Koti Artikkelit Valehteliko poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen?

Valehteliko poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen?

9

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi perjantaina 15.9.2017, että yhteistyöllä paikallispoliisi, KRP ja suojelupoliisi estivät poliitikkoja vastaan suunnitellun iskun. Muun muassa Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti seuraavaa:

Kolehmaisen mukaan kyse on parin vuoden takaisesta tapauksesta. ”Iskusuunnitelma pystyttiin estämään keskusrikospoliisin, paikallispoliisin ja suojelupoliisin hyvällä yhteistyöllä. Pääsimme väliin ja estettyä teon siinä vaiheessa, kun henkilö oli lähdössä sitä toteuttamaan. Kyse oli arviomme mukaan toteuttamiskelpoisesta suunnitelmasta”, Kolehmainen sanoo. – – Tieto suunnitelmasta saatiin Kolehmaisen mukaan poliisin omalla tiedustelutyöllä. Kolehmainen ei kerro tarkemmin, milloin ja missä isku olisi ollut tarkoitus toteuttaa. (ESS.fi 15.9.2017)

Iltalehti, joka kertoi asiasta ensimmäisenä, kirjoitti Kolehmaisen sanoneen seuraavaa:

”Yleisesti voi sanoa, että on päästy sellaisen iskusuunnitelman väliin, jonka kohteena olisi ollut poliittisia päättäjiä”, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo – –. ”Se on optimaalinen tilanne, että kaikki hoitavat tilannetta yhdessä. Yhteistyö poliisin sisällä on ensiarvoisen tärkeää”, Kolehmainen painottaa ja lisää, että poliisille on tullut muutamia muitakin ”onnistumisia”. (IL.fi 15.9.2017)

Lisäksi Kolehmainen valittaa poliisin valtuuksien vähyyttä tiedusteluasioissa:

”Sitten ollaan sen tiedon varassa, mitä tiedusteluorganisaatiot antavat. Meillä on hyvät toimivaltuudet, jos on rikosepäily, mutta jos on vain aavistus siitä, että henkilöllä on vaikka yhteyksiä ulkomailla toimivaan rikollisliigaan, mutta ei rikoskeissiä, niin keinot ovat aika nolla”, Kolehmainen kuvailee. (IL.fi 15.9.2017)

Yle kirjoitti asiasta seuraavaa:

Poliisi esti iskun paikallispoliisin, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin yhteisvoimin, Kolehmainen kertoo. ”Tämä oli yhteisponnistus viranomaisilta ja hyvä yhteistyösuoritus.” (Yle.fi 15.9.2017)

Rikostoimittaja Jarkko Sipilä kiinnostui aiheesta sen verran, että hän päätti selvittää, millainen ”terrori-iskun uhka” oli konkreettisesti ollut. Muutamassa päivässä tapauksen todellinen luonne olikin jo toimittajan tiedossa.

Todellisuudessa poliisilla ei ollut asian selvittämisessä käytännössä osaa eikä arpaa, vaan mielenterveysongelmista kärsivä keski-ikäinen mieshenkilö oli itse tullut poliisiasemalle ja ilmoittanut, että hän on suunnitellut iskua kokoomuksen vuosikokoukseen. Poliisin tehtäväksi jäikin lähinnä henkilön pidättäminen. Tässäkin he olivat epäonnistua, koska epäilty oli joutunut odottamaan vuoroaan niin kauan, että hän oli ilmeisesti päättänyt lähteä pois poliisiasemalta mutta vahingossa päätynyt poliisiaseman sisäpihalle, jolloin poliisit kiinnittivät huomionsa häneen! (MTV.fi 20.9.2017.)

Mikäli valtamediassa olleet tiedot pitävät paikkansa, alkaa poliisin tila olla sellainen, että rikosten selvittäminen on tuurista kiinni, vaikka tekijä ilmoittautuisi itse poliisille. Näihin ”saavutuksiin” poliisi vetoaa vaatiessaan hallitukselta lisää rahaa ja valtuuksia vakoilla poliittista oppositiota, kuten maahanmuuttokriitikoita.

Poliisi on pitkin vuotta valitellut, kuinka nykyinen tiedustelulaki on huono ja estää rikosten ennaltaehkäisyä. Lakia pitäisi heidän mukaansa ehdottomasti muuttaa niin, että poliisi saisi lisää valtuuksia tiedonkeräykseen eli tavallisten suomalaisten vakoiluun. Näyttää tosin siltä, ettei nykyisiäkään tietoja käsitellä asiaankuuluvalla tavalla, kuten Turun terroristi-isku osoitti. Miten auttaa se, että poliisille kerätään vielä enemmän tietoa, jos sitä ei osata tai haluta käyttää tälläkään hetkellä ratkaisemaan yhtään rikosta? Mikä tärkeintä: Jos terroristien jahtaaminen ei virkavaltaa kiinnosta, keitä vakoilun todelliset kohteet ovat?

Kansallismieliset järjestötaustaan katsomatta ovat alkaneet kutsua viranomaisia ”polpoksi” eli poliittiseksi poliisiksi.

Mediassa tapaukselle on lähinnä naureskeltu, mutta tärkein kysymys on jäänyt esittämättä. Eikö poliisiylijohtaja tiennyt, mistä asiassa oli todella kyse, ja olivatko hänen alaisensa liioitelleet osuuttaan asiassa vai valehteliko Kolehmainen tietoisesti medialle? Jos Kolehmaisen alaiset ovat liioitelleet osaansa asiassa, on jo se selvittämisen arvoinen asia, mutta jos Kolehmainen valehteli, voi oikeutetusti kysyä, voiko hän enää jatkaa työssään. Millaisen esimerkin hän alaisilleen antaa, jos hän on valehdellut tässä asiassa? Mitä kepeä suhtautuminen valehteluun kertoo koko suomalaisen esivallan tilasta?

Tähän asti ”väärinkäsitystä” on selitelty muun muassa seuraavasti: ”Estäminen tarkoittaa tässä tilanteessa sitä, että kun hänellä oli tekoväline, suunnitelma ja pyrkimys toteuttaa, niin estettiin, ettei hän koskaan sitä tehnyt.” (MTV.fi 21.9.2017)

Julkisuudessa olevien tietojen perusteella ei voi vielä sanoa täydellä varmuudella, valehteliko poliisiylijohtaja Kolehmainen vai eikö hän tiennyt, miten asia todellisuudessa meni. Mielestäni asia tulisi selvittää perin pohjin, jotta tiedettäisiin, kummasta tässä on kyse. Poliisi kaventaa koko ajan suomalaisten poliittisten toisinajattelijoiden yksityisyydensuojaa ja toimintavapauksia, vaikka samalla viranomaiset itse ovat jatkuvien rikos- ja valehteluepäilyjen keskiössä.

Poliisin uskottavuus on viime vuosina kärsinyt huomattavasti, ja puolueettomuuskin tuntuu olevan vain kaunis sana vailla todellisuuspohjaa (1, 2, 3, 4). Mikäli poliisi haluaa palauttaa kansan luottamuksen itseensä, olisi tässä erinomainen tilaisuus aloittaa: selvitetään, valehteliko poliisiylijohtaja koko Suomen kansalle!

 

Antti Niemi

9 KOMMENTIT

  1. Olen täysin shokissa, eikai poliisi voisi syyllistyä valehtelemiseen etenkin kun kyse on itsensä työllistämisestä?

    Mielenkiintoista muuten, että tuo kyseinen loinen on innoissaan kieltämässä poliittisia oppositioliikkeitä sananvapauskysymysten vuoksi, vaikka itse venyttää omaa sananvapauttaan suoraan valehteluun jotta saisi lisää veronmaksajien rahaa omalle firmalleen, jotta voisi valvoa hieman lisää niitä, jotka eivät allekirjoita valtion virallista ideologiaa: monikulttuurisuutta (eli valkoisten kansanmurhaa).

    • Lyhyesti: PolPon mukaan kulttuurimarxisteilla on lupa valehdella mutta kansallismielisillä ei ole lupa puhua edes totta ”poliittisesti epäkorrekteista” aiheista.

      Kunnon orwellilainen painajainen.

  2. Melkein samalla kaavalla meni myös ”Jyväskylän mellakka”, jossa poliisi levitti tarinaa pysäyttämästään mellakasta. Pari vuotta myöhemmin yleisöllle sitten selvisi, että mitään mellakkaa ei ollut olemassakaan.

  3. Poliisi puhdistettava viherkommunistisesta kosherkokoomusaineksesta!

  4. Nyt alkaa varmasti olemaan rivipoliisin mitta lähellä täyttymistä. Toivottavasti poliisien joukoista löytyy vielä niitä ihmisiä, joilla selkäranka ja moraali ovat kunnossa, heidän aika olisi kertoa ääneen mitä helvettiä poliisissa on oikein menossa. Tuskin korruption ja mielivallan keskiössä toiminen on sitä, mistä ovat lapsena haaveilleet.

    • Mutta kun asuntolainat! Juutalaisten velkarahan vuoksi joutuu Reinikaiset edistämään veljiensä ja siskojensa kansanmurhaa.

      • Juutalaisen velkarahan vuoksi myös moni kansallismielinen jättää osallistumatta taisteluun. Mukavuudenhalu ennen rodun selviytymistä!

  5. Se juuri on niin surullista: poliisiksi hakeutuu varmasti kunnollisia ihmisiä, jotka aidosti tahtovat huolehtia turvallisuudesta ja suojella muita. Näitä ihmisiä ja heidän nuoruuden idealismiaan käytetään härskisti hyväksi. He joutuvat kohtaamaan vaarat kaduilla ja tekemään raskaan työn. Sillä välin poliittisen poliisin kiipijät käyttävät hyväksi koko kansakunnan hätätilaa, ja ovat tekemässä tyhjäksi rivipoliisin suojelutyötä. Sanoisin, että poliittinen poliisi on puukottanut kenttäväkeä selkään ihan yhtä pahasti, kuin se Turun puukkomies.

Comments are closed.