Tukholman mielenosoitus – onnistunut päivä

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Ruotsin-johtoon kuuluva Fredrik Vejdeland kommentoi seuraavassa artikkelissaan liikkeen lauantaista mielenosoitusta Tukholmassa teemalla “Nyt otamme maamme takaisin – petturit ulos eduskunnasta!”.

Tukholman mielenosoitusta voi lyhykäisyydessään kuvailla hyvin onnistuneena mielenilmauksena, jonka aikana osoitimme, että on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät välitä kansanpetturien kielto-uhkailusta ja sensuurista. Mielenosoitus oli rauhallinen ja järjestäytynyt, se kiinnosti kansaa suuresti ja siinä vallitsi hyvä toverihenki.

Päivä alkoi Pär Sjögrenin ilmestymisellä lavalle. Hän kertoi, että emme tulisi marssimaan metriäkään ja antaisi poliittisen eliitin määritellä, missä saamme marssia, emmekä antaisi sen nöyryyttää meitä tällä tavalla.

Vastarintaliike oli kyllä päässyt suullisesti sopimukseen poliisin kanssa tietystä marssireitistä, joka oli sopiva vaaleissa ehdolla olevalle puolueellemme ja potentiaalisten äänestäjien saavuttamiseen. Tätä marssireittiä kuitenkin muutettiin, sillä poliisi oli saanut käskyjä “korkeimmalta taholta”. Sitä poliisi ei halunnut kommentoida, kuka tämä “korkein taho” oli, mutta oli aivan ilmeistä, että käskyt olivat peräisin hallitukselta – siis poliitikoilta, joita vastaan halusimme osoittaa mieltämme. Mikäli sen sijaan esimerkiksi Venäjällä oppositiota kiellettäisiin protestoimasta hallitusta vastaan, miksihän sitä kutsuttaisiin? Aivan, juuri niin: vaalivilpiksi, diktatuuriksi, totalitaariseksi yhteiskunnaksi jne.

Sen sijaan, että olisimme kuljeskelleet ympäriinsä neliön muotoisella alueella saavuttamatta tällä käytännössä mitään ja antaneet hallituksen sanella haluamansa ehdot, päätimme jäädä kokoontumispaikalle ja pitää mielenosoituksen siinä. Kuten Göteborgissakin, teimme nytkin asiat omalla tavallamme.

Satoja ihmisiä paikalla

Noin 450 ihmistä, mukaan lukien kilvenkantajat ja muu turvallisuushenkilökunta, oli paikalla tapahtumassa. On otettava huomioon myös 40 000 suoran lähetyksemme katsojaa (jaettuna kahteen eri lähetykseen) sekä kaikki tapahtuman saama julkisuus tiedotusvälineissä.

450 on mielestäni hyvä määrä edellytyksiä ajatellen. En tarkoita tällä ensisijaisesti poliisin käytöstä meitä kohtaan – tosin silläkin on oma roolinsa tässä – vaan pikemminkin muiden tapahtumien ja mielenosoituksen välistä tiheyttä. Olemme toukokuusta lähtien pitäneet suurempia toritapahtumia Ludvikassa, Kungälvissä sekä Bodenissa, ja Turun mielenosoituksesta oli lauantaina kulunut vain viikko. On otettava myös huomioon, että tieto Tukholman mielenosoituksesta julkaistiin vain viikko sen jälkeen kun Turun mielenosoituksesta alettiin tiedottaa julkisesti.

Nyt on sitä paitsi vaalikampanjointiaika, ja poliittisia tapahtumia järjestetään runsaasti kaikkien järjestöjen keskuudessa. On siis selvää, että markkinoilla on juuri nyt tunkua. Tämä syö sellaisia osallistujia, jotka olisivat muuten tulleet paikalle. Voi siis todeta, että 450 henkeä on hyvä saavutus. Huomasin sitä paitsi, että paikalla oli merkittävä määrä nuoria, huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Tämä on vähintään hyvä asia tulevaisuutta ajatellen.

Venetempaus, puheet ja “minglaus”

Eräs loistava asia päivän aikana oli venetempaus eduskuntatalon edessä sekä tätä varten nauhoitettu Simon Lindbergin puhe. Ne, jotka eivät tähän tempaukseen päässeet osallistumaan, saivat kuitenkin kuulla hyviä ja voimakkaita puheita tapahtumamme aikana.

Kymmenet tuhannet ihmiset ovat kuulleet puheitamme, joissa selitettiin hyvin, kuinka totalitaarinen valtio Ruotsista on tullut ja kuinka petturit hallituksessa sekä eduskunnassa murskaavat kansan tahdon vaatien kieltoa niille, jotka kyseenalaistavat heidän ylivaltansa.

Itse arvostan kaikkia paikan päällä käytyjä keskusteluja, ja näin jälkikäteen voin sanoa olevani melkeinpä iloinen siitä, että mielenosoitus pidettiin kokonaan samalla paikalla. Vaalikampanjointiaika on ollut stressaavaa aikaa monelle meistä, ja siinä ei aina ehdi käymään kovinkaan pitkiä keskusteluja tovereiden kanssa. Mielenosoitus oli ensimmäinen suuri sosiaalinen aktiviteetti pitkään aikaan, ja tätä monet arvostivat.

Vastarintaliike piti järjestystä, vastamielenosoittajat pysyivät poissa

Tapahtuma oli rauhallinen ja järjestäytynyt, mutta ei poliisin tai äärivasemmiston ansiosta vaan siksi, että Vastarintaliikkeellä on kyky ylläpitää järjestystä. Vasemmistoryhmittymät kokoontuivat jonkin matkan päähän meidän mielenosoituksestamme ja huusivat kuluneita iskulauseitaan nalkuttavalla äänellä onnistumatta häiritsemään tapahtumaamme millään lailla. Itse olin hieman vaikuttunut siitä, kuinka he jaksoivat huutaa samoja loruja, samalla äänensävyllä ja samassa tahdissa kolmen tunnin ajan. Intohimoa – vai vain merkki siitä, että he ovat hyvin häiriintyneitä yksilöitä?

Oli miten oli, epätoivo heidän keskuudessaan levisi heidän huomatessaan, etteivät he millään lailla onnistuneet häiritsemään tapahtumaamme. Tämä epätoivo tiivistyi siihen, että poliisin kimppuun hyökättiin. Väkivaltaiset äärivasemmistolaiset on tietysti valtamediassa samastettu Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kanssa.

Vastamielenosoittajien joukosta löytyivät myös Alice Bah Kuhnke sekä Jan Björklund, jotka osoittivat tällä tavalla inhonsa demokratiaa kohtaan, vaikka he itse väittävät puolustavansa “demokratiaa”. Nämä “demokratian” edustajat eivät halua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen saavan nauttia osaansa kokoontumisvapaudesta tai pitävän tapahtumiaan potentiaalisten äänestäjien lähettyvillä. Puhujana olen kiitollinen siitä, että maan poliitikot vahvistavat omalla käyttäytymisellään kaiken, mitä olemme heistä sanoneet.

Mielenosoitus tiivistettynä

Tapahtuma oli onnistunut ja sujui rauhallisesti sekä häiriöittä, mikä oli Göteborgin mielenosoitusta ajatellen sellainen asia, jota juuri nyt tarvittiin. Saimme levitettyä sanomaamme kymmenille tuhansille ruotsalaisille ja pohjoismaalaisille ja saatoimme seisoa suoraselkäisinä. Nyt jatkuu vaalikampanjointi Ludvikassa, Kungälvissä ja Bodenissa. Näillä paikkakunnilla tullaankin pitämään uusia kokoontumisia.

Kiitos kaikille paikalla olleille!

Fredrik Vejdeland