Järjestön aktiivit tekivät vaellusmatkan syyskuiseen Pohjois-Suomeen.
Matka alkoi Oulangan kansallispuistosta, kohteena ennalta määritetty piste noin 110 kilometrin päässä. Matka-ajaksi oli varattu kolme vuorokautta, mikä tarkoitti ripeää kävelyvauhtia. Vaelluksen tavoitteena oli harjoitella luonnossa oleilun perustaitoa suunnistusta. Lisähaasteen vuoksi kartan mittakaava oli 1:100 000, mikä tarkoittaa yhden senttimetrin vastaavan kilometrin matkaa luonnossa. Suunnistusta jatkettiin pimeän tultua. Vaellusreitin varrelle sattunut maasto oli monipuolista ja kaunista katseltavaa. Taival kulki korkeilta vaaroilta kosteille suoalueille, kuivien teollisuusmetsien ja maantien kautta määränpäähän.
Hyvät kelit suosivat aktivisteja, sillä vaelluksen aikana ei satanut tippaakaan vettä. Lämpötila oli syksyisen viileä, pudoten yöllä pakkasen puolelle. Siirtymän aikana levon määrä jäi vähäiseksi. Ensimmäisenä yönä nukkumaan mentiin vasta yön pikkutunneilla, ja matkaa jatkettiin kolmen tunnin unien jälkeen. Seuraava päivä ja yö kuluivatkin kävelyn parissa.
Vaelluksen jälkeen oli vuorossa neljän vuorokauden mittainen leiriytyminen. Vaelluksesta poiketen retkeilymuonia syötiin vain lisukkeena, pääasiallisesti ravinnon tullessa luonnosta. Ruoka kypsennettiin nuotiolla, samalla harjoitellen tulentekoa pelkästään tulitikkuja ja luonnosta löytyviä materiaaleja hyödyntäen. Osallistujat nukkuivat kevytpeitteistä valmistetuissa riippumatoissa, mutta myös rakennettua laavua testattiin ja se todettiin toimivaksi.
Ruoaksi aktivistit pyydystivät kaloja onkimalla ja heittouistelemalla.
Ongintaa varten kerättiin kuolleiden puiden kuorten alta löytyviä toukkia.
“Oy vey!”
Aktivistit pääsivät harjoittelemaan kalan käsittelyä; kuinka pienet tai isot kalat valmistetaan syömäkelpoisiksi. Kalat kypsennettiin kahdella eri tavalla: uppopaistamalla kuumassa rypsiöljyssä, sekä hauduttamalla foliokääreessä hiilloksella.
Kalaonni suosi: yli kilon painoinen ahven!
Palanpainikkeeksi kerättiin marjoja ja valmistettiin kuusenneulasteetä.
Pohjois-Suomen eräretken kaltaiset tapahtumat ovat parasta, mitä järjestö voi kansallismielisille aktivisteille tarjota. Me elämme kriisiyhteiskunnassa, eikä kukaan voi ennustaa, millaisia paikkoja Suomi ja Eurooppa ovat elää esimerkiksi viiden tai 10 vuoden päästä.
Mikäli haluamme turvata kansamme ja jälkeläistemme hyvinvoinnin silloinkin, kun “demokraattinen” järjestelmä on luhistumispisteessä, meidän on kyettävä elämään erämaan ehdoilla.
Tai ehkäpä Suomen poliittisesti äärikorrekti lainsäädäntö kiristyy, eivätkä tulevaisuudessa avoin kansallissosialismi, isänmaallisuus tai monikulttuurisuusvastaisuus ole enää sallittuja. Silloin suomalaisen patriootin on kyettävä jatkamaan toimintaansa piilossa poliittisen eliitin valvovalta silmältä. Tämä ei tule onnistumaan missään muualla kuin erämaassa.
Epäilemättä hieno ja opettavainen reissu. Toivottavasti teette näitä enemmänkin.
Kalasaalis näyttää varsin hyvältä ja luonto on kaunista Pohjolaa parhaimmillaan! Erittäin vaikuttava retki. Jatkakaa samaan malliin!
Näin tämän jo kaksi vuotta sitten. Muutin maalle velattomaan asuntoon, on metsää -> polttopuut, ruokaa. Viljeltyä maata -> ruokaa, rahaa ja Järvi -> ruokaa. Nyt kun olen varautunut niin siinäpä talous voi aivan vapaasti rapautua, ei näet todellakaan kosketa minua! Onneksi muutama muu visionääri näki saman ja teki kuten minä.
Kehäkolmosen ongelmat eivät koske muuta Suomea.
Asiallista toimintaa, tätä on kaivattu jo kauan. Olkoon onni myötä ja matkanne voittoisa.
Komea kalasaalis! Vaikutti kaikin puolin hienolta vaellukselta. Tärkeitä taitoja tulevaisuutta ajatellen kun tilanne kuumenee siihen pisteeseen, että on mentävä metsiin ja elettävä luonnon ehdoilla kaikessa hiljaisuudessa, eikä takaisin tulla ihan pian.
Comments are closed.