Koti Uutisia Kotimaa Turun Sanomat julkaisi kulttuurimarxismia parodioineen artikkelin vahingossa

Turun Sanomat julkaisi kulttuurimarxismia parodioineen artikkelin vahingossa

4
Klikkaa kuva suuremmaksi!

Monikulttuurisuutta ja ääriliberaaleja arvoja markkinoiva Turun Sanomat joutui alkuviikosta ovelan jäynän kohteeksi. Lehti julkaisi parodiamielipidekirjoituksen, jota toimitus luuli aidoksi. Tapaus osoittaa, kuinka syvälle omaan kuplaan kulttuurimarxistit ovat hautautuneet epätieteellisine teorioineen.

Lehden toimituksessa hälytyskellojen olisi täytynyt soida jo siinä vaiheessa, kun he huomasivat mielipidekirjoituksen allekirjoittajan olevan muuan ”Aisa Kantola”. Kansallismieliset irvailevat usein monikulttuurisuutta ja äärifeminismiä saarnaaville liberaaleille valkoisille miehille kutsuen näitä aisankannattajiksi.

Artikkelin selvästä parodiasävystä huolimatta Turun Sanomat painatti tekstin kokonaisuudessaan paperilehteensä. Suomalaisen valtamedian paljonpuhuttu ”faktantarkastus” tarkoittaa käytännössä sitä, ettei faktoilla ole väliä, kunhan artikkelit ovat ”poliittisesti korrekteja”.

Poliittisesta epäkorrektiudesta ”Aisa Kantolaa” ei ainakaan voi syyttää. Artikkeli on kuin suoraan Helsingin Sanomien, Voima-lehden ja Yleisradion jälkikommunistisista puppugeneraattoreista. Voit lukea mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan alla.

Lukijalta: Suomalainen yliopistokulttuuri on tippumassa kansainvälisen kehityksen kelkasta

Keskustelu akateemisesta rasismista on viimein saapunut Suomeen. Muun muassa Åbo Akademissa on virinnyt keskustelu siitä, millaisia piilo-oletuksia on sisäänrakennettuna akateemiseen kielenkäyttöön.

Sukupuolen tutkimuksen laitoksen pikkujouluissa valkoiset tutkijat epäilivät afrikkalaistaustaista rodullistettua naistutkijaa homo- ja transfobiseksi vain, koska postkolonialistisena feministinä hän kieltäytyi kertomasta kolonialistisella englannin kielellä, millä pronominilla hän toivoisi itseään kutsuttavan.

Viime viikolla taas Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja useat poliittiset järjestöt tarttuivat Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten kannanottoon, joka ylpeili suomalaisten yliopistojen valkoisuudella ja ”kansallisella tietoisuudella”.

Englannissa asuvana opiskelijana joudun kuitenkin ihmettelemään, miten tilanteen on edes annettu kehittyä Suomessa tähän pisteeseen.

Ulkomailta katsottuna suomalaisessa rasismikeskustelussa on jo havaittavissa jopa samoja piirteitä kuin Viktor Orbanin johtamassa Unkarissa.

Hallituksen koulutusleikkaukset ovat omalta osaltaan altistaneet sekä yliopistot että samalla koko kotimaisen sivistyspohjan nationalistisille ja piilorasistisille rakenteille, mutta tämä ei yksin riitä selitykseksi saati tekosyyksi koulutettujenkin ihmisten rasistiselle käytökselle.

Ilmiselvästi suomalaisille yliopistoille laatu tarkoittaa jo nyt muodollista suorittamista. Kansainvälisyys näyttäytyy ranking-vertailulistoina, akkreditointeina ja tiedejulkaisuina.

Samaan aikaan akateemisissa yhteisöissä kieltäydytään seuraamasta kansainvälisten yliopistojen parhaita käytäntöjä kuten postkolonialistisia toimintaohjeita moninaisuuden johtamisessa.

Suomalaisopiskelijat ja -tutkijat toivottavat kansainväliset vieraansa tervetulleiksi opettamalla heille suomalaista kulttuuria. Muualla Euroopassa kolonialistisen kantaväestön edustajat haluavat, että ulkomaalaiset opettavat heille omasta kulttuuristaan.

Jo nykyisten leikkausten myötä suomalaiset yliopistot ovat joutuneet käpertymään suorittavan tutkintotehtaan rooliin. Etnonationalististen piilorakenteiden purkaminen ja ennaltaehkäisy ovat silloin toissijaisia. Esimerkiksi kolonialismi on Suomessa edelleen tabu.

Yksi avartavimmista kokemuksistani oli kuulla Lontoossa paikalliselta professorilta myös kotimaani Suomen kolonialistisesta roolista vuosisataisen kansainvälisen kaupan kytkösten kautta. Nyt en kuitenkaan voinut iloita, koska mietin kaikkia niitä Suomessa vuosittain valmistuvia maistereita, jotka jäävät tästä mahdollisuudesta paitsi.

On parempi oppia epämiellyttäviä faktoja kuin kääntää katseensa poispäin tai väittää, ettei ongelmaa olisi olemassa.

Yliopistojen tehtävänä ei ole ainoastaan kouluttaa työvoimaa elinkeinoelämälle, vaan myös yrittää tehdä maailmasta parempi paikka. Kautta aikojen yliopistoinstituutiota on velvoittanut ihmisyys, ei kansallisuus.

Suomessakin voitaisiin tavoitella koulutuksen arkeen antirasistista itsetietoisuutta – sitä aikamme dekolonisaatio edellyttäisi.

Aisa Kantola
Kirjoittaja suorittaa parhaillaan Liberal Arts and Sciences -tutkintoa King’s Collegessa Lontoossa

Lähde: Turun Sanomat (arkisto)

4 KOMMENTIT

  1. Nämä on ihan parhaimpia trollauksia mitä voi vastuulliselle valtamedialle tehdä.

    Kun oma ideologia alkaa olemaan niin järjenvastaista paskaa, ei kyetä enää erottamaan parodiaa todellisuudesta. Tulee mieleen se tarina Neuvostoliitosta jossa jotkut ehdottivat että kuuhun pitäisi kaivertaa Stalinin kasvot. Se oli ehdotuksena jo niin älytön ettei tyhmät punikit oikein osanneet sanoa oltiinko siinä tosissaan vai oliko se vaan ihan puhdasta vinoilua.

  2. Siinä me nyt näemme sen, että nykyisen nk. ”tieteen” ja hulluuden välistä eroa ei edes erota toisistaan veteen piirretty viiva.

  3. Pelkäänpä vaan, että aika moni lukija ottaa artikkelin ihan vakavissaan ja toteaa, että kyllä pitää suvaita ja hyväksyä enemmän ja lisää, kun ollaan niin syyllisiä ja kamalia rasisteja.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here