Vanhasta riihestä löytyneet seitsemän ruisjyvää pelastivat vanhan ruislajikkeen. Niin sanotut perinteiset maatiaisviljalajikkeet ovat tekemässä paluuta Suomessa. Monet niistä ovat kadonneet lähes täysin jatkojalostettujen viljojen myötä. Riihestä löytynyt vanha perinteinen lajike mahdollistaa perinteisten suomalaisten makujen palauttamisen kansamme nautittaviksi.
Nyt elvytetty perinteinen ruislajike löytyi niin sanottujen metsäsuomalaisten asuinalueelta Norjasta. Paikalta löytyi kaiken kaikkiaan kymmenen jyvää, joista seitsemän saatiin itämään.
Yllättävää on, kuinka nopeasti vanhat viljalajikkeemme jäivät unholaan. Vuoteen 1902 asti käytännössä kaikki Suomessa viljellyt viljalajikkeet olivat satoja ja jopa tuhansia vuosia vanhoja. Suurin muutos tapahtui Luonnonvarakeskuksen tutkijan Maarit Heinosen mukaan 1920-luvulla, jolloin uusia jalostettuja lajikkeita alkoi tulla Suomeen ulkomailta. Jo silloin vain noin kolmasosa Suomen viljoista oli enää niin sanottuja maatiaislajikkeita.
Suurin syy uusien viljalajikkeiden suurelle suosiolle oli se, että ne tarjosivat isomman sadon. Isompi sato tarkoitti kuitenkin sitä, että myös maku muuttui; perinteiset lajikkeet maistuivat erilaisilta kuin uudet. Siinä missä tuotanto lisääntyi ja maut muuttuivat samanlaisiksi, maatiaisviljat jäivät unholaan.
Elvyttämällä vanhoja viljalajikkeita tutkijat toivovat tavoittavansa suurempaa viljalajikevalikoimaa. Iso syy sille, että määrätyt kasvisairaudet leviävät niin nopeasti, on se, että lähes kaikki maanviljelijät viljelevät samoja lajeja. Jos vaihtelevuutta olisi enemmän, eivät satoa uhkaisi sairaudet samalla tavalla.
Maatiaisviljat ovat myös yleensä korkeampia kuin modernit lajikkeet. Tästä syntyy hyötyjä esimerkiksi luomuviljelylle. Lehtori Annika Michelson kertoo, että pitkä korsi tukahduttaa osia rikkakasveista. Tämä tarkoittaa sitä, että myrkytyksen ja mekaanisen rikkeidentorjunnan tarve vähenee. Perinteinen ruislajike yltää aikuista ihmistä lähes rintakehään asti.
Vanhojen viljojen uudet maut voivat myös stimuloida uutta yrittäjyyttä ja uusien tai perinteisten makujen paluuta. Näin vanhoista viljalajikkeista voi ammentaa myös taloudellista hyötyä perinteiden vaalimisen yhteydessä.
Lähde: Yle
Pitäisi myös kontrolloida ns. muinais-/perinneviljoja, jottei niitä risteytetä liiaksi tahi ollenkaan tuontiviljojen kanssa, peltojen väli saisi olla kilometrejä.
Tässä on hyvä optio omavaraistalouteen, kasvattaa ja samalla suojella alkuperäiskantaa hieman syrjemmässä erillään suutehotaloustiloista.
Lannotteeksikin kelpaa vain se aito lehmänp…a eikä mikään kemiran ylihintainen kemikaalikoktail.
Comments are closed.