Koti Uutisia Kotimaa Silakkaliike kerää henkilörekisteriä kansallismielisistä

Silakkaliike kerää henkilörekisteriä kansallismielisistä

14
Tapio Heikki Parkkari.

”Paremman kansalaisaktivisimin” silakkaliike kerää henkilörekisteriä kansallismielisistä vahvasti sensuroidulla Facebook-sivullaan. Henkilörekisterin keräämiseen ohjeistavia kommentteja ei ole sensuroitu.

Silakkaliikeläinen Tapio Heikki Parkkari ohjeistaa kanssasilakoitaan vakoilemaan väärän mielipiteen omaavia henkilöitä aina osoitetta ja puhelinnumeroa myöten. Hän saa kiitosta opetustyöstään muilta silakoilta.

Valtamedian tukea jatkuvasti saavat ”silakat” keräävät henkilörekisteriä kansallismielisistä häiritäkseen näiden yksityiselämää, kuten vuokranantajia, yritystoimintaa, työnantajia sekä muita vastaavia tahoja, joista yksityisihmiset ovat usein riippuvaisia. Tarkoituksena on Neuvostoliitosta tuttu väärää mieltä olevien sulkeminen ulos koko yhteiskunnasta ja mahdollisuudesta normaaliin elämään.

Kun kansallismieliset ovat tehneet vastaavaa työtä, on koko vasemmisto kollektiivisesti uhriutunut aina valtamediaa ja viranomaisia myöten. Sama kohtelu ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan.

14 KOMMENTIT

  1. Helvetti, että on ruma persereikä kuvassa. On varmasti pedofiili. Onko kellään tietoa, missä tämä Tapio asuu, onko perhettä, missä töissä? Samoja metodeja voidaan käyttää myös näihin silakoihin ja muihin kehitysvammaisiin.

    • eläkeellä näkyis olevan ja vaasalainen on, laitonki yhteystiedot tohon alle ylös.

    • Jopa itseensäkin jo kyllästyneen näköinen äijä! Ehkei hänellä enää ole elämää sen enempää päänupissa kuin jalkohaaroissakaan, niin vetäähän se katkeraksi. Antakee tyypille armoo! :)))))

  2. Tapio Heikki Parkkari
    Korsholmanpuistikko 24 As 1, 65100 Vaasa
    0504638330
    tapsan omaa metodia käyttäen, eli julkisia palveluita

  3. Onneksi en edes tiedä mikä tämä silakkajuttu on.

    Päätään ei ole onneksi pakko täyttää turhalla datalla.

    • Sama täällä. Idiootit täyttävät päänsä formuloilla, jääkiekolla, viinalla, e-savukkeilla ja muulla paskalla.

    • Sitä minäkin mietin mitä tää silakkaliike on Yleensä yli 50 vuotiaille suositellaan syötäväksi tuoretta silakkaa

  4. Emme tarvitse uutta Satiaisliikettä…

    ” 9.3 Sodanvalmistelujen mestarinäyte: Satiaiset

    Ohranapäällikkö Ville Pankko/Bang ei itse asiassa ollut kaukana totuudesta pyrkiessään 1930-luvun puolivälissä Uudessa Suomessa neuvomaan ranskalaisia, miten kommunistien vaikutusvalta työväenliikkeessä pystytään murskaamaan. Suomalaiset olivat kehittäneet lapualaisterrorin oloissa todella vedenpitävän systeemin.

    Neuvostoliittoa vastaan fasistisen Saksan tuella ja rinnalla valmis-tautuville sotapoliitikoille eivät riittäneet vangitsemiset, lehdistösensuuri,rauhan puolesta esiintyvien järjestöjen lakkauttamiset, kokoontumisvapauden rajoittaminen eivätkä yleiset sodan valmisteluun liittyvät sopimukset, asehankinnat ja saksalaisten joukkojen tulo Suomeen jo syksyllä 1940.

    Jotain oli vielä takataskussa.

    Se jokin oli tähdätty vaarallisinta sodanvastustajien linnaketta vastaan, tuhoamaan kommunistien vaikutus erilaisissa työväenjärjestöissä. Ja siihen, kuten lapualaiskauden kommunistien vastaisiin toimiin, tarvittiin toisen työväenpuolueen apua.

    Tutkittaessa Suomen Aseveljien Liiton kainaloon syntyneen Suomen Aseveljien Työjärjestön (SAT) tähän asti varsin tuntemattomaksi jäänyttä toimintaa sen arvo tulee todennäköisesti nousemaan arvoon arvaamattomaan. Tämä organisaatio paljastui vasta sodan päätyttyä. Se oli ollut niin salainen, ettei sen toiminta tullut esille edes Suomen Aseveljien Liiton lakkauttamisen yhteydessä. SAT, sodan jälkeen kansanomaisesti Satiaiset, oli loistava organisatoorinen oivallus. Tosin jotkut, esim. Erkki Salomaa, arvelee sen perus- tajien saaneen voimakkaita vaikutteita Saksan Gestapon urkintamenetelmistä. Avainhenkilöksi nousi tässäkin organisaatiossa Salomaan kiistakumppani, sosialidemokraatti Kalle Lehmus, joka oli mukana opintomatkalla Natsi-Saksassa aseveliliiton perustamisvaiheessa. Saksan Suomen lähettiläs von Blücher pitikin erittäin tärkeänä “sosialisti” Lehmuksen käyntiä Saksassa. (Viite 8)

    Millainen elin Suomen Aseveljien Työjärjestö (SAT) siis oli?

    Vielä kesällä 1992 siitä on vaikea hankkia asiakirjoihin perustuvia tietoja. Opetusministeriön vapauttaessa EK:n ja Valpon arkistot Suomen Aseveljien Työjärjestöä koskevat asiakirjat olivat puuttuvien luettelossa.

    Mutta jotain sentään tiedetään. Sodan jälkeen oli kansandemokraattisiin lehtiin vuotanut tietoja järjestön alkuperäisistä asiakirjoista.

    Kun kommunistit olivat saaneet pitävän otteen useilla ammattialoilla Tampereen ammattiosastoissa, sosialidemokraatit ryhtyivät vasta-iskuun sodan aattona juuri aseveljien salaisen työjärjestön avulla.

    Vielä vuoden 1941 alkupuolella vapaana ollut Arvo Lamminen kertoo, miten suojeluskuntalaiset vyöryttivät kommunistit metallin johdosta Tampereella. Metalliliiton toimitsija Veikko Puskala oli tullut ennen vuoden 1941 vuosikokousta Tampereelle ja pannut liikkeelle kaikki käytettävissä olevat voimat ja tuloksena oli kommunistien murskatappio.

    Lammisen mukaan “metallin byrokraatit varmistivat asemiaan sillä, että perustivat osaston valtion lentokonetehtaalle ja sieltä tuli satoja suojeluskuntalaisia”. Viittaus suojeluskuntalaisiin perustuu siihen, että tähän 30-luvulla perustettuun uuteen tehtaaseen työhön pyrkiviltä vaadittiin suojeluskunnan jäsenkirja. (Viite 9)

    Arvo Lamminen ei kuitenkaan vielä silloin tiennyt, että asialla oli SAT:n salainen organisaatio, toinen maanalainen järjestö kommunistien jo silloin pahoin vaurioitunutta järjestöä vastassa. Ero oli voimavaroissa ja siksi tuloskin oli sen mukainen.

    Jo vuoden 1940-1941 vaihteessa kävivät SAT:n edustajat tiedustelemassa Tampereen Lentokonetehtaan johdolta, olisiko sillä mitään sitä vastaan,että työläiset perustaisivat keskuuteensa ammattiosaston. Sitä pidettiin suotavana siksi, että sen jäseniä voitaisiin käyttää kommunismin vastaiseen taisteluun ammattiyhdistysliikkeen sisällä.

    Johto suostui ja suojeluskuntalaisten ammattiosasto perustettiin – tunnetuin seurauksin metallin poliittisessa kentässä Tampereella. Johtaja antoi asiasta raportin ylemmilleen, mutta paheksui samalla sitä, että SAT-miehet olivat käyttäneet tilaisuutta yksityisesti hyväkseen anomalla palkankorotuksia itselleen. (Viite 10)

    Miten tämä suomalaisten sodanvalmistelijoiden mestarikirjan ansainnut SAT siis todellisuudessa toimi? Asiakirjat odottavat vielä perusteellista tutkimusta.

    Perustamisvalmistelut aloitettiin syksyllä 1940 ja saatettiin päätöksen sodan aattona, ajoitus oli loistava.

    Toukokuun toimintaselostuksessa 31.5.1941 todetaan sen toiminnasta mm. erilaisissa työväenjärjestöissä seuraavaa:

    “Päämääräksi on asetettu poistaa laillisin keinoin kommunistit pois johtopaikoilta ja luottamustehtävistä sekä tehdä heidän toimintansa mahdottomaksi siellä, missä he aikaisemmin ovat johtopaikoille päässeet.Näissä tapauksissa SAT salaisena järjestönä luonnollisesti panee omien miestensä lisäksi liikkeelle niitä henkilöitä, joille asian hoito luonnollisesti kuuluu, useinkin ilman, että he tietävät minkään järjestön olevan asian takana.” (Viite 11)

    Toukokuussa 1941 SAT:n alaisia alueita oli jo toiminnassa 73. Näis- sä oli satoja osastoja ja yli 10 000 jäsentä, joista naisia 193. Järjestön perussolu oli iskuryhmä. Järjestöllä oli alueasiamiehiä, solujen päälliköitä ja solujen jäseniä. SAT:n salaisessa keskustoimistossa työskenteli 7-10 henkilöä ja kentällä pyöriskeli seitsemän järjestäjää, “junttamiehiä”, joiden työtavat ovat saattaneet sittemmin lyödä leimansa työväenliikkeen kaikille sektoreille. (Viite 12)

    On todella hämmästyttävää, ettei tämä fasistisen Saksan propagandaministerin Göbbelsin aatteiden suomalainen muunnos ole saanut riittävää tunnustusta toiminnastaan edes sodan jälkeen, jolloin tiedot sen olemassaolosta vasta tihkuivat julkisuuteen. Syynä siihen on varmaan ollut yleinen “suomettuminen”, järjestön johtajien vaatimattomuutta ei ainakaan voida syyttää.

    SAT:n salaisessa tiedotteessa kolme viikkoa ennen Hitlerin julista- maa sotaa 31.5.1941 ilmenee vankkaa itseluottamusta työn tuloksiin:

    “On todettu, että solukkomme kautta voidaan noin kuukauden pituisena aikana hyvinkin suuressa määrin muuttaa yleinen mielipide jossakin asiassa tai saada yleisö kiinnostumaan johonkin uuteen asiaan… Neuvostoliittoa kuvaavat lehtiset on ulkoasultaan ja kielenkäytöltään pyrittävä saamaan mahdollisimman lähelle kommunistien käyttämiä. Tässä lienee onnistuttukin, koska mm. valtiolliselle polii- sille on tuotu SAT:n papereita kommunistisina. Nämä leviävät varsinkin työpaikoilla kädestä käteen ilman että kukaan tietää, mistä ne tulevat.” (Viite 13) …

    http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari9.htm#9.3

  5. Ei kun ilmiantamaan tuttavapiirin “hämyt” ja työpaikan suorasuut.

  6. Tapio on ylläpitäjä FB ryhmässä nimeltä “puhetta vaasasta” ryhmästä on lempattu ja bannattu kaikki jotka ovat näyttäneet merkkejä perussuomalaisuudesta, kansallismielisyydestä, sitävastoin vihervasemmisto, kommunistit, demarit saa ryhmässä vittuilla ja loukata ja kirjoitella IHAN mitä tahansa propagandaa ylläpidon puuttumatta, tottakai myös muut ylläpidossa mukailee tapsan kommunistilinjaa..

  7. Olen neuvonut jo pitkään, että kerätkää ajoissa jo sitten suvakkien, poliisien, rikollisten ja kaikkia noiden ajavian poliitiikkojen tiedot ylös.. sillä se päivä kun tulee, pitää tietää kenet pistetään baanaanilaivaan ja mistä syystä Afrikkaan. Miksi eivät mene sinne vapaaehtosesti suvakit ja muut tieliikennekameroineen kiusaamaan toisiaan. Miksi pitää Suomessa tuota paskaa jauhaa ja kiusata meitä veronmaksajia..

Comments are closed.