Koti Kolumni Sinkkuelämää?

Sinkkuelämää?

7

Lapsettomia lentoja, lapsettomia hotelleja, lapsettomia häitä, vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. Mitä raskaampaa raataminen riistotalouden työjuhtana on, sitä täydellisempää lepoa uraohjukset vaativat vapaalla. Mikään ei saa rikkoa rauhan illuusiota, kun suomalainen matkustaa ulkomaille kuluttamaan vaivalla kokoamaansa lomakassaa. Ja sama pätee tietysti juhlintaan kotoisalla maaperällä. Pahinta myrkkyä elämännautinnolle ei suinkaan ole tällöin kännykän alituinen piippaus, lentokoneen suihkumoottorin jyrinä tai ympärivuorokautinen liikennemelu lomakohteessa. Ei edes humalaisten örvellys ja naisten iholle käyvät paikalliset gigolot.

Kun suomalainen lähtee irrottelemaan, hänen ykkösvihollisensa onkin suomalainen lapsi. Liian äänekäs, liian leikkisä ja aivan liian vaativainen lapsi. Ja heistä halutaan nyt eroon.

Suomalaiset matkailuyritykset ovat häikäilemättömän bisnesvainunsa sokaisemina tarttuneet täkyyn. Lehdissä on julkaistu lomamainoksia, joissa perheen lapset on ympäröity katkoviivalla, ja vieressä on saksien kuva. Firmat rehentelevät hotelleilla, joissa jakkupukukansa saa nauttia kuohuviininsä ilman, että leikkivistä lapsista joutuisi näkemään vilaustakaan koko matkan aikana. Vaikka mainokset ovatkin herättäneet jonkin verran suuttumusta, on vastaanotto yleisesti ottaen ollut äärimmäisen positiivista. Kun muutos kohti lapsivihamielisempää kulttuuria on tarpeeksi hidas ja porrastettu, eivät soraäänetkään jaksa kauaa valittaa. Muutamassa vuodessa lapsikiellot ovat yhtä luonnollinen osa kulttuuriamme kuin homomarssitkin. Niin se aina menee.

Mahtavakto Finnmatkat, Tjäreborg ja muut edes ymmärtää, kuinka suuri vaikutus liiketoiminnalla on kulttuurin kehitykselle? Jokainen lehtiä lukenut suomalainen on varmasti tietoinen siitä, että suomalaislapset ovat yksinäisempiä kuin koskaan aiemmin. Vanhemmilla ei ole aikaa jälkikasvulle, mikä puolestaan heijastuu suoraan häiriökäytöksenä ja syrjäytymisenä. Markkinoimalla lapsivapaita palveluita yritykset ruokkivat harhaisaa kulttuuria, jossa aikuiset eivät enää olekaan vastuussa nuorista. Lapset ovat kuin välttämätön paha, ja mitä vähemmän he näkyvät ja kuuluvat, sen parempi. Parasta on tietysti, jos lapset ovat kokonaan muiden päänvaiva – onhan ”vapaaehtoinen lapsettomuus” eräs länsimaisen kapitalismin loistavimpia lahjoja Euroopan kansoille. Jos joku on niin idiootti, että päättää lisääntyä, on hänen parempi pitää lapset pois lyijysilmäisten valiokansalaisten jaloista.

Voi kuulostaa laimealta, mutta voimistuva jako lasten ja aikuisten välillä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kulttuurimme vieraantuu vauhdilla luonnollisista arvoista. Parhaassa iässään elävät nuoret aikuiset ovat jostain syystä päättäneet sulkea silmänsä niin menneeltä kuin tulevalta. Lapset ja vanhukset suljetaan ulkopuolelle, hoitoon tai hoivakotiin. Omaa elämää ei kyetä kokemaan osana sukupolvien jatkumoa. Yhteisillä perinteillä ja arvoilla ei ole merkitystä. On vain minä pienine yksilöllisine nautintoineen ja ongelmineen, ja kun minä kuolee, lakkaa myös ympäröivä maailma olemasta.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n selvityksen mukaan Suomen väestö vanhenee eurooppalaisittainkin ennätysvauhtia. Onko tämä ihmekään? Katukuvassa suurimmista lapsikatraista vastaavat nykyään somalit ja Aasiasta tuontivaimon orjakseen napanneet hikoilevat punaniskat. Suomalaisten matalaa syntyvyyttä käytetään poliittisena tekosyynä oikeuttamaan värillisten massamaahanmuuttoa. Ehkä päättäjien pitäisi mennä itseensä. Lainsäädännöllä voitaisiin estää lapsivihamielinen yritystoiminta ja tukea suomalaisten syntyvyyttä. Lapsimyönteisemmän kulttuurin synty riippuu täysin tahdonvoimasta, mutta sitä ei demokraattisella valtiojohdolla tunnetusti ole.

Miten olemme joutuneet nykyiseen tilanteeseen? Kuten niin usein, ovat ongelman juuret liberalismissa. Liberalismiin elimellisesti kuuluva feminismi on vaikuttanut perustavasti käsitykseemme velvollisuuksistamme miehinä, naisina ja suomalaisina. Sukupuolisuus tahdotaan tukahduttaa yhdenvertaisuuden nimissä. Feministit veisaavat tuttua itkuvirttä, että perhe-elämä asettaa naisen epätasa-arvoiseen asemaan. Uraputki monikansallisen firman johtoportaaseen tyssää äitiyslomaan. Töitä ei voi edes tuoda kotiin, sillä lapset vaativat huomiota.

Miksi kukaan – mies tai nainen, perheellinen tai perheetön – edes työskentelee yhtiössä, joka ei pyrikään kohtelemaan palkansaajia eettisesti ja elämäntilanteen huomioon ottaen? Miksi elää urakeskeisesti ja uhrata oma tulevaisuus ja terveys talousjärjestelmälle, joka polttaa suomalaista ympäristöä ja työntekijää aivan liian suurella liekillä? Ei ihme, että feministien uravalitus on kovin tylsistyttävää kuultavaa; heidän lähtökohtansa yhteiskuntakritiikille ovat täysin väärät.

Suomalaisina velvollisuutemme on luoda lapsi- ja perhemyönteistä asenneilmapiiriä puheillamme, kansallissosialistisella järjestötyöllämme ja henkilökohtaisella esimerkillämme. Lapset eivät ole taakka, he ovat rotumme tulevaisuus. Tämän joutuvat elämäntapasinkutkin toteamaan viimeistään silloin, kun voimat itsestä huolehtimiseen eivät enää vanhuuden päivillä riitä. Silloin on tosin jo liian myöhäistä. Toivottavasti vanhainkotiin työllistetyt afrikkalaiset pulahoitajat osaavat tuolloin asiansa edes välttävästi.

Juuso Tahvanainen

7 KOMMENTIT

  1. Asiaa. Vääristyneiksi ovat tulleet elämän päämäärät, kun lastenhankinnan sijaan ura globaalissa suuryrityksessä on kaikki kaikessa. Ei tajuta, ettei sillä ole laajemmalti katsottuna mitään merkitystä, tai jos jotain niin ainoastaan negatiivista. Elämä menee haaskuun kapitalismin palveluksessa.

  2. Mielestäni aiheesta kannattaisi painattaa jaettavaksi lentolehtisiä kansallissosialismin tarjoamasta näkemyksestä perheellisille joiden elämän oman kunnan johto tekee vaikeaksi. Omassa kotikunnassani kunta panostaisi mielummin mökkiläisiin kuin oman kunnan lapsiperheisiin jotka pikkuhiljaa muuttavat pois koulujen lakkautusten, kunnan olemattoman tuen sekä lapsiperheiden kannalta tärkeiden palveluiden vähentämisen vuoksi. Katukuva harmaantuu kun oman kylän suurissa määrin ikääntyvän väen vuoksi kadut ja kaupat täyttyvät myös mökkeilevistä eläkeläisistä. Iskevällä kirjoituksella varustettu lentolehtinen kansallissosialismin kannustavasta asenteesta lapsiperheitä ja odottavia äitejä kohtaan tekisi varmasti moneen vaikutuksen.

  3. Feminismi ei vapauttanut naista kahleista, päinvastoin. Se asetti naisille uudet paljon tiukemmat, täysin luonnottomat rajat. Lasten hankintaa ja perheen perustamista pidetään paheena ja ainoa oikea hyväksyttävä elämäntie on uraputki. Jos feminismi todella ajaisi naisten tasa-arvoa ja oikeuksia, se taistelisi vaihtoehtojen puolesta ja ylistäisi naisen ainutlaatuisia biologisia ominaisuuksia. Naisella on oikeus tulla äidiksi halutessaan ja tehdä töitä – juuri niinkuin on aina tapahtunut suomalaisessa kulttuurissa. Tukahduttaessaan naiseuden ja pakottaessaan naiset miehen kaltaisiksi, feminismi todellisuudessa pyrkii osoittamaan kuinka nainen on alempiarvoinen kuin mies ja sen vuoksi pitää naisen muuttua. Kiitos kansallissosialismille, joka arvostaa naista juuri sellaisena kuin nainen on, biologisineen ja henkisine ominaisuuksineen.

  4. Aivan loistava artikkeli! Tuntuu uskomattomalta, että niinkin luonnollisesta asiasta kuin lapsista ja vieläpä yhteiskunnan jatkuvuuden edellytyksestä, on tullut osalle rasite. Tämä kertoo ihmisten paisuvasta itsekkyydestä ja siitä, että oma mukavuus menee oman kansan jatkuvuuden edelle. Eletään vain hetkessä – tässä ja nyt. Tällä ajattelumallilla ei rakenneta kovin pitkäikäistä kansaa.

  5. Elämme siis liikemaailman ehdoilla mutta, kuka tai ketkä tämän sallivatkaan siitäkin huolimatta vaikka sen nähdään tuhoon vievän?

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here