Koti Artikkelit Tietopaketti holokaustin kiistämisestä aloittelijoille

Tietopaketti holokaustin kiistämisestä aloittelijoille

7

Kansallinen Vastarinta julkaisee uudelleen Magneettimediassa alun perin 15.9.2016 ilmestyneen artikkelin ”Tietopaketti holokaustin kiistämisestä aloittelijoille”. Kyseessä on yksi kattavimmista suomenkielisistä kiteytyksistä aiheesta.

19.12.2012 Helsingin Sanomat julkaisi kolumnin, jossa ehdotettiin, että mikäli EU:sta tulee jokin päivä liittovaltio, tulisi holokaustista tehdä liittovaltion ”syntymyytti”.

Kaikissa yhteiskunnissa on tabuja, joiden kyseenalaistamisesta rangaistaan. Joissain yhteiskunnissa – kuten Suomessa – holokaustin epäilystä rangaistaan toistaiseksi lähinnä sosiaalisella paineella. Sen sijaan Ranskan ja Saksan kaltaisissa maissa on säädetty lakeja, jotka kieltävät holokaustin tutkimisen vankeuden uhalla. Esimerkiksi itävaltalainen Wolfgang Fröhlich istuu 14 vuoden vankeustuomiota, koska hän ei ole löytänyt vakuuttavia todisteita valtavirtaisen holokaustitarinan tueksi.

Holokaustin uskottavuuden kannalta on ongelmallisinta, että sananvapauslait ovat ankarimpia niissä maissa, joissa holokaustin ja esimerkiksi pahimpien ”Gestapo-rikosten” väitettiin tapahtuneen. Kemistit syyllistyvät rikokseen, mikäli he kaasukammioita tutkiessaan päätyvät johtopäätökseen, ettei rakennuksia teknisin perustein edes voitu käyttää ihmisten järjestelmälliseen murhaamiseen.

Miten määrittelemme ”holokaustin”? Se on Hitlerin hallinnon järjestelmällisesti toteuttama juutalaisten joukkotuhonta kaasukammioissa. Kaasukammiot ovat niin oleellinen osa valtavirtaista holokaustitarinaa, että murhakaasukammioiden kiistäminen merkitsee käytännössä koko juutalaisten joukkotuhonnan kiistämistä.

Valtamedia ja viihdeteollisuus hämmentävät kuitenkin tahattomasti tai tahallisesti ”holokaustin” määritelmää. Toisen maailmansodan aikana Suomi esimerkiksi käännytti Saksaan kourallisen juutalaisia rikollisia, joiden epäiltiin syyllistyneen poliittiseen vakoiluun. Saksa ei vaatinut juutalaisten luovuttamista, vaan Suomi teki käännytyspäätöksen oma-aloitteisesti. Valtamediassa kuitenkin usein väitetään, että tapaus osoitti myös Suomen ”osallistuneen holokaustiin”.

”Holokausti” on lehdistölle niin pyhä, että jopa ”holokaustista” todistettavasti valehtelevia juutalaisia pyritään suojelemaan. Tammikussa ”Suomen tunnetuin holokaustiselviytyjä” Nena Kafka jäi kiinni valheesta, kun hän väitti seisoneensa keskellä ”Flossenbürgin kaasukammiota”. Valtavirtahistorian mukaan Flossenbürgissä ei kuitenkaan ollut kaasukammioita. Media teki kaikkensa sensuroidakseen kohun ja suojellakseen Kafkan mainetta.

Edellä mainitut tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Esitämme seuraavaksi 20 argumenttia sen puolesta, ettei ”holokaustia” tapahtunut. Koska teksti on osoitettu vasta-alkajille, esitämme kantamme mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi. Tarjoamme kuitenkin linkkejä yksityiskohtaisempiin artikkeleihin, joiden pohjalle argumenttimme on rakennettu.

Holokaustilobbaajat väittävät, että ”holokausti tapahtui, koska se on historian tarkimmin dokumentoitu tapahtuma”. Väite on varmasti historian suurin valhe, kuten seuraavaksi osoitamme.

1. Mitä holokaustin kiistäjät väittävät? Ovatko kaikki holokaustin kiistäjät uusnatseja tai antisemitistejä?

Holokaustin kiistäjät toteavat, ettei kansallissosialistinen Saksa suunnitellut eikä toteuttanut juutalaisten joukkomurhaa. Yhtään juutalaista ei murhattu kaasukammiossa.

Toisen maailmansodan aikana kuoli yhteensä noin 300 000 juutalaista tyypillisiin sotaolosuhteisiin, kuten nälkään, taisteluihin ja kulkutauteihin. Esimerkiksi monet Itä-Euroopan kommunistipartisaaneista olivat juutalaisia, joten heitä ei teloitettu syntyperän vaan sotarikosten vuoksi.

Edes valtavirtahistoria ei kiistä revisionistien perusargumentteja:

Tähän päivään mennessä tutkijat eivät ole löytäneet yhtään juutalaisten joukkohautaa tai polttokuoppaa, jossa juutalaisten ruumiita oltaisiin kaasutuksen jälkeen hävitetty.

Tutkijat eivät ole löytäneet yhtään kaasulla murhatun juutalaisen ruumista, eikä ensimmäistäkään ”murhakaasukammiota” ole tutkittu esimerkiksi kansainvälisessä oikeudenkäynnissä.

Modernin revisionismin isä ei suinkaan ollut ”uusnatsi” vaan saksalaisten vangiksi joutunut Ranskan vastarintaliikkeen jäsen Paul Rassinier. Rassinier joutui siis itse keskitysleireille ja kirjoitti laajasti siitä, millaisia olot leireillä todellisuudessa olivat.

Monet tunnetut holokaustirevisionistit ovat juutalaisia, muun muassa J. G. Burg, Jean-Gabriel Cohn-Bendit, Roger-Guy Dommergue, Arno Mayer, Christopher Hitchens ja Joel Hayward.

”Kaasutusten silminnäkijöiden” mukaan uhrien ruumiit muttuivat sinertäviksi. Todellisuudessa syanidin (Zyklon B) uhrit värjäytyvät vaaleanpunaisiksi. Miksi kukaan ”selviytyjistä” ei sitten muista vaaleanpunaisia ruumiita?

2. Onko olemassa todistetta siitä, että Hitler olisi antanut käskyn juutalaisten murhaamisesta?

Ei ensimmäistäkään.

Tämän vuoksi holokaustimyyttiä ylläpitävät historioitsijat (kuten Raul Hilberg) väittävät, että miljoonien ihmisten Euroopan-laajuista joukkotuhontaa keskellä historiallista suursotaa ohjattiin käytännössä telepaattisesti.

Hilbergin teoria on tietysti täysin epärealistinen. Hän on todella puhunut jopa ”ajatusten lukemisesta” yrittäessään perustella, miksi ”holokaustista” ei jäänyt lainkaan yksiselitteisiä kirjallisia todisteita.

3. Väittävätkö revisionistit, että Hitler piti juutalaisista? Mitä juutalaiskysymyksen ”lopullinen ratkaisu” tarkoitti?

Kukaan ei väitä, että Hitler ja kansallissosialistit olisivat pitäneet juutalaisista.

Syitä juutalaisvastaisuuteen olivat muun muassa juutalaisten osuus Saksan turvallisuutta uhanneessa vallankumouksellisessa kommunistiliikkeessä, rappiollisena pidetyssä kulttuurimarxismissa sekä järjestäytyneessä rikollisuudessa. Kun Hitler nousi valtaan 1933, kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti jopa sodan Saksaa vastaan.

Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu merkitsi juutalaisten siirtämistä pois Euroopasta. Juutalaiset ja saksalaiset solmivat jo vuonna 1933 Haavara-sopimuksen, jolla juutalaiset pyrittiin siirtämään Palestiinaan.

Kansallissosialistit alkoivat kuitenkin pitää sionismia uhkana, minkä vuoksi he kaavailivat myös juutalaisten lähettämistä Palestiinan sijaan Madagaskariin tai kauas itään. ”Lopullinen ratkaisu” tarkoitti väestönsiirtoa, ei kansanmurhaa.

4. Miten kukaan voi kiistää kaasukammiot ja polttouunit? Niitähän voi käydä katsomassa esimerkiksi Auschwitzissa!

Kukaan ei kiistä kaasukammioiden ja krematorioiden olemassaoloa. Sen sijaan ei ole todisteita siitä, että Saksan hallinnoimilla keskitysleireillä oltaisiin käytetty ihmisten murhaamiseen teknisesti soveltuvia kaasukammioita (1, 2).

Sekä kaasukammioita että polttohautaustekniikkaa käytettiin kulkutautien torjumiseksi. Holokaustin kriittiset tutkijat puhuvatkin erikseen tuholaistorjuntaan käytetyistä desinfiointikaasukammioista (joita todella oli) sekä ”murhakaasukammioista” (jotka ovat valhe).

Saksan hallitusta inhonneiden juutalaisten ”silminnäkijöiden” sekä liittoutuneiden kiduttamien saksalaisvirkailijoiden mukaan kaasukammioita oli jopa sellaisilla leireillä, joissa niitä ei valtavirtaisen historiankirjoituksen mukaan ollut (kuten Ravensbrück ja Mauthausen).

Mustalla merkityt ”tuhoamisleirit” jäivät kaikki Stalinin valtaamille alueille.

Heti sodan jälkeen valtavirtahistoria väitti, että murhakaasukammioita oli käytetty sekä Länsi- että Itä-Euroopassa Saksan hallinnoimilla alueilla. Sittemmin kertomus on muuttunut radikaalisti.

Länsimaiset tutkijat eivät päässeet tutustumaan esimerkiksi Auschwitziin, koska se sijaitsi Stalinin valtaamassa Itä-Euroopassa. Nykyään valtavirtahistoria kuitenkin väittää, että murhakaasukammioita oli nimenomaan vain idässä – siis niillä alueilla, jonne Stalin ei vuosikymmeniin päästänyt länsimaisia tutkijoita!

Koska tutkijoita ei päästetty idän leireille, saattoi Stalin alkaa levittää mitä mielikuvituksellisimpia valheita uhriluvuista ja saksalaisesta sadismista. Näin hän lakaisi oman hirmuhallintonsa rikokset maton alle.

Kymmenetmiljoonat turistit ovat vierailleet esimerkiksi Auschwitzin Krema I –rakennuksessa, joka ei kuitenkaan ole autenttinen vaan Stalinin uudelleenrakennuttama propagandamonumentti.

5. Mikäli kukaan ei voi todistaa teknisesti, että juutalaisia murhattiin kaasulla, mitä ”todisteita” holokaustista jää jäljelle?

Valtavirtainen holokaustihistoriankirjoitus perustuu ennen kaikkea keskenään ristiriitaisiin ”silminnäkijälausuntoihin” sekä asiayhteydestä irroitettuihin papereihin ja kansallissosialistijohtajien puheisiin.

Revisionistit ovat kumonneet puheet ja asiakirjat, jotka valtavirtahistorioitsijoiden mukaan ”todistavat” holokaustin. Esimerkiksi Wannseen kokouksen pöytäkirjassa ei puhuta juutalaisten joukkotuhonnasta, vaikka näin yleensä väitetään.

Wannseen pöytäkirjan ohella holokaustilobby viittaa usein Heinrich Himmlerin ”salaiseen Posen-puheeseen” 4.10.1943. Puhe on kuitenkin tökerö väärennös. Siinä esimerkiksi väitetään, että NSDAP:n puolueohjelmaan olisi kirjattu juutalaisten hävittäminen, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä ei tietenkään kerrottu, kuka oli alun perin löytänyt ”puheen” ja mistä. Ei myöskään selvinnyt, ketkä kaikki olivat olleet yleisön joukossa ja miten he olivat reagoineet.

Syanidin jäljet näkyvät selvästi desinfiointihuoneissa mutta eivät lainkaan ”murhakaasukammioissa”.

6. Mutta eikö Hitler ja muut natsijohtajat kiihottaneet saksalaisia hyökkäämään juutalaisten kimppuun ja murhaamaan näitä?

Ei. Juutalaisten kaltoinkohtelu oli ankarasti kiellettyä jopa Saksan sodan aikana miehittämillä alueilla.

Hallitus kielsi juutalaisvastaisen väkivallan rankkojen rangaistusten uhalla. Kenttäoikeus saattoi määrätä juutalaisen surmaamiseen syyllistyneen saksalaissotilaan teloitettavaksi ampumalla. Toisin sanoen kansallissosialistinen lainsäädäntö takasi lainkuuliaisille juutalaisille suojan mielivaltaa ja raakuuksia vastaan.

Kansallissosialistit jopa kielsivät kirjailijalegenda Louis-Ferdinand Célinen juutalaisvastaisen pamflettisarjan (Bagatelles pour un massacre, L’École des cadavres, Les Beaux draps), koska sen sisältö oli liian vihamielistä. Miksi Hitler olisi tehnyt näin, mikäli hänen tavoitteenaan oli luoda mahdollisimman otollinen ilmapiiri juutalaisten joukkomurhalle?

7. Jos holokaustia ei tapahtunut, mihin Hitler tarvitsi pahamaineista Gestapota?

Jopa Yleisradio ja valtavirtahistoria myöntävät nykyään, että Hollywoodin luoma mielikuva hirviömäisestä Gestaposta ja Saksasta tiukkana poliisivaltiona ovat pelkkää valheellista propagandaa.

Gestapo oli poliittinen turvallisuuspoliisi siinä missä esimerkiksi Suomen Suojelupoliisi. Valtaosa Gestapon toimista kohdistui väkivaltaisiin kommunistivallankumouksellisiin, jotka saivat tukea laajentumishaluiselta Neuvostoliitolta ja jotka murhasivat kansallissosialisteja Hitlerin valtaannousun jälkeenkin.

Gestapolla ei ollut siis mitään tekemistä kansanmurhan tai kaasukammioiden kanssa, vaikka länsimainen viihdeteollisuus mielellään ylläpitääkin tätä käsitystä.

8. Kiistävätkö revisionistit keskitysleirien olemassaolon?

Kukaan holokaustia kriittisesti tutkiva ei kiistä sitä, etteikö keskitysleirejä ollut.

Keskitysleirejä on käytetty monissa konflikteissa ympäri maailmaa – myös vapaussodan aikaisessa Suomessa. Toisen maailmansodan aikana Amerikan hallinto siirsi amerikanjapanilaisia siviilejä keskitysleireille, koska maa oli sodassa Japania vastaan.

Ennen kansallissosialistien nousua valtaan Saksa oli ollut sisällissodan partaalla, sillä Neuvostoliiton tukemat kommunistit (joista erittäin monet olivat Karl Marxin ajoista lähtien olleet juutalaisia) halusivat toteuttaa väkivalloin vallankaappauksen.

Keskitysleirit rakennettiin yhteiskunnallisen rauhan saavuttamiseksi, sillä Saksan hallitus ei halunnut, että siviilit joutuisivat olemaan tekemisissä terrorismiin syyllistyneiden kommunistien tai vaarallisten väkivaltarikollisten kanssa.

On tärkeä muistaa, että sodan aikana myös saksalaiset tekivät ”pakkotyötä” toisinaan huonoissa olosuhteissa ja vähällä ravinnolla. Puute oli sodan aikana yleistä, ja koko kansa mobilisoitiin töihin. Miksi juuri juutalaisten pakkotyöstä ja ravinnonpuutteesta keskitysleireillä on sodan jälkeen tehty niin suuri numero?

9. Millaiset juutalaisten olot keskitysleireillä olivat?

Alla olevalla videolla keskitysleirillä olleet juutalaiset kertovat, millaista elämä esimerkiksi Auschwitzissa todellisuudessa oli.

Toisin kuin Neuvostoliiton epäinhimillisillä gulag-vankileireillä, Auschwitzin vangeille järjestettiin elävää musiikkia, teatteria, töitä (kuten teen valmistamista muille vangeille), kirjasto- ja sanomalehtipalveluita, elokuvia, kirjeitä ja postimerkkejä yhteydenpitoon, kanttiini (sodan synnyttämästä puutteesta huolimatta), olutta, urheilua (kuten jalkapalloa), lastenvahtiapua ja maalaamista.

Videolla esiintyneiden juutalaisten silminnäkijöiden mukaan myös pahamaineiset SS-miehet osallistuivat ystävällisessä hengessä vankien vapaa-ajanviettoon. Palveluita ja tuotteita pystyi ostamaan saksalaiskupongeilla, joita leirin ihmiset saivat tekemällä työtä.

Sodan aiheuttamista kulkutaudeista, köyhyydestä, elintarvikepulasta sekä takkuilevasta huollosta huolimatta Auschwitzin vangeista pidettiin erittäin hyvää huolta.

10. Juutalaisia kuitenkin kuoli leireillä ainakin kulkutauteihin. Olisiko kuolemat voitu estää?

Juutalaisten kuolleisuutta torjuttiinkin esimerkiksi terveydenhuollon ja tiukkien hygieniavaatimusten avulla.

Toisen maailmansodan todellisia kaasukammioita eli desinfiointikammioita sekä Zyklon B –sinihappoa käytettiin nimenomaan juutalaisten pelastamiseen.

Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen täistä. Täiden hävittämiseksi leireille tulijat riisuttiin, suihkutettiin, heidän tukkansa leikattiin ja heidän vaatteensa käsiteltiin Zyklon B:llä. Tämä hyönteismyrkky pelasti lukemattomien juutalaisten hengen.

Vaikka hygieniavaatimukset olivat tiukat, ”holokaustia” tutkineen insinööri Friedrich Bergin mukaan monet juutalaiset vastustelivat peseytymistä niin ankarasti, että sillä oli tappavia seurauksia.

Kylpyjä, vaatteidenpesua, käymälöihin ulostamista ja siivoamista vastustaneet puolanjuutalaiset olivat niin saksalaisten kuin liittoutuneiden mukaan välitön uhka kaikille, sillä taudit levisivät sota-aikana nopeasti. Tämä oli toisen maailmansodan todellinen ”holokausti”.

Säilyneet lääketieteelliset asiapaperit osoittavat, ettei Auschwitz voinut olla ”tuhoamisleiri”, jossa juutalaisista pyrittiin pääsemään eroon mahdollisimman tehokkaasti. Tiedonmurusia aiheesta on eksynyt jopa valtavirtaisten holokaustikirjojen sivuille. Esimerkiksi puolalaishistorioitsija Henry Świebocki on osoittanut, että asiakirjojen mukaan 11 246 vankia hoidettiin leikkauksilla Auschwitzissa pelkästään 10.9.1942–23.2.1944 välisenä aikana.

Millaisia kaasukammioiden ovet ovat? Auschwitz erottuu joukosta.

11. Miten holokaustin kiistäjät selittävät sen, että 6 000 000 juutalaista katosi toisessa maailmansodassa?

Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että ”6 000 000 juutalaista katosi toisessa maailmansodassa”. Luku on täysin propagistinen ja sen juuret yltävät paljon toista maailmansotaa kauemmas.

Lähes vuosi ennen toisen maailmansodan päättymistä slovakialainen rabbi ja juutalaisaktivisti Dov Weissmandl tiesi jo kertoa, että saksalaiset olivat järjestelmällisesti murhanneet noin 6 000 000 juutalaista. Väite esiintyy 31.5.1944 kirjoitetussa kirjeessä, eli se tehtiin aikana, jolloin liittoutuneet eivät olleet vallanneet vielä ensimmäistäkään saksalaisleiriä.

Samana vuonna Neuvostoliiton pahamaineinen juutalaistaustainen propagisti Ilja Ehrenburg syytti saksalaisia 6 000 000 juutalaisen murhaamisesta. Ehrenburg muistetaan saksalaisvastaisesta vihapropagandastaan, jossa neuvostosotilaita kiihotettiin murhaamaan saksalaisia siviileitä.

Don Heddesheimerin teos The First Holocaust: Jewish Fundraising Campaigns With Holocaust Claims During and After World War One todistaa, että juutalaiset toistivat 6 000 000 uhrin mantraansa kymmeniä kertoja jo kauan ennen Hitlerin nousua valtaan. Jo vuonna 1900 rabbi Stephen S. Wise puhui ”6 000 000 elävästä, verta vuotavasta ja kärsivästä argumentista sionismin puolesta”.

”Kuuden miljoonan juutalaisen murhasta” on puhuttu jo kauan ennen toista maailmansotaa. Klikkaa suuremmaksi!

Sodan jälkeen Euroopassa oli vielä elossa miljoonia juutalaisia. Satojatuhansia oli kuollut eri syistä sodan aikana. Toiset olivat muuttaneet Palestiinaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin. Vielä lisää juutalaisia lähti Euroopasta sodan jälkeen.

On todennäköistä, että huomattava osa esimerkiksi Puolasta karkotetuista, sodan aikana kadonneista juutalaisista päätyi Neuvostoliittoon, josta heitä ei päästetty enää poistumaan.

On mahdollista, että Stalin vangitsi ja pakkosiirsi neuvostoalueille kuljetetut puolanjuutalaiset Venäjän pohjoisosiin ja Siperiaan. Hypoteesia tukevat lukuisat vuosina 1944–1952 julkaistut raportit juutalaisten väestönsiirroista Neuvostoliitossa. Raportteja julkaistiin muun muassa American Jewish Yearbookissa, Athens News Agencyssa, Jewish Telegraphic Agencyssa sekä saksanjuutalaisten pakolaisten Aufbau-lehdessä.

Raporttien mukaan neuvostojoukot aloittivat juutalaisten kuljetuksia itään pois alueilta, jotka venäläiset olivat vallanneet saksalaisilta. Etenkin Länsi-Euroopasta saapuneita juutalaisia kuljetettiin itään esimerkiksi Ukrainan, Valko-Venäjän, Bukovinan, Bessarabian ja Itä-Galitsian alueilta.

Piilottamalla juutalaiset Stalin pystyi varjelemaan sodan loputtuakin myyttiä vihollisvaltion ”murhaleireistä”. Neuvostoliitto esitti itsensä ”fasismin” vihollisena ja Euroopan ”vapauttajana”. Hitlerin ”kaasukammiot” olivat propaganda-ase, jolla neuvostodiktatuuri pystyi peittämään omat rikoksensa sodissa ja sisäpolitiikassa.

12. Eikö Amerikka sekaantunut toiseen maailmansotaan juuri siksi, että se tahtoi pysäyttää juutalaisten joukkomurhan?

Ei. Kirjassaan Crusade in Europe Eisenhower ei puhu mitään kaasukammioista. Eikö kuuden miljoonan juutalaisen järjestelmällinen joukkomurha ollut hänen mielestään merkittävä yksityiskohta?

Myös Winston Churchill kirjoitti kuusiosaisen teoksensa toisesta maailmansodasta mainitsematta kansanmurhaa sanallakaan.

13. Eivätkö Mengelen ihmiskokeet todista holokaustin tapahtuneen?

Mengelen ”ihmiskokeista” ei ole muita ”todisteita” kuin sodanaikaiset kauhutarinat. Mengele oli tavallinen lääkäri, jonka tehtävä oli huolehtia Auschwitzin vankien hyvinvoinnista.

Mengele-myyttejä kertoneet ”silminnäkijät” – kuten Miklos Nyiszli – ovat paljastuneet paatuneiksi valehtelijoiksi, joiden tarinat ovat sisäisestikin ristiriitaisia.

14. Eikö saksalaisten syyllisyys todistettu viimeistään Nürnbergin oikeudenkäynnissä?

Ei. Nürnbergin näytösoikeudenkäynti oli poliittista teatteria, jossa ei yritetykään todistaa teknisesti esimerkiksi sitä, että juutalaisia olisi murhattu kaasukammioissa.

Sotarikostuomioistuimen perustamiskirjan artiklassa 19 jopa todetaan: ”Tuomioistuin ei tarvitse teknisiä todisteita tuomioidensa perusteiksi.” Artiklassa 21 puolestaan sanotaan: ”Tuomioistuin ei tarvitse todisteita asioista, jotka ovat yleisesti tiedossa langettaakseen näiden perusteella tuomioita.” Tällaisen tuomioistuimen päätöksiä ei voida pitää objektiivisina todisteina mistään historian tapahtumasta.

On mielenkiintoista, että syyttäjänä toimineen Thomas J. Doddin mukaan peräti 75 % Nürnbergin henkilöstöstä oli juutalaisia, minkä hän pelkäsi syövän uskottavuutta tuomioilta.

15. Eivätkö silminnäkijät – kuten juutalaisvangit – ole uskottavia todistajia?

Kahdessa seuraavassa vastauksessa lainaamme paljon Manfred Köhlerin artikkelia ”The Value of Testimony and Confessions Concerning the Holocaust”.

Tutkijat ja länsimainen oikeusjärjestelmä ovat yksimielisiä siitä, että silminnäkijälausunnot ovat epäluotettavimpia todisteita rikoksista. Ihmisen muisti on huono ja sitä on helppo manipuloida. Tavallisissa rikostapauksissa silminnäkijöiden todistusarvo katoaa kokonaan muutamassa vuodessa, mutta jostain syystä ”holokausti” on poikkeus.

Juutalainen professori E. Loftus on todennut (”Creating False Memories”, Scientific American, syyskuu 1997, s. 50-55), että hän tuntee monien muiden juutalaisten tavoin niin vahvaa lojaliteettia ”kansaansa kohtaan”, ettei hän kykene haastamaan ”holokaustisilminnäkijöitä” edes silloin, kun nämä valehtelevat selvästi.

Mikä pahinta, viranomaiset ja syyttäjät ovat todistetusti manipuloineet ”holokaustin silminnäkijöitä” jo vuosikymmenten ajan. Todistajille on näytetty syytettyjen valokuvia ja kerrottu näiden väitetyistä rikoksista ennen oikeudenkäyntiä, jotta lopputulos olisi toivotunlainen.

Kuten olemme jo todenneet, ”silminnäkijät” ovat ”nähneet” kaasukammioita sellaisillakin leireillä, joissa kaasukammioita ei virallisenkaan historiankirjoituksen mukaan ollut.

Lisäksi ”silminnäkijät” ovat kertoneet hullunkurisia tarinoita esimerkiksi juutalaisten jäänteistä valmistetusta saippuasta ja lampunvarjostimista sekä väittäneet, että kaasukammioiden sijaan juutalaisia tapettiin esimerkiksi sähköllä, jättimäisellä liukuhihnalaitteella, kalkkijunilla, höyryllä, kiehuvalla rasvalla ja niin edelleen. Koko valtavirtainen holokaustikertomus perustuu silminnäkijälausuntoihin, minkä vuoksi ristiriitaiset ja tieteellisesti mahdottomat kertomukset vievät siltä uskottavuuden.

Mikä kummallisinta, esimerkiksi saippuasta valehtelevat ”silminnäkijät” ovat saaneet kiertää kouluissa valehtelemassa lapsille vielä senkin jälkeen, kun valtavirtainenkin historia on kumonnut tarinat juutalaissaippuasta.

16. Monet saksalaisetkin ovat tunnustaneet holokaustin. Eikö tämäkään vakuuta revisionisteja?

Ei. Kiduttamalla saadut, tieteellisesti mahdottomat ja keskenään ristiriitaiset tunnustukset eivät vakuuta revisionisteja.

Esimerkiksi Dachaun valtauksen yhteydessä vangitut saksalaiset kärsivät Köhlerin mukaan seuraavista vammoista: palovammat, irtirevityt kynnet, murretut leuat, irrotetut hampaat, murskatut kivekset, hakkaamalla ja nyrkkiraudoilla aiheutetut haavat ja niin edelleen.

Väkivallan ohella vankeja painostettiin ”tunnustamaan” etukäteen määriteltyjä rikoksia psykologisella painostuksella: vankeja pidettiin kylmissä ja pimeissä selleissä useita vuorokausia putkeen ja heitä vastaan järjestettiin esimerkiksi valeoikeudenkäyntejä, jotka päättyivät valeteloituksiin. Esimerkiksi Auschwitz-päällikkö Rudolf Höss teki kuuluisan ”tunnustuksensa” (jossa hän puhui ”Wolzek”-nimisestä leiristä, jota ei koskaan ollut olemassakaan!) kidutuksen päätteeksi.

On tärkeä huomata, että ennen Nürnbergin näytösoikeudenkäynnin alkua kukaan pääsyytetyistä ei sanonut olevansa tietoinen juutalaisten joukkomurhista.

Syytetyille näytettiin esimerkiksi Dachaussa kuvattua propagandafilmiä (valtavirtahistoria on sittemmin myöntänyt, ettei Dachaussa kaasutettu ketään) ”todisteeksi” siitä, että syytetyt olivat työskennelleet kansanmurhaa toteuttavan hallinnon leivissä. Propagandafilmillä pyrittiin manipuloimaan syytettyjen muistia sekä oikeudenkäynnin yleisöä.

17. Eivätkö keskitysleirivalokuvat ole uskottavia todisteita ”holokaustista”?

Ei ole olemassa yhtään valokuvaa, joka todistaisi, että juutalaisia olisi murhattu kaasukammioissa.

Sodan ajalta löytyy toki paljon valokuvia sairaista ja nälkiintyneistä ihmisistä. Usein näitä käytetään harhaanjohtavasti ”todisteena” siitä, että Hitler murhautti juutalaisia kaasukammioissa.

Kaikki ovat nähneet esimerkiksi Bergen-Belsenin leirin valokuvat, joissa ruumiita työnnetään puskutraktoreilla. Harva kuitenkaan tietää, ettei puskutraktoreita kuljettaneet saksalaiset vaan britit, jotka olivat valloittaneet leirin. Brittien tulon jälkeen Bergen-Belsenissä kuoli vielä noin 14 000 ihmistä!

Olot Bergen-Belsenissä olivat vuoteen 1944 asti erittäin hyvät verrattuna moniin muihin keskitysleireihin. Unkarinjuutalainen Marika Frank Abrams on esimerkiksi kertonut, että vangit saivat tarpeeksi ruokaa ja heillä oli sodanajan pulasta huolimatta käytössään juoksevaa vettä ja toimivat käymälät. Ketään ei murhattu järjestelmällisesti leirillä.

Sodan loppua kohden olosuhteet pahenivat, sillä huolto vaikeutui ja kulkutaudit levisivät. Kun pilkkukuume-epidemia puhkesi, määräsi SS-johtaja Heinrich Himmler, että keskitysleireille olisi vietävä kaikki tarpeellinen lääkeapu. Tämä oli kuitenkin liian myöhäistä. Lisäksi itäeurooppalaisia leirejä evakuoitiin lähestyvän neuvostoarmeijan vuoksi, mikä synnytti esimerkiksi Bergen-Belseniin tungoksen.

Kun britit saapuivat Bergen-Belseniin, jatkuivat ihmisten kuolemat vanhaan tahtiin, sillä taudit ja puute eivät kadonneet saksalaisten vangitsemisen myötä. Puskutraktori- ja ruumisröykkiövalokuvat eivät siis liity mitenkään ”holokaustiin”.

Bergen-Belsenin kuuluisia puskutraktoreita eivät ajaneet saksalaiset vaan britit. Valtamedia ei tätä koskaan mainitse.

18. Vaikuttaa siltä, että valtavirtaiset ”todisteet” holokaustista ovat erittäin hataralla pohjalla. Mutta miten joku voisi keksiä niin kamalan valheen? Onko vastaavia valheita kerrottu aiemmin?

Kyllä on – esimerkiksi ensimmäisessä maailmansodassa! Tuolloinkin saksalaisia syytettiin siviilien murhamisesta kaasukammioissa; juutalaisten tilalla olivat silloin tosin serbit.

Lisäksi saksalaisia syytettiin sodan aikana nunnien rintojen silpomisesta, siviilien naulaamisesta kiinni rakennusten seiniin, lasten käsien irtileikkaamisesta ja – mikä tärkeintä – ruumissaippuan valmistamisesta. Kuulostaako tutulta?

19. Onko vastaavia valheita kerrottu toisen maailmansodan jälkeen?

Kyllä. Yhdysvallat on oikeuttanut esimerkiksi hyökkäyksensä Irakiin väärentämällä todisteita Saddam Husseinin ”sotarikoksista” Kuwaitissa sekä hänen väitetyistä ”joukkotuhoaseista”.

Irakin joukkotuhoasevalheet menivät läpi jopa 2000-luvun informaatioyhteiskunnassa, joten ei ole mikään ihme, että liittoutuneet ja suuret juutalaiset lobbausjärjestöt kykenivät lavastamaan Saksan syylliseksi kuvittellisiin rikoksiin 1940-luvulla.

20. Harva uskoo enää Irakin joukkotuhoaseisiin. Miksi myytti juutalaisten ”holokaustista” jäi elämään vielä toisen maailmansodan jälkeen?

Amerikkalaiset saivat nopeasti haluamansa: Irak miehitettiin ja Saddam Hussein murhattiin. Holokaustilla on kuitenkin paljon pitkäkestoisempaa propaganda-arvoa ja se liittyy paljon laajempiin poliittisiin projekteihin, kuten Israelin perustamiseen ja rahoittamiseen sekä Euroopan liittovaltiohankkeeseen. Myös Neuvostoliitto ja nykyään Putinin Venäjä käyttävät ”holokaustia” jatkuvasti poliittisesti hyväkseen.

Länsiliittoutuneet hyötyivät ”holokaustista” esimerkiksi niin, ettei Amerikan tarvinnut koskaan ottaa vastuuta omista sotarikoksistaan, kuten Japanin ydinpommittamisesta sekä miljoonien saksalaisten väestönsiirroista ja saksalaisille rakennetuista kuolemanleireistä. ”Holokaustin” avulla sodan voittajat lakaisivat kaikki rikoksensa kätevästi maton alle.

Koko länsimainen arvopohja on rakennettu ”holokaustin” pohjalle. Holokaustia käytetään esimerkiksi lyömäaseena, kun jokin länsimaalainen puolue haluaa rajoittaa maahanmuuttoa tai vaatii protektionistista taloutta.

”Holokaustiselviytyjä” Elie Wiesel Israelin presidentin seurassa.

Poliittisesti korrektin logiikan mukaan nationalismi (oli se sitten taloudellista, kulttuurillista tai väestöllistä) on kiellettävä, sillä se voi johtaa ”uuteen holokaustiin”.

Israel on kuitenkin poikkeus, sillä ”holokaustin” kokeneet juutalaiset saavat YK:n ja Yhdysvaltojen siunauksella rakentaa siirtokuntia, pommittaa Palestiinaa ja Libanonia sekä pakkosterilisoida etiopialaisia maahanmuuttajanaisia vailla pelkoa pakotteista tai sotilaallisesta väliintulosta. Ilman ”holokaustin” suojakilpeä tämä ei olisi mahdollista.

Israelin entinen Amerikan suurlähettiläs Abba Eban on kertonut avoimesti siitä, kuinka tärkeä rooli holokaustilla oli juutalaisvaltion luomisessa: ”Israelin perustaminen oli meille ällistyttävä voitto. Yksi syistä maamme perustamiselle oli ehdottomasti holokausti. Kansanmurhan muisto oli tuoreena mielissämme.”

Niin kauan kuin Amerikan, Saksan ja Israelin kaltaisten maailmanmahtien toimintaa pyritään oikeuttamaan ”holokaustilla”, ei poliittinen eliitti tule sallimaan juutalaisten ”joukkotuhonnan” objektiivista tutkimista ja kyseenalaistamista.

7 KOMMENTIT

  1. Suomessa blokatun YouTube videon eston voi aivan laillisesti kiertää mm. näin.
    Oikeaa hiirinäppäintä videolinkkiin. Valitsee ”kopioi linkki”.
    Aukaisee sivun http://convert2mp3.net/en/
    Liittää YouTube linkin ( https://www.youtube.com/watch?v=YVmIaBW-HjI ) sinne ja lataa mp4 versiona. (Lyhyen videon voi ladata avi tiedostona.)

    Toinen metodi on mennä vaan vpn:än, proxyn tai tor-browserin avulla eri maan ip osoitteesta katsomaan suoraan YouTubesta.

    • Jewtube sensuroi niin ahkerasti ja blokkaa videoita että itse ainakin olen käyttänyt jo pitkän aikaa Azerbaidzhanin tunnusta kun sillä näkee useammat videot mitkä on blokattu suomen tunnuksen alla.

  2. Kiitos. Hyvä ja kattava artikkeli. Vain typerykset, joille omilla aivoilla ajatteleminen on selvästi mahdotonta uskoo holokaustisatuun.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here