Koti Kolumni Sikakulttuuri

Sikakulttuuri

4

Vapaa, oikeudenmukaisuuden ja kontrollin kahleista itsensä irti riuhtaissut kapitalismi hallitsee. Se on yksinvaltias, joka ei kuuntele kohtuuden häveliästä ääntä. Se katkaisee hengitysletkun jokaiselta, joka työtänsä tekemällä ja palkkaansa nostamalla seisoo sen menestyksen tiellä. Se koluaa murhaamansa suomalaisen taskut ja röhähtää hyväksyvästi löytäessään lompakon. Toisinaan se päästää karsinaansa kaltaisiansa vierailemaan.

Liejulammikossa maamme merkkihenkilöt ja yhtiöjohtajat pääsevät nauttimaan työmarkkinoiden pudotuspelien jätteistä. He märehtivät tyytyväisenä kohtuullisten ja vaatimattomien suomalaisten lihaa. Itse sikaa ei kuitenkaan voi teurastaa, sillä siitä on tullut pyhä eläin. Jokainen markkinatalouden pyhätössä vieraillut tietää sisimmissään päätyvänsä itse vielä jonain päivänä kaukaloon rehuksi. Se on elämän pyhä kiertokulku vuosimallia 2012.

Viime aikoina karsinassa on käynyt kuhina. Jätteille on ollut tunkua. Kaikilla ei ole kuitenkaan ollut hauskaa: vieraita on ammuttu kylmästi ruokintapaikoille. Suomalaisten valtioyhtiöiden johtoporras on ristitulessa. Stay-rahat, joukkoirtisanomiset ja tympeä salailu eivät taatusti jätä ketään kylmäksi. Yrityspomojen viesti alaisilleen on selvä: hyvinvointinne ei voisi juuri vähempää kiinnostaa, olette roskaväkeä. Työntekijöitä kohdellaan kuin kauppatavaraa, ja yleensä juuri työntekijä seisoo iso-herran ja hulppean palkankorotuksen välissä. Tässä vaiheessa kapitalisti ryhtyy kaavailemaan isoja leikkauksia.

Tuore Finnair-kohu syntyi, kun yhtiön sisällä saksittiin kuluja 26 miljoonan euron edestä. Työntekijät hyväksyivät matalammat palkat. Kaiken piti olla hyvin.

Sitten paljastuikin, että Finnairin hallituksessa käsitys vyön kiristämisestä erosi kovasti kansanomaisesta näkemyksestä. Johtajien tileille ilmestyi muutama miljoona euroa ylimääräistä kuin tyhjästä. Bonukset kirjoitettiin ihan vain siksi, että johtajaraasut jaksaisivat paremmin rankan työpäivänsä loppuun, eivätkä eroaisi muutaman seuraavan kuukauden aikana. Tietysti palkitsemisesta päätettiin hiljaa, suljettujen ovien takana. Ja tietysti työssäpysymisrahan nostaneista suurin osa käveli yrityksestä ulos heti, kun siihen oli mahdollisuus.

Ilmiö ei ole uusi. Valtioyhtiöiden sikailu toi suomalaisille välittömästi mieleen esimerkiksi Soneran ja Destian tapaukset. Ja kukapa voisi unohtaa Fortumin mehevät optiot, joiden paljastuminen pisti yhtiön johtoportaan uusiksi. Mahtoi miljonääri-Iliusta ketuttaa, kun hyvällä tahdolla luotu kannustinrahajärjestelmä tuli roskaväen tietoon. Yksinkertaisten työntekijöiden kalloon ei vain taida mahtua, että kysyntää suomalaiselle johtamisosaamiselle löytyy kyllä ulkomailtakin. Miljoonabonukset ovat pomojen omien puheiden perusteella ainut ankkuri, joka pitää messiaaniset kultasormet kiinni karussa pohjoisessa maaperässämme.

Kummallista koko jupakassa on, että valtio vaikuttaa kovin aseettomalta valtioyhtiöiden edessä. Valtioyhtiöiden omistusohjauksesta vastuussa oleva Heidi Hautala on tietysti pyrkinyt vakuuttelemaan, että homma on hallussa ja että kaikkeen tulee nyt muutos. Puheen läpinäkyvämmän talouden tulevaisuudesta voi niellä, ken tahtoo – toisin sanoen aika harva meistä suomalaisista. Kun sama sirkus toistuu vuodesta toiseen, pellejen vain muuttaessa hieman ulkonäköään, on sivustaseuraajan vaikea uskoa, että kaava tulisi enää merkittävästi vaihtumaan – ainakaan, jos muutospuheet kaikuvat kaikkien ongelmien keskipisteestä, eli valtio- ja yritysjohtajien suusta. Mitään ei ole varmasti nytkään opittu, eikä edes haluta.

Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, jotka tarvitsevat joko töitä, apua tai kumpaakin. Hyvän elämän perusedellytykset, kuten ruoka ja hyvä terveys, eivät ole enää mikään saavutettu etu, joihin maamme kansalainen on oikeutettu. Kapitalismi syö vuosittain tähtitieteellisiä summia rahoja, joiden eteen tavalliset töitä tekevät suomalaiset ovat uurastaneet ja joiden tulisi taata näille tasapainoinen ja turvattu elämä. Palvelut rapautuvat, lapsiperheiden toimeentulomahdollisuudet murtuvat ja kansa syrjäytyy, kun raha on likaisissa käsissä. Suomen poliittinen järjestelmä ja valtiojohto eivät yksinkertaisesti kykene enää pitämään suomalaisten puolia. Pelkkä kyynisyys ei auta, on toimittava.

Meidän on alettava tehdä töitä kansallissosialistisen tasavallan eteen, jossa valtio pitää huolen siitä, etteivät yhtiöt ryöstä kansaa.

Juuso Tahvanainen

4 KOMMENTIT

  1. Hieno artikkeli. Kansallissosialisteina emme todellakaan hyväksy kapitalistista korruptoitunutta rahanjakopolitiikkaa. Kuinka voimme puhua tasa-arvosta 2010-luvun suomessa? Kuinka voimme puhua hyvinvoinnista? Suomalaisen kansalaisen mitta alkaa pian olla täynnä. Soramonttuun jo laskeutuvalla nykyisellä järjestelmällä ei ole ymmärrystä, kuinka pitäisi itseään pystyssä. Sen edustajat, päättäjät sekä ylläpitäjät ovat enemmän kiinnostuneita omista ja tukijoidensa eduista, kuin kansasta. Tämä tulee tuhoamaan heidät. Rappiodemokratia on harvoille “etuoikeutetuille” – kansallissosialismi kansaa varten. Muutoksen tuulet puhaltavat pian euroopassa, kuin myös rakkaassa kotimaassamme.

  2. Rehellisyyden nimissä täytyy silti todeta ettei se paljon puhuttu kansa ole juurikaan johtajiaan kummoisempi. Lyhytnäköinen ajattelu ja materian palvonta eivät ole normiduunarillekaan mitenkään vieraita asioita, ja sokea ahneuskin on kovin monelle – ellei peräti valtaosalle kansasta – pahe vain silloin kun sitä harrastavat “herrat”, työkaverit tai naapurin isäntä. Suomessa on tapahtunut etenkin muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana paljon sellaista, mikä ei koskaan olisi mahdollista maassa, jonka kansalaiset eivät mittaisi kaiken arvoa vain ja ainoastaan rahassa.

    Tarkoitukseni suinkaan ole puolustella maamme niinsanottua johtoa, kaikkea muuta. Valitettava totuus kuitenkin on että kovin monelle “kriitikolle” se suurin epäkohta nyky-yhteiskunnassa on se, että joku toinen tienaa enemmän kuin hän itse, ajaa uudemmalla autolla ja asuu isommassa talossa miellyttävämmällä asuinalueella. Ja niin kauan, kuin ihmiset pitävät tästä materiakeskeisestä arvomaailmastaan kiinni, kaikki muutokset, joita yhteiskunnassa tulee tapahtumaan, ovat muutoksia huonompaan suuntaan.

  3. Ei korppi,korpin silmää noki. Kultaisia kädenpuristuksia tehdään ja kansaa vedetään kuin pässiä narussa.

  4. Miettikää kreikkalaista Kultaista aamunkoittoa: heidän suosionsa kasvaa tyytymättömyydestä juutalaiseen pankkijärjestelmään.

    Haluaisin nähdä Suomessa saman. Silloin oikeat rikolliset paljastettaisiin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here