Vasemmiston ja poliittiseen järjestelmään kuuluvan oikeiston puheessa Suomen Vastarintaliike ja perussuomalaiset-puolue niputetaan yhden termin äärioikeisto alle. Selkeästä ideologisesta kontrastista huolimatta villeimpien teorioiden mukaan SVL olisi jonkinlainen perussuomalaisten likaiset työt tekevä “radikaalisiipi”.
Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen julkisuuteen on tullut useita peräkylien (vara)valtuutettuja, jotka ovat Facebookissa kirjoittaneet puolueen linjaan sopimatonta tekstiä. Joskus kyse on ministerien lynkkaamisesta ja toisinaan ampujien fanittamisesta. Myös Vastarintaliike ja kansallissosialismi ovat saaneet myönteisemmän vastaanoton juuri puolueen ”rivimiesten” joukossa. Ei liene harhaanjohtavaa olettaa, että perussuomalaisten äänestäjissä ja jäsenissä on ihmisiä, joille ei tuottaisi ongelmia elää kansallissosialistisessa valtiossa.
Vastarintaliikkeen ja persujen pienin yhteinen nimittäjä on massamaahanmuuton vastustus. Massamaahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmallisuuden allekirjoittaa merkittävä osa suomalaisista. Ennen vuoden 2007 vaaleja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kritisointi oli puheenaiheena tabu. Internetin keskustelupalstoilla esiintynyt maahanmuuttokriittinen keskustelu on valtavirtaistanut aiheen, ja perussuomalaisten vaalivoitto on iskenyt hiljaisuudelle lopullisen naulan arkkuun.
Yksinkertaistetusti ilmaistuna persujen ympärille kehittyneestä “maahanmuuttokriittisestä liikkeestä” on ollut meille hyötyä sikäli, ettei meidän tarvitse selittää ihmisille perusasioita, kuten maahanmuuton vaikutusta valtion kuluihin, rikollisuuteen ja sosiaaliseen pirstaloitumiseen. Voimme suoraan siirtyä monikulttuurisuuden todellisten syyllisten paljastamiseen. Tämä ei silti tarkoita, että me ja he olisimme osa samaa “liikettä”. Myös vasemmistolaisista voi olla meille hyötyä; heidän vastuuton poliittinen toimintansa ja todellisuudesta irtaantunut päätöksentekonsa sataa meidän laariimme.
Perussuomalaisista ja maltillisesta maahanmuuttokriittisestä liikkeestä on toisaalta myös haittaa. Puoluepolitiikka luo kuvan mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin parlamentaarisesti. Perussuomalaisista tuli vajaa vuosi sitten neljänneksi suurin eduskuntapuolue. Mikä muuttui? Ei mikään. Muutos demokratian keinoin on mahdotonta jopa teoriassa. Suomen solmimat pakolais- ja ihmisoikeussopimukset estävät tehokkaan lainsäädännön luomisen ja todellisten korjausliikkeiden käytön. Kompromissiton valta-asema edellyttäisi 2/3 eduskunnan paikoista.
Todelliset syylliset jäävät maahanmuuttokriittisessä keskustelussa hämärän peittoon. Suuren osan huomiosta saavat muslimit. Jihad ja sharia-laki uhkaavat aivan nurkan takana, ja siksi meidän olisi islam-kriitikoiden mukaan liittouduttava kristittyjen maahanmuuttajien ja juutalaisten kanssa muslimeita vastaan.
Islam on kieltämättä primitiivinen heimouskonto, jonka nimissä on tehty muutamia terrori-iskuja Euroopassa. Onko islam siis ei-valkoisesta massamaahanmuutosta erillinen ongelma? Ei ole. Muslimit eivät ole järjestäytyneet merkittävästi paremmin kuin muutkaan maahanmuuttajat. Ongelmat kuten raiskaukset, pahoinpitelyt ja murhat ovat yleisiä useiden ei-eurooppalaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Valkoiset muslimiryhmät (tataarit, bosniakit) ovat keskimäärin maallistuneempaa ja vähemmän rikollista joukkoa kuin kehitysmaista tulleet muslimit, mikä viittaa rodullisen taustan merkitykseen käyttäytymisessä.
Maahanmuuttokeskustelun ohjaaminen islamiin vailla laajempaa rodullista kontekstia on perimmäisten kysymysten välttelyä. Kuka hyötyy valkoisten rodullisesta rappiosta? Keitä monikulttuurinen yhteiskuntarakenne palvelee? Ei ainakaan meitä.
