Ruotsalaislehti Göteborgs-Posten esitteli viime viikolla aviopari Louisen ja Jonathanin, jotka ovat olleet kohta kahden vuoden ajan “vanhempia” nuorelle afgaanimies Zakerille. Zaker ei tuntemattomasta syystä selviä omillaan, vaikka hänen kerrotaan omin avuin matkanneen puoli maapalloa Ruotsiin.
Louise, joka työskentelee arkipäivisin Ruotsin kirkon diakonissana, kertoo syksyn 2015 pakolaiskriisin saaneen aikaan sen, etteivät he “enää voineet vain katsoa vierestä inhimillistä kärsimystä”. Näin he päättivät ottaa perheeseensä niin kutsutun yksin Ruotsiin saapuneen pakolaislapsen.
Zakerin epäiltiin jo tuolloin antaneen virheellisiä tietoja kerrottuaan olevansa 15-vuotias. Sijoitus Louisen ja Jonathanin luo tapahtui, vaikka he olivat toivoneet jo oleskeluluvan saanutta “poikaa”.
“Emme halunneet enää olla huolissamme maastakarkotuksen mahdollisuudesta. Sosiaalitoimesta kuitenkin rauhoiteltiin meitä ja sanottiin, että Zaker saa 90 prosentin varmuudella jäädä maahan, kertoo Louise Göteborgs-Postenille.
Diakonissankoulutuksensa myötä ja useiden pakolaislapsiaiheisten kirjojen lukemisen jälkeen Louise katsoi olevansa hyvin valmistautunut vastaanottomaan Zakerin. Mikään ei kuitenkaan mennyt Louisen odottamalla tavalla, ja hän kertoo Zakerin alkaneen kutsua häntä “äidiksi” jo viisi minuuttia sen jälkeen kun he olivat tavanneet ensimmäistä kertaa.
“Meillä on turvapaikka 24 tuntia vuorokaudessa. Zakerin tilanne koskettaa syvältä”, selittää Louise ja kertoo, että ensimmäisen puolen vuoden aikana hän saattoi viettää jopa seitsemän tuntia päivässä “vain halailemalla Zakeria”. Louise jatkaa edelleen, että “jokainen päivä on taistelua siitä, että Zakerin tahtoa elää saa ylläpidettyä”.
Louisen mukaan ainoa tapa herättää Zakerissa jonkinlaisia “turvallisuudentunteita” on “fyysinen läheisyys”. Hän kuvailee ylitsevuotavan tunnepitoista suhdettaan afganistanilaispoikaan:
“Koulutettuna diakonissana olen tottunut kohtaamaan kipua, mutta mikään koulutuksessani tai kokemuksessani ei voinut täysin valmentaa siihen, millaista on rakastaa jotakuta näin syvästi täydestä sydämestään. Kun olet maannut tunteja ja pidellyt kiinni tärisevästä lapsesta, joka kouristuksenomaisesti yrittää vetää itsensä lähelle kehoasi, on vain välitettävä halaamalla jokainen unssi siitä turvasta, jonka itse voi tarjota. Sitten vasta tiedät, mistä puhun.”
Noin yhdeksän kuukautta Zakerin saapumisesta Louisen ja Jonathanin luo Louise synnytti myös toisen lapsensa Moseksen. Louise kertoo ylpeänä, kuinka pienestä Moseksesta tuli Zakerille “lääke” ja hänen “toivonsa”. Zaker saa Louisen kertoman mukaan “loppumattoman kärsivällisyytensä ansiosta” tuuditettua Moseksen uneen.
Vaikka Zaker on ollut Ruotsissa nyt kaksi vuotta, ei ole edelleenkään varmaa, että hän saa jäädä Ruotsiin. Maahanmuuttoviraston mukaan Zakerille ei ole mahdollista tehdä ikätestejä, koska häneltä puuttuvat viisaudenhampaat. Toinen syy on viraston mukaan siinä, että Zakerilla on kehossaan kranaatin aiheuttamia haavoja. Oikeuslääketieteellisen viraston mukaan haavat estävät röntgenkuvien ottamisen.
Louisen mielestä on skandaali, ettei Zaker saa välttämättä jäädä maahan. Hän jatkaa, että Zakerin mahdollinen riistäminen heiltä on “haitaksi” hänen kahdelle biologiselle lapselleen, koska nämä näkevät Zakerin osaksi perhettä.
Louisen mies Jonathan ei haastattelun aikana sano paljoakaan, mutta toteaa tuntevansa “avuttomuutta”. Kysymykseen siitä, kuinka hän suhtautuu tilanteeseen, Jonathan vastaa yrittävänsä järjestää “omaa aikaa juoksulenkkien kautta”.
Lähteet: Nordfront.se, Göteborgs-Posten
Ilmeisesti tällä suvaitsevaisella perheellä ei ole pienintäkään käsitystä siitä psykologisen tarkastelun perinteestä jota Länsimaissa on harrastettu. Itse alottelin naima-asiat 12-vuotiaana, jos tämä mies edes on 15 niin sekin tekee jo tilanteesta vähintään vaivaannuttavan. Tai tekisi, jos ideologia ei niin perinpohjin olisi väärentänyt maailmankuvaa.
Jonathanille Vuoden cuck -titteli, tästä on enää vaikea pistää paremmaksi!
Tuo perheenisän ilme kuvassa kertoo kaiken hänen näkemyksestään uuden asukkaan suhteen. Zoomatkaapa siihen.
Jotenkin minulla on sellainen fiilis, että uusi asukki piristää äidin päivää parhaiten silloin kun isä on töissä ja “halailu” on vähän jotain muutakin kuin vain halailua.
Hulluhan tuo nainen on, ei mitään muuta.
Vai estävät haavat röntgen kuvien ottamisen. Ja minä kun luulin että haavat eivät ole sen kummempaa ihoa kuin muukaan iho. Ja että röntgen-säde absorboituu raskaammpiin aineiin. No, onneksi havahduin siihen että olen ollut väärässä koko ikäni.
Mutta takaisin tuohon rakastettavaan zaker-poikaan. Missähän vaiheessa perhe uskaltaa jättää poikansa Zakerin “veljelliseen” huomaan? Tai missä vaiheessa he havahtuvat siihen että pojat pelkäävät “veljeään”?
Itse suomalaisena ei ole ymmärtänyt ruotsalaista yhteiskuntaa enää vuosikymmeniin. Miten se on voinut kasvaa näin kieroon? Onko ihmisten aivoja myrkytetty järjestelmällisesti juomaveden fluorilla, alumiinilla tai Lyijyllä?
Onhan tämä nyt aivan hämmentävän sairasta, ja eivätkö he välitä omien oikeiden lastensa turvallisuudesta, ainiin eivät tietenkään – jos lapsensa sanoisivat että “zaker” teki jotain pahaa, varmaan syyttäisivät lapsia rasistiksi ja laittaisivat lasten kotiin, näyttäisivät että heidän perheessään ei rasismi eikä järki pakota päätä, vaan ollaan suvaitsevaisia ja sokeita.
Metalli kehossani ei ole röngenkuvia essrtänyt. Aikoinaan jo sata vuotta sitten röntgen kuvia käytettiin apuna, nun luoteja sirpaleita kehoista kaaviittiin.
Magneettikuvaus on eri asia.
Ruotsi on täysi hulluinhuone. “Diakonissa”, joka nussii “alaikäisen” afgaani pojan kanssa on HUORA!!!
Tuon “duakonissan” mies, joka “tuntee avuttomuutta” on AISANKANNATTAJA!!!
Paskahousu, kermaperse… jne.
Anna mun kaikki kestää!!! Milloinkahan se meidän “punatulkku” -papitar on paksuna matuloiselle. Veikkaan, ettei “Pyhällä Hengellä” ole sen asian kanssa mitään tekemistä, vaikka itse papitar varmasti niin uskookin.
Taitaa swedu ukko olla kirjaimellinen cuckoldi.
Säälittävää.
Comments are closed.