Koti Artikkelit Tasa-arvouskovaisuus osuu omaan nilkkaan

Tasa-arvouskovaisuus osuu omaan nilkkaan

11

AK_tasa-arvouskovaisuus

Yhdysvaltalaisella valkoisella vaihto-oppilaalla Amy Biehlillä piti olla edessään yksi viimeisistä päivistään Etelä-Afrikassa.

Stanfordin yliopistosta valmistunut tasa-arvo-opin mallioppilas ja vakaumuksellinen rasisminvastustaja oli suorittamassa kymmenkuukautista opiskelukautta Etelä-Afrikassa yhtenä kiinnostuksen kohteena maan mustien ja naisten äänioikeuden puolesta puhuminen. Biehlin piti jatkaa lupaavaa uraansa New Jerseyssä tuota pikaa. Hän ei kuitenkaan koskaan palannut Yhdysvaltoihin.

Amy Biehl.
Amy Biehl.

Elokuun 25. päivänä 1993 Amy Biehl oli ajamassa kolmea mustaa kollegaansa kotiin Kapkaupungin Guguletuun, kun joukko mustia kommunistisen Pan Africanist Congressin nuoria jäseniä piiritti auton. Nämä alkoivat kivittää ajoneuvoa huutaen iskulausettaan “yksi uudisasukas (valkoinen), yksi luoti!”. Kolmen mustan matkaseuralaisen puheet siitä, että Biehl oli “toveri”, eivät auttaneet. Amy Biehlin ihannoimat mustat hakkasivat hänet säälimättömästi kuoliaaksi vain 26-vuotiaana.

Neljää Pan Africanist Congressin mustaa nuorta syytettiin murhasta, ja heidät tuomittiin 18 vuodeksi vankilaan, mutta 1994 valtaan tullut terroristijärjestö ANC päästi nämä vapaiksi perustaen päätöksensä murhan “poliittiseen luonteeseen”. Tekijät eivät siis koskaan joutuneet vastuuseen surmatyöstään. Vuoden 1994 jälkeen Etelä-Afrikassa yli 70 000 valkoihoista on kokenut Biehlin kohtalon.

Kaiken kukkuraksi on mainittava, että Amy Biehlin vanhemmat eivät osoittaneet tervettä järkeä ja tunteneet vihaa tyttärensä murhaajia kohtaan, vaan antoivat näille anteeksi ja jopa työllistivät kaksi tekijöistä, Mongezi Manqinan ja Notobeko Penin, Biehlin kuoleman jälkeen perustettuun Amy Biehl Foundationiin! Tekijät myönsivät myöhemmin, että he pitivät jokaista valkoihoista eteläafrikkalaista vihollisenaan ja että heidän murhaamisensa oli osa taistelua hallituksen kaatamiseksi ja maan saattamiseksi mustaihoisten valtaan. Mangina syyllistyi uudelleen rikokseen vuonna 1999 raiskaamalla vaikeasti kehitysvammaisen naisen.

Vuonna 2013 italialaissyntyinen farmaseutti Vivien Ponté joutui mustien psykopaattisen murhan kohteeksi Etelä-Afrikassa Oranjevillen vapaakaupungissa. Hänet sidottiin, raiskattiin ja kuristettiin, minkä jälkeen hänet sytytettiin tuleen omaan sänkyynsä. Ponté oli tunnettu “hyväntekijä”, joka vieraili säännöllisesti Oranjevillen ulkopuolelle kyhätyllä laittomalla leirillä. Siellä hän jakoi ruokalähetyksiä, piti piirustustunteja ja antoi taloudellista apua. Näin hänet haluttiin palkita “avustustyöstään”.

Juurikaan paremmin ei käynyt Biehlin ja Pontén antirasistiselle kollegalle Amanda Kijeralle Haitissa 2010. Eräänä iltana Kijera oli kirjoittamassa artikkelia mustia koskevista stereotypioista, kun kiitokseksi “veljien hyväksi” tehdystä työstä paikallinen musta sieppasi ja raiskasi hänet. Teon aikana Kijera luetteli antirasistisia ansioitaan aina Malcolm X:n opeista lähtien, mutta raiskaaja ei ottanut näitä kuuleviin korviinsa. Raiskauksen jälkeen Kijera oli jo tulla järkiinsä ja lopettaa työnsä Haitissa, kunnes tämä oivalsi, että musta raiskaaja olikin itse “valkoisen ylivallan uhri” ja vain purkanut patoutumiaan häneen. Kijeran oli ehdottomasti jatkettava valistustaan siitä, kuinka “me kaikki olemme samanlaisia ihojemme alla”.

Vivien Ponté.
Vivien Ponté.

Tässä oli siis vain muutama esimerkki tuhansista ja taas tuhansista tapauksista, joissa äärimmilleen viety suvaitsevaisuus ja meille valkoisille ominainen luonteenpiirre kiltteys kostautuvat traagisesti. Mediassa tapauksista tietysti vaietaan täysin, tai sitten niistä uutisoidaan “yksittäistapauksina”, joissa rasismilla ei ollut osaa eikä arpaa – sehän voi tunnetusti olla vain valkoisten muihin rotuihin kohdistamaa.

Biehl, Kijera ja Ponté ovat loppujen lopuksi vain meihin 24/7 vaikuttavan propagandakoneiston uhreja, joten heidän kohtaloistaan ei ole syyttäminen ainoastaan heitä itseään. Surkuteltavaa on, etteivät naiset osoittaneet kriittisen ajattelukyvyn hiventäkään sännätessään vapaaehtoisesti maailman vaarallisimpiin kolkkiin kuin tarjottimelle.

Amanda Kijera.
Amanda Kijera.

Kuinka monen samanlaisen harhaanjohdetun valkoisen on vielä uhrattava itsensä tasa-arvon alttarilla, jotta tämä monikulttuurinen hulluus loppuisi? Sen päätätte te, hyvät lukijat. Mitä nopeammin päätätte tarttua tuumasta toimeen kansamme ja rotumme tulevaisuuden turvaamiseksi, sitä enemmän valkoisia ihmishenkiä säästätte tuskalta ja ennenaikaiselta kuolemalta.

 

Maria Pöysti

VK_Padge

11 KOMMENTIT

  1. Mielenkiintoista, että rakastettu presidenttimme Martti Ahtisaari on ilmaissut “varauksettoman tukensa” Mandelalle ja ANC:lle. Suomalainen idiootti siis ihannoi järjestöä, jolle puolustuskyvyttömän naisen sadistinen murha on “poliittinen teko”. Onko syy suojavärissä vai missä?

  2. Amanda Kijeran käsitys raiskaukseen johtaneista syistä on hieman kummallinen. Kuinka monella valkoihoisella tulee mieleen mennä raiskaamaan neekeri, mikäli tämä kokee rasistista syrjintää näiden taholta? Antirasistit edustavat ehkäpä ihmiskunnan typerintä ainesta.

  3. Typeryys lähtee kasvatuksesta. Näiden tapausten pohjimmaiset syyt ovat uhrien kasvattajissa, kuten Biehlin tapaus erityisesti osoittaa. Muistakaa kasvattaa lapsenne oikein älkääkä jättäkö sitä yhteiskunnan ja sen propaganda-koneiston tehtäväksi!

  4. Mitä hittoa tyypit?

    Ymmärrän, että vastustatte maahanmuuttoa, mutta jos teitä ärsyttää mustat Suomessa, niin miten ette ymmärrä, että mustia ärsyttää valkoiset Etelä-Afrikassa? Kolikossa on kaksi puolta!

  5. Näissä surullisen kuuluisissa esimerkeissä huipentuu tasa-arvouskovaisten ja yksisilmäisten ihmisoikeusaktivistien älytön masokismi ja itsetuhovietti. Kuinka monta tällaista esimerkkiä vielä vaaditaan?

  6. Eetulle haluaisin sanoa että on kaksi täysin eri asiaa että haluan SIIRTÄÄ kaikki pakolaiset sinne mistä ovat tulleetkin, kun taas “eräät” haluavat tappaa ja raiskata kaikki eurooppalaiset.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here