Koti Artikkelit Haastattelut Ukrainan Oikean sektorin haastattelu

Ukrainan Oikean sektorin haastattelu

47

Ukrainan vallanvaihtuminen talvella 2013–2014 on hyvin kiistanalainen aihe eurooppalaiselle kansallismieliselle liikkeelle, varsinkin kansallismielisten siihen osallistumisen vuoksi. Paljon huomiota tulisi antaa eräälle lähes myyttiselle järjestölle, joka oli hallituksen vastaisen yhteenoton etujoukoissa Kiovan keskustassa.

Seuraavassa haastattelussa Oikea sektori -järjestön (Pravyi Sektor) johtaja Andrei Tarasenko kertoo Ukrainan tapahtumista sekä järjestöstään. Kansallinen Vastarinta julkaisee haastattelun tuodakseen esiin Ukrainan nykytilanteen näkökulmista, jota ei valtamediassa esitetä, emmekä välttämättä allekirjoita kaikkia haastattelun näkemyksiä. Julkaisemme myöhemmin myös toisenlaista näkökulmaa edustavan vastinekirjoituksen aiheeseen liittyen.

Andrei Tarasenko.

Oikea sektori mainittiin kansainvälisessä mediassa useaan otteeseen talvisen Euromaidanin aikaan, ja kuten tiedetään, ukrainalaiset kansallismieliset olivat suuressa roolissa vallanvaihdossa, jota osa kutsuu vallankumoukseksi. Jos katsomme taaksepäin marras–joulukuuhun 2013, kun vallanvaihto alkoi, tuolla hetkellä myös Oikea sektori sai syntynsä. Voisitko kertoa, kuinka järjestö muodostettiin?

Ensiksi haluan huomauttaa, etten ole samaa mieltä Maidanin tapahtumien virallisesta terminologiasta. Maidan on kansannousu!

Sitten siihen, miten Oikea sektori -liike muodostettiin: Ensiksi muutamat ukrainalaiset oikeistolaisten järjestöjen edustajat kokoontuivat Kiovan keskustassa. Yhdessä he analysoivat valtion poliittisen tilanteen todellisuuden ja päättivät, että valtaa pitävä Janukovytšin mafia tulisi pakottaa pois mitä pikimmin ennen kuin olisi myöhäistä. Tämä mafia kurotti itseään Kremlin syliin ja kunnianhimoisesti hankki itselleen pääomaa ja vaikutusvaltaa. Tämä oligarkkien klaani uhkasi ukrainalaisten valtaa. Tilanne vaati tämän trendin pysäyttämisen.

Lopulta marraskuun 28. päivä 2013 Kiovan Itsenäisyyden aukiolla perustettiin Oikea sektori, ensin erillisenä joukkona. ”Kaikki, jotka ovat kansallismielisiä: liittykää meihin!” Emme yrittäneet leiriytyä demokraattisten leirin lähelle – demokraattien, jotka ovat kansallismielisiä. Oikea sektori tunnusti alusta asti radikaalin taistelun ainoana keinona hallituksen vastaisessa taistelussa. Tämä houkutteli monia Ukrainan kansalaisia. Heille oli selvää, että poliisivaltio, jossa oikea mafia piti valtaa, oli jo rakennettu, eikä se antaisi mahdollisuutta muille ponnistelukeinoille. Voimme siis sanoa, että Ukrainan tilanne itsessään sai meidät organisoitumaan.

Maidanin tapahtumat alkoivat melko yllättäen, vaikka se oli odotettavissa pitkäaikaisen poliittisen epävakauden, korruption ja joidenkin aikaisempien tapahtumien, kuten oranssin vallankumouksen johdosta. Kuinka kuvailisit tilannetta, jossa tavalliset ukrainalaiset elivät Maidanin talvea ennen? Uskoivatko he poliitikkojen puheisiin, ja onko tilanne muuttunut Maidanin jälkeen?

Tavalliset ukrainalaiset ja muiden kansalaisuuksien edustajat eivät ymmärtäneet tulevaisuudennäkymiä silloin eivätkä nyt. Mitä tulee yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin seikkoihin, Ukrainan kansalaiset eivät olleet tyytyväisiä siihen, mitä heillä oli silloin, eivätkä nyt. Yhteiskunta tunsi, että oli tarve erilaiselle lähestymistavalle, mitä tulee yhteiskunnan käytäntöihin, ehkäpä enemmän intuitiivisesti.

Tapahtuiko nopea vallankumous, kuten Maidanista sanotaan, ja onko se ohi? Kuten aiemmin mainittiin, edeltäneestä poliittisesta tilanteesta seurasivat ukrainalaisen yhteisön radikaalit tunteet. Onnistuivatko Maidanin liberaalit johtajat yrityksissään pysäyttää ihmisten määrätietoisuus ja saada nämä antautumaan suostutteluilleen?

Nyt yhteisön mielentila on samankaltainen! Vallankumousta ei tosiaan koskaan ollutkaan. Ei ole sen enempää tulevaisuudennäkymiä eikä materiaalista hyvinvointia. Yksi oligarkkien klaani vaihtui toiseen. Hallitus ei halua voittaa sotaa Donbassissa (koska hallitus muodostuu kauppiaista eikä valtion viranomaisista!). Ukrainan kansa ei tietenkään ole hyvää pataa tämänhetkisen tilanteen kanssa, ja he ovat kapinaan kallellaan.

Huonoksi onneksi sellaista ihmisten akuuttia tunnetilaa on helppo manipuloida. Sano vain ”Olen hallitusta vastaan!” ja ihmiset ovat heti puolellasi. Toivon kuitenkin rehellisesti, että Oikea sektori ja kansallismielisen leirin kannattajat eivät anna ukrainalaisten turtua. Uusi ukrainalainen järjestys, johon me uskomme ja jonka haluamme luoda, ei tule sallimaan kansanvastaisten kauppiaiden valtaa!

Maidan-tunnelmia.

Euroopassa olemme kuulleet useaan otteeseen sanottavan, että ukrainalaiset kansallismieliset olivat osallisena ”väärässä vallankumouksessa”, koska oligarkit ohjasivat tapahtumien kulkua ja ovat yhä vallassa. Nyt, kun olette kerryttäneet kokemusta näistä tapahtumista, uskotko, että jotakin olisi voinut tehdä toisin? Ehkä voit antaa joitain neuvoja meille, jotka olemme rakentamassa vallankumousta?

Katsoessamme Maidania useimmilla ihmisillä ei ollut mitään toleranssia valtaan. Erilaisista lähteistä tulleet voimat yrittivät tarjota näille ihmisille omia reseptejään kamppailuun. Itse asiassa se oli kuitenkin erään väestönosan tarpeiden tyydytystä. Kaikki yrittivät pysyä satulassa, kuin surffarit yleisön raivon aallon harjalla.

Kaikkein suurin viisaus noista tapahtumista on tämä näkemys, jota usein toistamme: ”Vastaan kamppailemisella on järkeä vain, jos siihen kuuluu jonkin asian puolesta taisteleminen.” Jotta muuttaisimme elämän paremmaksi, tarvitsemme totaalisen kansallisen vallankumouksen emmekä vain katukansannousua! Ei tule olla valmiina pelkästään heittämään ulos pahalaatuinen hallitus, vaan myös uudelleenrakentamaan valtion järjestys. Jotta vallankumoukselliset muutoksesi valtiossa olisivat toimivia, täytyy ymmärtää tämä.

Nopeana analyysinä vuosista 2013–2014, miten kommentoisit termiä ”väärä vallankumous”? Monet meistä näkivät Maidanin riskialttiina hetkenä, jota voitaisiin hyväksikäyttää Ukrainan saattamisesta EU:n hallinnan alle. Vaikutti siltä, että monet opportunistit lobbasivat Brysselin intressejä ja yrittivät käyttää vallankumousta hyväkseen tässä. Miten ukrainalaiset nykyään suhtautuvat EU:hun – haluavatko he yhä liittyä jäseniksi vai ovatko yleiset mielipiteet muuttuneet tältä osin?

Kuten sanoin aiemmin, emme ole samaa mieltä Maidania koskevan virallisen terminologian kanssa. Sen ovat luoneet uusliberaalit valehtelijat. Jotta vallankumous voitaisiin määritellä oikeana tai vääränä siinä, mitä tulee vuosiin 2013–2014, täytyisi ensinnäkin olla vallankumous, jonka voi määritellä. Huolimatta valtavirran retoriikasta vallankumous on jotain aivan muuta kuin mitä tuolloin tapahtui. Se on ihmisten vaihtumista vallankahvassa, rakenteiden ja valtajärjestelmien vaihtumista. Ihmisten impulssi on vain eräs osatekijä vallankumouksellisessa prosessissa, mutta ei ainoa.

Mitä vallankumous on? Esimerkiksi voimme katsoa Espanjan toista tasavaltaa ja sitä, kun Francisco Francon espanjalainen valtio syntyi. Myös Venäjän keisarikunta, Ukrainan kansantasavalta ja lukuisia muita valtioita ovat esimerkkeinä, kuten itsenäinen Suomi.

Painotan: Maidan oli upea ukrainalainen kansannousu, ei vallankumous!

Mitä tulee Euroopan unioniin: Ensinnäkin 90 prosenttia tavallisista ihmisistä oli tuohtuneita Maidanissa. Toisekseen kyllä, tuo niin sanottu Euro-optimismi oli vallitsevaa koko yhteisössä, mutta kun Bryssel alkoi ”ilmaista huolta” Ukrainan sodasta sen sijaan, että se lähettäisi sotilaallista apua, monet muuttivat mieltään EU:sta. Nyt useimmat ukrainalaiset, huonoksi onneksemme, sekoittavat Euroopan ja EU:n käsitteet. He katsovat EU:n kuin standardina kaikelle. Onneksi kuitenkin jokaisena päivänä, joka kuluu, näiden ihmisten määrä vähenee asteittaisesti.

Oligarkit mainittiin jo aiemmin, mutta esimerkiksi Pohjoismaissakin suuri osa mediasta keskittyy pienelle omistajajoukolle, joka toimii koko Pohjoismaiden alueella. Tällaiset vaikutusvaltaiset tahot kykenevät myös kontrolloimaan politiikkaa. Millaiselta tilanne näyttää Ukrainassa tältä osin? Millainen suhde medialla ja maan hallinnolla on?

Sanotaan nyt näin, että monet Ukrainan hallinnon edustajat suoraan tai epäsuoraan omistavat joitakin tiettyjä mutta eivät kaikkia medialähteitä. Katsotaan esimerkiksi presidentti Petro Porošenkoa, Ukrainan TV-kanava 5 Kanalia tai entistä pääministeriä Arseni Jatsenjukia ja Espreso TV -kanavaa ja niin edelleen. Viranomaisten mukaan Ukraina ei kärsi eikä ole kärsinytkään informaation tukemisen puutteesta. Näin on, koska vain ryhmät, jotka kontrolloivat mediaa, voivat päästä hallintoon. Toisin sanoen Ukrainassa oligarkit pitävät palloa hallussaan.

Entä globalistit – millaisia uhkia ja haittoja he tuovat Ukrainalle?

Globalisaatio tuottaa melkoisesti negatiivisia seikkoja. Haitallisuudesta nimettäköön ensimmäisenä neoliberalismin ja taloudellisen globalisaation levittäytyminen.

Mielestäni haitallisinta on kuitenkin globalisaation taloudellinen komponentti. Tietyt maat ja yhtiöt tulevat todennäköisemmin valtaan ja painostavat toisen ja kolmannen maailman valtioita avaamaan taloudelliset rajansa niin pian kuin mahdollista. Entä mitä tuo ”kauppa ilman rajoja” onkaan? Se on aina kilpailua samoilla ehdoilla. Kuinka vaikutusvaltainen kansainvälinen yritys ja vaatimaton kotimainen pienfirma voivat edes kilpailla samoilla ehdoilla? Se ei ole mahdollista! Se on kuin nyrkkeilyottelu raskaansarjan miehen ja höyhensarjan tytön kanssa. Me tarvitsemme valtion apua! Kansallinen tuotanto kerta kaikkiaan katoaa. Suuryritykset vakiinnuttavat vaikutusvaltansa ja sanelevat ehtonsa työmarkkinoille käyttäen hyväksi dominoivaa asemaansa. Kaiken päätteeksi, kuten kokemus osoittaa, ne edistävät työperäistä maahanmuuttoa muista maista.

Globaalin taloudellisen epätasa-arvon aikana Ukraina menettää asteittain tittelinsä Ukrainan kansakuntana. Kansakunnan edustajat lähtevät maasta etsiessään parempaa elämää ja sulautuvat muiden ihmisten yhteisöihin. Valtion tulee vastustaa tällaisia prosesseja eikä edesauttaa niitä, kuten nyt tapahtuu. Valtion tulisi ennen kaikkea auttaa kansallisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Valtion tulisi auttaa kansallista tuotantoa samalla kun se kukistaa monopoleja. Meidän nykyinen valtiomme ei kuitenkaan tiedä tästä, koska länsimaiset ”kumppanit” kertoivat heille vapaan maailmankaupan ”pyhyydestä” ja ”jumalaisuudesta”.

Palataan taas Oikeaan sektoriin. Millaista ideologiaa kannatatte kamppailunne taustalla?

Ideologiamme on ukrainalainen kansallismielisyys – traditionalistinen, vallankumouksellinen kansallismielisyys, joka on perintöä Ukrainalaisten nationalistien järjestöltä OUN:ltä (Organizatsija Ukrajinskyh Natsionalistiv).

Mitä se tarkoittaa? Ensinnäkin olemme kansallisen vallankumouksen ja Ukrainan kansallisvaltion perustamisen kannattajia. Vain sellaisissa olosuhteissa Ukrainan tilanne voidaan muuttaa. Mitkään muut reseptit eivät tule toimimaan, ja ihmiset ovat jo vakuuttuneita tästä.

Toiseksi mitä tulee geopoliittisiin näkemyksiin, Oikea sektori kannattaa Itämeren–Mustanmeren unionin tai Intermariumin luomista sekä eurooppalaisten kansallisvaltioiden Euroopan uudelleensyntymistä.

Millä tavoin pieni katuliike on kehittänyt toimintaansa Maidanin ajoista tähän päivään?

Oikea sektori oli suhteellisen pieni liike vain Maidanissa. Kannattajien meri oli olemassa koko Ukrainan sisällä. Ukrainalaisen enemmistön unelma oli joka tapauksessa purra hampaat kiinni Janukovytšin hallintoon. Olemassa oli siis ”materiaali”, jonka kautta liikettä voitiin rakentaa ja kehittää. Ajan kuluessa tajusimme kuitenkin, että suuri liike ei ole merkki sen tehokkuudesta. Alussa ihmiset olivat hyvin erilaisia, ja kaikki eivät olleet taipuvaisia sitoutumaan päivittäisiin aktiviteetteihin, joista ei saa rahallista hyvitystä, toisin sanoen vapaaehtoistyöhön. Monelle ukrainalainen kansallismielisyys ei ollut ideologia, johon tukeutua joka päivä, vaan tyhjiä sanoja.

Kolme viime vuotta ovat kuluneet erilaisten töiden organisoinnissa. Kansallismielisten järjestöjen johtaminen oli hyvin erilaista Maidanin aikaan. Me, jotka olimme johtavana linkkinä Oikeassa sektorissa, opimme virheistämme, saimme hyvin kallisarvoista kokemusta ja yksinkertaisesti rakensimme liikettä. Organisoimme rakenteita sekä lisäsimme järjestön laatua ja aktiviteetteja. Vahvistimme kurinalaisuutta, ja vaatimukset muuttivat hajanaista liikettä laadukkaammaksi järjestelmäksi, jossa on vannoutuneita jäseniä. Liikkeen runkoa tulee kuitenkin työstää – täydellisyydelle ei ole rajoja.

Liikkeen sotilaalliset voimat – Oikean sektorin vapaaehtoisjoukot tai DUK PS – ovat vaikutusvaltaisia rintamalla, ja olemme ylpeitä heistä! Tulevaisuuden suhteen meillä on paljon suunnitelmia. Meidän tulee yhä tehdä lujasti töitä.

Kuinka rekrytoitte uusia jäseniä joukkoonne? Asetatteko mitään erityisvaatimuksia jäsenehdokkaille?

Se riippuu siitä, mitä haluat tehdä – haluatko tehdä töitä sotilaallisissa joukoissa vai politiikassa. Vaatimuksissa ei ole mitään yliluonnollista. Sinulla tulee ensinnäkin olla tietty sisäinen kutsumus juuri tähän suuntaan Ukrainan puolesta kamppailemisessa. Oikea sektori ei ole järjestö, joka etsii jäseniä, vaan sen jäseniksi liittyvät ihmiset, jotka etsivät järjestöä. Jos siis haluat kamppailla ukrainalainen kansallismielisyys perustana, olet lähellä meitä. Jos sinua ei kiinnosta sellainen ja luulet tietäväsi kaiken paremmin kuin me, emme seuraa polkua. Se on yksinkertaista!

Kuinka rahoitatte aktiviteettinne?

Totta puhuen selviydymme, kuten voimme. On pienten ja keskisuurten yhtiöiden edustajia, jotka auttavat meitä. Tässä on kuitenkin kyse vain pienistä summista. Suuret pääomat eivät kiinnosta meitä eivätkä tulekaan kiinnostamaan oligarkiaa vastustavien näkemystemme vuoksi.

Jos katsomme järjestön historiaa, voitko kertoa hiukan liikkeen aiemmasta johtajasta Dmitri Yaroshista? Hänhän alkoi yhtäkkiä siirtyä poispäin kansallismielisyydestä. Hän esimerkiksi käytti resursseja juutalaisen yhteisön suojelemiseen ja siltä apua saaden hän alkoi puoltaa monietnistä Ukrainaa. Kun hän jätti järjestön vieden mukanaan useita jäseniä, olivatko siihen osasyynä intresseihin kohdistuvat konfliktit, kuten sponsorien puolustaminen?

Dmitry Yarosh ei ole syventynyt poliittisten asemien puolustukseen vaan sotaan. Yarosh näkee, että rintaman hyväksi paholaisen kanssa voi tehdä yhteistyötä, kuten sionistisen yhteisön välinein ja sen kanssa. Tämä on hänen logiikkansa. Hänen kumppaneidensa seassa on todellakin melko kyseenalaisia ihmisiä.

Oikea sektori ei ollut samaa mieltä hänen tyylinsä kanssa silloin, kun hän oli johdossa. Ja kyllä, ”paljon” jäseniä lähti järjestöstä Yaroshin mukana, koska tietty määrä eturintaman sotilaista ja aktivisteista seurasi häntä syystä tai toisesta. He perustivat oman yhteiskunnallisen liikkeensä. Sydämemme ei kuitenkaan vuoda verta jäsenkadon vuoksi. Heidän yhteistyökyvyn osoituksensa oli heidän tekonsa, tai pikemminkin osoitus sen puutteesta. Meitä ei kaduta, että tiemme erosivat.

Millaisia aktiviteetteja Oikea sektori tällä hetkellä tekee?

Kolme pääasiallista toiminta-aluettamme ovat työ nuorison parissa, osallistuminen sotaan sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen taistelu. Näille kaikille aktiviteeteille on oma yksikkönsä järjestössä.

Missiomme on yhdistää kamppailun eri suunnat yhdeksi järjestelmälliseksi suunnaksi. Vain systemaattinen kamppailu tuottaa tuloksen: Ukrainan kansallisvaltion. Aivan kuten Suomi kuuluu suomalaisille, Ukraina kuuluu ukrainalaisille. Me tulemme voittamaan, muuta lopputulosta ei tule olemaan!

Kiitos avusta haastattelun teossa Denis Kovalioville. Aiheesta kiinnostuneita suositellaan lukemaan myös seuraava artikkeli: ”Haastattelussa ukrainalainen vallankumouksellinen”.

V. K.

47 KOMMENTIT

  1. Oikea sektori on äärioikeistolainen, suorastaan natsistinen organisaatio, joka käy Ukrainassa omien kimppuun, mikäli sattuu puhumaan väärää kieltä tai vastustaa Ukrainan uutta oligarkki-sätkynukke hallintoa.

    Olen suorastaan pettynyt, kun vastarintaliike tuntuu olevan heidän puolella. Mahdatteko ihan oikeasti käsittää millainen järjestö tuossa on kyseessä? Ukrainan tavalliset kansalaiset tuntuvat vihaavan tuota järjestöä. (niin venäjä-mieliset, kuin länsiukrainan asukkaat).

    Kyseinen organisaatio oli tosiaan eturiveissä Maidanin tapahtumissa, mitä siitä seurasi? Kaaos, sisällissota ja maan kahtia jakautuminen. Kaikki meni oikeastaan vain enemmän päin p3rsettä. Oligarkit on edelleen maan vallassa. Tätäkö vastarintaliike tukee? Haluatteko saman kohtalon suomeen?

  2. Kiitos mielenkiintoisesta haastattelusta! Nationalistien ja kansallissosialistien vallankumouksia ja kansannousuja tullaan näkemään vielä Suomessa ja ympäri Eurooppaa. Historia toistaa itseään, mutta lopulta Oikeus voittaa aina! 🙂 Eläköön Voitto!

  3. Täällä kun näyttää muutama kristitty sionisti ja pasifisti pitävän majaa, pistetäänpä jyvät akanoista karsiva kysymys kehiin:

    Jos voisit pelastaa näistä ihmisistä VAIN yhden, ketä se olisi:

    – harras, kristitty tansanialainen (musta) perheenisä
    – juutalainen perhetuttavasi
    – iäkkäämpi valkoihoinen kansallissosialistinainen
    – pieni thaimaalainen poika

    Kysymys ei ole ihmisarvosta. Se on heistä kaikilla. Jos humanismi tai oma uskonnollinen vakaumus kiilaavat yhtä uudelleen aatteen edelle, se voi tuottaa kansallissosialismille todellista haittaa.

  4. Kansallissosialismissa on pohjimmiltaan kysymys valkoisen rodun selviytymisesta. Selvityminen ei tapahdu sokealla uskolla parlamentarismiin tai pasifismiin. Siinä ei katsota valkoisen kansallissosialistin kristillisyyttä tai ei-kristillisyytta, ikää tai sukupuolta.

  5. Äh, todella paska kysymys, mutta itse valitsen tansanialaisen perheenisän, koska hänen perheensä ja lapsensa tarvitsevat häntä.

    – tiedän juutalaisen perhetutun. En voi luottaa täysin.
    – iäkäs valkoihoinen joutaa jo Jumalan Taivaaseen.
    – pieni thaimaalainen poika ei kärsi, koska ei tiedä mitään kärsimyksestä.

    • Miksi täytyy pelastaa omaa biologista vihollista?
      Toimien näin sinä varmistat oman rodun tuhon.

    • Se iäkäs valkoinen nainen kuitenkin on työskennellyt kansallissosialistina valkoisten selviytymisen eteen ja voi yhä jatkaa tätä työtään.

      Joillekin kristityille näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että kansallissosialistille rotu on Jeesukseen uskomista tärkeämpää. Humanisti ei hänkään ymmärrä rodun merkitystä taistelussa vaan toimii tunteen mukaan.

      Kysymys oli tarkoituksella vaikea, jotta tiedän keneen itse voin tosipaikassa luottaa.

        • Olisitko valmis eliminoimaan oman äitisi, mummosi tai lapsesi, jos joku heistä tai vaikka kaikki saisivat punapöhön ja liittyisivät kommareihin, astuisivat vihollisen leiriin?

          • Ajatusrikos tai sairaus eivät ole kuolemanrangaistuksen paikka. Mahdolliseen kuolemanrangaistukseen tarvitaan vakava rikos. Eihän nyt omia rivikansalaisia tappamalla ongelmia ratkaista, vaikka eliitti tällä ajatuksella kovasti hekumoi.

      • Juu, todella hyvä kysymyksenasettelu.

        Mutta keneen sä nyt oikeasti ja todella aiot luottaa?

        Luotatko minuun, vuoden vanhaan kansallissosialistiin, tai samaan koko ikänsä uskovaisena ja kristittynä olevaan Jeesus-tyyppiin. Lisäksi voisin olla hyvin liberaali maailmoja syleilevä, ja ihanista maailmoista ja tunnelmista nauttiva monikulttuurillinen mokkamies. Se, että mitä nautinnollisemman vaihtoehdon valitset, niin sitä kalliimmaksi se tulee meille ihmisille. On kai turhaa kuvitella, että mitään ei saa ilmaiseksi. Sitä mokkamiestä ei voi saada syliisi ilmaiseksi. Tämä kuullostaa ikävältä, mutta elämä on tällaista!

        • Kirjoitin, että henkilön rotu on kansallissosialistille tämän kristillisyyttä tärkeämpää. Totta kai tarkoitin valkoista rotua.

          Halusitko ymmärtää tahallasi väärin vai oliko vastauksesi Jorma O:lle?

          • Vaan olihan noita muun rotuisia, mm ihan mustiakin, aika paljon Wehrmachtissa, taistelemassa kansallissosialismin puolesta. Mihinkäs heidät kategorisoidaan?

          • Vastasin jo ylempänä rotuajattelun tärkeydestä jos satuit huomaamaan. En ole kiinnostunut kommentoimaan aiheesta sen syvällisemmin täällä.

          • Selvä. Eli valkoinen kommari menee tärkeysjärjestyksessä ohi värillisestä kansallissosialistista. Nytpähän tiedetään, keneen voi luottaa, kuten itse totesit aikaisemmin…

          • Ajatusten lukeminen se vasta on tosi hankalaa puuhaa 🙂

            Toivotan sinulle ”toveri” kaikkea hyvää. Koeta ulkoilla välillä.

          • Onhan hän kieltämättä aika tumma. Blondeja rottweilerita kun harvemmin tapaa. Rudolf lähettää vastaterveisen kera rotupoliitisen anteeksipyynnön värinsä johdosta… :p

        • Jos oli ihan yleistä pohdintaa niin eipä mitään. Humanismilla ja hedonismilla on valkoiselle rodulle kallis hinta. Siksi kumpaakin tyrkytetään meille jokaisesta tuutista. Psykologista sodankäyntiä likaisimmillaan.

  6. Nyt tuli rimanalitus PVL:ltä. Oikea Sektori on siionistien talutushihnassa oleva larppausryhmä. Ei sellaista pelleporukkaa voi ylistää tai mainostaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here