Koti Yleinen Ruokakulttuuri remonttiin

Ruokakulttuuri remonttiin

1

Viljat ovat varsin tuore lisä ihmisen ruokavaliossa, eikä meillä olekaan ollut aikaa sopeutua geneettisesti niiden käyttöön ravintona. Tutkimusten mukaan ihmisen perimä ei ole muuttunut juuri lainkaan viimeisen 40 000 vuoden aikana, kun taas viljat ilmestyivät ihmisten ruokavalioon vasta 10 000 vuotta sitten. Tästä syystä yleisesti terveellisinä pidetyt viljat eivät ehkä sittenkään ole niin terveellisiä, kuin meille on uskoteltu.

Jokainen eläinlaji on sopeutunut parhaiten käyttämään ravintonaan niitä ravintolähteitä, joita kyseinen laji on käyttänyt ravinnokseen silloin, kun sen perimä on kehittynyt. Ihmisellä tämä siis tarkoittaa niitä ravinnonlähteitä, joita ihmiset ja heidän esi-isänsä käyttivät lajimme alkuajoista aina maanviljelyksen alkuaikoihin asti (joitakin metsästäjä-keräilijä-kansoja on säilynyt ihan näihin päiviin saakka). Viljakasvit aiheuttavat ongelmia juuri tämän takia: ihmisellä ei ole evolutiivista kokemusta viljoista, joten fysiologiamme ei ole sopeutunut niiden käyttöön ravintona. Viljakasvien käyttö ravintona onkin syynä useisiin länsimaisia ihmisiä vaivaaviin sairauksiin.

Toistaiseksi ei tietääkseni ole tehty kokeita, joissa olisi verrattu kivikautista ruokavaliota tavalliseen länsimaiseen ruokavalioon. Niinpä tutkimukset, jotka ovat havainneet terveyshyötyjä täysjyväviljoja käyttävillä, perustunevat siihen, että täysjyväviljoja käyttämättömät käyttävät puhdistetusta viljasta tehtyjä tuotteita. Tämähän ei siis todista mitään viljojen terveellisyydestä. Sen sijaan viljojen terveyshaitoista on olemassa runsaasti todistusaineistoa.

Useimmiten, kun maanviljely korvasi metsästäjä-keräilijän elinkeinon, tapahtui ihmisten terveydessä selviä muutoksia: keskipituus pieneni, lapsikuolleisuus lisääntyi, elinikä lyheni ja infektiotaudit, raudanpuutosanemia, osteomalasia ja muut luiden mineraalihäiriöt sekä hammaskaries ja kiillevauriot lisääntyivät. Yleisesti ottaen elämänlaatu huononi eliniän samalla lyhetessä. Nykyään on runsaasti todistusaineistoa siitä, että nämä ongelmat johtuivat viljelijöiden pääasiassa viljoista koostuvasta ruokavaliosta.

 

Vitamiinit ja mineraalit

Viljakasveja pidetään erityisen ravinteikkaina ruoka-aineina. Kuinka ollakaan, kehitysmaissa, joissa ruokavalio perustuu lähes täysin viljakasveihin, on valtavasti puutostauteja monista niistä ravinteista, joiden “hyviä” lähteitä viljakasvit alan ammattilaisten mukaan ovat! Yhdessäkään viljakasvissa ei ole A-vitamiinia, eikä sen esiastettakaan – beetakaroteenia – ole kuin maississa. Myöskään C-vitamiinia tai B12-vitamiinia niissä ei ole (B12 esiintyy vain eläinkunnassa). A-vitamiini on tärkeä muun muassa näkökyvylle ja immuunipuolustukselle. Epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu viitteitä kasvisten ja hedelmien syövältä ja sydäntaudeilta suojaavasta vaikutuksesta. Näissä ruoissa on runsaasti C-vitamiinia, karotenoideja ja fytokemikaaleja. Lisääntynyt viljojen käyttö ravintona tarkoittaa yleensä sitä, että ne korvaavat kasviksia ja hedelmiä, jolloin näiden ravinteiden saanti voi olla vähäistä. Kehitysmaissa, joissa ravinto koostuu pääasiassa vilja- ja palkokasveista, on sydänkuolemien määrä yhtä korkea tai korkeampi kuin länsimaissa, joissa rasvan, tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin määrä ravinnossa on selvästi suurempi.

B12-vitamiinin puutos aiheuttaa megaloplastista anemiaa ja nostaa veren homokysteiiniä (myös B6 ja folaatti vaikuttavat), joka on sydäntautien ja verihyytymien riskitekijä. Lähes kaikkien muiden B-vitamiinien osalta viljoja pidetään hyvinä lähteinä. Periaatteessa ne käsittelemättöminä sisältävätkin kohtalaisen määrän näitä vitamiineja, mutta on täysin eri asia, kuinka hyvin keho pystyy niitä hyödyntämään käsittelyiden ja kypsennyksen jälkeen. Onkin melko ironista, että niasiinin ja tiamiinin puutokset liittyvät lähes täysin viljojen liialliseen käyttöön. Viljoissa onkin runsaasti niin sanottuja antiravinteita, joiden tiedetään vähentävän monien ravinteiden imeytymistä. Sen sijaan eläinkunnan tuotteista B-vitamiinit imeytyvät lähes täysin. Samoin on biotiinin kohdalla. Sen puutos estää linoleenihapon muuttumista arakidonihapoksi, ja biotiinipuutoksisilla on monia iho-oireita ja hauraat kynnet.

Viljoissa on niukasti kalsiumia. Yleensä länsimaissa tämä ei aiheuta ongelmia, koska ravinto sisältää lisäksi maitotuotteita ja vihreitä kasviksia, joissa kyseistä mineraalia on. Viljojen käytön lisääntyessä kuitenkin kalsiumin saanti pienenee. Lisäksi viljoissa on runsaasti fosforia, millä voi olla negatiivinen vaikutus luustoon. Magnesiumin suuri suhteellinen osuus kalsiumiin nähden voi haitata kalsiumin imeytymistä. Lisäksi korkean fytaattipitoisuuden vuoksi viljojen kalsium imeytyy huonosti. Viljat vaikuttavat myös D-vitamiinin aineenvaihduntaan ja aiheuttavat sen puutosta. Ei olekaan yllättävää, että ihmisryhmillä, jotka saavat valtaosan ravinnostaan viljoista, on paljon osteomalasiaa, riisitautia ja osteoporoosia.

Viljojen fytaatit (ja muut antiravinteet) haittaavat pahasti myös raudan imeytymistä. Raudan puutos on yleisin ravinto-ongelma maapallolla ja se koskee jopa yli kahta miljardia ihmistä ja aiheuttaa anemiaa 1,2 miljardille ihmiselle. Tämä puutos selittyy viljakasvien runsaalla käytöllä eläinperäisen ravinnon kustannuksella. Raudan puutos aiheuttaa anemian ohella immuunipuolustuksen heikkenemistä ja ihmisten työtehon laskua. Lisäksi se lisää kuoleman vaaraa synnytyksessä (sekä äiti että lapsi) ja heikentää lapsen oppimiskykyä usein peruuttamattomasti.

Myös sinkin, kuparin ja magnesiumin imeytyminen viljoista on heikkoa. Sinkin puutos voi aiheuttaa häiriöitä sukupuolihormonien tuotannossa, mikä voi johtaa jopa kääpiökasvuisuuteen. Sinkin imeytyminen lihasta on neljä kertaa tehokkaampaa kuin viljoista.

Viljoissa ei ole paljon rasvaa. Kuitenkin viljapitoisesta ruokavaliosta saa runsaasti linolihappoa (n-6), mutta ei juurikaan alfalinoleenihappoa (n-3) eikä lainkaan pitkäketjuisia n-3-rasvahappoja (EPA ja DHA). Tällä on vaikutusta muun muassa tulehduksiin. Tässä yhteydessä ei näistä tämän enempää.

 

Aminohapot

Ihminen tarvitsee ravinnon proteiineja, koska kehossa tapahtuu jatkuvasti proteiinien hajotusta ja uudelleenrakennusta (protein turnover). Ihmisen proteiinit koostuvat 21:stä eri aminohaposta, joista osa on välttämättömiä, eli kehomme ei osaa niitä valmistaa muista aminohapoista. Toisia aminohappoja taas voidaan syntetisoida muista ravinnon aminohapoista (ei aina kovin tehokasta). Proteiinilähteet, jotka sisältävät kaikkia aminohappoja, sanotaan täydellisiksi, ja niitä, joista osa aminohapoista puuttuu, sanotaan epätäydellisiksi. Yleistyksenä voidaan sanoa, että eläinproteiinit ovat täydellisiä ja kasviproteiinit epätäydellisiä.

Kasviproteiineja sopivasti yhdistelemällä on mahdollista välttyä varsinaisilta välttämättömien aminohappojen puutostaudeilta, mutta proteiinilähteenä ne eivät missään tapauksessa ole hyviä. Esi-isillämme ei ole ollut tarvetta säilyttää kykyä syntetisoida kaikkia aminohappoja, koska he saivat ne kaikki ravinnosta. Koska viljat sisältävät keskimäärin vain noin 12 % proteiinia, täytyy niitä syödä enemmän saadakseen päivittäisen tarpeen tyydytettyä. Kasvissyöjillä erityisesti lysiinin saanti voi olla vähäistä. Viljoihin ja palkokasveihin perustuvasta ruokavaliosta on mahdollista saada nykyisten ravitsemussuositusten mukaiset määrät proteiinia, mutta optimaalisen määrän saanti on mahdotonta. Ravitsemussuositusten proteiinitarve on minimaalinen tarve, jolla välttyy puutostaudeilta! Se ei ole terveyden kannalta optimaalinen saanti.

Missään kasviperäisessä ravinnossa ei ole tauriinia, ja vegaaneilla tauriinin määrä kehossa onkin pieni. Tauriinilla on sydän- ja verisuonisairauksia ehkäisevä vaikutus, koska se vähentää verihiutaleiden sakkautumistaipumusta, toimii antioksidanttina ja estää rytmihäiriöitä.

Fossiililöytöjen perusteella on tunnusomaista, että väestön keskipituus lyhenee viljakasvien käytön aloittamisen yhteydessä. Samoin nykyisin suuren osan energiastaan viljoista saavat väestöt ovat lyhyitä. Myös vegaani- ja vegetaristilapset jäävät yleensä muita lyhytkasvuisemmiksi huolimatta näennäisesti riittävästä proteiinin saannista. Todennäköisesti kasvun hidastuminen johtuu useista päällekkäisistä puutoksista, joita viljaperusteinen ruokavalio aiheuttaa.

 

Antiravinteet

Kasvit eivät kasva tullakseen syödyiksi. Niitä koskee sama eloonjäämiskamppailu kuin muitakin eliöitä. Niinpä ne ovat kehittäneet itselleen puolustuskeinoja kasvinsyöjiä vastaan. Kasvinsyöjät vastaavat haasteeseen sopeuttamalla fysiologiansa kestämään ravintokasviensa puolustusta evoluution avulla. Lajimme kehittyessä sopeuduimme vallitseviin olosuhteisiin, ja nykyisinkin ihmisten perimä on edelleen sama. Lajimme kehittyessä ihminen ei käyttänyt ravintonaan viljakasveja, eikä ole siten sopeutunut niiden “puolustuskemikaaleihin”. Sama koskee muitakin kädellisiä.

Alkyyliresorsinoleilla (erityisesti ruis ja vehnä) on kasvua hidastava vaikutus. Ne voivat aiheuttaa myös punasolujen hajoamista, punasolujen ja liposomien läpäisevyyden muutoksia, katkoksia DNA:han ja muun muassa maksasolujen ja munuaisten rappeutumista. Niillä on myös tulehdusta lisäävä vaikutus. Toisaalta pieninä pitoisuuksina ne saattavat toimia antioksidantteina ja estää mutaatioiden syntyä.

Jopa prosentti vehnäjauhosta on alfa-amylaasiestäjiä. Ne kestävät hyvin kypsennystä ja niitä on suuria määriä leivässä, muroissa, pastassa ja niin edelleen. Niitä on myös muissa viljoissa kuin vehnässä. Ensi silmäyksellä voisi näyttää siltä, että näiden yhdisteiden vaikutus olisi jopa positiivinen (lihavuus, insuliiniresistenssi jne.), mutta krooninen altistuminen amylaasiestäjille aiheuttaa oireita haimassa. Nämä yhdisteet ovat myös voimakkaita allergeenejä (ainakin leipurin astma).

Proteaasiestäjiä on erityisesti palkokasveissa. Ainakin osa proteaasiestäjistä kestää hyvin kuumennusta ja ruoansulatusta. Nämä yhdisteet estävät voimakkaasti ainakin trypsiinin aktiivisuutta. Tämä voi johtaa haiman liikakasvuun ja jopa syöpään. Proteaasiestäjiä on lähes kaikissa viljakasveissa, mutta ne ovat vaikutukseltaan huomattavasti vähäisempiä kuin palkokasveissa (soijapavuissa yli 60 kertaa voimakkaampi vaikutus kuin vehnässä). Silti jopa riisillä ja rukiilla on saatu aikaan haiman hypertrofiaa kanoilla.

Lektiinit tunnistettiin alun perin niiden punasoluja sakkauttavan vaikutuksen vuoksi. Ne sitoutuvat helposti hiilihydraattiosia sisältäviin molekyyleihin ja voivat siten takertua moniin erilaisiin soluihin. Niitä pidetään ravinnon pääasiallisena antiravinteena. Lektiinejä on viljoista ainakin vehnässä, rukiissa, ohrassa, kaurassa, maississa ja riisissä. Nämä yhdisteet voivat sitoutua käytännössä jokaiseen soluun ja solunulkoisiin molekyyleihin. Ne kestävät hyvin kuumennusta ja ruoansulatusta. Ne voivat esimerkiksi vaurioittaa suolen epiteeliä, vaikuttaa suolen bakteeriflooraan ja haitata suolen immuunipuolustusta. Lektiinit voivat myös päästä verenkiertoon ja lisätä suolen läpäisevyyttä myös muille suurille molekyyleille. Näin ne voivat saada aikaan valtavia vasta-ainereaktioita. Joidenkin lektiinien on havaittu vaikuttavan kehon hormonitasapainoon. Lektiinien tuhoisat vaikutukset ovat moninaisia eikä niitä toistaiseksi ole tutkittu paljon (etenkään ihmisillä). Kuten muidenkin antiravinteiden kohdalla, erityisesti kroonisella altistuksella suhteellisen pienille määrille näitä yhdisteitä voi olla arvaamattomia seurauksia.

 

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairauksissa keho hyökkää omia kudoksiaan vastaan. Esimerkkejä autoimmuunisairauksista ovat nivelreuma, MS-tauti ja tyypin 1 diabetes. Niiden ajatellaan syntyvän joidenkin ympäristötekijöiden ja geenien yhteisvaikutuksesta. Ravinnon viljat ovat tunnettuja aiheuttajia ainakin kahdelle autoimmuunisairaudelle: keliakialle ja ihokeliakialle. Viljojen osuudesta myös muissa autoimmuunisairauksissa on viitteitä. Mahdollisia mekanismeja näiden sairauksien aiheuttamiseen ovat joidenkin molekyylien lähes identtinen rakenne (molekyylirakenteen jäljittely) sekä lektiinien ja muiden proteiinien immuunipuolustusta muokkaavat ominaisuudet. Molekyylirakenteen jäljittely tarkoittaa sitä, että jollakin vieraalla proteiinilla on kehon omia proteiineja vastaavia rakenteita, jolloin kyseistä vierasta proteiinia vastaan tuotetut vasta-aineet sitoutuvat myös kehon omiin proteiineihin, eli immuunipuolustus hyökkää kehon omia soluja vastaan.

Autoimmuunisairauksiin liittyy lähes aina voimakas perinnöllinen komponentti. Näille sairauksille altistavat geenit ovat ilmeisesti parantaneet infektioiden sietoa ja ne ovat siksi voineet yleistyä.

 

Viljoihin liitetyt autoimmuunisairaudet

Jo mainitut keliakia ja ihokeliakia voidaan liittää täydellä varmuudella viljoihin. Sen sijaan muiden sairauksien kohdalla ei ole yhtä selvää yhteyttä. Keliaakikoilla esiintyy usein myös muita autoimmuunisairauksia, joten viljojen roolia niissä on myös tutkittu. Tyypin 1 diabetekselle on mahdollisena selityksenä joidenkin virusten proteiinien ja betasolujen (insuliinia tuottavat solut) joidenkin proteiinien samanlaiset aminohappojaksot. Myös lehmänmaidossa on proteiineja, joilla on samoja rakenteita. Eläinkokeissa kuitenkin vehnä aiheuttaa jopa enemmän diabetesta kuin maito.

Nivelreumaan liittyy useita ympäristötekijöitä ja perinnöllisiä tekijöitä. Sitä, kuten muitakin autoimmuunisairauksia, esiintyy enemmän keliakiaa sairastavilla. Keliaakikoilla nivelreuman oireet helpottuvatkin selvästi gluteenittomalla ruokavaliolla. Kirjallisuudessa on useita tapausselostuksia, joissa kerrotaan oireiden helpottumisesta viljattomalla ruokavaliolla. Jälleen maidossa on proteiineja, jotka reagoivat nivelreumapotilaan veren vasta-aineisiin. Myös viljoilla ja palkokasveilla on proteiineja, joilla on yhdenmukaisuutta sidekudosproteiinien kanssa ja jotka stimuloivat nivelnesteen T-soluja.

Muita autoimmuunisairauksia, joissa viljoilla, palkokasveilla tai maidon proteiineilla on osansa, ovat ainakin Sjögrenin syndrooma, IgA-neuropatia ja MS-tauti.

 

Viljojen käyttöön liittyvät psykologiset ja neurologiset oireet

Keliakiapotilailla voi esiintyä neurologisia oireita kuten epilepsiaa, pikkuaivoataksioita, dementiaa, degeneratiivista keskushermostotautia, perifeerisiä neuropatioita ja myopatioita. Suurimmalla osalla näitä tauteja sairastavista on veressään gliadiini-vasta-aineita (viljojen proteiineja vastaan) ja huomattavan suurella osalla heistä on keliakia. Epilepsiapotilaan kohtaukset saattavat loppua jopa kokonaan, jos hän siirtyy gluteenittomalle ruokavaliolle nopeasti taudin puhkeamisen jälkeen.

On viitteitä, että autismi saattaisi osaksi johtua immunologisista syistä (viljojen ja maidon proteiinit). Skitsofreenikoiden oireet helpottuvat gluteenittomalla ruokavaliolla ja palaavat, jos viljat sisällytetään uudelleen ruokavalioon. Skitsofreniakin on huomattavasti yleisempi keliaakikoilla kuin muulla väestöllä. Heilläkin on veressä gliadiini-vasta-aineita. Viljoissa esiintyy myös opioidien kaltaisia yhdisteitä, ja ne voivat siten aiheuttaa muutoksia aivojen herkässä kemiassa.

 

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00026

http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=73

http://opetus.ruokatieto.fi/Suomeksi/Oppimateriaali/Ruokaketju/Maatila/Peltokasvit/Perustietoa_viljoista

 

Erno Keränen

Vieraileva kirjoittaja

1 KOMMENTTI

  1. Aiheesta on paljon keskustelua, puolesta ja vastaan. Lääkäreiden lausuntoja en suoralta kädeltä niele tässäkään asiassa. On varmasti totta että viljattomallakin ruokavaliolla pystyy itsensä tappamaan, ainahan joku vetää nämä jutut yli. Itseltä loppui kalliiden gluteenittomien jauhoseosten tärkkelyspommiperunoiden kuluttaminen ja korvasin ne kasviksilla, kalalla ja maitotuotteilla.

    Sydänkohtausta odotellessa…

Comments are closed.