Vastarintaliikkeen perustana, jotta se voisi olla taipumaton sekä radikaali taistelujärjestö, ovat sen innokkaat aktivistit. Mikä ajaa Vastarintaliikkeen aktivistia eteenpäin? Saadakseen vastauksen tähän kysymykseen on Nationellt Motstånd haastatellut neljää järjestön aktivistia. Tässä eräs haastatteluista, jossa Emil Hagberg, johtava aktivisti Tukholmasta, kertoo henkilökohtaisista vaikuttimistaan taistossa vapaan Pohjolan puolesta.
Emil, voisitko aloittaa kertomalla kasvuympäristöstäsi?
Synnyin 1984 ja kasvoin Upplands Väsbyssä, Pohjois-Tukholmassa. Kasvuympäristö oli aika perusporvarillinen – rivitalo, Volvo ja kesämökki Taalainmaalla Lapsuus oli rauhallinen. En ehkä ollut mikään huippuoppilas koulussa, mutta pienet kujeeni olivat aika viattomia. Ketkä nuoret eivät ole joutuneet yksittäisiin tappeluihin tai lumipallosotaan koulun pihalla?
Milloin alkoi kansallinen heräämisesi?
Siinä vuoden 1993 tietämillä. Se oli Thule-aallon aikaa. Huolimatta nuoresta iästäni jokin sentyyppisessä musiikissa puhutteli minua. Se sai minut ajattelemaan kansallisesti. Ajattelemaan kaikkea sitä, mitä meillä on ympärillämme, meidän maatamme ja meidän kansaamme. Tuolloin vahva rakkauteni vertamme ja juuriamme kohtaan alkoi saada muotoaan. Olin silti vasta lapsi, joka helposti lähti kiipeilemään puuhun sen sijaan, että olisin syventynyt omiin ajatuksiini. Näinä aikoina ensimmäiset kiistat kotona tapahtuivat. Tällöin myös opettajat alkoivat tarkkailla mielipiteitäni ja sanomisiani koulussa. Mutta olinhan niin nuori ja viaton, että sain aikaa vahvistaa vakaumustani ilman sosiaalipalvelun tai muiden puuttumista asiaan.
Kahdeksannella luokalla näin tosissaan, kuinka kaikki se, josta välitin, alkoi hitaasti mutta varmasti hävitä. En tiedä millä nimellä kutsuin itseäni tuolloin, mutta minä ja muutamat silloiset kaverini ryhdyimme joka tapauksessa skinheadeiksi. Tahdoimme näyttää kaikille, että vihasimme yhteiskuntaa mutta rakastimme Ruotsia. Yritin saada muita ruotsalaisia tekemään samoin, mutta harvat ottivat “pikkuskinejä” tosissaan. Muistan, että minä, kelpo ruotsalaisena, otin etäisyyttä kansallissosialismista. Mutta puhuin mielelläni kovaa ja korkealta siitä, että Ruotsin pitäisi olla ruotsalainen. Näin tein, vaikka en ollut koskaan lukenut yhtään poliittista kirjoitusta. Skinijuttu oli vain pinnallinen reaktio. En tiennyt muuta Kolmannesta valtakunnasta kuin ne valheet, joita vanhemmat ja opettajat olivat minulle tuputtaneet.
Kesällä yhdeksännen luokan jälkeen aloin ensimmäistä kertaa syventyä kirjallisuuten ja otin todellisia ideologisia harppauksia! Järjestelmän valheet kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Muutamassa kuukaudessa luin kaiken, mitä löysin Hitleristä, paitsi Taisteluni-kirjan. Sitä en löytänyt mistään.
Tuolloin ymmärsin totuuden juutalaiskysymyksestä. Tajusin, miten kaikki punoutuu yhteen. Miten suuret kansainväliset asiat ja maailmanhistoria liittyvät oman maani rappeutumiseen. Kuinka oman paikkakuntani ulkomaalaiset ryöstöliigat liittyivät ulkomaalaisten tulvaan sekä totaaliseen moraaliseen rappeutumiseen. Muistan olleeni niin vihainen ja järkyttynyt, etten saanut joinain öinä unta.
Milloin löysit Vastarintaliikkeen?
Sattumalta tuona kesänä törmäsin Vastarintaliikkeeseen. Vaatekaupassa, jossa myytiin vähän puolikansallisia vaatteita sekä sotilastavaraa, tuli eräs mies juttelemaan minulle ja kavereilleni. Samastuin heti siihen, mitä hän sanoi. Hän oli Vastarintaliikkeestä ja Nationell Ungdomista. Hän antoi meille puhelinnumeronsa ja sanoi, että mikäli tahdomme oikeasti taistella, niin antaisimme kuulua itsestämme. Soitin seuraavana päivänä.
Olin jäsenenä NU:ssa kunnes se lakkautettiin, ja nyt olen jäsenenä Vastarintaliikkeessä. Liittyminen järjestöön oli paras päätös, jonka olen ikinä tehnyt.
Mikä ajaa sinua eteenpäin?
Ymmärrys totuudesta sekä hyvyys siitä, jonka puolesta toimimme, ymmärrys, jonka vuoksi vihollisten pysäytysyritykset eivät tehoa. Poliittinen taisto on todella taisto elämästä ja kuolemasta. Se on ikuisen valon ja totaalisen pimeyden välinen taisto. Rodut kiistävä demokratia yrittää, sionistit etulinjassa, tuhota kaiken arjalaisen sivistyksen. Kun Sion ja kapitalismi on ohjaksissa, ovat arjalainen ihminen ja Äiti maa suurimmat häviäjät. Ja koska rotumme arkkiviholliset ovat pohjimmiltaan loisia, tulee koko planeettamme tuhoutumaan, mikäli he voittavat.
Vaikka asiamme tulevaisuudennäkymät eivät ole niin loistavia, ei pysty elämään harhakuvitelmassa, että emme tulisi voittamaan. Sillä uskon – vaikkakaan en tahdo aliarvostaa näitä puolijumalia – että Adolf Hitler sekä Kolmannen valtakunnan kansa olivat ainoastaan yksi osa paljon suuremmassa rotumme heräämisessä. Taistelu ei loppunut 1945 – se on vasta alkanut!
Mitä Vastarintaliikkeen jäsenyys on merkinnyt sinulle?
Järjestössä olen oppinut suodattamaan kaikki järjestelmän valheet. Olen oppinut näkemään rauhallisen kasvatukseni toisesta näkökulmasta ja muuttunut radikaalimmaksi. Olen oppinut, että meillä kansallissosialisteilla ei ole mitään hävettävää.
Kun ensimmäisen kerran keskustelin Klas Lundin kanssa, sain uudenlaisen hehkun. Hehkun, joka ei ole vuosien varrella sammunut. Johtajisto on opettanut minulle todella paljon, ennen kaikkea näkemään asioita suuremmasta näkökulmasta. Järjestössä minua on aina kodeltu kunnioittavasti; täällä olen kohdannut sen, mitä opettajat sekä muut “aikuiselämästä” eivät ikinä näyttäneet. Sitä en ikinä ymmärrä, miten kansallissosialistina voi olla seuraamatta Vastarintaliikkeen johtajistoa!
Kuinka valmistaudut jokapäiväiseen taisteluun?
Taistelu Pohjolan vapaudesta ei ole mikään helppo asia. Mutta sitä pystyy ja täytyykin luoda mahdollisimman hyvät edellytykset parantamalla omaa persoonaansa. Mitä taitavampi on, sitä parempi järjestöstä tulee. Luen paljon filosofiaa sekä poliittisia kirjoituksia, jotka käsittelevät kansallissosialistista maailmankatsomusta. Teen usein voima- sekä kestävyysharjoituksia. Minä ja muutama järjestötoveri harjoittelemme myös parkouria.
Aivan liian harvoin harjoittelen kuitenkin taistelulajeja. Se on jotain, mihin en yksinkertaisesti ole saanut otetta. Tämä on harmi, koska taistelulajit korvaavat erinomaisesti edellä mainitut harjoitusmuodot. Ne ovat sitä paitsi järkevimpien asioiden joukossa, joita valkoinen mies voi tehdä vapaa-ajallaan.
Mitkä ovat sinun kokemuksesi aktivistina järjestelmästä?
Vuosien varrella olen ollut mukana sekä käsirysyissä, vankeusrangaistuksissa että julkisissa panetteluissa. En olisi törmännyt näihin, ellen olisi ollut mukana taistelemassa. Kuitenkin järjestelmän vainosta tulee itsestäänselvä osa arkipäivää. Se on jotain, joka vain kuuluu asiaan – velvollisuutemme vaatii uhrauksia! Poliittinen taisto on työläs tie, mutta ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa.
Kun asiat tuntuvat raskailta, ajattelen esimerkiksi taistelijoita, jotka joutuvat kantamaan vielä raskaamman taakan vakaumuksensa takia. Niitä löytyy historiasta sekä nykypäivästä. Esimerkiksi SS-sotilaat sekä vangitut Order-jäsenet Yhdysvalloissa. Lähempänä on tietysti vangittu järjestötoveri Niklas Frost, joka tällä hetkellä kärsii syyttömänä viiden vuoden vankeusrangaistusta. Kun ajattelen näitä uhreja, omat kärsimykseni hälvenevät aika äkkiä.
Sait aika äskettäin pojan. Onko tämä vaikuttanut panokseesi Taistossa?
Kyllä, vanhemmuuden myötä olen saanut liudan uusia tehtäviä taistelutyön rinnalle. Kun olin nuorempi, sanoivat vanhemmat minulle: “Kasvat kyllä aikuiseksi, kunhan perustat perheen.” Aikuinen tai ei, olen jäädäkseni kansallissosialisti – ja aktiivinen sellainen! Valehtelisin, jos väittäisin, ettei taisto tule kärsimään poikani takia. Mikäli kaikista yhdessä taisteluryhmässä tulisi isiä samaan aikaan, olisi ryhmällä vaikeuksia pysyä tasatahdissa taistossa. Asiahan on niin, että meidän täytyy hankkia lapsia selviytyäksemme, eikä yhtä tai kahta vaan mielummin kuusi tai kahdeksan.
Lapsemme ovat tulevia sotilaita, työläisiä sekä johtajia tulevassa Pohjolan valtakunnassa. Siksi heille täytyy antaa paljon aikaa. Demokraattiset lampaat sanovat välillä, että minun täytyy rauhoittua ja “ajatella perhettäni”. Mutta sitähän kaikki aktiiviset, kansallismieliset vanhemmat tekevät. Ajattelemme tulevaisuutta ja taistelemme lastemme vapauden ja turvallisuuden puolesta. Olemme sodassa ilkeää maailmanjärjestystä vastaan, sitä emme saa koskaan unohtaa. Ja voin luvata, että useimmilla sotilailla sotaakäyvissä kansakunnissa on nainen ja lapsia kotonaan. Mutta eihän yksikään heistä saa lupaa poistua rintamalta vain, koska hän on huolissaan lapsistaan?
Lopuksi, miksi olet valinnut jäädä Vastarintaliikkeeseen?
Olen vuosien varrella törmännyt useisiin ideoihin ja projekteihin kansallismielisiltä. Mielestäni Vastarintaliikkeen idea on kuitenkin aina ollut kaikkein loppuunajatelluin. Minulla on aina ollut sellainen tunne, että me tulemme olemaan se kansallinen voima, joka ensiksi murtaa lävitse. Olen vakuuttunut, että Vastarintaliike tulee tekemään suuria. Järjestön johtajisto tietää, että heillä on joukko fanaattisia kansallissosialisteja takanaan. Taisteleva joukko, joka kasvaa vuosi vuodelta. Näen liittyneissä hehkun, joka puuttuu muista järjestöistä. En tahdo vaikuttaa alentuvalta muita kansallisia järjestöjä kohtaan, mutta minun täytyy olla rehellinen omista kokemuksistani ja näkemyksistäni.
Ensisijainen tehtävämme, Vastarintaliikkeeseen liittyneinä, on löytää ne patriootit, jotka ovat valmiita suurtekoihin – ja koota heidät Valtakunnan riimulipun alle. Kun olemme siivonneet tämän mädän järjestelmän, tulevat epäilijät katumaan syvästi. Mikäli ketään epäilijöitä tulee edes olemaan jäljellä päivänä, jolloin olemme vallassa!
