Koti Artikkelit Runebergin päivän toimintaa Turussa

Runebergin päivän toimintaa Turussa

4

Saavuimme 5. helmikuuta noin kello 16 Turkuun muistamaan kansallisrunoilijaamme Johan Ludvig Runebergiä. Ennen lähtöä kaupungin keskustaan Runebergin, Elias Lönnrotin ja J. V. Snellmanin patsaalle pistäydyimme vielä tapahtumanjärjestäjän luona, missä oli tarjolla lämmintä keittoa etuajassa saapuneille.

run4

Melko pian syötyämme ja jutusteltuamme lähdimme ajelemaan tapaamispaikalle ja sieltä varsinaista päämääräämme Yliopistonmäkeä kohti pakkasen hiljalleen kiristyessä.

Osallistujien saavuttua paikalle Turun ryhmänjohtaja Johannes Kaila piti seuraavan puheen:

Tänään tulee kuluneeksi 212 vuotta siitä, kun suomalainen suurmies, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg syntyi. Vaikka hän syntyikin Pietarsaaressa ja vaikutti suurimman osan elämästään Helsingissä ja Porvoossa, antoi hän silti osansa myös Turun historiaan opiskellessaan ja valmistuessaan maisteriksi Turun yliopistosta.

Oppineisuudestaan huolimatta Runeberg eli mielellään perisuomalaisten elintapojen mukaan. Nuorena miehenä hän toimi kotiopettajana Saarijärvellä, jossa asuessaan myös kansallinen henki täytti hänet. Tuolla kaukaisella paikkakunnalla aukesi isänmaa puhtaimmillaan hänen eteensä kesyttämättömänä ja kauniina erämaana. Valtavat metsät, suuret järvet ja mahtavat harjut hallitsivat tuota maisemaa, jossa Runeberg oppi, että suomalainen elämä rakentuu sitkeydelle ja taistelulle luonnon voimia vastaan. Näitä ajatuksia hän pukikin sanoiksi runossaan “Saarijärven Paavo”, jossa nimikkohenkilö käy sisulla kylvämään satoaan eikä taivu, vaikka luonto kuinka laittaisi vastaan.

Nämä yksinkertaiset erämaan hyveet olivat myös läsnä Runebergin tunnetuimmassa teoksessa Vänrikki Stoolin tarinoissa. Niissä Runeberg kuvasi suomalaisen sotilaan ahkeraksi ja isänmaalleen uskolliseksi talonpoikaissoturiksi, joka korvasi puuttuvan sivistyksensä terveellä maalaisjärjellä. Nämä piirteet henkilöityivät Sven Tuuvan hahmoon, sotilaaseen, joka oli hivenen yksinkertainen mies, joka kuitenkin urheudellaan ja lopulta henkensä kaupalla esti Koljonvirran asemia murtumasta venäläisiä vastaan. Vänrikki Stoolin sivuilta on lähtöisin myös kansallislaulumme Maamme-laulun sanat sekä puolustusvoimien kunniamarssin, Porilaisten marssin, sanat.

Suomalainen itsenäisyysaate oli jo tuolloin ensisijaisesti kansan, kulttuurin ja kielen yhtenäisyyteen tähtäävä, ehkä jopa epäpoliittinen liike. Tämä houkutteli toimintaan mukaan merkittäviä kulttuuripersoonia, joiden oli tiukkojen lakien vuoksi tavattava salaa. Näin muodostuivat kansallismieliset salaseurat, joista ensimmäisiä oli Turussa toiminut Aurora-seura, jonka tapaamispaikkana pitämä kellari löytyi rakennustyömaan yhteydestä Linnakadulta vuonna 2009.

Merkittävämmäksi seuraksi nousi kuitenkin Runebergin, Elias Lönnrotin ja J. V. Snellmanin kanssa perustama Lauantaiseura, jonka nämä kolme Turun yliopistolla toisensa tavannutta vaikuttajaa perustivat jatko-opintojensa aikana Helsingissä. Tässä seurassa kielellinen ja kulttuurillinen aate antoi kärjen kansallisromanttiselle suuntaukselle, fennomanialle. Fennomaniassa korostuivat niin kansallismaisema ja suomalainen luonto, myönteinen ja romanttinen kulttuurillinen näkemys että ennen kaikkea suomalaisten pitkään kadoksissa ollut omanarvontunto.

Fennomanian vaikutus johti siihen, että tuolloisen Suomen alueen ruotsinsukuisen sivistyneistön edustajat alkoivat kilvan opetella suomen kieltä, laittaa lapsiaan suomenkielisiin kouluihin ja muuttaa maalle kantasuomalaisten talonpoikien pariin. Erityisesti yliopistoissa koettiin fennomanian todellinen puuska: Suomesta tuli virallinen opetuspiirien kieli ruotsin rinnalle ja idealististen ylioppilaiden silmissä suomalaiset talonpoikaissoturit nousivat sisun ja periksiantamattomuuden perikuviksi. Lönnrotin Kalevala, Snellmanin puheet ja Runebergin runot olivat fennomanian keihäänkärki, todeksi tullut kulttuurin voima.

Perisuomalaisten tapojen lisäksi Runeberg korosti myös klassista Kreikan antiikin taruista ammennettua kansalaiskuvaa: ole sitoutunut ja lojaali, työskentele järjestyksen ja yhteisön puolesta hallitsematonta anarkiaa vastaan. Runebergin sankarit henkilöityivät kolmeen antiikin aikojen perushyveeseen: miehekkyys, itsekuri ja sotilaallisuus.

Vaikka Runeberg toimikin aina eläkkeelle siirtymiseensä asti Helsingissä ja Porvoossa kulttuurivaikuttajana, palasi hän aina, kun mahdollista, rakastamansa elämäntavan pariin erämaihin. Eläkeiässäkään hän ei malttanut olla poissa korvesta lääkärien varoituksista huolimatta. Nämä retket koituivatkin lopulta Runebergille kohtalokkaaksi, mutta en usko hänen missään vaiheessa katuneen niitä.

Päätän puheeni Runebergin itsensä kirjoittamiin riveihin. Nämä sanat ovat Vänrikki Stoolin tarinoissa julkaistusta “Sotilaspoika”-runosta. Tästä runosta sävellettiin myöhemmin samanniminen laulu kunnioittamaan vuonna 1918 vain 14-vuotiaana kaatunutta, valkoisten riveissä taistellutta Onni Kokkoa.

“Miss’ ankarimmin luodit soi, taajimmin tulta salamoi, en sinne käymätt’ olla voi tiet’ isäin astumaan!”

Tämän Runebergiä ja fennomanian vaiheita hyvin kuvanneen puheen jälkeen osallistujat laskivat patsaan eteen mukanaan tuomiaan kynttilöitä. Kynttilöiden laskun jälkeen paikallaolijat siirtyivät vähitellen takaisin autoilleen ja tapahtumanjärjestäjän luo jatkamaan iltaa.

Nyt tarjolle oli laitettu karjalanpiirakoita, keksejä ja ennen muuta Runebergin torttuja. Illan aikana paikallaolijat ehtivät hyvin vaihtaa kuulumisia ja muun muassa käydä ideologista keskustelua. Pari osallistujaa lausui jopa runoja päivän teemaan sopien.

run5 run2 run1 run3run6

Mitä Runebergin päivästä voi sanoa on se, etteivät nykynuoret ja monet hieman vanhemmatkaan ihmiset usein osaa arvostaa Runebergin, M. A. Castrénin, Snellmanin ja muiden fennomaanien aikaansaannoksia 150 vuotta sitten. Ilman heitä ja heidän nostattamaansa henkeä kukaan ei olisi ollut kohottamassa suomen kieltä sivistys- ja valtakielen asemaan ja taistelemassa vuoden 1850 sensuurikieltoa vastaan. Tänä aikana suomeksi ei siis ilman erityislupaa saanut painattaa muuta kirjallisuutta kuin “uskonnolliseen mielenylennykseen” tai taloudelliseen hyötyyn tähtäävää materiaalia.

Vuotta myöhemmin 1851 tulikin voimaan asetus, jonka mukaan suomenkielisille paikkakunnille tuomarinvirkoihin pyrkiviltä vaadittiin suullinen suomen kielen tutkinto yliopistossa. Yhdeksän vuotta myöhemmin 1860 sensuuriasetus kumottiin kokonaan.

1800-luvun puolenvälin tapahtumat ovat myös hyvä esimerkki siitä, mitä suhteellisen pieni määrä ihmisiä voi pitkäjänteisellä ja omistautuneella työllä saavuttaa. Nyt 2010-luvulla pelissä on vain vielä monta kertaa enemmän ja tärkeämpikin asia kuin vain suomen kieli, nimittäin suomalaisten ja koko valkoisen kansan selviytyminen.

 

Maria Pöysti

4 KOMMENTIT

  1. Ai niin ja Vänrikki Stoolin tarinat on muuten eräs arjalaisimpia teoksia. Ikinä.

Comments are closed.