Rahan tehtävänä on edustaa hyödykkeen arvoa osto- ja myyntitilanteessa ja toimia markkinoiden välisenä yhteisenä arvomittarina. Raha on hyödykkeiden arvoa vertaileva arvoyksikkö.
Hyödykkeen takana on aina työtä, ja näin ollen raha itsessään edustaa ostettavan hyödykkeen takana tapahtunutta työtä. Työ kulminoituu lopputulokseen eli myytävään hyödykkeenä (tuotteena, palveluna). Hyödykkeinä voi olla mitä tahansa villapaidasta omakotitaloon. Eri hyödykkeet vaativat eriävän määrän aikaa, työtä ja resursseja, mikä luo itsessään ongelman arvioitaessa tuotteen rahallista arvoa. Siksi hyödykkeen arvioitu rahallinen arvo on aina arvio sen valmistukseen kulutetusta ajasta ja energiasta.
Rahan arvo on subjektiivinen ja symbolinen. Raha ei itse sisällä arvoa, vaan edustaa arvoa. Rahan arvoa on historiassamme pidetty arvometalleissa ja maan viennissä ja tuonnissa. Tämä on vain teennäinen tapa antaa rahalle arvoa. Koska raha on vain symbolinen ja subjektiivinen, on tästä syystä rahan arvo helposti manipuloitavissa spekulaation, valuutanvaihdon ja pörssikaupan, kautta.
Valuutta on käytännössä arvoton, ellei ole valtion instituutiota ja lainsäädäntöä virallistamassa rahaa kuluttajien silmissä. Kyseessä on eräänlainen sekulaarinen uskonto. Tämän takia esimerkiksi väärennetty raha menettää arvonsa heti, kun se todetaan väärennetyksi. Raha omistaa arvon vain, kun sen molemmat osapuolet luottavat sen arvoon. Raha on vain symboli hyödykkeen arvosta. Käytännössä valtion lainsäädäntö ja markkina-alueella toimivat pankit virallistavat valuutan. Todellisuudessa rahan arvo on kuluttajalla, joka tekee päätöksen kuluttaa.
Valuutta toimiakseen ei suoranaisesti tarvitse valtiota, instituutiota tai markkina-aluetta, koska valuutan arvo on sopimus vaihtavien osapuolien kesken vaihdon yhteydessä. Ongelma syntyy vain suurissa talousalueissa, jossa rahan arvo on uskonto eikä kiinni fyysisessä todellisuudessa, työssä ja hyödykkeissä. Kun yritetään vaihtaa valuuttaa, on spekulatiivinen arvo tärkeä. Miten eri valuuttojen arvo suhteutuu keskenään? Mihin tämä rahan arvon spekulaatio perustuu? Mikä on rahan arvo? Nämä ovat avainkysymyksiä talouden ja rahan ymmärtämiseen.
Valuutan arvoa spekuloidaan kokonaisliikevaihdon kautta, toisin sanoen kuinka paljon kyseistä valuuttaa on kulloinkin kierrossa. Rahaa häviää talousalueesta kolmella tavalla: pankit perivät velkoja, yksityiset keräävät rahaa itselleen eivätkä kuluta, tai raha menee talousalueen ulkopuolelle. Valuutan arvo nousee sen uskottavuuden noustessa, kun liikevaihto kasvaa ja tarpeeksi rahaa tulee kiertoon. Valuutan arvo laskee, jos raha otetaan pois markkina-alueesta, koska liikevaihto samalla pienenee.
Valtiotaloudellisesti valuutta vaatii siis auktoriteettia, joka rakentaa uskoa ja luottamusta rahan arvoon. Rahan arvo tulee talousalueen sisältä työstä, eli tuotettavista hyödykkeistä. Jos ihmiset lopettavat uskomasta valuutan A arvoon lopettamalla kyseisen valuutan käytön ja siirtyvät käyttämään valuutta B:tä, menettää valuutta A arvonsa ja valuutta B kasvattaa arvoaan. Kaikki lainat, säästöt ja sijoitukset menettävät samalla arvonsa, koska ne olivat sidottuina valuutta A:han, kun taas kaikki valuutta B:n spekulatiiviseen arvoon nojaavat osakkeet kasvattavat arvoaan. Kaikki, joka ei ole kiinteää materiaa ja fyysisen työn tulosta, on tuolloin arvotonta. Tietenkin yhden ihmisen uskon puute arvoon ei muuta mitään, mutta jos esimerkiksi kokonainen pörssi sanoo, että valuutta on “arvoton”, niin valuutalle käy huonosti.
Rahan arvoa on yritetty vahvistaa liittämällä rahan arvoa kulta- ja hopeakantaan. Tämä tosiaan pitää rahan arvon tasaisempana ja kiinteämpänä, koska kulta ja hopea ovat konkreettisempaa kuin raha-arvon kelluva spekulaatio. Arvometallit ovat olleet arvokkaita niiden harvinaisuuden takia. Kullan ja hopean arvo on yhtä lailla suhteellista kuin rahankin, ja se on ainoastaan arvokasta kulttuurisen palvonnan takia.
Spekulaatio ohjaa uskoa rahan ja sijoitusten turvallisuuteen, mutta se voi myös heikentää sitä. Tämä on työkalu, jota monikansalliset rahakeinottelijat käyttävät hyödyksi voiton lisäämiseksi. Spekulaatiota voidaan myös käyttää taloudellisena aseena ja sillä voidaan kaataa kilpailevia yrityksiä ja jopa kokonaisia valtioita, joiden talous nojaa ulkomaiseen kauppaan. Tämä on syy siihen, miksi valtion talouspolitiikan pitäisi rajoittaa osaketoimintaa rankalla kädellä ja hiljentää talouskasvuspekulaation ja sitä kautta osakearvon venyttelyä.
Moderni talous perustuu kulutukseen, ja siksi on luonnollista, että talousalue ja markkinat haluavat kasvattaa omaa liikevaihtoaan. Pitää ymmärtää, että valuutta ei saa suoraan voimaa ohjatusti, vaan valuutan arvo kasvaa vain, jos tuotteen myyjä vaati maksuvälineeksi juuri kyseisen valuutan. Siispä ostaja ei määrää, vaan hyödykettään eteenpäin myyvä osapuoli. Hän on se, joka päättää ottaa vastaan kyseisen valuutan maksuksi.
Vähimmäisvarantojärjestelmä
Vähimmäisvarantojärjestelmä on moderni rahanluontijärjestelmä, joka on käytännössä käytössä kaikkialla maailmassa. Vähimmäisvarantojärjestelmä on pankkisysteemi, jossa vain murto-osa pankin omistamista säästöistä on fyysisesti pankissa ja loput talletettu keskuspankkiin. Tästä syystä vain murto-osa säästöistä on fyysisesti talletettu samanaikaisesti kuhunkin pankkiin, joten jos kaikki pankin asiakkaat tulevat samanaikaisesti nostamaan säästöjään, ei pankki pysty antamaan kaikille nostoja. Pankit pitävät valtaosan talletuksistaan keskuspankissa, jonka tehtävä on hallita valuutan kokonaisarvoa ja rahan määrää kierrossa.
Raha tässä vähimmäisvarantojärjestelmässä luodaan lainannostotilanteessa, jossa pankit kirjoittavat lainakuitin lainattua rahaa vastaan. Uusi lainakuitti yksinkertaistettuna passitetaan keskuspankkiin, joka nostaa jo kierrossa olevan rahan määrää luomalla lisää rahaa ja virallistamalla sen. Keskuspankki luo rahaa tyhjästä. Tähän rahan luontiin lainasta olennaisena osana kuuluu korko, joka on ylimääräinen lisä lainaa perittäessä ja joka nostaa ylimääräistä velkataakkaa talousalueen sisällä. Tämä rahan luonti tyhjästä tarkoittaa rahan arvon heikkenemistä ja hyödykkeiden kallistumista.
Vähimmäisvarajärjestelmä perustuu rahan luontiin lainan kautta. Kaikki raha on velkaa, joka on luotu lainan kautta. Jos kaikki velka maksettaisiin takaisin pankeille, ei kierrossa olisi yhtään rahaa. Äskeiseen esimerkkiin ei otettu huomioon lainan mukana tulevaa korkoa, joka on ylimääräinen velkavaje jo otetun velan päälle. Korkorahaa ei siis ole kierrossa. Lainakorko on aina ylimääräisen rahan maksusitoumus, ja koska korkorahaa ei ole kierrossa, on sen tultava toisen kansalaisen taskusta. Tästä syystä aina joku jää ilman rahaa ja mahdollisuutta maksaa velkaansa pois. Tästä syystä koronkiskonta ei ole kansallismielistä ja se on vahvasti kansallisen edun vastaista.
Koronkiskonta ja kysymys siitä, miten kansallinen velka on maksettavissa pois, ovat erittäin hälyttäviä kysymyksiä ottaen huomioon eriävät talousalueet ja sen, miten pääoma matkaa rajojen yli. Rahan valuminen talousalueemme ulkopuolelle tarkoittaa, että talousalueeltamme ja näin ollen kansalaisiltamme puuttuu takaisinmaksun mahdollisuus. Kaksi suurinta syytä ovat vapaakauppa ja monikansalliset yritykset, jotka vievät suomalaisten pääomaa merien taakse, kuin myös yksityiset osapuolet, jotka keräävät rahaa pois talousalueen sisällä tapahtuvasta kierrosta. Mitä useampi ihminen säästää, sitä vähemmän hyödykkeitä ostetaan, ja tällöin on mahdotonta ansaita rahaa ja maksaa velkojaan. Jälkimmäinen on erityisesti vakava asia, kun pieni osa kansalaisista omistaa suuria omaisuuksia, eikä sijoiteta pääomaa ja näin ollen tuoda rahaa takaisin kiertoon.
Historiallisesti koronkiskonta eli lainan myöntäminen korolla on ollut kiellettyä. Valitettavasti tämä historiallinen opetus ei ole mennyt perille, ja koronkiskonta on yleisesti hyväksytty tapa hoitaa lainoja, ja näin ollen ylivelkaantuminen on taattu.
Markka-aikana jokainen markka, joka oli kierrossa, oli velkakirja Suomen keskuspankille. Suomen valtiollisessa omistuksessa toimi Postipankki, joka toimi valtiollisena työkaluna rahan arvon sekä määrän säätelyyn.
Yhteisen euroalueen ja yhteisen valuutan kautta talousalueemme on kasvanut globaaliksi Euroopan kattavaksi alueeksi, jossa kaikilla eurovaltioilla on yhteinen velkataakka Euroopan keskuspankille. Euro valuuttana on käyttökelpoista ympäri Eurooppaa, joten samalla velka euroalueella on yhtä lailla jaettu euromaiden kesken. Euromaat ovat velallisesti samaa markkina-aluetta. Ennen EU:ta kansallisvaltiot olivat enemmän tai vähemmän itse vastuussa omasta velkaantumisestaan.
Yleisesti vähimmäisvarantojärjestelmällä toimivat pankit ovat yksityisiä eivätkä ne ole vastuullisia muille kuin osakeomistajilleen. Rahan pitäisi palvella ihmistä, eikä ihmisen rahaa. Tästä syystä rahan arvon heikkeneminen ja kansalaisten velkaantuminen on kansallisen edun vastaista. Pankkitoimintaa pitäisi ohjata kansallinen etu ja tahto, ei yksityisten osakeomistajien voiton maksimointi.
Kummallista kyllä, vähimmäisvarantojärjestelmässä omistava yksityinen osapuoli nauttii valtiollista erikoisasemaa ja turvaa. Maailmassa ei ole kovinkaan monta maata, joka omistaisi oman kansallisen pankin. Sama totuus koskee myös Suomea, joka menetti Postipankkinsa 1990-luvun valtapuolueiden ajamiin uudistuksiin. Nykyiset pankkimme ovat kaikki yksityisiä ulkomaisessa osakeomistuksessa. Valtiovalta on käytännössä syrjäytetty kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle, vaikka valtiomme omistaa pienen määrän osakkeita pankeistamme.
Pankkien yksityistäminen ja velkaantuminen ulkoisen lainan kautta on yksi monista talouttamme riepottelevista syistä. Talouden totaalinen yksityistäminen on ollut poliittisena agendana monien valtioiden valtapuolueiden puolueohjelmassa. Yksityistäminen ja vapaa markkinatalous saavat poliittista ja rahallista tukea ulkomailta. Suomen valtapuolueiden edustajia kutsutaan monikansallisiin kokouksiin ottamaan käskyjä globaalin maailman turvaamiseksi. Kansainvälinen pääoma on edustettuna jokaisen demokraattisen valtion sisäpolitiikassa, eivätkä kansallinen itsenäisyys ja omavaraisuus merkitse mitään päättäjien ajaessa globalisaatiota.
Mitä asialle pitäisi tehdä?
Jotta Suomen talous saataisiin nousemaan ja kansalaisten elintasoa kohennettua on tapahduttava täysi asenteellinen ja talouspoliittinen muutos. Rahan arvon on tultava suomalaisesta työstä sekä hyödykkeistä, mikä tarkoittaa, että tuotanto palautetaan takaisin Suomeen. Maatalous- ja elintarviketuotanto pitää elvyttää välittömästi. Kaikki markkina-alueet ja suomalaiset työpaikat vaativat suojelua, ja tämä tarkoittaa kansainvälisen kilpailun lopettamista. Jotta tämä olisi mahdollista, on tuontia ulkomailta verotettava rankalla kädellä ja sitä on jopa estettävä joissain tapauksissa. Ulkomainen työvoima ja hyödyke ei saa paikata suomalaista työtä. Monikansallisten suuryritysten vaikutus Suomen markkina-alueella pitää minimoida. Kaikki tuonti ja vienti on toimittava suomalaismarkkinoita kunnioittaen.
Suomen on päästävä irti velkaorjuudesta. Tämä tarkoittaa, että koronkiskonta on lopetettava välittömästi ja julistettava laittomaksi koko maassa. Suomen valtion on rakennettava uusi kansallinen pankki, joka luo ja valvoo omaa itsenäistä valuuttaa. Raha tulisi kiertoon lainoilla kuten aina ennenkin, mutta ilman ylimääräistä korkoa. Lainan saantia on vakavasti valvottava, ja lainan ottamisen syyn tulee täyttää kansalliset kriteerit.
Pienituloisten ja pienyritysten verotaakkaa on vähennettävä välittömästi. Ei ole mitään järkeä ottaa niiltä, joilla ei ole mitään, mitä antaa. Suurituloisten ja suuryritysten verotus on ainoa taloudellisesti tasa-arvoinen tapa kerätä verotuloja. Tämä samalla tasaisi tuloeroista johtuvaa luokkaeroa yhteiskuntamme sisällä. Taloudellinen kansallismielisyys on juuri yhteisen taloudellisen vastuun kantamista.
Kiellämme totaalisen tuotannon kommunistisen kansallistamisen ja uusliberaalisen vapaamarkkinatalouden. Taloudellinen kansallismielisyys tarkoittaa, että ajamme kansallista taloudellista etua. Yhtiön markkinaosuuden kasvaessa yhteiskunnallinen vastuu kasvaa samassa suhteessa.
Näemme talouden loputtoman kasvun järjettömänä uusliberalistisena utopiana. Valtiontalous ei voi kasvaa loputtomasti. Valtiontalouden tehtävä on ylläpitää hyvää suomalaista elintasoa ja reagoida muuttuviin markkinavaatimuksiin.
T. T.
Vieraileva kirjoittaja
Olennaista on mielestäni se kuinka omavarainen Suomi on resursseiltaan ja resurssien vaihtokauppa-arvolla. Talouden matolukuja on turha tuijottaa liikaa.
Jatkossa Suomen kannattaisikin keskittyä nollakasvuun ja kestävään kehitykseen, talouskasvu-ideologia on luonnolle ja maailmalla ehkä typerin malli mitä on olemassa.
Suosittelen suomalaisiakin siirtymään maalle elämään Pentti Linkolan oppien mukaan kestävällä tavalla, hyvä elinympäristö kasvattaa perhettä.
Vaikka tuo Pentti Linkolan malli on hyvä vaihtoehto sairaassa yhteiskunnassa, niin ei se ole poliittinen vaihtoehto kansallissosialistiselle liikkeelle, joka yrittää rakentaa yhteiskuntaa ja tehdä siitä tervettä.
Kunnioitan Pentti Linkolaa syvästi, mutta jos aijomme rakentaa ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa kohti suomalaisia palvelevaa luonnosta arvonsa ammentavaa yhteiskuntaa, niin on ymmärrettävä että emme voi paeta maalle omaa kansallista vastuutamme. Voit olla varma, että meitä vastassa olevat kommunistit ja liberalistit tulevat täyttämään tuon tyhjiön niin kuin he ovatkin tehneet.
Meidän pitää informoida mahdollisimman monta ja saada ihmisiä aktivoitumaan.
“Suosittelen suomalaisiakin siirtymään maalle elämään Pentti Linkolan oppien mukaan kestävällä tavalla, hyvä elinympäristö kasvattaa perhettä.”
Kannatetaan.
Unelmani on pieni kotoisa maalaiskylä vaikkapa jonkin merelle työntyvän niemen nokassa, keskellä saaristoa. Sinne luonnonmukaiseen ympäristöön kelpaisi perustaa samat elämänarvot jakavan puolison kanssa suurperhe ja ottaa vaikka ystäviäkin pihapiirin asustelemaan. Olisi siis pieni toisiinsa luottavien ihmisten turvallinen yhteisö.
Näen tällaisten hieman syrjemmässä sijaitsevien toistensa kanssa verkostoituneiden yhteisöjen rakentamisen hyödyllisenä varautumisena tuleviin aikoihin, kun nykyinen maailmanjärjestys alkaa sortua. Suurissa kaupungeissa voi rytistä, mutta maaseudulla elämä jatkuu siinä kuin ennenkin. Esimerkiksi Neuvostoliiton romahtamista tuskin edes huomasi vuosiin Siperian syrjäseuduilla.
Täyttä asiaa! Kuvottaa tämä kulutusyhteiskunta, joka purkaa pahaa oloaan (velaksi) osteluun. Lukekaa myös Ville iivarisen kirjoituksia talousdemokratian sivuilta. Myös markku uuspasvalniemellä on painavaa asiaa esim. Youtubessa. Velkaraha on kaiken pahan alku ja syy.
Kiitos asiallisesta, informatiivisesta artikkelista! Korolla peluu tässä yhteisvaluuttatilanteessa johtanee kohta siihen, että tavallisen ihmisen käyttötilin korko on miinuksella. Siis joudun maksamaan pankille, että rahani ovat sen tilillä! Kansainväliset spekulantit keinottelevat koroilla, yhteisvaluutta ei tältä suojaa. Päin vastoin, eurovaluutta mahdollistaa suuremman mittakaavan – globaalin – keinottelun! Muuten, suuri saksalainen hengenmies Martin Luther oli sitä mieltä, että lainan kohtuukorko olisi n.6%. Luther vastusti aikansa tiettyjen piirien koronkiskontaa. Vaan taitavatpa samat tietyt piirit vedellä globaalin talouden naruja, kuten 1500-luvulla Saksassa… Mittakaava keinottelussa ja koronkiskonnassa vain on suurempi – Globaali talous!
Eiköhän tällä palstalla voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Fed, imf, ekp, lähes käytännössä kaikki isot pankit ja keskuspankit ovat juutalaisten omistamia.
Rahaa virtaa Intiaan ja muualle talousalueen ulkopuolelle suuria määriä tietotyön ulkoistuksissa, jotka internet on mahdollistanut teknisesti. Tämän salliminen on poliittinen päätös, ja yhtä lailla poliittisellä päätöksellä sen voisi kieltää vaikka heti. Halpatyö sallitaan myös täällä paikan päällä, viisumeita myönnetään kevein perustein it-porukalle.
Tämä on yksi haitallinen globalisaation ilmentymä. Työn tilaaja hyötyy lyhyellä tähtäimellä halvemmasta hinnasta, mutta yhteiskunnalle kokonaisuutena kuvio tulee kalliiksi. Raha virtaa pois ja osaamista menetetään, kun omat miehet ja naiset vaihdetaan intialaisiin tai muihin.
Tämä ikään kuin lisäyksenä artikkeliin joka oli ansiokas. Kyllä se juuri noin on.
Suomalaisilla työpaikoilla vannotaan etenkin tutkintojen nimeen. Unohdetaan kokonaan työssäoppiminen. On hämmästyttävää, että katsotaan jonkun juuri valmistuneen maisterin olevan pätevämpi johonkin johtotehtävään, kun yrityksessä vuosia olleiden asiantuntijoiden. Tämä on ihan faktaa.
Meillä useimmilla työpaikoilla on menossa kilpajuoksu jossa etsitään ne ihmiset jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa rahan eteen. He ovat yleensä nuoria, jotka tekevät palkatonta työtä iltamyöhään saadakseen “päivän työt” tehdyksi. Vanhemmat, jo jääräpäisemmät, henkilöt halutaan poikkeuksetta ensimmäisinä YT-neuvotteluissa pois. He kun osaavat jo vaatia, tietävät arvonsa.
Nykyisen tuontitalouden vastapainona on, kuten jutussakin on mainittu, tuotannon siirtäminen Suomeen. Vanha slogan “Suomi Suomalaista” on tässä kohtaa täysin oikeassa. Mutta miten tämä sitten onnistuu? Se onnistuu alkuun pienin askelin. Suurta muutosta ei kannata havitella, koska meillä on takana kohta 30 vuotinen muutos euroopan amerikkalaisimmaksi maaksi. Sen muuttaminen takaisin Suomalaiseksi vie aikaa.
Linkolalaisittain on hyvä että jokainen kasvattaisi esim. omenansa, marjansa tai jos asuu kaupungissa, niin mausteensa ja yrttinä, niin paljon kuin mahdollista. Se opettaa meille vuoropuhelua luonnon kanssa ja tekee meistä pikku hiljaa omavaraisia.
Meillä jokaisella tulisi olla kolme-neljä työtä jota teemme. Ehkä päiviin yhtä ja iltaisin kahta-kolmea. Tarkoittaen, että jos on timpuri, niin osaa toimia sähkärinä ja putkimiehenä ja ehkä autonkorjaajana. Koulutus ja itseoppiminen on paljon tärkeämpää kuin sertifikaatit. Niillä selvitään hengissä. Ja kun meillä on Suomessa pieniä omana-, vilja-, marja-, juures- ja vihannes tilkkuja sielä täälä, on meillä mahdollisuus selvitä tulevaisuudessa melkein mistä tahansa katastrofista. Nyt kun valtiokin puolitti viljavarastot, meillä ei ole sitä vaihtoehtoa.
Tämän kaiken lisäksi meillä jokaisella pitää olla kotona pieni varasto kaikkea päivittäin tarvittavaa. Mutta se on vasta toinen aske se. Koulutus ja oppiminen sekä kotitarve viljely ovat ne ensimmäiset. Siitä lähtee Suomalasien yhteiskunnan perusta.
Kyllä seuraavilla sukupolvilla on hyvät mahdollisuudet elää vauraammin kuin edeltäjänsä, mutta toimeen olisi pikaisesti tartuttava. Kuten presidentti sanoi uuden vuoden puheessaan, tullaan tulevaisuudessa katsomaan kenelle riittää ruokaa ja vettä.
Mielestäni vesipula tulee olemaan avain Suomen hyvinvointiin, jos veden omistus osataan suojella ulkopuolisilta kunnolla. Suomen vesivaroista tulisi säätää lailla niin, että vain suomalaiset voivat hallita maamme puhtaanveden altaita ja lähteitä. Ellei mitään tehdä, ennenkuin EU:n liittovaltio alkaa toimia, tulee se ottamaan kaiken puhtaan veden liittovaltion alueella EU:n määräysvaltaan.
Oikein menettelemällä suomalaiset kuitenkin voisivat vaurastua tulevaisuudessa kauppaamalla vettä, kuten arabit kauppaavat nyt öljyä, ja hinnat saattavat olla kovemmat kuin öljyllä nyt.
Comments are closed.