Koti Artikkelit Usko vastaan tieto

Usko vastaan tieto

5

AK_usko_vs_tieto

Otsikon sana usko ei välttämättä käsitä vain uskontoja, vaan myös kaiken epätiedon, joka ei perustu järjelliseen päättelyyn. Epätiedolla en viittaa sanan arkipäiväiseen merkitykseen, epävarmuuteen, vaan virheelliseen tietoon ja suoranaiseen vääristelyyn.

Luulot ja uskomukset aiheuttavat toisinaan massiivisia ristiriitoja niin ympärillämme pyörähtelevässä yhteiskunnassa kuin pienemmissäkin yhteisöissä. Epätiedon mukanaan tuoma sekasorto ja hämmennys siirtyvät tarinan kertojalta toiselle ja saattavat pahimmillaan viedä kokonaisia kansakuntia tuhon partaalle. Tästä hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Euroopan unioni, globaali markkinatalous ja liberaali marxistinen maailmankatsomus. Kaikki nämä (ja monta muuta uskomusta) perustuvat suurimmilta osin subjektiivisille ”kokemuksille”, perättömille uskomuksille ja sokealle luottamukselle hierarkian yläpäässä keikkuvien puheisiin.

Mainitsemani kolme esimerkkiä, niiden levinneisyys ja ihmisten ilmeinen luotto kyseisiin uskomuksiin ja järjestelmiin, kertovat kammottavalla tavalla ihmisten kyvyttömyydestä kyseenalaistaa saamaansa tietoa. Modernilta kansalaiselta puuttuu kyky pureskella hänelle syötettyjä propositioita, olivat ne kuinka tosia tai epätosia tahansa. Uskomattomimmatkin haihattelut muodostuvat massaan sekoittuneen yksilön päässä timantinkovaksi totuudeksi, jos sen kertoo tarpeeksi vaikutusvaltainen ja/tai uskottava henkilö. Kansa luottaa siihen, että ihmisillä, jotka ”ovat päässeet niin pitkälle”, on tarpeeksi kovaa tietoa ohjatakseen yhteiskunnan keulan suuntaa. Kansa siis antaa ylimmän toimivallan pois ja luulee voivansa heittäytyä pankoille lepäilemään vailla huolta huomisesta? Kyllä. Juuri näin vahva on uskon voima.

Tieto itsessään on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. Näin Platonin mukaan, jota voidaan huoletta pitää länsimaisen tiedon kantaisänä (toki yhdessä Sokrateen kanssa). Mikäli yksittäinen kansalainen, erossa massasta ja sen kollektiivisesta mielipiteestä, kykenisi suorittamaan edes alkeellista ajatustyötä kyseenalaistaen päähänsä syötetyn informaation, emme välttämättä olisi koskaan päätyneet nykyisenlaiseen epätietoähkyyn.

Kansan päät on täytetty massiivisella olettamuksien ja uskomuksien tulvalla, joka on omiaan pitämään todellisen, rationaalisella päättelyllä ja sitä vahvistavilla kokemuksilla (historia), tuotetun tiedon poissa kansalaisten päistä. ”Kyllä kansa tietää” kuului erään tunnetun suomalaisen poliitikon iskulause, jota hän toki joka paikassa muisti myös viljellä. Tällainen väite on nykyaikana absurdiudessaan naurettava. ”Kansa” ei tiedä mitään. Se olettaa, vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa, että koska X näin sanoo ja B siltä näyttää, puhuu X totta.

Tämä johtuu osaltaan median luomasta illuusiosta siitä, kuinka se myy totuutta ja tietoa. Uutiset ilmoitetaan sanomalehdissä, Internetissä ja televisiossa kovana faktana, ja mikäli jakelukanava on tarpeeksi uskottava, kansa nielee sekä syötin että koukun. Toinen osasyy on yhteiskuntamme etääntyminen todellisesta ihmisyydestä. Kansaa viehättävät humanistiset uskomukset tasa-arvoisuudesta, valinnanvapaudesta ja inhimillisen kärsimyksen tarpeettomuudesta. Hyvinvointiyhteiskunta on poistanut ihmisessä, kuten muissakin eläimissä luonnostaan asuvan raadollisuuden tarpeellisuuden.

Esimerkiksi puheet ylikansoituksesta, valinnanvapaudesta, seksuaalivähemmistöjen ylpeydestä ja kansojen sekoittumisen välttämättömyydestä ovat vieneet merkityksen miehen ja naisen väliseltä perheen muodostamiselta ja seksuaaliselta kanssakäymiseltä. Oman rotunsa sisällä lisääntymistä ei enää pidetä arvokkaana ja tavoittelun arvoisena, vaan arvokkaana pidetään ääri-individualistisesti oman seksuaalisen identiteetin julkituomista ja tunnustamista sekä omien, välittämättä kuinka sairaiden, perversioiden puolustamista.

”Koska meillä on oikeus…” kuuluu harhaanjohdettujen ja yhteiskuntamme yliliberaaliuden sivutuotteiden kannanottojen avaus. Voisimme muodostaa lyhyen dialogin kansallissosialistin ja perverssin hedonistin välillä: ”Miksi?”, kysyy kansallissosialisti. ”Koska meillä on oikeus”, vastaa yhtä lailla homoseksuaali, anarkisti, narkomaani, hippi, terroristi kuin feministikin.

Uskon, että moni kansallissosialisti sivistää itseään paitsi seuraamalla aktiivisesti uutisia niin myös perehtymällä historiaan. Oletan, että lukijoiden päissä on muodostunut tietynlainen kuva ”totuudesta”, ja osa heidän lukemastaan informaatiosta on sivuutettu valheena ja epätietona. Toki tämä kertoo lukijan kyvystä suodattaa vastaanottamaansa tietoa, mutta se kertoo joidenkin yksilöiden kohdalla myös sokeasta uskosta omaan asiaansa. Olen usein kohdannut ihmisiä, jotka vailla minkäänlaista todistelua tai faktaa uskomustensa takana ovat valmiita puolustamaan omaa olettamustaan totuudesta aina todellisuuden sivuuttamiseen asti. Kuvatun kaltaiset ihmiset ovat lähestulkoon kykenemättömiä itsenäiseen tiedon tuottamiseen. Kansallissosialismia vastustavien piirissä tällainen toimintatapa on äärimmäisen yleinen heikkouden muoto ja omiemme keskuudessa se tulee kitkeä pois.

Jokaisen kansallissosialistin tulee suhtautua saamaansa tietoon ikään kuin ”aihiona”, josta lähteä työstämään tietoa ja toimintatapoja. Mikäli aihio on kiero, se täytyy hylätä. Meidän, jotka uskomme olevamme kansakuntamme tulevaisuus, täytyy olla valveutuneita ja erittäin varovaisia hankkiessamme uutta tietoa. Me emme voi kerätä epätietoa ja esittää sitä kansalle totuutena. Todellinen tieto, totuus, on voimaa ja vapautta. Totuus on kaikkea, mitä me tahdomme kansalle antaa. Siksi kansallissosialismi ei saa olla väärän tiedon airut, vaan polku tiedon ja totuuden äärelle.

Meidän tiemme on totuus ja tieto. Ei valhe ja luulo. Me emme usko sokeasti, vaan uskomme tietäen asiamme oikeellisuuden.

P.P.

Vieraileva kirjoittaja

5 KOMMENTIT

  1. Aika usein törmää väitteeseen, että eurooppalainen kansallismielisyys on (tai sen tulisi olla) antiteesi rationaaliselle maailmankuvalle ja valistukselle, koska ne olivat Ranskan vallankumouksen keskiössä. Tätä usein perustellaan sillä, että järkeen perustuva maailmankatsomus haastaa (irrationaaliset) perinteet, joille kulttuurimme rakentuu. Tämä puolestaan johtaa enemmän tai vähemmän automaattisesti kaikkien hierarkioiden kiistämiseen ja ”vapauden, veljeyden ja tasa-arvon” ihanteeseen.

    Itse sen sijaan olen tämän artikkelin kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla, että kansallismielisyyden pitäisi nimenomaan olla tieteellistä ja kyseenalaistavaa. Tiede, kylmä järki ja kiinnostus kaikkea uutta kohtaan on tehnyt valkoisista juuri niin vahvoja ja menestyneitä kuin olemme. Kulttuurin ja arvojen on uudistuttava uuden tiedon myötä.

  2. Valheiden määrä on niin suuri että ei ole ihme jos yksilö on aivan hukassa. On suuri työ saada erillisistä palasista koottua uusi kokonainen maailmankuva itselleen. Epäilen, että nykyään yleisiin mielenterveysongelmiin ja masennuksiin yhtenä syynä voi olla lukuisat ristiriidat, joita ihmiset havaitsevat mutta eivät saa mielessään asioita kohdilleen. Jotain on pielessä ja kaikki ei täsmää, mutta mikä?

    Olen huomannut että yhtälailla tiede kuin uskonto voi olla tarkoitushakuisesti vääristettyä. Eli on oltava varuillaan ja tarkkana, olipa kyseessä tieteellinen tai uskonnollinen asia. Ei ole hyvä yksinkertaistaa ja oikoa mutkia ajatellen että tieteellinen tieto olisi automaattisesti totta nykymaailmassa. Näen että kyseessä on totuus vastaan valhe, eikä niinkään tiede vastaan uskonto. Tällaista artikkeli ei väittänytkään, mutta näin helposti voidaan ajatella.

    • Hyvä pointti! Tässä artikkelissa ei onneksi sorruta juuri tuohon mainitsemaasi tiede vastaan uskonto -vääntämiseen, vaan puhutaan uskosta ja tiedosta. Nykypäivän tieteellinen maailma kun tosiaan on lähes yhtä vääristynyt kuin uskonnollinen, joten tiedeuskovaiset harhailevat yhtä syvällä epätiedossa kuin tavan uskovaiset. Hyvä artikkeli, saa varmasti ihmiset ajattelemaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here