Koti Artikkelit Arki Suomen kouluista tehtiin monikulttuurisia aivopesukeskuksia

Suomen kouluista tehtiin monikulttuurisia aivopesukeskuksia

17

19.–25.3.2018 suomalaisvastainen eliitti viettää jälleen “rasisminvastaista viikkoa”. Kansallismieliset ovat vastanneet tähän jo usean vuoden ajan valkoisten kansanmurhan vastaisella kampanjaviikolla! Käy kampanjasivuilla: EiRasismille.net! Koska eliitti kohdistaa suuren osan rasismipropagandastaan koululaisiin, julkaisemme uudelleen 2017 paljon puhuttaneen artikkelin “Kouluista tehtiin poliittisia aivopesukeskuksia – ketkä ovat syyllisiä?”.

Mitä suomalaiselle varhaiskasvatukselle on tapahtumassa? Yhä useampi perhe sysää vastuun lapsen kasvatuksesta yhteiskunnalle, mutta samalla suomalainen koulujärjestelmä ja opettajien auktoriteetti syöpyvät.

Kouluista on tullut kulttuurimarxistisia aivopesukeskuksia. Onko taantuma pelkkä epäonninen sattuma vai järjestelmällisen poliittisen kampanjoinnin aikaansaannos?

“Kun suomalaisen koulun synty edellytti snellmanilaista pyrkimystä kulttuurisen yhtenäisyyden rakentamiseen yksi mieli, yksi kieli -periaatteella, on tämän päivän koulun haaste monikulttuurisuuden rakentaminen monta mieltä ja monta mieltä -lähtökohdista.” – Kaija Matinheikki-Kokko Suomen opetushallituksen sivuilla

“Yhteiskuntamme monikulttuuristuu ja koulu on ensisijaisen tärkeä paikka valmistaa kulttuurisesti rikkaamman yhteiskunnan jäseniä. – – Siksi ammattikasvattajille jää suuri vastuu.” – Anne-Mari Keskisalo Suomen opetushallituksen sivuilla

“Vieressäni istuu tuntematon valkoinen mies, jonka murhaamisesta fantasioin.” Gloria “bell hooks” Watkins, kulttuurimarxististen kasvatustieteilijöiden kansainvälinen guru

“Yksi kriittisen pedagogiikan tärkeimmistä tehtävistä on ollut korostaa koululaitokselle politiikan ja kulttuurin piirissä tarjottua etuoikeutettua asemaa ja kyseenalaistaa se. Erityisesti 1990-luvulla opetusta teoretisoineet ovat usein mieltäneet kouluopetuksen leimallisen poliittiseksi ja kulttuurilliseksi hankkeeksi. Edistysaskeleet – – kulttuurimarxismissa – – sekä feministisessä tutkimuksessa ovat johtaneet ajattelemaan kouluja muutakin kuin pelkkinä tietoja jakavina opinahjoina.” – Peter McLaren ja Henry Giroux kirjassa Kriittinen pedagogiikka

Kun niin sanottu Pirkkalan moniste nousi hiljattain otsikoihin, hymähtelivät monet suomalaiset helpottuneina, että onneksi politisoituneiden koululaitosten aika päättyi Neuvostoliiton romahtaessa.

1970-luvulla Pirkkalan kommunistiopettajat laativat “vallankumouksellisen” opetussuunnitelman, jonka tavoitteena oli kasvattaa viattomista suomalaislapsista sosialistisen luokkasodan kaadereita. “Kyseessä oli lasten ideologinen aivopesu, jonka toteuttivat yhdessä opetusministeriö, kouluhallitus ja Tampereen yliopiston psykologian laitos”, kirjoitti Aamulehti hankkeesta, jossa opinahjoista tehtiin marxistisia laboratorioita.

Nykysuomalaisen näkökulmasta julkisuuteen vuodetut Pirkkalan oppimateriaalit ovat kömpelöä neuvostokitschiä, joka on helppo kuitata menneisyyden reliikiksi. Ei kai mitään vastaavaa voisi tapahtua enää valaistuneella 2000-luvulla?

Harva Pirkkalan kommunistipropagandalle aamukahvin parissa naureskellut suomalainen pysähtyi kuitenkaan miettimään, millaisille arvoille ja aatteille nykyiset opetussuunnitelmamme perustuvat. Tämä on mielenkiintoista ja outoakin siksi, että lähes kaikki kuitenkin myöntävät, että Suomen koulujärjestelmä on ottanut pitkiä harppauksia taaksepäin viime vuosina.

Ehkä suurinta julkista huolta on synnyttänyt opettajien arvovallan täydellinen perikato sekä kouluissa lisääntyvä väkivalta ja rauhattomuus. Opettajista on tullut “parhaimmillaankin” vain oppilaiden kavereita ja pahimmillaan näiden puolustuskyvyttömiä uhreja.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n mukaan tuhannet opettajat joutuvat vuosittain jäämään töistä kiusaamisen tai väkivallan vuoksi. Kasvatustieteen maisteri Eva Sundgrenin mukaan “opettaja ei ole enää auktoriteetti, vaan viihdyttäjä”. Myös opetushallituksen entinen pääjohtaja Aulis Pitkälä on todennut, että suomalaiskouluissa kuri on kadonnut samalla, kun opettajat ovat menettäneet asemansa luokan hierarkian huipulla.

Jokin Suomen kouluissa on pahasti pielessä, mutta harva uskaltaa kaivautua ongelmien juurille – löydökset eivät nimittäin ole “poliittisesti korrekteja”. Totuudenetsijä polttaa nopeasti näppinsä ja saa ruman poliittisen leiman otsaansa.

Ei sattumaa vaan järjestelmällisen lobbauksen tulosta

Kun opetushallituksen väeltä pyydetään lehtiin kommentteja opettajien kärsimästä nöyryytyksestä ja jopa pahoinpitelyistä, ei kukaan tohdi mainita, että nykyiset kansainväliset kasvatustieteiden gurut ovat jo vuosikymmenten ajan vaatineet opettajien auktoriteetin tuhoamista. Opettajat eivät ole pudonneet luokkahuonehierarkian huipulta sattumalta – koulujen perikato on vuosikymmeniä jatkuneen poliittisen lobbauskampanjan looginen lopputulos.

Kuten tulemme artikkelissa osoittamaan, ei lobbaus rajoitu pelkästään perinteisten hierarkioiden ja auktoriteettien vastustamiseen. Opettajien perikadosta vastuussa olevat “kasvatustieteilijät” ja “pedagogit” ovat ottaneet omakseen lisäksi kaksi muuta suurta teemaa: pakotetun monikulttuurisuuden sekä perinteisten sukupuoliroolien murskaamisen.

Lobbaajille on nostettava hattua sikäli, että he ovat olleet äärimmäisen tehokkaita. He ovat saavuttaneet kaikki kolme päätavoitettaan. Ensiksi kouluista tehtiin kansallismielisyyttä vastustavan kulttuuritaistelun areenoita. Nuorille alettiin väittää, että vain “paha” ihminen ei vaadi avoimia rajoja ja syleile “monikulttuurisuutta”. Seuraavaksi tuhottiin opettajien arvovalta, mikä ajoi luokkahuoneet kaaoksen partaalle.

Viimeisimpänä kouluihin on marssitettu homoja, transuja ja feministejä edustavat Setan kaltaiset painostusjärjestöt, jotka pakkosyöttävät nuorille sukupuolettomuuden ja erilaisten perversioiden ilosanomaa.

Kansallinen Vastarinta julkaisi koulujärjestelmän poliittiseen korruptioon väsyneen suomalaisen erityisopettajan haastattelun, jossa nuorisoon kohdistuvaa ideologista painetta kuvattiin synkin sanoin:

“Opettajien juridista valtaa puuttua oppilaiden häiriökäyttäytymiseen on vähennetty. Opettajat eivät puutu ongelmiin, koska he pelkäävät tekevänsä virkavirheen esimerkiksi takavarikoimalla oppilaalta kännykän tai teräaseen. Oppilaat on jo kasvatettu nykyiseen arvoyhteiskuntaan, jossa auktoriteetteja ei ole ja jossa toisista ihmisistä ei tarvitse välittää.”

“Olen toiminut vuodesta 1995 virassa monikulttuurisessa kouluympäristössä. Rodullisista eroista puhuminen on tabu. Rotueroista pitää kuitenkin puhua, koska ne ovat totta tieteellisesti, minkä lisäksi ne ovat koulun arkielämässä vahvasti läsnä. Jokaisesta ryhmästä löytyy aina heikkoja sekä menestyjiä, joten vastaan nyt yleisellä tasolla. Eniten vaikeuksia on afrikkalaisilla oppilailla sekä arabeilla. Suurin heikko ryhmä on somalit.”

“Maahanmuuttajien positiivinen syrjintä uhkaa nimenomaan suomalaisia lapsia ja heidän oikeuksiaan. Positiivinen diskriminaatio luo kouluun vahvat kaksoisstandardit, joissa maahanmuuttajat pääsevät kantasuomalaisia lapsia huomattavasti helpommalla. Maahanmuuttajille ikään kuin opetetaan, että olemalla tekemättä mitään pärjää aina vain eteenpäin eikä tarvitsekaan pinnistellä.”

Maallikko voisi luulla, että koulujärjestelmän perikato johtuu talouden lamasta tai epäonnisista – mutta hyvää tarkoittaneista – kokeiluista uudistaa opetus- ja kasvatustekniikoita. Tämä ei ole kuitenkaan totta; länsimaiden vaikutusvaltaisimmat kasvatustieteilijät ja pedagogit ovat nimenomaan tahtoneet ajaa opinahjot anarkiaan, sillä tämän uskotaan johtavan yhteiskunnan jonkinlaiseen “tasa-arvon” ja liberalismin myyttiseen kulta-aikaan.

Oppilaita kielletään puhumasta maahanmuuton ongelmista ja osallistumasta isänmaallisiin mielenosoituksiin

“Tasa-arvoa” nuijitaan suomalaisnuorisoon pakkokeinoin. Kun pääministeri Juha Sipilän turvapaikanhakijakampanja päättyi siihen, että maahantunkeutuja raiskasi pienen koululaistytön hänen kotikunnassaan Kempeleessä, päättivät paikalliset opettajat, ettei rikoksesta koulussa puhuta. Raiskauksen käsittelyhän voisi ruokkia nuorison “rasismia”!

Raiskauksen aikoihin ilmapiiri eri puolilla Suomea alkoi kiristyä, ja monet vanhemmat päättivät, etteivät he tahdo viedä lapsiaan koulujen “suvaitsevaisuus- ja pakolaiskeskustelutilaisuuksiin”, koska ne ovat vain poliittisia propagandatapahtumia.

Opetushallituksessa perheiden oikeus mielipiteenvapauteen tyrmättiin täysin. Opetusneuvos Leena Nissilä jyrähti, että Suomen laki määrää lapset kuuntelemaan “suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärrystä” (lue: afrikkalaisten ja arabien kansainvaellusta Eurooppaan) julistavaa propagandaa: “Kun koulussa joko oppiaineiden tunneilla tai yhteisissä tapahtumissa käsitellään näitä säädöksiin ja opetussuunnitelman perusteisiin perustuvia tavoitteita, niistä ei voida vapauttaa.”

Kun Forssassa raukkamaiset maahantunkeutujamiehet alkoivat pahoinpidellä paikallisia teinejä kesällä 2016, julkaisi kaupungin ammatti-instituutin rehtori Maaria Silvius tiedotteen, jossa nuoria kiellettiin osallistumasta suomalaisvastaisen väkivallan lopettamista vaativaan mielenilmaukseen! Siinä missä pakkomonikulttuurisuutta lobbaaviin “keskustelutilaisuuksiin” osallistuminen on pakollista, on suomalaisten turvallisuutta vaaliviin mielenosoituksiin lyöttäytyminen kiellettyä!

Kuin tämä ei olisi tarpeeksi, suomalaisia veronmaksajia on pakotettu rahoittamaan juutalaista kulttuurimarxistia Shirley “Koko” Hubaraa, kun tämä on käynyt puhumassa suomalaisnuorille rotupolitiikkaa. Hubara on bloggaaja, jonka loihtimassa rinnakkaistodellisuudessa valkoiset miehet uhkaavat “tappaa” Hubaran kaltaisia “ruskeita tyttöjä”.

Tilastojen valossa suomalaiskouluissa täytyisi kiertää tietysti Hubaran sijaan valkoisia tyttöjä, jotka kertovat ruskeiden miesten raiskauspotentiaalista, joka on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan 17 kertaa suurempi kuin suomalaismiesten. Miksi nuorille paasataan valkoisten miesten muodostamasta täysin fiktiivisestä uhasta samalla kun maahanmuuttajarikollisuudesta puhuminen on ankarasti kielletty?

Nuorten suomalaisten miehenalkujen itsetunto tuhotaan jo peruskoulussa, kun nämä leimataan monikulttuurisuuspropagandassa moraalittomiksi rasistisiksi saalistajiksi. Lopullisen henkisen kastraation suorittavat Seta ja muut homolobbausjärjestöt, jotka pakottavat suomalaisnuoria kyseenalaistamaan paitsi ydinperheen merkityksen ja luonnolliset sukupuoliroolit myös oman biologisen sukupuolen!

Homolobbausjärjestöt pyrkivät tuhoamaan ihanteen siitä, että pojista kasvaa rohkeita ja maskuliinisia sekä tytöistä herkkiä ja äidillisiä. Uskollisen, yksiavioisen ja kunniakkaan perhe-elämän päälle syljetään sekä tytöille että pojille suunnatussa propagandassa. Isänmaallisten ja perinteisiin arvoihin luottavien sukupolvien tilalle tahdotaan kasvattaa uusi nuoriso, jonka ainoita arvoja ovat maailmankansalaisuus, yksilökeskeisyys ja hedonismi. Mikään perversio ei ole vieras uudelle kosmopoliittisuomalaiselle.

Pirkkalan änkyräkommunistien kömpelölle monisteelle on helppo nauraa, mutta kuinka moni uskaltaa avata 2000-luvun “kriittisten kasvatustieteilijöiden ja pedagogien” oppikirjat julkisuudessa ja todeta, että kansien väliin on pakattu täysin samaa kuonaa? 1970-luvun kommunistien opetussuunnitelmat on veistetty täsmälleen samasta puusta kuin 2000-luvun kulttuurimarxistinen koulupropaganda, vaikka termistöä olisi hieman päivitetty. Kuten tulemme osoittamaan, niiden molempien ideologiset juuret ovat 1920–30-luvun kommunistiliikkeissä, jotka uskoivat, että perinteisen talouspolitiikan sijaan “vallankumouksellisen proletariaatin” tulisi keskittyäkin kulttuuri- ja seksuaalisuuskysymyksiin.

Vallankumous perinteiset arvot tuhoamalla

1920–30-luvun vasemmistoliikkeen tavoite oli suorittaa vallankumous tuhoamalla “porvarillisen” yhteiskunnan itsekunnioitus ja perinteiset arvot aina perheinstituutiosta ja kunniakäsityksistä lähtien. Kuulostaako tutulta?

Kun koulujen poliittisen propagandan taustoja alkaa penkoa, törmää nopeasti termiin “kriittinen pedagogiikka”. Kattokäsite sisältää kaikki kolme Suomen koululaitosta rappeuttavaa suurta teemaa: opettajien arvovallan tuhoamisen, pakkomonikulttuurisuuden sekä homolobbauksen.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta julkaisi 2007 tutkimuksen otsikolla “Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä”. Sen mukaan “kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen lähtökohdat ja perusperiaatteet nousevat kriittisestä kasvatustieteestä, erityisesti niin sanotun Frankfurtin koulukunnan periaatteista ja Paulo Freiren työstä”.

Mikäli tahdomme siis tietää, mikä nykysuomalaisessa varhaiskasvatuksessa on pielessä, on meidän selvitettävä, kuka oli Paulo Freire ja keitä olivat Frankfurtin koulukunnan miehet. (Myös kasvatustieteen tohtori Ulla Härkönen mainitsee Freiren yhtenä varhaiskasvatuksen guruna Fröbelin ja Steinerin kaltaisten “julkkisten” rinnalla.)

“Kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen edustajat painottavat, että monikulttuurisuuskasvatus ei ole pelkkä ohjelma tai oppiaine. Monikulttuurisuuskasvatus nähdään filosofiana, maailmankatsomuksena – –.” Nämä sanat on tärkeää painaa mieleen, sillä usein kulttuurimarxistit itse suojautuvat kritiikiltä väittämällä, etteivät he pyri aivopesemään lapsia vaan opettamaan vain pieniä perusasioita ulkomaalaisten elämäntavoista. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan kyseessä on kuitenkin nimenomaan vaihtoehtoinen “filosofia” ja “maailmankatsomus” eli maallistunut uskonto, jonka tunnustamista jokaiselta suomalaislapselta on kuin varkain alettu vaatia!

Käsitteellä “kulttuurimarxismi” viitataan yleensä juuri Frankfurtin koulukunnan työhön, joka oli tieteeksi naamioitua poliittista aktivismia.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä juutalaisen Karl Marxin kommunismi ja juutalaisen Sigmund Freudin psykoanalyysi yhdistyivät aatteeksi, jota kutsutaan nykyään kulttuurimarxismiksi. Alun perin aatetta ajoivat kommunistit, jotka olivat epäonnistuneet sytyttämään proletariaatin diktatuuriin johtavia “luokkasotia” Euroopassa.

Kuten todettua, kulttuurimarxistit päättivät, että mikäli he eivät kykene kaatamaan “riistävää luokkayhteiskuntaa” ammattiliittojen avulla, tekevät he vallankumouksen kulttuurin kautta – tuhoamalla kaikki perinteiset arvot.

Kulttuurimarxismin tunnetuimpia lipunkantajia olivat Frankfurtin koulukunnan jäsenet, kuten juutalaiset Theodor Adorno, Herbert Marcuse ja Erich Fromm. Toisen maailmansodan jälkeen kulttuurimarxismi levisi kuitenkin yliopistojen kautta myös taloudellisiin oikeistopiireihin, joiden liberaaliin kansainvälisyysajatteluun kulttuurimarxismi sopi saumattomasti.

Erich Fromm, Theodor Adorno, Max Horkheimer, Leo Löwenthal, Friedrich Pollock, Franz Leopold Neumann, Herbert Marcuse, Walter Benjamin.

 

“Juutalainen lahko” kostoretkellä

Psykologian professori Kevin MacDonaldin mukaan Frankfurtin koulukunnan perustivat saksanjuutalaiset vasemmistoaktivistit, joille “tieteellä” oli vain poliittista välinearvoa. Frankfurtilaiset hylkäsivätkin perinteiset tieteelliset menetelmät kuten empiiriset kokeet, sillä ne eivät yleensä tuottaneet poliittisesti toivottuja lopputuloksia. Kulttuurimarxistiset pedagogit opettavat siis nuorille, millainen maailman “pitäisi” olla sen sijaan, että he kertoisivat, millainen maailma todellisuudessa on. Nuoria aivopesemällä kulttuurimarxistit pyrkivät manipuloimaan yhteiskuntaa itselleen mieluisaan muotoon.

Mikä sitten motivoi frankfurtilaisia? Israelilainen teologi Gershom Scholem on todennut, että Frankfurtin koulukunta oli käytännössä “juutalainen lahko”. Ryhmään kuulunut Walter Benjamin puolestaan totesi, että häntä ajoivat eteenpäin muistot juutalaisten “orjuutettujen esi-isiensä” kokemasta nöyryytyksestä.

Frankfurtin koulukunta syntyi Saksassa, jossa kansallisuusaate merkitsi usein juutalaisvastaisuutta. Kulttuurimarxistit uskoivat voivansa vahvistaa juutalaisten yhteiskunnallista roolia, mikäli he onnistuisivat tuhoamaan saksalaisen kansallisuusaatteen, jonka kivijalkoja olivat perhe, armeija ja uskonto. “Juutalaislahko” siis järkeili, että yliopistoihin ja kulttuurielämään olisi synnytettävä liike, joka hyökkäisi isänmaallisia sekä perhe- ja maanpuolustuskeskeisiä arvoja vastaan. Näin “juutalaisvastaisen” nationalismin voittokulku voitaisiin katkaista.

Frankfurtilaiset joutuivat lopulta pakenemaan Hitleriä Yhdysvaltoihin, missä he jatkoivat sinnikästä työtään. MacDonaldin mukaan esimerkiksi frankfurtilaisten klassikkokirja Autoritaarinen persoonallisuus sai rahallista tukea suoraan yhdeltä Amerikan suurimmista juutalaisista lobbausjärjestöistä, American Jewish Committeelta. Ennen maanpakoa liike oli saanut rahoitusta Saksassa juutalaismiljonääri Felix Weililtä.

Frankfurtin koulukunnan uskottavuutta nakersi kuitenkin aina se, ettei liike tahtonut noudattaa tieteellisiä käytäntöjä. Juutalainen Max Horkheimer puhuikin halveksuen “faktafetisisteistä”, kun hän viittasi ihmisiin, jotka vaativat kulttuurimarxisteilta esimerkiksi aitoa tilastotietoa väitteidensä tueksi. Frankfurtilaisten mielestä mitään tilastoja tai tutkimuksia ei tarvittu, sillä kulttuurimarxistit ovat automaattisesti oikeassa.

Ei ole vaikeaa uskoa, että Frankfurtin koulukunnan perintö todellakin elää 2000-luvun suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Sukupuolten ja rotujen biologisista eroista keskusteleminen on poliittisesti korrektien kasvatustieteilijöiden mukaan pelkkää “faktafetisistien” vihapuhetta, sillä kiusalliset faktat romuttavat kulttuurimarxistien tasa-arvoutopian.

Saksalaislapsia “auktoriteettivastaisessa” Kinderladen-kerhossa.

 

Kohti tasa-arvoutopiaa lapsia raiskaamalla

On yhtä aikaa sekä vastenmielistä että pelottavalla tavalla kiehtovaa ajatella, että joukko 1930-luvun juutalaisia kommunisteja manipuloi nyt haudan takaa sitä, kuinka suomalaisia nuoria kasvatetaan – lähes 100 vuotta myöhemmin. Kulttuuri- ja sukupuolikysymysten ohella heidän inhonsa “autoritaarisia” ihmisiä kohtaan on vaikuttanut radikaalisti siihen, että opettajien auktoriteetti on pyritty repimään maan tasalle. Juutalaisen Frommin mukaan “autoritaariset” hierarkiat olivat suoranaista “sadomasokismia”.

On ironista, että perinteisiä hierarkioita “sadomasokismiksi” rienanneet kulttuurimarxistit itse veivät auktoriteetti-inhonsa seksuaalisiin äärimmäisyyksiin. Samaan aikaan, kun Pirkkalassa tehtiin kommunistisia koulukokeiluja, Saksassa aatetoverit päättivät, että vallankumouksellinen varhaiskasvatus voisi tuhota “autoritaarisen” kulttuurin vain pedofilian avulla.

“Kriittisen pedagogian” tavoitteena on tuhota perinteiset valtarakenteet, joiden uskotaan kuvastavan “valkoisen patriarkaatin” sortovaltaa erilaisiin vähemmistöihin nähden. Valtarakenteisiin kuuluu myös aikuisten auktoriteetti suhteessa lapsiin.

Kesällä 2010 Jan Fleischhauer ja Wiebke Hollersen kirjoittivat valtavirtaiseen Der Spiegel -lehteen synkän tutkivan artikkelin Länsi-Saksan kommunistien pedofiilipedagogiasta. Marxilaiset varhaiskasvattajat uskoivat, että “tasa-arvon” utopia voitaisiin saavuttaa, mikäli lasten ja aikuisten välinen moraalinen raja-aita kaadettaisiin jo päiväkoti-iässä. Käytännössä tämä tarkoitti lasten raiskaamista: “Yksi Saksan 1968-liikkeen tavoitteista oli lasten seksuaalinen vapauttaminen, joillekin tämä merkitsi kaikkien sukupuolisten pidäkkeiden hylkäämistä. Syntyi ilmapiiri, jossa jopa pedofiliaa alettiin pitää edistyksellisenä.”

Der Spiegel selvitti, että erilaiset seksiin ja pornoon liittyvät ohjelmanumerot olivat lähes päivittäisiä useissa läntisen Saksan kommunistien ylläpitämissä päiväkodeissa sekä koulujen jälkeen järjestetyissä kerhoissa. Hyväksikäytön taustalla oli Berliinin vapaan yliopiston psykologinen instituutti, jossa Marxia tavattiin vähintään yhtä suurella innolla kuin Itä-Saksassa.

Terroristi Ulrike Meinhofin ex-mies Klaus Rainer Röhl julkaisi suositussa Konkret-vasemmistolehdessä samaan aikaan lukuisia pedofiliaan kannustavia artikkeleita. Myöhemmin Röhlin tyttäret syyttivät isäänsä seksuaalisesta ahdistelusta.

“1968-liikkeen ytimessä halveksuttiin ihmisiä, jotka kunnioittivat edelleen perinteisiä lasten ja aikuisten välisiä rajoja”, politiikantutkija Wolfgang Kraushaar selvitti Der Spiegelille, kun lehdessä ihmeteltiin, mikä oli ajanut kommunistivanhemmat ennennäkemättömiin julmuuksiin.

Juutalainen György Lukács ja sota länsimaista yhteiskuntaa vastaan

György Lukács.

Saksan pedofiilikerhot olisi mukava heittää samaan historialliseen romukoppaan Pirkkalan monisteen kanssa. Kerhojen aatteellisiin taustoihin tutustuminen kuitenkin paljastaa hätkähdyttävän tiedon: saksalaiskommunistit eivät olleet ensimmäisiä. Heidän todennäköinen esikuvansa oli kommunistisessa Unkarissa kehitetty varhaiskasvatusohjelma, joka pyrki samanlaiseen seksuaalivallankumoukseen vastaavin metodein.

Juutalaisen Béla Kunin (alkujaan Kohn) johtama kommunistijoukko kaappasi Unkarissa vallan 1919 ja nimitti lyhytaikaisen hallituksen koulutus- ja kulttuurikomissaariksi juutalaisen György Lukácsin. Juutalaiseen pankkiiriperheeseen syntynyt Lukács on erityisen tärkeä hahmo siksi, että Paulo Freire piti häntä yhtenä merkittävimmistä esikuvistaan. Kuten jo todettua, Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan Freire on Frankfurtin miesten ohella nykyisten suomalaisten pedagogien ja kasvatustieteilijöiden korkein guru.

Lukácsin nimittäminen osoittautui katastrofiksi unkarilaislasten kannalta, sillä koulutuskomissaarin pääkopassa ei kaikki ollut kohdallaan. 2000-luvun “kriittisten pedagogien” tavoin Lukács kannatti seksuaalisia perversioita sekä vihasi perinteisiä auktoriteetteja ja eurooppalaista nationalismia.

Lukácsin “kriittiseen opetussuunnitelmaan” kuuluivat muun muassa lapsille suunnatut seksikurssit sekä yksityiskohtaiset porno-oppaat, joiden avulla nuorisoa kannustettiin moniavioiseen irstailuun. Juutalainen pornokeisari summasi kulttuurimarxismin aatteellisen mission todetessaan:

“Yhteiskunnan vallankumouksellinen tuhoaminen oli mielestäni ainut ratkaisu aikakautemme kulttuurillisiin ristiriitoihin.”

“Jotta arvojärjestelmät voitaisiin maailmanlaajuisesti kääntää päälaelleen, on vanhat arvot ensin tuhottava. Vallankumouksellisten on rakennettava kokonaan uusi arvojärjestelmä.”

“Kysymys kuuluu, kuka vapauttaa meidät länsimaisen sivilisaation kahleista?”

Unkarin ja Saksan pedofiilikommunistien perintö kaikuu erityisen kolkkona nyt, kun valtamedia ja viihdeteollisuus ovat alkaneet jälleen vaivihkaa hivuttaa lastenraiskaamista “oikeuttavaa” propagandaa länsimaiselle yleisölle.

Iltalehti julkaisi 18.11.2016 esimerkiksi uutisen otsikolla “Tällaista on ‘hyveellisen’ pedofiilin elämä”. 17.1.2017 Yleisradio puolestaan tuotti artikkelin “Tuhansien pedofiilien maa”. Yle väitti, että pedofiilit voivat olla vaarallisia tai vaarattomia lapsen kannalta siinä missä terveet heteromiehet voivat olla vaarallisia tai vaarattomia naisten kannalta. Yle pyrki siis normalisoimaan pedofilian rinnastamalla sen heteroseksuaalisuuteen. Siinä sivussa yleisöön lietsottiin myös feminististä miesvihaa.

Hiljattain Suomen homolobbausjärjestöt antoivat “Vuoden homo” -palkinnon alaikäiselle Tuure Boeliusille seurakuntien ja valtamedian hurratessa vieressä.

Konservatiivinen Oikea Media muistutti artikkelissaan “Alaikäinen vuoden homo on vasta alkua”, että erityisesti Yhdysvalloissa valtamedia liputtaa jo kovaan ääneen 5-vuotiaiden “transujen” ja pedofiilien “oikeuksien” puolesta. Televisiossa on alettu näyttää myös The Mick -nimistä sarjaa, jossa 6-vuotias “transupoika” puhuu “vaginastaan” ja pukeutuu sadomasokistiseen suukapulaan. Sarjan luoneet veljekset Dave ja John Chernin ovat – yllätys, yllätys – juutalaisia.

Juutalaisten Chernin-veljesten The Mick -sarja yrittää tehdä lasten seksualisoinnista “hyväksyttävämpää” huumorin avulla.

 

Paulo Freire ja “sorretut” vähemmistöt

Suomen monikulttuurisen varhaiskasvatuksen kaksi johtotähteä ovat siis Frankfurtin koulukunta ja Paulo Freire. Erottelu on sikäli keinotekoinen, että molemmat ammensivat inspiraationsa samoista lähteistä, erityisesti Marxista, Freudista ja Lukácsista. Länsimaisen varhaiskasvatuksen perikatoa onkin hyödyllistä tarkastella historiallisena jatkumona, jonka voi yksinkertaistaa muotoon: Marx–Lukács–Frankfurt–Freire–nykyisyys.

Freire on jatkumossa sikäli ainutlaatuinen tapaus, ettei hän ole juutalainen. Toisaalta hänen tärkeimmät ideologiset esikuvansa olivat juutalaisia kommunisteja. Freiren elämäntyötä jatkoi erityisellä tarmolla newyorkinjuutalainen pedagogi Ira Shor. Freiren “vallankumouksellinen pedagogia” ei olisi koskaan levinnyt maailman jokaiseen kolkkaan, mikäli juutalainen Shirley Steinberg ei olisi perustanut The Paulo and Nita Freire International Project for Critical Pedagogy -järjestöä freireläisyyden propagoimiseksi.

Brasilialaissyntyinen Freire kirjoitti tärkeimmät teoksensa muutama vuosikymmen Frankfurtin koulukunnan kulta-aikoja myöhemmin. Freiren tärkein teos on 1970 julkaistu Sorrettujen pedagogiikka, joka on käännetty myös suomeksi. Suomennoksen takakannen mukaan Sorrettujen pedagogiikka on “kasvatustieteen laajimmalle levinnyt ja käännetyin moderni klassikko”.

Esikuviensa tavoin Freire yhdisti rotukysymyksen talouskysymyksiin. Freireläisten mukaan sosioekonomisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voi saavuttaa, ellei valkoisten lasten asemaa kyseenalaisteta luokkahuoneissa. Oppi heijastuu myös 2000-luvun Suomeen, jossa “edistykselliset” opettajat ovat valmiita suosimaan alisuoriutuvia maahanmuuttajia lahjakkaiden suomalaisten kustannuksella. Freiren pääteoksen nimi Sorrettujen pedagogiikka viittasi erityisesti ei-valkoisiin väestöryhmiin, mutta viime vuosikymmeninä feministit ja homolobbaajat ovat pyrkineet korostamaan myös seksuaalivähemmistöjen roolia “sorrettujen” joukossa.

Mikäli maahanmuuttaja ei vaivaudu oppitunnille tai jos itseään “homona” pitävä nuori potee vakavia mielenterveysongelmia, ei syy ole freireläisyyden mukaan heissä itsessään vaan valkoisissa “sortajissa”, jotka pelkällä olemassaolollaan polkevat muita ryhmiä katuojaan. Freireläinen pedagogiikka siis syyttää valkoisia heteroseksuaaleja kaikkien muiden ihmisryhmien ongelmista. Frankfurtilaisessa hengessä myös Freire vaikutti vihaavan “faktafetisistejä”, sillä pääteoksessaan hän ei edes yritä tarjota tieteellisiä todisteita väitteilleen siitä, että tietyt väestöryhmät alisuoriutuvat siksi, että he ovat aktiivisen “sorron” uhreja. Valkoiset ovat sortajia ja sillä siisti.

Pääteoksessaan Freire puhuu myös “problematisoivasta kasvatuksesta”, joka on komealta kalskahtava kiertoilmaisu opettajien arvovallan tuhoamiselle. Kun suomalainen opettaja kärsii huorittelusta, sylkemisestä tai jopa väkivallasta, saa hän kiittää juuri freireläisiä pedagogeja, joiden mukaan opettaja ei saa olla auktoriteetti vaan oppilaiden tasavertainen “toveri”.

Freire väitti rakentavansa tasa-arvoista utopiaa, mutta todistikin jälleen, ettei kommunismia kannata ikinä soveltaa käytännössä. Jälki on aina rumaa.

Paulo Freire.

 

Leninistiset vallankumousjoukot

Sorrettujen pedagogiikassa Freire siteeraa Lukácsin Lenin-kirjaa, jossa unkarinjuutalainen kulttuurimarxisti analysoi venäjänjuutalaisen bolševikkijohtajan ideologiaa.

Freire ihastui Lukácsin ja Leninin visioihin “vallankumouksellisen puolueen joukoista”. Freire tahtoi kasvattaa pienistä lapsista “vallankumouksellisia joukkoja” samalla tavalla kuin Lenin oli johtanut punaista terroria Venäjällä. Vertauksen tulisi nostaa suomalaisten kasvatustieteilijöiden niskavillat kohti kattoa.

Sorrettujen pedagogiikka on käytännössä kommunistinen sodanjulistus kaikkia valkoisten länsimaalaisten pystyttämiä yhteiskunnallisia rakenteita vastaan. Opetuksen ja kasvatuksen käytäntöä ei käsitellä kirjassa juuri lainkaan, vaan painopiste on tukevasti poliittisessa agitoinnissa:

“Manipulaation vastalääke on kriittisesti tiedostava vallankumouksellinen järjestäytyminen, joka problematisoi paitsi kansan aseman historiallisessa prosessissa myös kansallisen todellisuuden sekä vielä manipulaationkin.

Francisco Weffort kirjoittaa: ‘Kaikki vasemmiston politiikka perustuu massoille ja riippuu näiden tietoisuudesta. Jos tietoisuus on hämmentynyt, vasemmisto hävittää juurensa ja sitä seuraa varma tappio – –’.”

Freiren tärkeimpiin sanansaattajiin kuuluvat Henry Giroux ja Peter McLaren, joiden suomennettu kirja Kriittinen pedagogiikka on toinen kulttuurimarxistiopettajien suosima perusteos. Heti kirjan esipuheessa “valkoinen heteroseksuaalinen mies” määritellään varhaiskasvattajan arkkiviholliseksi:

“Kriittinen pedagogiikka ei voi olla ‘väritöntä’, sillä lähemmässä tarkastelussa pedagogiikan näennäinen värittömyys paljastuu valkoisen heteroseksuaalisen miehennäkökulmaksi.”

“– – on tärkeä selvittää, kuinka rotua käytetään sosiaalisena konstruktiona oikeuttamaan erivertaista kohtelua ja tuottamaan perusteita reduktiiviselle puheelle rotujen välisistä synnynnäisistä älykkyyseroista.”

“Kriittisen pedagogiikan on oltava antirasistista, antiseksististä ja antihomofobista.”

“Kriittisen pedagogiikan ohjelmajulistus voidaan tiivistää seuraaviin ydinlauseisiin: kriittisissä käytänteissä – – esitetään kysymyksiä marginaalin ja normalisoidun vallan suhteesta kouluissa ja tarkastellaan historiaa osana laajempaa pyrkimystä määritellä uudelleen valta ja identiteetti etenkin rodun, sosiaalisen sukupuolen [sic!], luokan ja etnisyyden näkökulmista.”

Kriittisen pedagogiikan esipuheessa puolustetaan myös “affirmative action -politiikkaa” eli “positiivista syrjintää”, jossa alisuoriutuville maahanmuuttajille taataan opiskelupaikka mieluummin kuin lahjakkaille valkoisille. On tietysti äärimmäisen kieroutunutta orwellilaista kielipeliä kutsua valkoisten rodullista syrjintää “positiiviseksi”.

Valkoisten syrjinnän “oikeuttamiseksi” pedagogit vetoavat usein myös Harvardin yliopiston juutalaisen professorin Howard Gardnerin oppeihin. Gardner on jo vuosikymmenten ajan käynyt taistelua älykkyyden mittaamista vastaan. Gardnerin mukaan ihmisillä on useita “erilaisia älykkyyksiä” eikä matemaattis-luonnontieteellistä älyä voi pitää tärkeämpänä kuin vaikkapa “musikaalis-rytmistä” älyä. Koska monilla Afrikan alueilla keskimääräinen ÄO on jopa yli 30 pistettä matalampi kuin valkoisilla, vetoavat kulttuurimarxistit usein Gardnerin oppeihin vaatiessaan rodullisesti määriteltyjä koulukiintiöitä.

Vaikka maahanmuuttaja ei osaisi matematiikkaa, biologiaa tai historiaa yhtä hyvin kuin suomalainen, voi hänellä olla niin svengaava rytmi veressä, että häntä on syytä “syrjiä positiivisesti” suomalaisen opiskelijan kustannuksella.

“Positiivista” syrjintää?

 

Kulttuurimarxismi ei ole “salaliittoteoria”

Valtaeliitti väittää usein, että “kulttuurimarxismi” on pelkkä “uusnatsien juutalaisvastainen salaliittoteoria”, koska kulttuurimarxistiset arvot ovat “normaaleja arvoja”, jotka ovat “syntyneet täysin luonnollisesti” ihmiskunnan kypsyessä henkisesti. Eliitti ei tahdo myöntää, että länsimaisen kulttuurin rappio olisi tietoisen poliittisen lobbaamisen tulosta. Mielenkiintoista kyllä, Giroux ja McLaren puhuvat täysin avoimesti “kulttuurimarxismista” kirjassaan sivulla 30:

“Yksi kriittisen pedagogiikan tärkeimmistä tehtävistä on ollut korostaa koululaitokselle politiikan ja kulttuurin piirissä tarjottua etuoikeutettua asemaa ja kyseenalaistaa se. Erityisesti 1990-luvulla opetusta teoretisoineet ovat usein mieltäneet kouluopetuksen leimallisen poliittiseksi ja kulttuurilliseksi hankkeeksi.”

“Edistysaskeleet, joita on viime aikoina saavutettu tiedon sosiologiassa, tietoisuuden historiassa, koloniaalisen diskurssin kriittisessä tutkimuksessa, kulttuurimarxismissa, mannermaisessa yhteiskuntateoriassa sekä feministisessä tutkimuksessa, ovat johtaneet ajattelemaan kouluja muutakin kuin pelkkinä tietoja jakavina opinahjoina.”

“Kriittinen pedagogiikka ei hyväksy konservatiivien väitettä, jonka mukaan kouluopetus on poliittisesti pyyteetön ja puolueeton prosessi. Se on pyrkinyt tarjoamaan opettajille ja tutkijoille aiempaa kriittisempiä keinoja ymmärtää, millainen tehtävä koululla on rodun, luokan ja sukupuolen mukaan jakaantuneessa yhteiskunnassa.”

“Opettajankoulutuksen on vastattava globaalin informaatioajan vaalimiin koulutuksellisiin tehtäviin, aina sellaisten uusien kritiikin ja tulkinnan kielten kehittämisestä, jotka ammentavat innoitusta marxilaisesta, feministisestä ja antikolonialistisesta tutkimuksesta ja toiminnasta – –.”

“– – opettajankoulutusohjelmat täytyy sijoittaa antirasistisen, antikapitalistisen ja feministien pedagogiikan kontekstiin.”

Monikulttuurisuutta paasaaville opettajille koulut ovat siis “opinahjojen” sijaan poliittisen ja kulttuurillisen taistelun areenoita, joilla opettajat taistelevat “sorrettujen” rinnalla valkoista heteroseksuaalia vastaan. Tämä ei ole kansallismielisen tai konservatiivin tekemä subjektiivinen tulkinta vaan avoin ohjelmajulistus, joka on kirjattu Kriittiseen pedagogiikkaan.

Kriittisen pedagogiikan sivuilla vilisevät jatkuvasti juutalaiset nimet kuten Grossberg, Michnik ja Bernstein. Giroux ja McLaren lainaavat myös juutalaista Roger Simonia, jonka mukaan “opettajina tehtävämme on kehittää uusi tapa ajatella – – siten, että kouluopetus mielletään kulttuurilliseksi ja poliittiseksi kentäksi – –”. Simonin kollegoiden mukaan “juutalaisuus ja juutalaiset arvot” muodostivat koko hänen ideologiansa ytimen.

Johtavat kulttuurimarxistit ovat vedonneet juutalaiseen Wilhelm Reichiin vaatiessaan kouluihin poliittista sensuuria.

 

Mustasta rikollisuudesta ei saa puhua, koska orgasmilaatikon juutalainen keksijä niin sanoo

Kirjassaan Multicultural Education, Critical Pedagogy, and the Politics of Difference McLaren siteeraa puolestaan juutalaista kulttuurimarxistia Wilhelm Reichia väittäessään, että valkoiset projisoivat “omia pelkojaan ja ahdistuneisuuttaan” mustiin rikollisiin. Kun kouluissa puhutaan rodusta ja rikollisuudesta (aihe oli Suomessa ajankohtainen esimerkiksi Kempeleen ja Forssan rikosten jälkeen), on lähtökohdan oltava “kriittisten pedagogien” mielestä se, että monikulttuurinen rikollisuus on pelkkä valkoisten psyykkisistä häiriöistä kumpuava “myytti” tai illuusio.

Myös pedagogiguru McLaren vihaa siis frankfurtilaisten tavoin “faktafetisistejä”, jotka toteavat, ettei Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen osoittama 17-kertainen ero raiskaustilastoissa ole mikään “myytti” vaan kylmä tosiasia. Kunnon kulttuurimarxistin tavoin “kriittinen pedagogi” ei halua opettaa lapsille sitä, millainen maailma on, vaan sen, millainen maailman pitäisi olla.

Se, että McLarenin kaltaiset gurut siteeraavat vakavissaan Wilhelm Reichia, syö “kriittisen pedagogiikan” uskottavuutta entisestään. Frankfurtin koulukuntaan kuulunut Reich on yksi viime vuosisadan kuuluisimmista “hulluista tiedemiehistä”, jolla oli Freudin tavoin pakkomielle seksiin ja perversioihin. Reich selitti esimeriksi Hitlerin valtaannousun saksalaisten “tukahdutetulla seksuaalisuudella”.

Reichin kiihkoilu vain kiihtyi, kun hän pakeni kansallissosialisteja monien muiden juutalaisten tavoin New Yorkiin. Yhdysvalloissa hän aloitti täysimittaisen sodan “faktafetisistejä” vastaan kehittämällä oudon kultin, jonka keskiössä oli “jumalallinen” orgonienergia. “Orgoni” oli Reichin mukaan “organismin ja seksuaalisen orgasmin” risteytys.

Reich tahtoi estää “fasismin” nousun psykoanalyysin ja orgonioppinsa avulla. Hän alkoi rakentaa ulkohuussia muistuttavia seksilaatikoita, joita hän kutsui “orgoniakkumulaattoreiksi”. Reich väitti seuraajilleen, että laatikoissa istuminen tuotti taudit parantavaa sukupuolista mielihyvää, sillä akkumulaattorit olivat täynnä maapallon ilmakehää ympäröivää “orgonienergiaa”.

Mikäli kaikki hankkisivat oman “orgoniakkumulaattorin”, olisi “fasismin” vaara lopullisesti torjuttu, sillä kaikkien luonnolliset tarpeet tyydyttyisivät, Reich filosofoi. Muun muassa NAMBLA-nimiseen (North American Man/Boy Love Association) pedofiilien lobbausjärjestöön kuulunut juutalainen Allen Ginsberg kertoi lehdistölle kököttävänsä usein Reichin suunnittelemassa orgasmikopissa.

Reich kuoli lopulta 1957 vankilassa, jonne hänet oli teljetty törkeän puoskaroinnin vuoksi.

Miksi tällaista friikkihistoriaa tarvitsee ylipäätään kerrata? Koska johtavat “kriittiset pedagogit” vetoavat edelleen Reichin oppeihin! Myös suomalaiset opettajat voivat törmätä ammattikirjallisuudessa artikkeleihin, joissa heitä käsketään kieltämään nuoria keskustelemasta maahanmuuttajarikollisuudesta siksi, että “Reichin mielestä maahanmuuttajarikollisuus on vain meidän seksuaalisesti kieroutuneiden valkoisten luoma myytti”! Kuinka alas yhteiskuntamme on vajonnut!

Orgoniakkumulaattori.

 

Kun poliittiset vapaudet kaventuvat, seksuaaliset “vapaudet” lisääntyvät

Aldous Huxley kirjoitti Uusi uljas maailma -klassikkoteoksensa vuoden 1946 painoksen esipuheessa siitä, millainen tulevaisuuden painajaisyhteiskunta voisi olla:

“Samalla kun poliittinen ja taloudellinen vapaus kaventuu jatkuvasti, seksuaalinen vapautuneisuus sen sijaan kasvaa. Diktaattori – – tulee tekemään kaikkensa kannustaakseen kansaa toteuttamaan seksuaalisia vapauksiaan – – sillä näin kansalaiset voidaan alistaa hyväksymään asemansa orjina.”

Kulttuurimarxistinen varhaiskasvatus noudattaa pelottavan tarkasti Huxleyn painajaista. Samalla kun nuorisoa kielletään puhumasta tulenaroista poliittisista kysymyksistä ja osallistumasta esimerkiksi isänmaallisiin mielenosoituksiin, erilaisiin seksuaalisiin perversioihin suorastaan kannustetaan. 1970-luvulla suosituin perversio oli pedofilia, 2010-luvulla puolestaan “transsukupuolisuus” ja sukuelinten silpominen. Propagandan tehokkuudesta kertoo paljon se, että transututkimuksiin menevien suomalaisten tyttöjen määrä on nelinkertaistunut kuuden viime vuoden aikana!

Koulujen homo- ja transulobbaus liittyvät suoraan kysymyksiin kansallisuusaatteesta ja kansallisesta itsepuolustuksesta. Jotta alkuperäisväestöjen itsepuolustuskyky saataisiin rappeutettua täydellisesti, markkinoi eliitti meille ja lapsillemme aatteita, jotka pyrkivät tuhoamaan perheinstituution sekä tekemään valkoisista miehistä raukkamaisia “sukupuolineutraaleja” nahjuksia.

Yhä useampi suomalainen on törmännyt “sukupuolineutraaliuden” huuhaaoppiin. Vielä kymmenen vuotta sitten kaikki olisivat vain nauraneet väitteelle, ettei mitään sukupuolia ole olemassa tai että poikalapsille on “tasa-arvon” ja “ihmisoikeuksien” nimissä annettava prinsessaleluja siltä varalta, että nämä ovat “syntyneet väärään sukupuoleen”.

Viihdeteollisuuden ja valtamedian vaikutusvalta on kuitenkin ällistyttävän suuri. Kymmenessä vuodessa mistä tahansa mielisairaudesta voidaan tehdä mediaseksikäs trendi, jonka vastustajat leimataan junteiksi tai impivaaralaisiksi “rasisteiksi”. Näin kävi myös “sukupuolineutraaliuden” opille; media marssitti julkisuuteen niin paljon homoja ja transuja, että nyt seksuaaliset poikkeamat on lisätty jo peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Suomen opetushallituksen uuden “tasa-arvotyötä” käsittelevän oppaan mukaan ihmisbiologian tunneilla nuorille täytyy vastaisuudessa valehdella, että on olemassa “inter- ja transsukupuolisia” ihmisiä, joiden sukupuoli ei riipukaan biologiasta. Huuhaaopin mukaan biologinen sukupuoli on pelkkä harha; mikäli poika väittää olevansa oikeasti tyttö, hän on tyttö ja muiden on kunnioitettava tätä. Kiistämällä sukupuolierot opetushallitus pyrkii rappeuttamaan perinteisen perheinstituution, jonka pohjalle suomalainen kulttuuri on rakennettu. Tuhoamalla suomalaisen perheen tasa-arvokiihkoilijat uskovat voivansa luoda viimein täysin “monikulttuurisen” ja “tasa-arvoisen” Suomen.

Gloria “bell hooks” Watkins.

 

Päiväkodeille oppia murhanhimoiselta mustalta

Sukupuolivallankumoukselliseen trendiin kuuluvat myös “sukupuolineutraalit” julkiset vessat, jotka yleistyvät kaikkialla länsimaissa. Tulevaisuudessa esimerkiksi perverssit miehet saavat tunkeutua pikkutyttöjen kanssa samoihin käymälöihin sillä verukkeella, että he ovat “syntyneet väärään kehoon”.

Maailmankuulun Johns Hopkins -sairaalan entisen johtavan psykiatrin, tohtori Paul R. McHughin mukaan “transsukupuolisuus” on mielisairaus ja siihen kannustaminen on sairauden ylläpitämistä. Opetushallitus ja “sukupuolineutraaleja” vessoja rakennuttavat kaupungit tuhoavat siis suomalaista kulttuuria ja yhä useamman suomalaisen mielenterveyden kiistämällä ihmisbiologian todellisuuden. Valtamedia uutisoi myös joulukuussa, että kaikille suomalaisille yhdeksäsluokkalaisille annetaan veloituksetta mustan feministin kirjoittama kirja nimeltä Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.

Tuusulalainen opettaja Juho Mäenpää ilmoitti, ettei hän aio olla mukana propagandatyössä. Hänestä oli pöyristyttävää, että kansalaisten verovaroilla tuetaan hankkeita, joilla nuorisolle pakotetaan poliittista propagandaa. “Kuvittelin, että luokkakantaisuutta 1970-luvulla oppilaille syöttänyt niin sanottu Pirkkalan moniste olisi opettanut jotakin, jos ei oppilaille, niin ainakin viranomaisille”, Mäenpää kirjoitti. Hän ei tiennyt, että Pirkkalan moniste oli vain yksi linkki kulttuurimarxistisen varhaiskasvatuksen ketjussa, joka ei ole katkennut kertaakaan enää vuosikymmeniin.

Nea Alasaaren Turun yliopiston Pro gradu -tutkielmassa Lasten leikkiä – sukupuolitietoinen näkökulma päiväkodin arkeen viitataan Gloria “bell hooks” Watkinsiin, joka on tunnettu äärimmäisen aggressiivinen musta feministi. Alasaari kirjoittaa, että Watkinsin pedagogiikka perustuu pitkälti Freiren oppeihin, joita on täydennetty feministisin teemoin.

Alasaaren mukaan myös Watkinsin feministinen, rasisminvastainen ja homoystävällinen pedagogiikka perustuu malliin, “jossa opettajalla ei ole autoritääristä asemaa”. Samat teemat kietoutuvat toisiinsa aina uudelleen ja uudelleen. On mielenkiintoista, että Suomessa tulevat maisterit voivat viitata töissään Watkinsiin, joka itse on tullut tunnetuksi ennen kaikkea siitä, ettei hän käytä tieteellisiä lähdeviitteitä artikkeleissaan ja kirjoissaan.

Valkoinen “faktafetisisti” alkaa pakostakin pohtia, onko Watkins saavuttanut akateemisen asemansa vain siksi, että hän on “rasismista” ja “sovinismista” suu vaahdossa räyhäävä musta. Miten on mahdollista, että päiväkodeista Suomessa opinnäytetyötä rustaava tuleva maisteri voi viitata Watkinsiin, jonka artikkelit eivät täytä vähäisimpiäkään tieteellisyyden kriteereitä ja joka tekstissään “Killing Rage” kertoo himoitsevansa “tuntemattoman valkoisen miehen” murhaamista? Mitä tämä kertoo sivistystoimemme tilasta?

Setan propagandan mukaan terveiden nuorten on alistuttava pienten vähemmistöjen vaatimuksiin.

 

Juutalaisten rooli

“Kriittisen pedagogiikan” taustoja tutkiva huomaa pian juutalaisten äärimmäisen suuren yliedustuksen johtavien gurujen joukossa. Valtaosa kasvatustieteiden parissa työskentelevistä suomalaisista imee vaikutteet suoraan ulkomailla kirjoitetuista perusteoksista. Suomessa tärkein uraauurtava monikulttuurisuuskasvattaja on niin ikään juutalainen – Karmela Liebkind.

Liebkindin rotuteorioiden perustuskivi on juutalainen “antropologi” Israel Ehrenburg, joka myöhemmin vaihtoi nimensä vähemmän huomiota herättäväksi Ashley Montaguksi. Ehrenburgin perintö rapauttaa Suomen opetusjärjestelmää paitsi Liebkindin myös YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon välityksellä.

Magneettimedia kirjoitti aiheesta laajasti artikkelissa “Juutalaiset ja rasismi, osa 4: monikulttuurinen aivopesu Suomessa”:

“[Karmela] Liebkind lainaa väitöskirjassaan Unescon [YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö] 1967 ‘rotua ja rotuennakkoluuloja’ koskevaa julistusta, jonka mukaan ‘rasismi on väärässä väittäessään, että ihmiset voidaan asettaa hierarkkiseen järjestykseen muuttumattomien ja synnynnäisten psykologisten ja kulttuurillisten ominaisuuksien mukaan’.

Roturealistit eivät kuitenkaan väitä asettavansa ihmisryhmiä johonkin tiettyyn yleispätevään hierarkkiseen järjestykseen. Unescon julistus on tyypillinen kulttuurimarxistinen olkiukko. Ikävä kyllä Unescon olkiukot taotaan jokaisen suomalaislapsen tajuntaan peruskoulussa. Unesco on tuottanut kuluneina vuosikymmeninä useita rasisminvastaisia tekstejä, jotka toimivat nyt suomalaiskoulujen monikulttuurisuuskasvatuksen perustana.

Ensimmäinen kannanotoista oli 1950 julkaistu The Race Question, jonka laatimiseen osallistuivat muun muassa meille jo tuttu Israel Ehrenburg, ranskanjuutalainen Claude Lévi-Strauss, englanninjuutalainen Morris Ginsberg sekä viisi muuta liberaalia antropologia ja psykologia eri mantereilta. Juutalaisten yliedustus YK:n rasisminvastaisessa toiminnassa on silmiinpistävää.

Julistuksessa ei pyritty kumoamaan sitä tosiasiaa, että esimerkiksi eurooppalaisten ja afrikkalaisten välillä on merkittäviä synnynnäisiä eroja. Sen sijaan ‘rasismi’ tuomittiin siksi, että rotuajattelu vaan sattuu olemaan moraalisesti väärin. – –

Vuosi 1950 oli lännen kohtalon kannalta symbolinen: voimakkaasti juutalainen Unesco-työryhmä laati tuolloin ensimmäisen ‘gojimille’ suunnatun rasisminvastaisen julistuksen – ja samalla Israel sääti rotulakinsa suojelemaan juutalaisväestön ‘puhtautta’ miehitetyssä Palestiinassa.

Poliittisen korrektiuden vuoksi tätä epäsuhtaa ei kuitenkaan saa julkisuudessa tuoda esille.”

Vastaava kaksinaismoralismi lävistää koko länsimaisen lähihistorian. Juutalaisten perustama “rasisminvastainen” NAACP hyökkäsi juutalaisen lakimiehen Jack Greenbergin johdolla 1950-luvun Yhdysvalloissa koulubussien rotuerottelua vastaan. Nyt Israelissa toteutetaan paljon aggressiivisempaa rotuerottelua, jotta juutalaisten ei tarvitsisi joutua kosketuksiin ei-juutalaisten “ali-ihmisten” kanssa.

Kouluista tehtiin heimokoston välikappaleita

Frankfurtin koulukunta perustettiin kostamaan juutalaisten “orjuutettujen esi-isien” kokema nöyryytys; nyt sionistiset ja kulttuurimarxistiset liikkeet ovat rakentaneet Israelista maailman tehokkaimman rotuerotteluvaltion samalla kun länsi on ajettu monikulttuuriseen kaaokseen.

Ammentamalla inspiraatiota frankfurtilaisilta ja Lukácsilta koulujemme opettajat alistuvat etnisen koston välikappaleiksi. Koston uhreja olemme me kaikki suomalaiset, eurooppalaiset ja länsimaiset ihmiset, jotka tahdomme, että lapsemme voivat kasvaa turvallisessa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa.

Kaikki kostajat eivät ole vasemmistolaisia eivätkä kutsu itseään “kriittisiksi pedagogeiksi”. Osa kutsuu toimintaansa “globaali- tai kansainvälisyyskasvatukseksi”, jonka guruihin lukeutuu – arvasit oikein – juutalainen monikulttuurisuuskiihkoilija Zygmunt Bauman.

Kouluja korruptoidaan myös oikealta. Esimerkiksi juutalaisen George Sorosin rahoittama ja Martti Ahtisaaren johtama CMI kiertää opinahjoja järjestämässä “rasisminvastaisia” roolipelejä, jotta lapsista saataisiin kasvatettua kunnollisia maailmankansalaisia. Freiren kaltaiset vanhan koulukunnan marxistit saattaisivat kavahtaa yhteistyötä CMI:n kanssa, sillä Ahtisaaren järjestö kannattaa raakaa sotilaallista kapitalismia, jossa alkuperäiskansojen kansallisomaisuus yksityistetään tarvittaessa pommikoneiden avulla. Freireä saattaisi ahdistaa tieto siitä, että lopulta parasta kasvualustaa hänen ajatuksilleen onkin nykyaikainen uusliberaali kapitalismi, joka vihaa nationalismia siksi, että valtioiden rajat hidastavat rahavirtojen ja orjatyövoiman tehokasta liikkuvuutta.

Kommunistit eivät saavuttaneetkaan koskaan “tasa-arvon” utopiaa. Taloudellinen epätasa-arvo on edennyt pidemmälle kuin koskaan. Huxleyn ennustusten mukaisesti “diktaattori” eli kansainvälinen rahanvalta käyttää nyt perversioita hyväkseen pitääkseen orjuutetun kansan tyytyväisenä. Kulttuurimarxistit saivat arvovallankumouksensa, mutta tasa-arvosta ja vapautuksesta ei ole tietoakaan. He olivat vain rahaeliitin hyödyllisiä idiootteja.

Kenenkään ei pitäisi siis enää ihmetellä, miksi opetuksen laatu on romahtanut, miksi lapset sylkevät opettajiensa päälle ja miksi rodun sekä sukupuolen biologiset lait on yritetty väkisin kääntää päälaelleen. Koulujamme manipuloivat teoreetikot, joiden mukaan “älyä ei ole olemassa” ja joiden mielestä opettajilla ei ole oikeutta määrätä oppilaita. He kutsuvat luonnontieteilijöitä “faktafetisisteiksi”. Heitä motivoi heimonsa esi-isien “nöyryytyksen” kostaminen eikä terveen yhteiskunnan rakentaminen.
 

EiRasismille.net
Vastarinta.com/Kansanmurha

17 KOMMENTIT

  1. Erityisen tärkeä artikkeli niille, joiden mukaan “juutalaiskysymys ei kosketa Suomea”!

  2. Alkuaikojen bolševikkeihin kuului paljon juutalaisia, joita oli noin 16 % ja huomattavasti enemmän Venäjän tukemissa naapurivaltioiden kommunistisissa liikkeissä.
    Virallisesti bolševikit erosivat sosiaalidemokraateista ja muodostivat oman puolueen helmikuun vallankumouksen jälkeen toukokuussa 1917. Marraskuun 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikit muuttivat maaliskuussa 1918 puolueen nimen muotoon Venäjän kommunistinen puolue (bolševikit), jolloin myös puolueen jäseniä alettiin kutsua kommunisteiksi.
    Suomen juutalaisväestö koostuu pääosin Venäjän armeijan sotilaiden jälkeläisistä.
    Ei ole kauas omena puusta pudonnut.

    • saisiko lähteitä noista juutalaisten määristä kommunistisessa liikkeessä kiitos

      • Mikä yhdistää Neuvostoliittoa ja EU:ta? Milloin MV-lehti lopettaa umpikujaan juoksemisen ja pään hakkaamisen seinään? Milloin suomut lähtevät visuualisten havaitsimiemme l. silmien päältä? Pystyn vastaamaan ainakin tuohon ensimmäisenä esitettyyn knoppiin.

        Prologi: Kesäkuun 13, 2013 Venäjän presidentti Vladimir Putin piti puheen Moskovan “Juutalaisessa museossa ja suvaitsevaisuuskeskuksessa”. (Juutalaiset ja suvaitsevaisuus – haha!) Puheessaan hän sanoi että lokakuun 1917 vallankaappauksen jälkeen ensimmäisessä Neuvostoliiton hallituksessa oli juutalaisia 80–85 %. (Suurin osa oli laivattu suoraan maailman juutalaisimmasta maasta eli USA:sta!) Jewish Telegraphic Agency ¹siteerasi Putinin englanniksi käännettyä puhetta ja viittasi ²”rabbi” Joseph I. Schneersonin – Chabad-Lubavitch-liikkeen johtajan – kirjastoon: “Tämän kirjaston siirtämisen valtion omistukseen teki ensimmäinen Neuvosto-hallitus, joka koostui 80–85 %:sesti juutalaisista.” Jos jollakulla on pääsy dokumentteihin, jotka todistavat nämä lukemat oikeiksi, se on Vladimir Putin.

        • “Nykyajan kovat asenteet kumpuavat pelosta.” Tuollaista sontaa yrittävät juutalaiset valemediat pakkosyöttää ihmisille päivä toisensa jälkeen. Itse olen sulkenut TV:n – tuon juutalaisen nurkkajumalan – sekä heittänyt roskalehdet pois jo vuosikausia sitten. Saunaa ja takkaa lämmittäessäni näen kuitenkin päivittäin otsikoita, jotka ovat Bilderberg-kokouksissa ohjeistettuja – niin pienestä paikallisläpyskästä suuriin mielipideautomaatteihin. Vanha hegemonia ja mielipidemonopoli ovat kuitenkin murtumassa ja valejournalismin linjoja onkin hiotutettu sionistien toimesta entistäkin räikeämmäksi valehteluksi! Kaikenlaisia maahantunkeutujien ja pakoloisten “pop-up-basaareja” ynnä muuta järjenköyhyyden hedelmää esitellään joka numerossa. Tämä parasiittien väitetty moniosaajuus on samaa kastia todenperäisyydessään “holokaustin” (valhe, jonka ympärille koko läntisen maailman mätä moraalinen selkäranka kietoutuu) kanssa: molempia onkin median pakko tuputtaa lakkaamatta erikoisjulkaisuissaan Saksaa demonisoiden ja liittoutuneita (USA ja Juudea) ylistäen, jotta ihmiset saataisiin uskomaan niihin törkeisiin valheisiin. Pelkoa ja empatian puutetta tämä kaikki siis on valemedian mukaan. Minä pelkään vain sitä vääjäämättömän tuhon tietä, jolla kotimaani on. Suomalaisten empatian puutteesta johtuvat myös muslimien radikalisoituminen ja terrori-iskut?

          • Valhetoimittelijat kehittelevät lehdenturjakkeissaan vähintäänkin luovan mielenkiintoisia teorioita kansakuntaamme sekä koko sionistista EU-helvettiä kohtaavista ongelmista. Esim. Kansallisen Vastarinnan jäsenet, tukijat tai heidän aatemaailmansa jakavat ovat kaikki automaattisesti syrjäytyneitä, kouluttamattomia ja tuosta aiemmin mainitusta “pelosta” ja “hädästä” kärsiviä. (Haitta)maahanmuutton vastustaminen on siis vain nuorten miesten hätähuuto omasta pahoinvoimisestaan! Sanoja laitetaan isänmaallisten, kansallismielisten ja kansallissosialistien suuhun surutta ja uutisia keksitään suoraan omasta päästä. Tämä on sitä valalla vannottua parempaa journalismia! Itse en ainakaan huomannut nk. “hippejä” tai muitakaan habitukseltaan fatta all-starsilaisia Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen marssilla Helsingissä 6.12.2016. Päinvastoin – kovin skarpin näköistä ja oloista porukkaa oli liikenteellä: mm. suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia.

          • Juutalainen roskalehdistö toistaa myös kehitysmaalaisten ehdottomasti meille suoman rikkauden ja holokaustivalheiden lisäksi erästä kolmatta asiaakin: nimittäin omaa rehellisyyttään ja oikeanlaisen, totuudenmukaisen journalismin tekemistä. Kyllä, tätä on joka läpyskässä ja tötterössä, olen huomannut sivuja tulisijaan tunkiessani. PISA-tulosten laskemisen syytä nämä omaa “totuuttaan” toitottavat saunansytykkeet eivät kuitenkaan suostu kertomaan eli maahantunkeutujien ynnä muiden loisten jälkikasvun suoranaista älyllistä alikehittyneisyyttä! Suomeen importoidaan saastaa: lähi-itäläisten paikallinen “peruskoulutus” kestää 11-vuotiaaksi asti eli se vastaa Suomen viidettä luokkaa nimellisesti. “Korkeastikoulutetut” iranilaiset käyvät koulunsa tuohon asti n. 90 %:sesti. Afgaaneilla vastaava luku on vain n. 25 %. Suomeen roudataan vielä kaiken lisäksi ovelasti Afganistanin tadzikeja, uzbekeja ja turkmeneja, jotka ovat mongoloideja ja joita on maassa 13,5 miljoonaa. Maa onkin täydellinen esimerkki siitä, ettei monikulttuurisuus toimi. Nyt näitä kulttuurimarxistisen ³väestönvaihdon hedelmiä roudataan siis Suomeen! Meillä on tilaa – vai miten se menikään… Toimeentulo ja leppoisat päivät taataan näille syöpäläisille omalta kansalta leikkaamalla aina vain rajummalla kädellä.

            Pellepartiolaiset ynnä muut hyytelöpäät ehkä eivät tajua, että tässä ollaan tuhoamassa Euroopan sivistystä, kulttuuria ja perinteitä – puhumattakkaan itsemääräämisoikeudesta sekä vapaudesta. Suomeen siis importoidaan saastaa. Meillä on jo omasta takaa klovneja, mielisairaita, älykääpiöitä ja muita punavihersokeudesta kärsiviä sosiaalipummeja riittämiin! Euroopan Maahanmuuttoverkoston ⁴tutkimuskin sen myöntää: nämä ruskeanaamaiset, möykkäävät ja haisevat loiset ovat turhia; mihinkään kelpaamattomia. Seuraavassa faktaa – jokaisen ammattimädättäjän, suvakin ja sionistin pahinta vihollista – Suomea kohtaavasta rikkauden aallosta.

          • “Kansainvälistä suojelua tarvitsevat” eli maahantunkeutujat eli loiset verrattuna muualta EU:n ulkopuolelta tulleisiin IHMISIIN:

            • neljän ensimmäisen vuoden aikana tunkeutujien työllisyys nousee 27:ään prosenttiin
            • yhdeksän vuoden aikana 40:een prosenttiin
            • neljässätoista vuodessa 60:een prosenttiin ja
            • 20–30 vuoden aikana 66:een prosenttiin – eli yhä 34% työttöminä!

            Nuo ovat pelkkää käytöstavatonta saastaa, kuten sanoin. Tuovat tänne kaikin puolin sopimattoman ja ilskottavan olemuksensa meidän riesaksi, vaikka oma kansa tekee kuolemaa keinotekoisesti avustetun budjetti-itsemurhan avulla. Eivät osaa lukea, kirjoittaa saatika ymmärrä muita kieliä tai kulttuureita – siis oikeita kulttuureita. Noiden sotiminen, sotkeminen, möykkääminen ja tuhoaminen eivät ole kulttuuria, vaan pelkkää jätettä meidän näkökulmasta, kuten nuo “kulttuurinsa” tuotokset itsekin. Heidän aikaansaamisiaan kotimaissaan tai täällä ei voi missään valossa siis esittää tai arvottaa kulttuurina tai minkäänlaisena sitä korvaavana vastikkeena – ikinä! Jokainen hiemankin tervettä järkeä omaava yksilö ymmärtää välittömästi, ettei niiltä yksinkertaisesti voi odottaa mitään positiivista. Rajalla jokaisen pääsy tänne tulisi ehdottomasti estää. Tänne jo päässeet on kaikki palautettava välittömästi. Ei penniäkään enää noihin kamaliin taakkoihin tai pian Suomikin voidaan lukea nk. “kolmansiin maihin”.

          • Nyt tulee paras kohta: tutkimuksen mukaan “turvapaikan” saaneiden loisten työllistyminen on ratkaisevan tärkeää, jos hyvinvointivaltion palveluita halutaan vielä ylläpitää. Eli heitä tuodaan ylläpitämään tulevaisuuden Suomea itselleen? Mitä kummaa minä juuri luinkaan? Se on virallista nyt: tämä kirottu maa on menettänyt järkensä lopullisesti. Vielä kerran: importoidaan sosiaalipummeja (koska omiahan ei ole tarpeeksi) kehitysmaista rasittamaan yhteiskuntaa ja sitten itketään, kun nämä juotikkaat juuri rasittavat sitä systeemiä? Huh-huh – ei voi muuta sanoa. Myönteisten päätösten prosentti kasvaa myös kohisten: 2015 52 % hyväksyttiin, kun 2010 luku oli vasta 25 %. Entäs tämä: kaikissa EU-jäsenmaissa iilimadoille on lain mukaan pääsy työmarkkinoille. Se ei kuitenkaan takaa työllistymistä ja EU-maiden välillä onkin suuria eroja työllisyyspalveluiden tarjoamisessa. Suomi saa kansainväliseltä juutalaiselta eliitiltä kiitosta tarjotessaan luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomille loisijoille koulutuksen. Suomalaisten koulutukseen määrärahat taasen ovat nk. “melko finito”. Ammattitaidon (ihan kuin näillä hiekka-aavikkolaisilla sellaista olisi!) arvioinnista suitsutetaan myöskin, kuten asunto- ja talousneuvonnasta sekä vuokravelkojen järjestelemisestä.

          • Kaiken saavat loiseläjät suomalaisten ohitse ja ylitse – törkeää! Suomalaisia juoksutetaan luukulta toiselle, kunniakansalaisille sen sijaan annetaan tulkit, henkilökohtaiset virastotädit, maksetaan kaikki ja näytetään vielä porsaanreiät, jotta kuppaaminen olisi täydellistä. Kävin paikallisesta sosiaalitoimesta kysymässä suvakkivirkailijalta, miten on mahdollista että näille verenimijöille maksetaan kaikki. “Ei niille mitään kaikkea makseta!”, oli vihamielinen vastaus tältä suvaitsevattarelta. Häikäilemätön meininki jatkuu, kun miehittäjille maksetaan ⁵autot ja ajokortitkin – aivan kuten 90-luvun somalilaumoillekin. Vai luuleeko joku heidän autoilleen tänne Afrikasta? Vuokravelkojen järjestelyillä on estetty muun muassa useita käännytystapauksia, tutkimus kertoo. Kelan maksama perusturva sekä helposti haettavissa olevat sosiaalietuudet nostetaan myös esille. Että voikin kismittää ihmistä tällaisen paskan lukeminen. Mikä tätä maailmaa vaivaa? Kansaneläkelaitos – mitä ihmeen tekemistä sillä on brutaaleista aavikko-“kulttuureista” tulleiden islamisti-jihadistien kanssa? Mitä eläkettä nämä muka ovat meiltä ansainneet? Suomalainen saa kyllä elää alati syvenevässä kurjuudessa. Kuolkoot pois, niinkö?

          • Juutalaisten ideana on kommunistinen EU-liittovaltio, josta meidät tuhotaan pois ja orjiksi otetaan lähi-itäläisiä ja afrikkalaisia eli typerimpiä eliöitä, joita tämä planeetta päällään kantaa. Nuo em. olennot eivät pysty mihinkään organisoituun vastarintaan juutalaisia sionisteja ja heidän kätyreitään vastaan, kuten on nähty heidän kotiseutujensa “kukoistuksen” tilasta. Albiinonegridejä eli “anarkisteja” eliitti käyttää juoksupoikinaan, kuten hyvin tiedetään. Mutta joutuessaan vähemmistöksi suvakit huomaavat vihamielisten lemmikkiotustensa kääntyvän heitäkin vastaan. Silloin sateenkaariviittaiset pellenenät lentelevät katoilta alas vessaharjoineen. Kun kommunisitien eli bolševikkien eli marxilaisten eli ortodoksiJUUTALAISTEN toteuttamat, promotoimat ja sponsoroimat vallankumoukset eivät saaneetkaan maailmanlaajuista työläistöä halutulla tavalla mobilisoiduksi, oli sionistisen maailmanvallan keksittävä uusia kanavia ja fasadeja sen agendan ajamiselle.

            Tässä vaiheessa kuvioihin astuu feminismi, monikulttuurisuus sekä sateenkaarisyöpä. Se, mitä tarjotaan emansipaationa naisille ja seksuaalivähemmistöille, ei tähtää todellisuudessa mihinkään muuhun, kuin kulttuurimarxistisen agendan mukaisen eurooppalaisten tuhoamisprojektin toteutumiseen ja Paneuroopan eli homogeenisen, helposti hallittavan Euroopan liittovaltion luomiseen! Kulttuurimarxismi, jossa feminismillä on keskeinen rooli, edustaa kansa- ja perhevihamielistä arvomaailmaa. Feminismillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden kanssa! Sillä pyritään vain hajottamaan ydinperhe ja korvaamaan se seksuaalipervertismillä ja sairaudella. Nämä kaikki vahingolliset ja mielisairaat ideologiat ovat juutalaisia keksintöjä. Samaan syssyyn voi manita tietysti vielä “antifasisminkin”. Koko tämä sionistinen mädätys todellisuudessa johtaa kaiken ainutlaatuisen ja korvaamattoman monimuotoisuuden katoamiseen!

          • Junat ajavat ohi asemalla, bussit ja posti eivät kulje, veroja nostetaan, palkkoja pienennetään. Asioista ei saisi valittaakaan, eikä varsinkaan kaikkien kurjuuksien todellista aiheuttajaa – juutalaista korollista velkrahaa yksityispankeilta – saisi mainita. Moni kohdistaa vihansa vain näihin elintasoturisteihin, jotka ovat globaalin eliitin pelinappuloita. Mutta terve rasismi ja muukalaisviha ovat toki ne voimavarat, jotka juuri ovat meidät itsenäisinä pitäneet! Meidät myrkytetään, orjuutetaan ja lopulta tapetaan meidän omassa maassa, meidän omilla rahoillamme. Milloin suomalainen nousee sortoa vastaan? Eikö meillä vielä mene tarpeeksi huonosti? Sitten vasta kun se viimeinen, tappava sopimus turkkilaisten ja juutalaisen Erdoganin kanssa on tehty Timo “Israelin ystävä” Soinin toimesta? Liian myöhäistä.

            Epilogi: MV voisi ottaa hieman mallia esim. Totuusblokista, Kansalliselta Vastarinnalta ja Magneettimedialta siitä, miten asioista puhutaan ja kirjoitetaan suoraan. Vai meinaatteko vain hamaan loppuun asti vaikertaa: “miksi, miksi, miksi?” ja “kuka, kuka, kuka?” Ei kai MV pelkää “rasistin” leimaa? “Rasismi”-termin, muuten, keksi juutalainen Lev Davidovich Bronstein eli tuttavallisemmin “Leon Trotsky”.

            Alussa esittämääni kysymykseen palaten: Suomi ei koskaan ollut sodassa (II maailmasota) venäläistä slaaviveljeskansaamme vastaan, vaan N-liitto oli alusta asti suunniteltu juutalainen xenokratia eli muukalaisten vallassa oleva entiteetti – aivan kuten EU:kin.

        • Kun näitä “yksintulleita lapsia” eli 30–40 vuotiaita koiraita tänne lappaa ovista ja ikkunoista, niin ovatko mädättäjät huomanneet että 20–30 vuoden työllistymisaikahan tarkoittaa sitä, että nämä saavat jatkaa vapaamatkustamistaan suoraan eläkeputkeen täydellä ylläpidolla! Nämä partalapset ovat kotoisin valtavista maista, joissa on niin tilaa kuin mittaamattomia luonnonvaroja eli rikkauksiakin, mutta he eivät ole siltikään saaneet aikaiseksi kuin tuhoa, hävitystä, kurjuutta ja esimerkiksi AIDS-epidemioita. Emme kaipaa Suomeen mitään noista “kulttuureista”! Miten on taas suomalaisten opiskelijoiden laita: valmistumisaikoihin ja opintolainojen takaisinmaksuihin vaaditaan jatkuvasti kiristyksiä. Nämä pakko-loiset saavat kuitenkin KAIKEN ILMAISEKSI, eikä haittaa vaikka vie 30 vuotta koulutuskin. Taas rikotaan tasavertaisuusperiaatetta räikeästi eli kaikki EU:n ihmisoikeuslöpinät ovat pelkkää paperia. Oliko isokin yllätys? Muslimit ja muut vieraslajit saavat kiduttaa eläimiä halalin/kosherin ja ties minkä kehitysvammaisten tasolla olevan pelleilyn nimissä, he saavat naamioitua julkisilla paikoilla riepuihin ja rätteihinsä sekä he suomalaisia vastaan rikkoessaan eivät joudu koskaan kovennetulle tuomiolle rasistisen motiivin takia. Haiseeko täällä MÄDÄTYS? Ja jos tämä monikulttuurisuus eli väestön pakkosiirto on niin normaalia ja kannattavaa, niin miksi sitä pakkosyötetään aivopesun lailla jatkuvasti meille? Katsokaa ympärillenne ja kuunnelkaa: sateenkaaritörkyä ja alkukantaisia, barbaarisia hiekkakansoja ylistävää mielipuolista valehtelua kaikki valtamediat tulvillansa! Tämä ei lopu, ennen kuin Eurooppa on yksinkertaisesti täynnä näitä raakalaisia. Ei, meidän on noustava ylös ja huudettava. Meidän on alettava toimia konkreettisesti.

  3. “Vuosi 1950 oli lännen kohtalon kannalta symbolinen: voimakkaasti juutalainen Unesco-työryhmä laati tuolloin ensimmäisen ’gojimille’ suunnatun rasisminvastaisen julistuksen – ja samalla Israel sääti rotulakinsa suojelemaan juutalaisväestön ’puhtautta’ miehitetyssä Palestiinassa.”

    Tässähän se nykypolitiikan järjettömyys tiivistyy.

Comments are closed.