Koti Artikkelit Trump, Putin ja globalismin tulevaisuus

Trump, Putin ja globalismin tulevaisuus

21

Näin Donald Trumpin ja Vladimir Putinin huippukokouksen jälkeen niin suomalainen kuin ulkomaalainen media ovat täynnä analyysejä ja kohuotsikoita kahden valtiomiehen tapaamisesta. Siksi onkin erittäin huolestuttavaa seurata, kuinka ymmärtämättömiä poliittiset “asiantuntijat” ja “puolueeton media” ovat maailmanpolitiikan suhteen.

Mitä tulee mediaan, ei heidän reaktionsa ole kovinkaan yllättävä. Heidän agendansa on ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Sama koskee Euroopan ja Yhdysvaltain politiikkoja. Huolestuttavaa tässä onkin poliittisten “asiantuntijoiden” kykenemättömyys ja/tai haluttomuus ymmärtää, mitä maailman suurimmassa geopoliittisessa jännitteessä kahden suurvallan välillä tapahtuu ja mistä maiden päämiesten linjaukset saavat alkunsa. Samat “asiantuntijat” eivät myöskään tunnu ymmärtäneen, että Trumpin valtaannousun jälkeen maailman poliittinen pelikenttä on hyvinkin radikaalilla tavalla muuttunut. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko muutoksen suunta positiivinen vai negatiivinen.

Pinnallisesti Trump ja Putin edustavat vastakkaisia intressejä – länttä ja itää. Perinteisen kylmän sodan linssin läpi katsottuna kyseessä on kahden suurvallan taistelu asemiensa parantamisesta. Näin ei kuitenkaan ole. Todelliset valtasuhteet vaikuttavat pinnan alla.

Niin Trump kuin Putin edustavat julkisuudessa 2010-luvulla voimistunutta trendiä, jossa globalismi on korvattu “perinteisellä” kansallismielisellä politiikalla. Siinä missä kansainvälisyysaate, talouskasvu-uskonto ja kulttuurimarxistinen populismi ovat olleet viime vuosikymmenten politiikan kivijalat, ovat Trump ja Putin muuttaneet rajusti julkista keskustelua. Globalistien, feministien, marxistien ja ääriliberaalien mielipiteet eivät kiinnosta kumpaakaan päämiestä, mistä on syntynyt suuri maailmanlaajuinen poru. Aidon politiikan kanssa ei tämän valituskuoron vaikerruksella ole kuitenkaan tekemistä. Ääriliberaalien politiikka perustuu vain ja ainoastaan tunteisiin.

Trumpin ja Putinin puheessa voi kuulla kaikuja vanhan realistisen koulukunnan geopoliittisista opeista. Venäjä suojelee raja-alueitaan sotilasliitto Naton laajentumiselta, ja Trumpin iskulause on “Amerikka ensin”. Nationalismia monin tavoin muistuttava politiikka ei kuitenkaan tarkoita, että suurvallat kannattaisivat valkoista rotua vaalivaa etnistä nationalismia. Pikemminkin suurvaltoja voisi kuvailla konservatiivisiksi liberaalinationalistisiksi (engl. civic nationalism) valtioiksi.

Todisteita siitä, että kummatkin herrat edustavat liberaalinationalismia, voi löytää heidän lukuisista lausunnoistaan. Putin on usein korostanut venäläisyyden merkitystä kansalleen. Venäläisyys eli Venäjän liittovaltion etu ennen valkoisia etnisiä intressejä on Putinille erittäin tärkeää. Tämä näkyy niin hänen menneisyydessään kuin nykyisissä poliittisissa linjauksissaan. Putin on kutsunut monietnisen Neuvostoliiton kaatumista vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. Tämän lisäksi hän on avoimesti kertonut, että hän palauttaisi Neuvostoliiton, jos hän vain siihen kykenisi.

Trump taas puhuu “amerikkalaisista” yhtenä. Vaikka hän jossain määrin tunnustaa maan sisällä kytevät etniset konfliktit, hän silti painottaa yhtenäisyyttä. “My fellow Americans” on Trumpille muutakin kuin tyhjä mantra. Vaalikampanjan aikana hänet nähtiin kosimassa mustia, juutalaisia ja latinoäänestäjiä. Vaikka Trumpin päätökset karkottaa maasta laittomat siirtolaiset ovatkin kaapanneet otsikot, ei hän ole käynnistänyt radikaalia politiikkaa väestönvaihdon estämiseksi. Hänen jatkuva kumartelunsa terroristivaltio Israelia kohti on myös hyvä esimerkki siitä, että presidentti on pitänyt lupauksensa juutalaisille. Ei ihme, sillä hänen oma vävypoikansa ja useat hänen tärkeimmistä rahoittajistaan ovat juutalaisia.

Toisin kuin Putinin, Trumpin poliittinen taival on toistaiseksi varsin lyhyt. Putinin politiikkaa on siksi helpompi analysoida. Trump on kuitenkin myös viettänyt suurimman osan elämästään median valokeilassa. Hän on tuottanut useita kirjoja, joista tähän artikkeliin skeptisesti suhtautuva voi ammentaa lisää todisteita presidentin arvoista ja motiiveista.

Trump ja Putin eivät siis edusta valkoista etnistä nationalismia. Mitä he sitten edustavat? Putin ei tavoittele uutta kommunistista Neuvostoliittoa vaan Venäjän johtamaa geopoliittista unionia, joka pitää sotilaalliset uhat mahdollisimman kaukana Venäjän ulkorajoista. Trump taas tavoittelee hänen lapsuutensa Yhdysvaltoja – maata, joka dominoi muita valtioita.

Trump väittää myös tavoittelevansa amerikkalaisen “keskiluokan” uutta kukoistusta. Hänen talouspolitiikkansa kertoo kuitenkin toista; purkamalla rikollispankkeihin kohdistuvaa sääntelyä ja kohdistamalla verohelpotukset finanssieliittiin Trump on vain pahentanut keskiluokan ahdinkoa. Trumpin “America first” -periaate ja taloudellinen nationalismi voisivat todella johtaa Amerikan uuteen kukoistukseen, mikäli hän tekisi politiikkaa kansankokonaisuuden eikä finanssieliitin hyväksi. Nyt hän ja Rothschild-pankkiiri Wilbur Ross ovat kuitenkin ajamassa Amerikkaa uuteen lamaan järjenvastaisella kauppasodalla, joka vain nostaa kotimaisen teollisuuden kustannuksia (1, 2).

Tulevan talouskriisin ohella Amerikkaa jäytää etninen kriisi. Valkoisista on tulossa rodullinen vähemmistö Yhdysvalloissa, eikä Trump ole kääntänyt kehityksen suuntaa. Ilman ahkeraa ja tulevaisuuteen investoivaa valkoista kansanosaa Yhdysvallat tulee taantumaan korruptoituneeksi Brasilian tai Meksikon kaltaiseksi katastrofivaltioksi.

Kun nyt ymmärrämme, mitä kumpikin valtiomies tavoittelee kotikentällään, voimme myös paremmin ymmärtää heidän toimiansa maiden rajojen ulkopuolella.

Jotta Venäjä voi nousta merkittäväksi turvallisuuspoliittiseksi voimaksi, on heidän pakko kontrolloida määrättyjä strategisia alueita maailmassa. Ilman jalansijaa kaikilla Yhdysvaltojen miehittämillä mantereilla Venäjä ei voi toimia varsinaisena suurvaltana. Sama koskee Yhdysvaltoja, joka on ollut aggressiivisen toimintansa ansiosta ainoa todellinen supervalta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.

Venäjän aikomukset vahvistaa kansainvälistä asemaansa ja Yhdysvaltain pyrkimys säilyttää valtansa selittävätkin monilta osin viime vuosien geopoliittiset lööpit valtamediassa. Paras esimerkki tästä on Ukrainan kriisi.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Yhdysvallat on siirtänyt suurvaltojen välisten rintamalinjojen sijainteja provosoivasti kohti itää. Paras esimerkki tästä on Naton laajentuminen. Neuvostoliiton kaaduttua Venäjän rajamaille on ilmestynyt suuri määrä uusia Nato-maita, jotka ovat kaventaneet Venäjän puolustusmahdollisuuksia. Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Unkari, Slovenia, Romania ja Bulgaria ovat luoneet Naton uuden eturintaman. Kartalta katsottuna nämä muodostavat lähes täydellisen cordon sanitairen läntisen Euroopan ja Venäjän välille.

Viimeinen pala täydellisyyden saavuttamiseksi oli Ukraina, jota läntiset valtiot kosivat jo pitkään. Tälle Putinin oli pakko tehdä jotain. Jos Venäjä olisi “menettänyt” Ukrainan, olisi maa voinut hyvästellä geopoliittisen suvereniteettinsa. Ukrainan maantieteellinen sijainti ja tasainen maasto tarjoavat Natolle täydelliset olosuhteet hyökätä maata pitkin Venäjän sydämeen eli läntiseen Venäjään, jossa valtaosa maan kansalaisista asuu. Sotilaallisesti Venäjä olisi syyllistynyt valtiolliseen itsemurhaan, jos se olisi sallinut Ukrainan liittyvän Natoon. Samasta syystä Venäjä ajautui aseelliseen konfliktiin Georgian kanssa.

Mitä Helsingissä keskusteltiin?

Jos otamme kaiken yllä mainitun huomioon ja analysoimme kehitystä viileästi emmekä tunteellisesti, voimme hyvin nopeasti todeta, että presidenttien tapaamisen tavoitteena oli avata keskustelukanavat. Trump, toisin kuin hänen edeltäjänsä, ymmärtää, mitä Putin tavoittelee. Hän liikemiehenä ymmärtää myös sen, että Yhdysvalloilla ei ole mitään voitettavaa sillä, että se sulkisi Venäjän kaikkien keskusteluiden ulkopuolelle.

Venäjä on voimakas vastustaja. Heidän viime vuosina tekemänsä investoinnit maanpuolustukseen yhdistettyinä Yhdysvaltain vuosikymmeniä jatkuneeseen katastrofaaliseen ulkopolitiikkaan merkitsevät sitä, että Yhdysvallat tulee ehkä vastaisuudessakin menettämään strategisia alueita Venäjälle. Tästä syystä yhteistyö Venäjän kanssa on riskien minimointia ja Yhdysvaltain globaalin otteen vakauttamista.

Ehkä paras esimerkki tästä on Syyria. Jos Venäjä olisi vieläkin sitä, mitä se oli noin vuosikymmen sitten, olisi Bašar al-Assad tällä hetkellä kuollut mies ja Syyriaa johtaisi Israelin alistama nukkehallitus. Kun useat arabimaat kuten Egypti ja Libya kaatuivat yksi toisensa perään hyvin nopealla tahdilla, oli tämä Yhdysvaltain ja Israelin yritys varmistaa sionistien kontrolli Lähi-idässä ennen kuin Venäjällä olisi tarpeeksi voimavaroja puolustaa esimerkiksi Syyriaa. Trump ja Putin keskustelivat varmasti siitä, miten Lähi-itä jaetaan suurvaltojen kesken. Asiasta ei tietenkään puhuta avoimesti, mutta keskustelujen päämäärä on juuri tämä. Trumpin lehdistötilaisuudesta antamien kommenttien mukaan voi päätellä, että Yhdysvallat luovuttaa Syyrian venäläisille sillä ehdolla, että Venäjä lupautuu pitämään Syyrian ja al-Assadin kurissa suhteessa Israeliin.

Presidentit keskustelivat myös Iranista samoista syistä. Trump tietää, että Yhdysvalloilla ei ole pientäkään mahdollisuutta saada Irania alistumaan heille. Tämän takaavat Amerikan läheiset yhteydet Israeliin sekä jatkuvat Iraniin kohdistetut diplomaattiset ja jopa sotilaalliset loukkaukset. Tässäkin Yhdysvallat tekee myönnytyksen Venäjälle luovuttaen Iranin heille. Ehto on jälleen se, että Venäjä sitoutuu pitämään maan kurissa suhteessa Israeliin.

Iranin suhteen tulemme pian näkemään muutoksen. Trump ei tule perääntymään vaatimuksistaan Yhdysvaltain ja Iranin välisestä ydinsopimuksesta, mutta Venäjän johdolla aloitetaan uudet neuvottelut, jotka voivat kestää vuosia. Jotta Trump ei menetä kasvojaan, tulee pinnallinen ja “kovasanainen” retoriikka Irania kohtaan jatkumaan vielä jonkin aikaa – jopa Trumpin seuraavalle hallintokaudelle saakka. Yllätysmomentin aiheuttaa Yhdysvaltojen Israel-lobby, joka on usuttanut presidenttejä jo vuosikymmenien ajan tuhoamaan Iranin. Alistuuko Trump painostukselle?

Voi todeta melko suurella varmuudella, että Helsingin-tapaamisen suuri voittaja oli Venäjä. Ei siksi, että Trump olisi huono neuvottelija vaan siksi, että Yhdysvallat on Venäjän kanssa tilanteessa, jossa Amerikan on pakko tehdä myönnytyksiä. Trump (toisin kuin suurin osa Yhdysvaltain johdosta) ymmärtää tämän. Sopu Venäjän kanssa voisi johtaa Lähi-idän tilanteen osittaiseen paranemiseen, mikäli suurvaltojen sionistinen lobby ei kykene lietsomaan uusia sotia.

Vaikka Venäjä olisi ollut neuvottelujen suuri voittaja, Putin joutuu jatkossakin kärsimään Yhdysvaltain ja Euroopan unionin asettamista talouspakotteista. Trump – toisin kuin Putin – ei yksin pysty purkamaan Venäjään kohdistuvia pakotteita. Yhdysvaltain kongressi varmisti tämän heti Trumpin valtakauden alussa hyväksymällä lain nimeltä Countering America’s Adversaries Through Sanctions Act. Lain muutos vaatii kongressin hyväksynnän. Koska Euroopan unioni tekee kuten unionin herrat Yhdysvallat ja pankkiirit sanelevat, ei Putin voi odottaa muutosta myöskään Euroopan suhteen. Tästä johtuen Venäjän vaikea taloustilanne saa jatkoa.

Voisi jopa sanoa, että Trump todella tavoitteli Helsingissä “rauhaa” maiden välillä. Tästä syystä hän suostui myönnytyksiin ilman konkreettisia vastineita. Se kertoo paljon Trumpin aikeista, sillä liikemiehenä “ilmaiseksi” antaminen ei todellakaan ole osa hänen persoonaansa.

Helsingin “huipputapaaminen” olikin siksi iso askel eteenpäin Yhdysvaltain ja Venäjän välisessä konfliktissa. Se toimi myös uuden maailmanjärjestyksen peruskivenä. Siinä missä “media” ja poliittiset “asiantuntijat” ovat yrittäneet tehdä tapaamisesta naurunalaisen, meidän kansallismielisten tulisi seurata tilannetta hyvinkin tarkkaavaisesti.

Sen sijaan, että kysyisimme samoja tunnepohjaisia roskakysymyksiä kuin lehdistö, meidän tulisi kysyä itseltämme, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi kansallissosialistisen Pohjolan tulevaisuuden kannalta. Uskomme, että vaikka Venäjä ei olisi kovin innoissaan kansallissosialistisesta naapurista, niin he näkisivät sen askeleena oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä Pohjolassa vallassa olevat poliitikot ajavat meitä Natoon ja konfliktiin Venäjän kanssa, kun taas kansallissosialistinen Pohjola ajaisi neutraalia geopolitiikkaa, jossa Natolle ei ole sijaa. Mikäli Venäjästä ei kehity uutta Neuvostoliittoa, voisi Pohjola vaalia sen kanssa hyviä ja rauhanomaisia kauppasuhteita.

Elämme uutta aikakautta, jossa kansallismielinen retoriikka maailmanpolitiikassa on uusi normi. Mikäli retoriikan muutos heijastelee myös aitoja poliittisia muutoksia, on globalistinen aikakausi jäämässä historian kirjoihin.

Tulevaisuus on meidän kansallismielisten, mikäli työskentelemme itsenäisyyden eteen ahkerasti. Mitä useampi suomalainen aktivoituu poliittisesti liittymällä Vastarintaliikkeeseen, sitä paremmalta koko Pohjolan tulevaisuus näyttää. Liity toimintaan jo tänään TÄÄLLÄ.

Michael Hovila
Jari Rajala

21 KOMMENTIT

  1. Hyvä ja kattava artikkeli Trumputinista.🙂 Ihmettelen suuresti niitä “kansallismielisiä”, jotka fanittaa Trumpia. Samaan kastiin luokittelen koshernationalistit, Trump -fanit, perusjuntit (PS) ja ruotsidemokraatit, Tommy Robinson. Samoja ääliöitä. Hankkisivat aivot tai jotain. Tuo edellämainittu junttiporukka tekee vain hallaa aidoille kansallismielisille.

    • Hieno kirjoitus jälleen kerran. Me aidot kansallismieliset seisomme korkeiden arvojemme takana hetkauta matta, ja näemmä median valheen verkon läpi.

      Trumputin on hieno osoitus suurvaltojen johtajilta yhtenäisyyttä, vaikka samaan aikaan media koittaa luoda eripuraa heidän ja kansalaistensa välillä.

    • Nuo mainitsemasi tahot edustavat “Helppoa tietä” Vaaditaan muutosta ja edustetaan muka jotain uutta vaihtoehtoa…tosiasiassa ei haluta keikuttaa venettä, eikä etenkään haluta panna itseään alttiiksi millekään…nojatuolivallankumouksellisia ovat minusta, jos edes sitäkään.
      Jos rakennuksen perustat ovat huonosti valettu ja seinärakenteet homeessa…ei pikku remppailu enää auta, vaan tönö on purettava/poltettava ja rakennettava ihan uusiksi…siksi kansallissosialismi on ainoa oikea ratkaisu

      • En ymmärrä, mikä se pakko kansallissosialismille on? Kansallissosialismi esitetään liikkeen kannattajien keskuudessa välttämättömänä ja demokratian katsotaan johtavan tuhoon. Mitä tapahtuu, jos kansallissosialismia ei oteta käyttöön?
        On esitetty esim. ihmisten rappeutuvan, mutta en usko tämän perustuvan kuin pseudotieteeseen. Ja jos valkoinen rotu halutaan säilyttää, se onnistuu myös ilman natsismia.
        Pitäisi vain karkoittaa ulkomaalaisia, pistää yhteiskunta kuntoon ja panostaa otollisiin olosuhteisiin syntyvyyden noston kannalta.

        • Vastasit jo itse kysymykseesi…puhuit liikkeen kannattajista 😀
          Vaikkakin ratkaisumallisi ongelmaan viehättivät minua suuresti..

          “Pitäisi vain karkoittaa ulkomaalaisia, pistää yhteiskunta kuntoon ja panostaa otollisiin olosuhteisiin syntyvyyden noston kannalta.”

          Kuka, tai mikä taho tarjoaa moisia visioita?? Sos.dem? Kok? Vasemmisto?? PS?? Esittämäsi ratkaisumalli sopii kohtuullisen hyvin kansallissosialismiin…tere tulemast joukkoon 😀 😀 😀

        • Mihin tämä nykyinen “demokratia” ja liberalismi on johtanut? Korko-orjuuteen, hedonismiin ja väestönvaihtoon.
          Pieni ryhmä eu:n johdossa ja sen taustalla pyörittää miljardibisnestä sillä, että eurooppaan saadaan heikkoja valtioita, epävakaisuus yms.
          Liberaalit pelkäävät astua rajan yli ja asettua vastahankaan, vaikka ovat täysin tietoisia että ollaan menossa metsään ja lujaa, valtioiden kantokyky ei kestä teennäistä taloutta ja massamuuttajia.
          Taasen Demokratian nimissä myydään glöobalisteille kansallista omaisuutta, suomi tietty antaa sen ilmaiseksi, itsenäisyys ja oman maan bruttokansantuote on kirous, omavaraisuutta ei siedetä yhtään vaan kaikki on ajettava minimiin jotta saadaan “terve” kilpailutilanne syntymään sisämarkkinoille myös ulkolaisille halpatuontiyrityksille.
          Tällä keplottelulla on ajettu se hyvinvointiyhteiskunta alas tehokkaasti, joka toimi 70 vuotta, ne ketkä hyvinvoinnin rakensivat ovat taas maksajina heikoilla eläkkeillä.
          Kakan taputtelulla on saatu tämä aikaiseksi, valtaapitävät ovat tehneet omaa eivätkä kansan politiikkaa, ja se oman ohjeistus tule ulkomailta.
          Jos olisi itsenäinen valtio ja oma päätäntävaata ei edes kellojen siirtämisen lopettamista tarvitsisi kysyä Brysselistä.

    • Minä fanitan Trumppia. Enkä puolestani ymmärrä miksi Trump olisi huono vaihtoehto. Jos Clinton olisi valittu, olisimme jo sodassa Venäjän kanssa. Trump siirsi sodan ainakin neljän vuoden päähän, vaikka Obama viimeisillä voimillaan lähetti eurooppaan monta sataa miestä ja panssariajoneuvoa. Trump vetää niitä pikkuhiljaa pois täältä. Mutta siitä ei puhuta. Jos nyt syttyisi sota niin kauanko se kestäisi? Suomen osalta se kestäisi 7min. Sen jälkeen olisimme vihollisen armoilla. Ne jotka uskovat sissitoimintaan Suomessa ovat hölmöjä. Se toimi -40 luvulla muutei nykyään. Joten se voidaan heti unohtaa.

      Trumpin talouspolitiikkaa on paljon haukuttu. Mutta sen johdosta Detroitin autotehtaan on jälleen avattu, Intel sijoitti 1.5 miljardia dollaria uuteen piiritehtaaseensa ja muutenkin maan talous voi hyvin. Jo kolmen kuukauden presidenttiyden jälkeen maan velka pieneni. Ensimmäistä kertaa kautta historian. Ja sama tahti jatkuu. Työttömyys vähenee koko maassa ja talous kohenee.

      Tämä tarkoittaa myöäs sitä että TTIP ja TiSA sopimukset eivät astu voimaan. Mikä on hyvä asia eurooppalaisille. Eurooppaa ei ajtkossa määrää muutama ihminen amerikassa jotka mielivaltaisest mätkäisevät sakot jos jonkun amerikkalaisen yrityksen oletettua tuottoa kavennetaan. Vaikka Halla-Aho äänestikin EU:ssa TTIP:n puolesta ja kertoi miten hyvä asia se eurooppalaisille on.

      Trumpi valtaannousua pitää katsella laajemmalla perspektiivillä kuin nuorilla on. Kun ikää on 60 korvilla näkee paremmin kokonaisuuden ja ymmärtää miten pienetkin asiat vaikuttavat suuresti. Nuoret ovat myös kärsimättömiä, kuten minä aikoinaan. Mutta ajan kanssa sitä oppii kärsivällisyyttä. Ja tällä hetkellä kaikki mitä Trump on tehnyt on ollut hyväksi eurooppalaisille. Vaikkakin täälä jatkossa maksetaan amerikkalaisista tuotteista nykyistä enemmän, niin mitä sitten? Mitä sellaista me tarvitsemme mitä ei valmisteta euroopassa? Ja jos se on joku yksittäinen komponentti, niin sen aiheuttaman hinnanmuutos on pieni kokonaisuutta tarkastellen.

      Trumpin talouspoliitakassa minua mietityttää vain se, myytiinkö Suomi Venäjälle satamakaupungiksi Helsingin tapaamisessa? Monet ihmiset ovat nähneet näkyjä miten Venäjä miehittää verettömästi Suomen Hangosta Lahteen, ja sielä Ouluun. Vasen puoli jää suomalaisille ja oikeapuoli venäläisille. On myös ennustettu vedenpaisumuksesta jonka seurauksena Hyvinkäästä tulee merenrantakaupunki. Se tapahtuu suurten tuulien jälkeen. Joita tänä kesänä on ollut yllättävän paljon. Siis pääkaupunkiseudun ihmiset ohoi!!

      • Ihan vain uteliaisuuttani kysyn, että mihin perustat väitteesi sissisodan toimimattomuudesta? Asiapohjaista faktaa olisi, näin sissikoulutuksen saaneena mukava kuulla 😀

        • Ensiksi, Venäjällä ei ole ainuttakaa syytä miehitää Suomi.
          Jos Suomi vedetään NATOon, ja tilanne kärjistyy sodaksi, sitten on kyllä syytä likvidoida taktisillä ydinaseilla ja preventiivisellä iskulla muutama kymmenen kohdetta, todennäköisesti 30 kpl riittää (tukikohdat, satamat, voimalat, varikot, logistiikkasolmut tms.). Mutta edelleen ei ole syytä miehitykselle.

          Mutta jos hypoteettisesti kuvitella täysin epärealistisen miehityksen toteutuneen, itse sissisota on mahdottomuus.
          Väitteen todistamiseksi kehotan ryhtyä keräämään Kansan Yhtenäisyys r.y.:n kannatuskortteja. Vakuutan, että käsite suomalaisesta yhteikunnasta rajusti muuttuu muutaman tunnin kuluttua! Mistään suomalaisesta sissisodasta ei voi edes puhuakaan sen jälkeen.
          Sissillä pitää olla motivaatio, miksi hän altistaa oma elämä kuolemanvaaralle, Lilliuksen eläkkeenkö takia?

          • Olen sissi ja rakastan maatani, mutta vihaan hallintoa. Olen valmis ja motivoitunut puolustamaan maa-alaa, jota Suomeksi kutsutaan, kaikilta uhkaavilta tahoilta.
            Puolustan maatani hyvinkin motivoituneesti, koska haluan itse olla taluttamassa nykyjohtoa sorakuopille….ja miehitys eväisi minulta tämän nautinnon….kostonhimoinen, militantti hedonisti katsos 😀

          • JuhaL,
            taistelu Suomesta käydään keräämässä Kansan Yhtenäisyys ry:n kannatuskortteja. Ne tarvittavat 5000 korttia on erittäin vaikea tehtävä – ja vuonna 2018 puolustat maatasi kun keskustelet ihmisten kanssa ja saat heiltä allekirjoitetut kortit.

            Tehtävä on tosi vaikea, hermoja kuluttava, välillä turhauttava – koska valtaosa ihmisistä on täysin aivopesty. Sitä arvokkaampi ovat ne harvat, jotka tukevat Suomen itsenäisyyttä. Korttien keruu on tämän päivän sissitoiminta!

          • Kielioppivirheiden perusteella on taas vanhoilla Leoilla ollut vuoronvaihto. Minä ymmärrys kyllä mitä kirjoittamasta mutta on olla jokunen outo tapa sanomaa…

            Kolmenkymmenen taktisen ydinaseiskun jälkeen ovat vähintäänkin koko Skandinavia, koillinen Venäjä ja Baltian maat asuinkelvottomia ydinsaasteen takia. Ihan turha yrittää väittää, etteikö muka taktisista ydinlatauksista leviäisi ydinsaastetta laajalle alueelle, ellei Tsar Putain ole yllättäen oppinut hallitsemaan tuulia ja ilmanvirtauksia, pohjavesian ja eläinten liikkeitä ja merivirtoja.

            Epäilen ettei ole, vaikka onkin messias ja valkoisen rodun ainoa toivo…

  2. Agenda

    USA:n ulkopolitiikan agenda on edelleen Wolfowitz’in Doctriini
    https://en.wikipedia.org/wiki/Wolfowitz_Doctrine
    (Minkahan takia tuota koko USA:n ulkopolitiikan peruskirjaa ei ole Wikipediassa käännetty kuin Italiaksi!?) Wolfowitz’istä suomeksi:
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Wolfowitz

    Sen mukaan ulkopolitiikan tärkein tavoite on
    — Estää kilpailevan valtiomahdin nousu missään päin maailmaa.
    — Estää alueellisten voimakeskittymien synty.
    — Luoda USA:n ylivalta käyttäen hyväksi Uutta Maailmanjärjestystä (NWO).
    — Unilateralism
    — Preventative Intervention
    — Russian threat
    — Lähi-Idässä varmistetaan ylivalta ja öljyvarojen sekä ilma- ja merireittien hallinta.

    Median Agenda

    Yllä mainittua yksinapaisen maailman doktriinia on täydennetty käsittämään myös informaatioavaruus. Media on keskeinen “maanosa”, kun puhutaan virtuaalisen maailman alistamisesta. — Tieto ja Totuus ja totuuden jälkeinen aika.

    Moninapainen Maailma

    Venäjä ja Kiina tuovat esille käsitystä, että olemme siirtyneet moninapaiseen maailmaan.

    Kannattaa huomata,
    — että olemme jo siirtyneet moninapaiseen tulevaisuuteen,
    — että emme tässä odottele, että joku toimittaisi meille moninapaisen maailman.

    Moninapainen maailma yksinkertaisesti on sitä, että jokainen kansainvälinen toimija, valtio, tunnustaa, että USA ei ole ainoa valtio, jonka sana painaa. — Euroopan on vielä koettava kalsea herätys tähän moninapaisuuteen. Tai sitten taisteltava sodassa yksinapaisuuden puolesta. Sodassa, jossa se voi vain hävitä: kruunu niin Eurooppa häviää, klaava niin USA voittaa.

    Venäjän Nousu

    Onko Venäjän nousu Neuvostoliiton raunioilta varoittava esimerkki USA:lle siitä miten voi käydä myös Euroopan suhteen, jos sen annetaan kehittyä vapaasti. — Pitääkö Eurooppa ottaa vielä vahvemmin USA:n rautaisen kouran syleilyyn. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on aseistaa Euroopan valtiot amerikkalaisilla aseilla.

  3. Agenda

    USA:n ulkopolitiikan agenda on edelleen Wolfowitz’in Doctriini
    https://en (piste) wikipedia (piste) org/wiki/Wolfowitz_Doctrine
    (Minkahan takia tuota koko USA:n ulkopolitiikan peruskirjaa ei ole Wikipediassa käännetty kuin Italiaksi!?) Wolfowitz’istä suomeksi:
    https://fi (piste) wikipedia (piste) org/wiki/Paul_Wolfowitz

    Sen mukaan ulkopolitiikan tärkein tavoite on
    — Estää kilpailevan valtiomahdin nousu missään päin maailmaa.
    — Estää alueellisten voimakeskittymien synty.
    — Luoda USA:n ylivalta käyttäen hyväksi Uutta Maailmanjärjestystä (NWO).
    — Unilateralism
    — Preventative Intervention
    — Russian threat
    — Lähi-Idässä varmistetaan ylivalta ja öljyvarojen sekä ilma- ja merireittien hallinta.

    Median Agenda

    Yllä mainittua yksinapaisen maailman doktriinia on täydennetty käsittämään myös informaatioavaruus. Media on keskeinen “maanosa”, kun puhutaan virtuaalisen maailman alistamisesta. — Tieto ja Totuus ja totuuden jälkeinen aika.

    Moninapainen Maailma

    Venäjä ja Kiina tuovat esille käsitystä, että olemme siirtyneet moninapaiseen maailmaan.

    Kannattaa huomata,
    — että olemme jo siirtyneet moninapaiseen tulevaisuuteen,
    — että emme tässä odottele, että joku toimittaisi meille moninapaisen maailman.

    Moninapainen maailma yksinkertaisesti on sitä, että jokainen kansainvälinen toimija, valtio, tunnustaa, että USA ei ole ainoa valtio, jonka sana painaa. — Euroopan on vielä koettava kalsea herätys tähän moninapaisuuteen. Tai sitten taisteltava sodassa yksinapaisuuden puolesta. Sodassa, jossa se voi vain hävitä: kruunu niin Eurooppa häviää, klaava niin USA voittaa.

    Venäjän Nousu

    Onko Venäjän nousu Neuvostoliiton raunioilta varoittava esimerkki USA:lle siitä miten voi käydä myös Euroopan suhteen, jos sen annetaan kehittyä vapaasti. — Pitääkö Eurooppa ottaa vielä vahvemmin USA:n rautaisen kouran syleilyyn. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on aseistaa Euroopan valtiot amerikkalaisilla aseilla.

  4. Mitä mun pitää tehdä kun uskallan myöntää etten enää tiedä yhtään mistään mitään?!?!

  5. Tällainen “suuri sovinto” sattuu osumaan hassuun ajankohtaan, kun samalla Israelista tuli virallisesti juutalaisten kansallisvaltio.

    Tavoite on siis nyt saavutettu, joten seuraavaksi saatetaan Euroopan tavoitetteet maaliin. Tavoitteet, eli monikulttuurinen liittovaltio.

  6. Muistakaa 1980-90-luvun taite kun Gorba ja vanhempi Bush tapasivat Helsingissä, kylmä sota loppui, NL romahti, Saksa yhdistyi ja “maailman rauhaa sekä ihania aikoja toitotettiin”, mutta siitä vasta ne sodat ja kriisit alkoivatkin.

    • Aina kun yksi kriisi saadan loppumaan, on toinen jo muhimassa ja yllättävän usein jäljet johtavat sylttytehtaalle. Syynä on mukamas milloin mikäkin mutta todellisuudessa suurvallat yrittävät pönkittää asemiaan Välimeren itäpäästä tulevien toiveiden mukaan. Siinä sivussa on kiva vähän testailla uusinta aseteknologiaa ja kertoilla satuja ja tarinoita.

Comments are closed.