois ihmiseltä. Näistä puolueista ei todellakaan ole apua. Kuten ei ollut perussuomalaisille vaalivoitosta.

    Nyt pelätään, että ”äärioikeisto” (johon lokeridaan kaikki hihulit ilman tarkempaa erottelua)taas käyttää vanhaa hyvää konstia eli ulkoista vihollista.
    Ei pelätä sitä, mitä virkamiesten holtiton monikulttuurisuuden ajaminen on Suomelle tehnyt edellisten presidenttien ja hallitusten siunauksella.

    Mutta millaisen vallankumouksen kansanvallan kannalta tarvitsemme.
    Kansallisina sosialisteina näemme kansan yksilön yläpuolella.
    Yksilö ei yksin muodosta kokonaisuutta, mutta yksilöt kansan yhteisössä muodostavat kokonaisuuden.
    Eräällä tapaa kansallissosialismia voidaan pitää työväenluokan liikkeenä sillä poikkeuksella, että kaikkia kansalaisia on ensisijaisesti pidettävä kansan työntekijöinä, jotka omilla ponnistuksillaan turvaavat kansallissosialistisen valtion kestävyyden ja kehityksen.
    Tarvitsemme kunnollisen vallankumouksen.
    Sellaisen, joka tulee hiipimällä, alhaalta päin, joka pystyy estämään luonnon tuhoutumisen kapitalismin raaka-aineeksi, tässä kapitalismin ja materialismin pinnoittamassa maailmassa, että ihmiset ajattelisivat vähemmän itseään ja yksilöllisiä halujaan, ja sen sijaan enemmän kansaa ja kansan tarpeita?. Olisiko mahdollista, että tässä vieraiden ajatuksien ja vaikutteiden pinnoittamassa maailmassa ihmiset eläisivät enemmän kansalleen kuin vieraille ajatuksille, vaikutteille ja kulttuureille, jotka täyttävät ihmisten nykyiset halut ja tarpeet?.

    Olisiko mahdollista, että elämänsä lopun hetkillä ihmiset voisivat sanoa itselleen vahvana ja ylpeänä ”olen elänyt vain kansalleni”?

Comments are closed.