“Saksan on tuhouduttava!”

1. maaliskuuta vuonna 1941 juutalainen sionisti Theodore N. Kaufmann julkaisi teoksensa Germany Must Perish!. Kirja sisälsi yksityiskohtaisen suunnitelman saksalaisten hävittämiseksi.

Toisen maailmansodan voittajavaltiot ovat valheellisessa historiankirjoituksessaan ja valtamediassa lakkaamatta väittäneet vuosikymmenien ajan, että Saksan kansallissosialisteilla olisi ollut olemassa kirjallinen suunnitelma juutalaisten hävittämiseksi. Heidän vahvin “argumenttinsa” on Wannseen vuoden 1942 konferenssi, jossa keskusteltiin juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta. Tästä konferenssista säilyneen dokumentin mukaan Wannseessa kyllä keskusteltiin juuri kysymyksen loppuratkaisusta, mutta asia koski karkotettujen juutalaisten siirtämistä itään. Tämä on tulkittu niin, että tilaisuudessa osanottajat puhuivat toisilleen hienostuneella koodikielellä ja että he olisivat oikeasti keskustelleet kaikkien juutalaisten murhasuunnitelmasta.

Mitään oikeita todisteita ei siis ole sille, että olisi ollut olemassa suunnitelma juutalaisten tuhoamiseksi. On vain joukko perusteettomia oletuksia. Sitä vastoin juutalaisilla voidaan todistaa olleen yksityiskohtaiset suunnitelmat saksalaisten tuhoamiseksi. Tämän suunnitelman kirjoittaja on New Yorkin juutalainen, sionisti ja liikemies Theodore N. Kaufmann. Kirja painettiin vuonna 1941 ja sen nimeksi tuli Germany Must Perish! (“Saksan on tuhouduttava!”). Kirja julkaistiin ennen Wannseen konferenssia 1942.

Germany Must Perish! käsittelee saksalaisten hävittämistä systemaattisella sterilisoinnilla, mikä oli Kaufmannin mukaan kaikkein käytännöllisin keino tavoitteen toteuttamiseksi. Saksalaiset kuvataan Kaufmannin kirjassa viruksen kaltaisiksi. Kirjassa on yksityiskohtainen suunnitelma siitä, miten tuhoaminen etenee, kuinka monia tarvitsee sterilisoida ja kuinka usein, mitkä ikäryhmät sisältyisivät tuhoamisohjelmaan ja lopuksi tiivistelmä siitä, miten kaikki tapahtuu askel askeleelta. Ohjelman ensi toimet käsittelivät sitä, kuinka liittoutuneiden olisi riisuttava saksalaiset aseista ja sitten ripoteltava heidät eri alueille. Tämä myös tapahtui. Alla muutamia otteita kirjasta:

“Sotamme ei ole sota Adolf Hitleriä vastaan. Se ei ole myöskään sota natseja vastaan. Se on kansanryhmien välinen sota; toisella puolella ovat sivistyneet ihmiset, jotka yrittävät pyrkiä valoa kohti, ja toisella puolella ovat sivistymättömät barbaarit, jotka vaalivat pimeyttä.

Tämä on taistelu Saksan kansan ja ihmisyyden välillä.

Saksan täytyy olla valmistautunut maksamaan lopullinen hinta. Ja lopullisia hintoja on vain ja ainoastaan yksi: Saksa on hävitettävä ikuisesti! Todellisuudessa – ei fantasioissa.

Tämä ilmiömäinen kirjanen kuvailee kattavasti Saksan kansan tuhoamissuunnitelman ja sen totaalisen hävittämisen maapallolta.”

Canadian Jewish Chroniclen haastattelussa 26. syyskuuta 1941 Kaufmann sanoi, että saksalaiset seisovat juutalaisten suunnitelmien tiellä maapallon muuttamisessa juutalaisvaltaiseksi “paratiisiksi”:

“Mielestäni juutalaisilla on elämäntehtävä. Heidän täytyy katsoa tulevaisuuteen, jossa kaikki maailman kansat ovat liittyneet yhteen suureksi federaatioksi. ‘Union Now’ on alkusysäys tälle asialle. Hitaasti mutta varmasti maailmasta tulee kehittymään paratiisi. Me tulemme saavuttamaan ikuisen rauhan. Juutalaiset tulevat olemaan suurimmassa roolissa tämän konfederaation muodostamiseksi, koska heillä on eniten voitettavaa. Mutta miten rauha saavutetaan, jos Saksa on olemassa? Ainoa tapa saavuttaa ikuinen rauha on tehdä sodan jälkeisistä rangaistuksista vielä pahempia kuin itse sodasta. Ihmistähän kuuluu rangaista murhasta, eikö niin? Kuitenkin Saksa on yhtä kaikki aloittanut aina suuret sodat. Sterilisoikaamme kaikki saksalaiset, ja taistelu maailmanherruudesta on näin päättyvä!”

Kaufmannin suunnitelmat otettiin amerikkalaisessa valtamediassa vastaan täysin kritiikittömästi. Useimmiten media raportoi Kaufmannin holokaustikirjasta tiukan objektiivisesti ja teki sen näin tunnetuksi laajemmille piireille. Toisinaan teoksesta kuitenkin kirjoitettiin myös arvosteluja. Esimerkiksi Time-lehti kutsui Kaufmannin suunnitelmaa “sensaatiomaiseksi ajatukseksi”. Hänen kirjaansa luonnehdittiin myös sanoilla “ilmiömäinen kirjanen, joka kuvailee kattavasti suunnitelman tuhota Saksa”. Tällä mainospuheella teosta myivät muiden muassa The New York Times ja The New York Post.

Kaufmann sai pian myös seuraajia. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja Ernest Hemingway – kommunisti, joka oli naimisissa sionistijuutalaisen naisen kanssa ja joka oli mahdollisesti myös itse juutalainen – antoi vuosi Germany Must Perish! -kirjan julkaisemisen jälkeen samankaltaisia lausuntoja kuin Kaufmann. Kokoomateoksessaan Men at War Hemingway kirjoitti:

“Kun tämä sota on ohi, Saksa on tuhottava perusteellisesti, ei vain sadaksi vuodeksi vaan ainiaaksi. Tämä voidaan tehdä mahdolliseksi luultavasti vain sterilisoinnin kautta. Tämä pakollinen operaatio on ehkä hiukan kivuliaampi kuin rokotus. Kaikkien natsipuolueen jäsenten on osallistuttava siihen […] Ei ole järkevää puhua sterilisoinnin puolesta hallituksen tai liittoutuneiden politiikkana juuri nyt, koska tämä voi kohdata vastustusta enenevissä määrin. En siis edusta kyseistä näkökantaa, vaan asetun sitä vastaan. Se on kuitenkin ainoa lopullinen ratkaisu.”

Vuonna 1944 toinen sionistijuutalainen, asianajaja Louis Nizer, julkaisi kirjan What to Do With Germany. Tässäkin teoksessa kuvaillaan yksityiskohtainen suunnitelma, joka sisältää “ihmisyyden vastaisen uhan” sterilisoinnin. Nizer kirjoittaa näin:

“He (saksalaiset) ovat koko kansana vastuussa teurastuksesta, eivät vain heidän johtajansa. Ei voi luottaa siihen, että saksalaiset osaisivat säilyttää rauhan. Saksan riippumattomuus on poistettava. YK-joukkojen on miehitettävä maa kokonaisuudessaan.”

Uutiset Kaufmannin kirjasta saavuttivat pian kansallissosialistisen Saksan. Völkischer Beobachter kirjoitti Kaufmannin olevan Rooseveltin juutalaisen neuvonantajan ja puheiden kirjoittajan Samuel Irving Rosenmanin hyvä ystävä. Lisäksi Kaufmannin kerrottiin tunteneen presidentin. Kaufmannin kirjasta painettiin Saksassa myös suuria eriä, jotta ihmisille selvisi, millaisia suunnitelmia sionisteilla oli Saksan kansaa varten.

“Inhimillisyyden puolustajien” voitettua toisen maailmansodan alettiin puhua toisenlaisen hävittämissuunnitelman puolesta – nimittäin rodunsekoituksen, tai monikulttuurin, kuten sitä nykyään kutsutaan. Tämä kansojen hävittämiskeino on tehokkaampi, “pehmeämpi” tapa tuhota sekä saksalaiset että kaikki arjalaiset kansat. Juutalaiset johtavat monikulttuurista kehitystä, ja näin he ovat itsekin todenneet.

Nordfront.se