Koti Uutisia Suomalaislehti: homoaktivismi runnottava työelämään

Suomalaislehti: homoaktivismi runnottava työelämään

1

Taloussanomat-verkkolehti ottaa suorasanaisesti kantaa entistä räikeämmän homolobbauksen puolesta. Lehti kuuluu juutalaistaustaisen Erkon suvun Sanoma-imperiumiin. Taloussanomat linjaa, että menestyäkseen työnantajien on tulevaisuudessa kampanjoitava aktiivisesti homouden puolesta.

Taloussanomien homomyönteinen yritysfilosofia tulee tietysti sionismin ja riistotalouden kehdosta, Yhdysvalloista. Siellä tutkimusta yritysten homomyönteisyydestä on tehty jo toistakymmentä vuotta. Seksuaalivähemmistöjen painostusjärjestöt voivatkin ilokseen todeta, että sadat firmat ovat vuosien saatossa taipuneet poliittiseen korrektiuteen – nyt ne markkinoivat tuotteidensa lisäksi seksuaalisen poikkeavuuden kulttuuria.

Taloussanomat listaa homomyönteisiksi yhtiöiksi esimerkiksi Bank of American, energiayhtiö Chevronin, tietokonefirma IBM:n sekä teleoperaattori AT&T:n. IBM saa artikkelissa kunniamaininnan siitä, että siellä aktiiviseen seksuaalisesti poikkeavaan toimintaan kannustetaan myös työaikana.

Kaikkia listattuja yrityksiä yhdistää se, että ne ovat ultrakapitalistisia. Vaikka etenkin liberaali vasemmisto tahtookin luoda kuvaa homoaktivismista radikaalina tasa-arvotaisteluna pienen ihmisen puolesta, on todellisuus kovin erilainen. Länsimainen homokulttuuri elää ja voi hyvin suuryhtiöiden rikkaiden miesten keskuudessa. Se on erottamaton osa taloudellisesti etuoikeutetun luokan perverssiä hedonismia.

Artikkelissa mainitaan myös suomalainen Nokia, joka esittelee sivuillaan strategiaa diversiteetin lisäämiseksi yhtiössä. Diversiteettisivuja koristavat mustat työntekijät sekä julkilausumat vahvojen homoverkostojen luomisesta. Mustien ja homojen oikeudet kiinnostavatkin Nokiaa selvästi suomalaisten työllisyyttä enemmän, kuten viime aikoina on jouduttu toteamaan.

Taloussanomat siteeraa myös Työterveyslaitoksen edustajaa Kaisa Kauppista, jonka mukaan homoaktivismi on avaintekijä esimerkiksi Piilaakson menestykselle. Olemme päätyneet länsimaissa tilanteeseen, jossa rodullisten selitysten tarjoaminen menestyksen syyksi voi tuoda vankilarangaistuksen, mutta jossa älyllistä vireyttä selitetään homoudella.

Aiheesta lisää:

”Johtava homoaktivisti pidätetty lapsipornosta” https://www.vastarinta.com/?p=4446
”Länsimainen sukupuolitauti” https://www.vastarinta.com/?p=3395
”Homokulkueet kieltoon Moskovassa” https://www.vastarinta.com/?p=4142

Aiheesta muualla:

http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/30/suomalaisfirmat-ymmallaan-homoverkostoista/201232531/137?rss=t96
http://ncomprod.nokia.com/careers/what-makes-nokia-nokia/diversity

1 KOMMENTTI

  1. Nykymediasta saa sellaisen kuvan, että itsestään saa ja pitää olla ylpeä vain, jos kuuluu johonkin vähemmistöön.

    Onko kaiken hyväksyminen on ristiriitaista?

    Monikulttuurisuuden vaatimukset ovat tuottaneet niin sanotun kompensoivan suvaitsevuuden ongelman.
    Sen vallitessa monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa pyritään edistämään vetoamalla kantaväestöön kuuluvien ihmisten omaan jäsenyyteen jossakin muussa kuin etnisessä vähemmistössä.

    Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä odotetaan ja jopa vaaditaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannattamista.
    Oletuksena on, että heidän pitäisi tuolla yhdellä perusteella olla ”yleisesti suvaitsevia” eli pyytää ikään kuin anteeksi omaa erilaisuutta ja hyväksyä sen pantiksi kaikenlainen erilaisuus.

    Todellisuudessa tällainen ajattelutapa ei ole loogisesti pätevää.
    Suvaitseminen sinänsä sisältää ristiriitaisen intention, jos se vaatii luopumaan omasta järkiperäisesti perustellusta maailmankuvasta pelkän suopeuden vuoksi.
    Suvaitsevuuden käsitteen rakenne on kompleksinen, sillä suvaitseminen on sietämistä vastoin todellisia asenteita (eli valehtelemista), ja tämä ristiriitaisuus välittyy yleensä toleranssin penääjien omaan ajatteluun.

    Monikulttuurisuutta voidaan pitää epäjohdonmukaisena ajatusrakennelmana, sillä kukaan ei voi uskottavasti kannattaa yhtä aikaa useaa keskenään ristiriitaista kulttuurijärjestelmää.
    Mahdollisimman konkreettisesti sanottuna: koska islamilainen kulttuuri todellakin suhtautuu kielteisesti homoseksuaaleihin, homoseksuaalien ei kannattaisi pyrkiä edistämään islamin leviämistä.

    Mitä ”yleinen suvaitsevaisuus” merkitsisi.
    Sikäli kuin se voi vallita vain ristiriitojen tuottamisen, voimassapitämisen ja sietämisen kautta, kyse onkin oikeastaan välinpitämättömyydestä. Tämä taas herättää kysymyksen, onko kansalliseen etuun liittyvissä kysymyksissä syytä olla välinpitämätön, varsinkaan, kun kansallista etua koskevat asiat ja arvot nousevat esiin heti valtioiden tai kansanryhmien ajauduttuakonflikteihin.

    Kyseessä ovat tärkeät arvot ja niiden menettämisen uhat.
    Mikäli taas halutaan säilyttää yhteiskunnan yhtenäisyys, ei ole syytä edistää yhteiskuntarauhaa heikentäviä ilmiöitä, kuten “yli suvaitsevaisuutta”, maahanmuuttoa ja islamia, koska ne automaattisesti johtavat levottomuuksiin ja rikollisuuden kasvuun, sekä liberalismia osin.

    (Liberalismi on ideologia tai poliittinen suuntaus, joka pitää vapautta jostakin/johonkin keskeisenä arvona.
    Liberalismi ei ole yksittäinen lyhyesti määriteltävä ideologia, vaan sisältää useita eri muotoja. Yhteisenä niille kaikille voidaan pitää lähinnä 1) syntyperästä riippuvan moraalisen ja poliittisen arvojärjestyksen kieltämistä ja 2) yksilönvapauden pitämistä keskeisenä arvona. Näistäkin yksilönvapaus on abstrakti ja tulkinnoille avoin termi.[1]
    Liberalismi etsii yhteiskuntaa, jota kuvaa yksilöiden ajatuksenvapaus, rajoitteet hallituksen ja uskonnon vallassa, lain voima, vapaa ajatustenvaihto, vapaaseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous sekä läpinäkyvä hallinto. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.)

    Se, että olen jonkun kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta, ei estä minua olemasta eri mieltä jostakin toisesta.

    Pidän siirtolaisuuden torjumista ja kansallisvaltioiden puolustamista niin tärkeänä asiana, että joudun ottamaan riskit ja haasteet vastaan. Minulla ei ole mitään syytä varautua niin sanottujen kansallismielisten tahojen vuoksi, sillä heiltä olen saanut erinomaisen vastaanoton.
    Pikemminkin nykyyhteiskunnassa joutuu varustautumaan niiden ulkomaalaisten ja seksuaalivähemmistöliikkeeseen kuuluvien raivopäiden varalle, joiden suvaitsevaisuus riveistään poikkeavaa ajattelua kohtaan on ollut kummallista, suorastaan hämmästyttävää.

    Filosofinen perusongelma esim. Helsingin Sanomien ideologiassa on, että samalla kun lehti tekopyhästi tekeytyy seksuaalivähemmistöjen- ja sananvapauden puolustajaksi, se ei myönnä itse diskriminoivansa tiettyjä epäsuosikkejaan. Eikä tuo esiin, että sananvapautta käytettäessä löytyy todellakin parempia ajatussuuntia, joita on arvioitava järkiperäisin kriteerein.
    Oikeata sananvapautta käytettäessä maailmasta paljastuu myös paljon heikkouksia, kuten monikulttuurisuus yhdistettynä seksuaalivähemmistöliikkeiden suvaitsevaisuuteen, islamin piirissä harjoitettu alistaminen ja väkivalta ect.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here