“Vasta kun minusta tuli kommunisti, rodullinen heräämiseni alkoi. Tämä tie johti kansallissosialismiin”, toteaa vieraileva kirjoittaja, joka tahtoo nyt kertoa lukijoille tarinansa.
Pitkään aikaan en ollut kiinnostunut rotukysymyksestä. Sympatisoin kommunisteja pidemmän aikaa lähinnä antikapitalismin, anti-imperialismin ja antiparlamentarismin vuoksi (jotka myöskin omalla tapaa ovat läsnä kansallissosialismissa). Tämä kapitalismin, imperialismin ja parlamentarismin vastaisuus motivoi minua liittymään kommunistiseen järjestöön. ”Rasisminvastaisuus” tuli lähinnä kaupanpäällisenä eikä se ollut mitään, mille olisin antanut painoarvoa ainakaan aluksi.
Voitte kutsua minua naiiviksi, mutta en ollut tietoinen siitä, että “rasisminvastaisuus” olisi kommunistisen toiminnan ytimessä ja monella tapaa myös pääasiallinen toiminnan ala. Tämän asian tajuamatta jättäminen johtui todennäköisesti yhteiskunnan mielipiteenmuokkauksesta, joka varmisti, että ”antirasismi” oli asia, jota en kyseenalaistanut. Rasisminvastaisuus ei ikinä ollut motivoiva tekijä ryhtyessäni kommunistiksi, mutta koska olin yhteiskunnan propagandan vuoksi alitajuisesti ”rasisminvastainen”, hyväksyin sen kaiken muun mukana, enempää ajattelematta.
”Taistelu fasismia vastaan” herätti mielenkiintoni
Monikaan ihmisryhmä ei ole yhtä pakkomielteinen ”fasismista” kuin kommunistit. Marxistisen sanakirjan ja maailmankuvan mukaan fasismi on sortavin kaikista porvarien voimista. Yhdessä vaiheessa olin tottunut ajattelemaan, että ”fasisismi” oli jotakuinkin vain huonompi versio marxismista, mutta ei välttämättä huonompi kuin nykyajan yhteiskunta. Tämän takia viha, jota muut kommunistit lietsoivat fasismia kohtaan, herätti mielenkiintoni. Miksi heitä kiinnosti enemmän ”fasismin murskaaminen” kuin vallankumous?
Ryhdyin tutkimaan ”fasistisia” vastustajiamme, eli tässä tapauksessa avoimia kansallissosialisteja. Sen sijaan, että tämä olisi saanut minut siirtymään kauemmas heidän näkemyksistään, tämä sai minut kiinnostumaan vastustajiemme ideologiasta yhä enemmän.
Ratkaisevia hetkiä
Meni vielä jonkin aikaa ennen kuin luovuin “luokkataistelusta”. Ratkaiseva tekijä marxismista luopumiselle ja kansallissosialistiksi ryhtymiselle olivat kokemukseni kommunistisena aktivistina. Tajusin, että kaiken ”työläisten taistelu kapitalismia vastaan” -retoriikan suojissa kommunistit toimivat vain pohjoismaisia kansoja vastaan. He tekivät tämän ”rasisminvastaisuuden” ja ”antifasismin” varjolla, mutta myös pitämällä rotumuukalaisia tärkeänä osana (oikeastaan, tärkeimpänä osana) työväenluokkaa nyky-Pohjolassa.
Kommunistit tarkoituksellisesti värväsivät jäseniä rotumuukalaisten joukosta muiden kustannuksella. ”Antirasistinen” viesti vetosi maahantunkeutujiin ja sai heidät liittymään kommunistisiin liikkeisiin. Vaikka kommunistit väittivät, että pääasiallinen taistelu olisi kapitalistien ja työläisten välillä, en voinut olla huomaamatta, että todellisuudessa heitä kiinnostikin vain luoda uudenlainen jako rotujen välille ja aiheuttaa haittaa pohjoismaisille. Tämä käytäntö onkin muotoutunut pääasialliseksi konfliktiksi nykyajan yhteiskunnassa.
Kun viimein tunsin olevani varma siitä, että kansallissosialismi ei tarkoita ”kapitalistista hirmuvaltaa” vaan ideologiaa, joka oikeastaan palvelee työläisten intressejä – tinkimättä voimasta, terveydestä sekä rodun ja identiteetin selviytymisestä – minulla ei enää ollut harhaluuloja. Olin kansallissosialisti!
Ikinä ei ole liian myöhäistä tehdä oikeaa päätöstä
Ihmisten solidaarisuus omalle rodulleen – omalle verelle ja lihalle – on syvällä. Tämä solidaarisuus on luonnollista. Usein ihmiset eivät ole tietoisia jostain näin syvälle juurtuneesta. Se on kuin hengittäminen.
Mikä sen sijaan ei ole niin itsestäänselvää ja mikä kuitenkin muokkaa kansamme ajatusmaailmaa päivittäisessä elämässä, ovat valkoistenvastaiset poliittiset voimat, jotka ympäröivät meitä päivittäisessä elämässämme. Sama koskee myös heikentävää kulttuuria, jossa varallisuus nähdään kaiken päämääränä; tämän näkemyksen jakavat niin kapitalistit kuin marxilaisetkin, mikä todistaa, etteivät he ole niin erilaisia kuin haluaisivat meidän luulevan olevansa.
Ikinä ei ole liian myöhäistä tajuta, että todellinen poliittinen kotisi on oikeassa oppositiossa nykypäivän vallanpitäjiä vastaan – että kotisi on oman kansasi luona, kansallissosialismin luona!
Hieno tarina, kiitos jakamisesta!
Mahtavaa! 🙂
Työväen taistelu kapitalismia, sionismia ja globalisteja vastaan!
Kertomus osoittaa, että vakavastakin mielisairaudesta voi parantua, jos on tahtoa ja sopivaa terapiaa.
Itse olin myös nuorena kommunisti. Jossain vaiheessa havahduin siihen että kaikki tarinat eivät pidäkkään yhtä. Kansa kuulemma hyökkäsi talvipalatsiin ja sitä ammuttiin tykeillä. Mutta valokuvissa ei näkynyt reikiä seinissä. Vileeni (Vladimir Iljis Uljanov) kuulemma juoksi jäätyneen meren poikki ja pääsi perille vaikka putosikin kolme kertaa jäihin. Ja kun katsotaan niin koskas meremme olisi tuohon aikaan kokonaan jäässä? Ja sitten se miten “kansa sai vaurautensa omansa hirmuhallitsijoilta”, mutta silti ne kulkivat ryysyissä ja olivat valovuosia Suomea perässä. Viimeinen niitti oli “Eläinten vallankumous” jonka jälkeen ymmärsin että luokkajako oli edelleen olemassa, mutta entiset johtajat oli korvattu nykyisillä. Kyseessä olikin vallankaappaus eikä työväenluokan nousu.
Silloin käänsin kelkkani ja katsoin siihen ryhmään joka oli kaikkien vihaama. Totuus löytyy usein täysin vastakkaisesta suunnasta. Ja niin tälläkin kertaa. Ymmärsin millainen kasvun aika ja yltäkylläisyyden aika Toimitusjohtajan aika oli saksalaisille. Silloin päätettiin valtion suuret linjat tuleviksi vuosiksi. Ja silloin tehtiin isoja päätöksiä kansan etua ajatellen. Päätöksiä jotka tänäkin päivänä ovat se perusta jota Merkel ja EU koittavat tuhota. Mutta kun “kivijalka” on valettu kovasta ja kestävästi materiaalista, ei sitä murenna suurikaan voima tai pitkäkään aika.
Minä säälin ihmisiä jotka mieluummin elävät harhaisissa valeissaan kuin etsivät totuutta ja parempaa maailmaa. Minä säälin heitä joilla ei ole selkärankaa eikä halua kasvaa ihmisinä. Minulle he kaikki ovat menetettyjä yksilöitä, eikä heidän tukemiseensa juuri kannata nähdä vaivaa. He puukottavat selkään heti kun mahdollista.
miksi ei vastaukset näy?
Täysin erilaista tekstiä kuin mitä löytyy valtamedioista tai politiikasta.
Hienoa!
Erilaisia näkökulmia tarvitaan jotta asioista voi muodostaa oikeanlaisen, tasapainoisen kuvan.
“Kyseessä olikin vallankaappaus eikä työväenluokan nousu.” nikolaiII astui alas vallasta hävittyjen sotien, lisääntyvän köyhyyden ja levottomuuksien takia. Valta siirtyi väliaikaishallitukselle, vasta valkoisten hävittyä vallankaapaus yrityksesnsä ja sisällissodan bolsevikit nousivat valtaan.
Tappakaa itsenne saatanan natsit
Comments are closed.