Tanskalaiskaupunki täyttyy poliiseista. Panssaroidut autot ja alati kasvava joukko virkapukuisia miehiä ruokkii uhkaavaa ilmapiiriä. Epämääräinen porukka naamioituneita, tummiin ja likaisiin vaatteisiin sonnustautuneita vasemmistoradikaaleja ulvoo ilmeisesti iskulauseiksi tarkoitettuja herjoja. Pian herjojen kohdekin selviää; Dan Koivulaakso selittää tv-kameroille, että kaupungissa on meneillään huomattava natsimielenosoitus. Mellakan ainekset ovat koossa. Kuvaaja kääntää kameransa ”natseihin”. Outo pieni mies pitelee kädessään tankoa, jossa liehuvat sulassa sovussa Saksan ja Israelin liput. Mitä hemmettiä?
Kirjoitan Internetin hakuun sanat ”English Defense League”. Rasisminvastaisia iskulauseita, mustia kannattajia, homomyönteistä propagandaa. Ja loputon tulva Yhdysvaltojen ja Israelin lippuja, natsi-inhoa ja rabbeja. ”Juutalaisvihaajat ulos Englannista!” karjuu kyltti nuoren miehen kädessä. Tervetuloa 2000-luvun kansallismielisyyden skitsofreeniseen maailmaan. Eurooppalainen Defense League (EDL) on häkellyttävän nopeasti kasvanut järjestö. Se ei juuri aseta käytösvaatimuksia kannattajilleen. Defense Leaguen jäsenet ovat avoimesti oluella läträäviä sirkuspellejä, jotka kippistävät iloisesti tv-kameroiden edessä juuri ennen mielenosoituksen alkua.
Valtamedia on ahnaasti tarttunut englantilaislähtöisen rähinäremmin julkisuushakuiseen käytökseen. Defense League on saanut huomattavasti palstatilaa, sillä sen markkinoima kansallismielisyys on juuri sellaista, mitä valtaeliitti on hartaasti rukoillut: kaljapöhnäistä, amerikkalaismielistä ja yhteiskunnallisista rakenteista autuaan tietämätöntä. EDL-ajattelun ehdoton johtotähti on, että Eurooppa on kaiken velkaa juutalaiskristillisyydelle. Defense League kannattaa militanttia sionismia. Taistelua maahanmuuttoa vastaan motivoi ainoastaan syvä rakkaus heprealaiseen jumalaan ja hänen valittuun kansaansa. Jos värillinen maahanmuuttaja on valmis hylkäämään islamilaisen uskonsa ja liittyy suureen eurooppalaiseen kehillaan, on hän lämpimästi tervetullut osa kansakuntaa.
Toisinaan jonkinlaisen aatteellisen masokismin vallassa käteen tarttuu Oulun seudulla julkaistava kristillissionistinen Rauhan tervehdys -ilmaisjakelulehti. Tämän viikon numerossa kerrottiin Euroopan kristittyjen johtajien kokouksesta Kööpenhaminassa, missä kirkonmiehet julistivat, että kristinusko on eurooppalaisuuden ydin. Ilman seemiläistä kulttuuriperintöä meillä ei olisi oikeastaan mitään. Väitteen voi jättää omaan arvoonsa – pelkkää uskonnollisessa kuplassa elävien herrojen omahyväistä selkääntaputtelua. Vaaralliseksi väite muuttuu, kun siihen alkavat uskoa myös kansallismieliset. Massamaahanmuutto ja monikulttuurin uhat ovat pakottaneet eurooppalaisia määrittelemään jotain, joka ennen oli itsestäänselvyys: mitä Eurooppa on? Ikävä kyllä monet ovat tylsämielisyydessään päättäneet livahtaa siitä, missä aita on matalin. Heille identiteetti on koulun joulujuhla Jeesus-lapsineen sekä teini-iän riparimuistot. Syvällisemmän rodullisen ja historiallisen näkemyksen puutteessa he siis vastaavat, että juuri kristillisyys – ei rotu – erottaa Euroopan muista.
EDL:n kaltaisten järjestöjen logiikalla tämä velvoittaa valkoisia eurooppalaisia olemaan sionisteja. Heille Israel on Jumalan pyhä maaperä ja juutalaiset inhimillisen sivistyksen etuvartio. Näin linjatessaan he taktisesti unohtavat juutalaistaustaisen konkreettiset saavutukset ja vaikutuksen eurooppalaiseen ajatteluun. Harva EDL-aktiivi tuskin ylpeilee puhtaasti euroopanjuutalaisilla ilmiöillä, kuten Sigmund Freudin ja Melanie Kleinin perverssillä psykoanalyysillä tai Karl Marxin höyrypäisellä kommunismilla. Harva kristitty sionisti lukisi mielenosoituksessa Mooseksen kirjojen tarinan Onanista, jonka Jumala pakotti insestiin kuolemanuhalla. Tai Jumalan antamia kehotuksia juutalaissotilaille raiskata viholliskansojen kaikki lapset. Tai Talmudin käskyä keittää ei-juutalaiset kiehuvissa ulosteissa (Erubin 21b). Rabbiininen kirjallisuus kuvaa ei-juutalaisia hyvin värikkäin sanankääntein kaikeksi kuviteltavaksi saastaksi eläinten ja ruumiineritteiden välillä. Valtaosa rabbeista todella kokee, että ei-juutalaiset tärvelevät maan jo olemassaolollaan ja että heistä on korkeintaankin hyötyä orjatyövoimana tai elimenluovuttajina sairastuneelle juutalaiselle. Silti kristitty sionisti kokee, että juutalaisuus on paitsi suojelemisen arvoista myös korvaamaton osa eurooppalaista kulttuuria. Tuskin heprealaisesta sanavarastosta löytyykään rakennusaineita niin terävään loukkausten ruoskaan, että se purisi kristillissionistien paksuun kalloon.
On ilmiselvää, miksi Vastarintaliikkeen lippua ei nosteta samaan salkoon daavidintähden kanssa. Heprealainen pyhä kirjallisuus itsessään kuvaa sionistista perinnettä roisimmin kuin Der Stürmer -lehti konsanaan. Euroopan ydin ei löydy seemiläisistä viisauksista – ei Toorasta, marxismista tai psykoanalyysista. Eurooppa virtaa valkoisen rodun veressä. Eurooppa on terveiden valkoisten mielentila.
Loistava artikkeli.
Järkyttävää luettavaa. Tuossakin vain muutamia esimerkkejä siitä, miten “valittu kansa” kohtelee niitä, jotka eivät siihen kuulu… Mitä tulee EDL:ään, sekopäistä toimintaa niiltä valkoisilta jotka ovat tämän kyseisen porukan riveihin liittyneet.
EDL:n porukasta ainakin osa yksinkertaisesti tajuaa juutalaisilla olevan valtaa ja pelkää juutalaisia, siis näitten kostoa, mikäli EDL ilmaisisi kritiikkiä juutalaisia kohtaan. Jos kansallissosialismille saadaan suurempi kaikupohja ihmiset, myös osa D-liigalaisista, uskaltaisi sanoa ääneen etteivät hyväksy juutalaisten tekoja kritiikittä. 70 vuotta jatkunut “opetus” on mennyt hyvin länsimaalaisten päähän.
Olet asian ytimessä! Mielestäni meidän tulisi selkeästi osoittaa myös teoillamme, että emme suvaitse tällaista sionistien ajamaa vastavallankumouksellisuutta. Meidän tulee olla liikkeen johdossa ja taistella epäpoliittisia populisteja vastaan. Aina juopposkineistä lähtien! Ylös aktivistien Vastarinta!
Comments are closed.