Suomen ympäristökeskuksen kesällä tekemät tutkimukset toivat esille hyviä uutisia Suomenlahden itäosien kirkastumisesta. Itämeren pääaltaalla sen sijaan kuolleet pohja-alueet ovat laajentuneet.
Tutkimusalus Muikulla otetut näytteet Suomenlahdella ja Saaristomerellä osoittavat, että itäisen Suomenlahden vedet ovat kirkastuneet. Tämä on jo toinen kesä peräjälkeen, jolloin tutkimukset ovat osoittaneet positiivisia merkkejä Itämeren pelastumisesta. Tänä vuonna merkittävää on ollut silminnähden kirkkaampi vesi itäisellä Suomenlahdella. Tämä johtuu levien huomattavasti vähäisemmästä määrästä. Levien vähäisempi määrä kertoo merenpohjien tilanteen paranemisesta, ja se puolestaan kertoo happitilanteen kohentumisesta.
Levien vähentymisen lisäksi pohjanäytteissä esiintyvät katkat, etenkin herkemmät valkokatkat, kertovat merenpohjan kohtuullisesta tilasta, sillä katkat ovat herkkiä hapenpuutteelle. Hapen loppuessa syntyy myrkyllistä rikkivetyä, joka on kohtalokas pohjaeläimille. Tuolloin pohja muuttuu ruosteensävystä mustaksi ja katkat häviävät. Eteläisellä Saaristomerellä otetuissa näytteissä oli reilusti katkoja, mikä kertoo pohjan parantuneesta happitilanteesta. Tutkijoiden mukaan tilanne on Saaristomeren lisäksi hyvä sekä Selkä- että Perämerellä.
Itämeren levien vähentyminen on merkki rehevöitymisen vähenemisestä, ja tähän on olennaisesti vaikuttanut leviä kasvattavien fosforipäästöjen huomattava väheneminen. Päästöt ovat puolittuneet 1970-luvun huippuvuosista, ja muun muassa Suomenlahden vedet ovat jo kirkastuneet 1980-luvun tasolle. Päästöjen pienenemiseen on vaikuttanut kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden jätevesien puhdistuksen tehostaminen. Etenkin Pietarin jätevesipuhdistuksen osalta tehty huomattava remontti, joka valmistuu tänä vuonna, tulee pudottamaan kaupungin tuottaman Suomenlahden fosforikuorman määrän 40 prosentista 15 prosenttiin. Suomenlahden ja Itämeren tilanteen paranemiseen vaikuttaa myös Kingiseppissä Fosforitin lannoitetehtaan jätevesipäästöjen paljastuminen viime talvena ja sen osalta tehdyt korjaavat toimenpiteet. Tehtaan alueilta oli valunut vuosia Laukaanjokeen ja Suomenlahteen fosfaattifosforia, jonka määrä vastaa vuosittain kahden miljoonan ihmisen puhdistamattomia jätevesiä.
Suomen rannikkovesien kirkastumiseen vaikuttavat olennaisesti maatalouden päästöt. Maatalouden päästöjä on kuitenkin vaikeaa hallita, sillä niihin vaikuttavat sateet, maaperän kaltevuus sekä viljelyhistoria. Maaperään on 60–70-lukujen liikalannoituksesta johtuen varastoitunut fosforia vuosiksi, ja ylimääräinen fosfori päätyy vähitellen mereen. Fosforia jää peltoihin edelleen liikaa etenkin Varsinais-Suomen eläintiloilla.
Vielä on liian aikaista todeta, miten suuri vaikutus Suomenlahden vesien positiiviseen kehitykseen on ollut päästöjen vähenemisellä ja miten suuri osuus on meren luontaisella vaihtelulla. Luonnolliset tekijät, kuten vedenvaihto Itämeren ja Suomenlahden välillä, vaikuttavat myös Suomenlahden yleistilaan. Itämeren pääaltailta valuu hapetonta ja ravinteikasta vettä pitkälle Suomenlahden itäosiin saakka. Tilannetta pahentaa lisäksi se, että happitilanne on heikentynyt viime vuosina Itämeren pääaltaalla ja hapettomat alueet ovat laajentuneet. Vaikka tilanne Suomenlahdella on parantunut, Itämeren pääaltaan tilan muutoksen suunta on huolestuttava.
Aiheesta muualla:
http://www.hs.fi/digilehti/#kotimaa/Suomenlahti+kirkastuu+id%C3%A4st%C3%A4/a1347592042808
