Koti Kolumni Uhrit

Uhrit

1

Konservatiiviset ajatukset nostavat päätään Suomessa. Kunnallisvaaleissa perussuomalaisille povataan uutta jytkyä. Kovin jytky sijoittuu Espooseen arvioidulla yli 14 %:n kannatuksella, puolueen saadessa 21 % kaikista äänistä. Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa protestipuolue saa massiivisen voiton, mutta mikään ei muutu. Perussuomalaisten poliittiset vastustajat ovatkin ihmetelleet, kuinka on mahdollista, että puolue kasvattaa kannatustaan, vaikka lehtiin ilmestyy viikoittain uusia lööppejä ehdokkaiden epäkorrekteista sutkautuksista.

Vasemmistolaiset ovat keränneet listaa perussuomalaisten Facebook-möläytyksistä. Parlamentarismiin uskovista maahanmuuttokriitikoista kerätyn laittoman henkilörekisteriblogin tarkoituksena on listata kunnallisvaaliehdokkaita, jotka osoittavat jollain tavalla tukea ”fasistisille, rasistisille tai natsistisille arvoille”. Empiiristen havaintojen perusteella blogi ei ole päässyt tavoitteeseensa, mikä voi johtua siitä, ettei ketään muita kuin poliittista vasemmistoa kiinnosta Facebookin tarjoamat paljastukset. Suurin osa suomalaisista tajuaa kovan retoriikan olevan vitsailua, eikä huumoria politiikassa näinä päivinä ole liikaa. Onpahan vastapainoa jatkuvalle suomalaisten hyväksikäytölle.

Toisaalta ”kohuviestit” voivat olla se syy, miksi perussuomalaisten kannatus on noussut jyrkästi. Kansalaiset ovat kyllästyneet jahkailevaan ja mauttomaan päiväpolitiikkaan. Asioista oikeilla nimillä puhuvat rivijäsenet tuovat esille ne mielipiteet ja ratkaisumallit, joita halutaan käyttää, mutta ihmisillä on luulo, ettei tietyistä asioista voi puhua julkisesti. Tuoreen tutkimuksen mukaan 9 prosenttia 14-vuotiaista suomalaisnuorista olisi valmis radikaaleihin ja laittomiin vaikuttamiskeinoihin. Ei ole mitään syytä uskoa, ettei kasvua olisi tapahtunut tutkittua ikäluokkaa vanhempien joukossa. Puoluepolitiikassa radikalismi valuu hukkaan, kuten olemme aikaisemmissa kirjoituksissamme todenneet.

Sisäisen arvokeskustelun salliminen vaikeuttaisi puolueen kasassa pitämistä, kansainvälisissä piireissä paistattelusta puhumattakaan. Puoluejohto joutuu suvaitsemaan radikaaleja soraääniä pitääkseen kentän kurissa. Perussuomalaiset ovatkin ottaneet käyttöön uhristrategian. Lyhyesti ilmaistuna kyseessä on tapa syyttää mediaa epäreilusta hyökkäyksestä puoluetta vastaan aina, kun uusi persujäsenen aiheuttama lööppi ilmestyy eetteriin. Muut puolueet ovat vaatineet perussuomalaisilta tiukempaa jäsenten seulontaa, mikäli he haluavat pitää uskottavuutensa.

Kuinka asia liittyy meihin? Perussuomalaisista emme piittaa, mutta persujen uhriasenteesta on syytä mainita. Uhriasenteeseen kuuluu itsepuolustushaluttomuus. Tavoitteena on saada ihmiset omalle puolelle asennoitumalla heikommaksi osapuoleksi. Suomessa näkyviä esimerkkejä ei ole, mutta Ruotsissa, jossa kansallinen liike on suurempi ja hajanaisempi, erot toimijoiden välillä tulevat näkyviin. Äärivasemmistolaiset ovat väkivaltaisempia ja organisoituneempia kuin Suomessa. Ruotsissa on kansallismielisiä järjestöjä, joiden jäsenet eivät puolusta itseään hyökkäyksen sattuessa, vedoten ”uhripisteisiin” ja siihen, että itsensä puolustamisesta joutuu vaikeuksiin virkavallan kanssa.

Meitä syytetään uhriasenteesta, kun mainitsemme median ja valtiokoneiston puolueellisesta toiminnasta. Ero meidän ja persujen välillä on kuitenkin merkittävä. Kun kerromme valheellisesta uutisoinnista, tarkoituksemme on tiedottaa ihmisiä valkoisten kannalta tuhoisasta menettelystä ja käydä aggressiivista propagandasotaa vihollisiamme vastaan. Tavoitteenamme on voitto, ei passiivinen pakottaminen “objektiivisuuteen” ja tasa-arvoiseen uutisointiin.

Sebastian Lämsä

1 KOMMENTTI

Comments are closed.