Koti Kolumni Roskaa vai ruokaa?

Roskaa vai ruokaa?

5

Elintarviketeollisuus on vaihteeksi tapetilla. Lehdet ovat uutisoineet harhaanjohtavasti markkinoivista ravinnelisien valmistajista. Suurimmassa osassa tuotteista D-vitamiinipitoisuus oli mainostettua alhaisempi 20 prosentin virhemarginaaleista huolimatta. Kahden tuotemerkin pillereistä puuttui D-vitamiini kokonaan. Valmistustietojen perusteella edellä mainitut on valmistettu EU:ssa, loput Suomessa tai Tanskassa. Suomen lääkelaitosten laadunvalvonta selvästi takkuaa, mutta täysin vailla olevat täyttävät petoksen tunnusmerkistön.

D-vitamiinista on ollut puhetta suomalaisessa terveyskeskustelussa. Julkisuuteen on tuotu useita tutkimuksia, jotka osoittavat yhteyden korkean D-vitamiinin saannin ja lukuisten positiivisten terveysvaikutusten välillä. Vanhenemisen tuoma luuston haurastuminen on vähäisempää niillä, jotka ovat elämänsä aikana nauttineet reilusti D-vitamiinia, kuten myös MS-tauti, diabetes, syöpä sekä useat sydän- ja verisuonisairaudet. Tämänhetkinen saantisuositus Suomessa on 7,5 µg päivässä aikuisille. Asiaa tutkineet tieteilijät pitävät suositeltavana vähintään 20 µg:n päivittäisannosta.

Ruoka-aineista rasvaiset kalat, metsäsienet, kananmunat ja maitotuotteet sisältävät D-vitamiinia. Selvistä eduista huolimatta viralliset pyörät pyörivät hitaasti, ja saantisuosituksia on viilattu ylöspäin vasta asian saadessa suurempaa huomiota terveystietoisten kansalaisten keskuudessa.

Biologisena anekdoottina mainittakoon, että valkoinen ihomme on sopeutuma pohjoisen vähäiseen valoon, ja kykenee tuottamaan tehokkaammin D-vitamiinia auringonvalosta kuin tumma iho. Samasta syystä ei-valkoiset maahanmuuttajat kärsivät kantaväestöä useammin riisitaudista pohjoisen maissa.

D-vitamiinin tapaus on mielenkiintoinen sen laajemmasta yhteydestä vääristyneisiin ravintotottumuksiin ja -suosituksiin. Vitamiinien (C ja E) saantisuositukset ovat kategorisesti tutkittuja suositustuloksia alhaisemmat. Vitamiinit vaikuttavat immuunijärjestelmän ja kehon yleiseen hyvinvointiin. Suurempia ongelmia tuottaa makroravinteiden syöminen väärissä suhteissa. 1970-luvulta periytyvän ruokapyramidimallin mukaan energiansaannista 50–75 % tulisi saada hiilihydraateista kuten riisistä, pastasta, perunasta, leivästä, vihanneksista ja hedelmistä. 15–30 % energiasta saataisiin rasvoista ja 10–15 % lihan ja kalan proteiineista. Ruokapyramidi on todellakin tehnyt tehtävänsä; suuri osa länsimaisista ihmisistä on alkanut muistuttaa ruumiinrakenteeltaan pyramidia.

Makroravinteiden laadun suhdetta kehonkoostumukseen on tutkittu perusteellisesti. Erään teorian mukaan ihmislajin siirtyminen metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi on tapahtunut evolutiivisella skaalalla niin nopeasti, ettei elimistö ole ehtinyt sopeutua hiilihydraattipainotteiseen ruokavalioon – seurauksena muun muassa ylipainoisuus ja diabetes. Asia on akuutti erityisesti nykyään, kun ruoan määrästä ei ole pulaa. Esi-isämme söivät enimmäkseen saalistamaansa riistaa. Heidän ruokavalionsa koostui proteiinista, rasvasta ja vain vähissä määrin hiilihydraatista. Tämän päivän aktiivikuntoilijat tietävät riittävän proteiinin saannin olevan edellytys lihaksiston kehittymiselle.

Voimmekin kysyä, mihin meille annetut ravitsemukselliset ohjeet pohjautuvat? Jos tavoitteena on yleinen kansallinen etu, ravintosuosituksia tulisi muuttaa uusien tutkimustulosten varmistaessa aiemmat mallit virheellisiksi. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, esimerkiksi D- ja C-vitamiinien sekä rasvojen käyttömäärien suhteen. Kuvaavaa sekin, että Suomen ruokapyramidi on kopio Yhdysvaltain maatalousministeriön suunnittelemasta alkuperäismallista. Eturistiriita kansanterveyden ja maataloutta lobbaavan instanssin välillä on tietenkin mahdoton ajatus. Huonot ravintosuositukset eivät varsinaisesti haittaa niitä tahoja, jotka yrittävät ”auttaa” meitä. Laihdutus- ja lääketuotteiden valmistajille on vain hyvä, että ihmiset ovat ylipainoisia ja sairaita. Tämä takaa tuotteiden kulutuksen jatkossakin.

5 KOMMENTIT

  1. Hyvä artikkeli! On vielä syytä muistaa, kun nykyään hehkutetaan kalaa hyvänä D-vitamiinin lähteenä, että millainen vaikutus on altaassa kasvatetun ”pullakalan” D-rasvapitoisuuteen vs. luonnossa eläneeseen. Ihminen on muuttanut hyvin monen eläimen oman tehtaansa teollisuusraaka-aineeksi, josta pumpataan markkinoille ”massalle roskaa”…

  2. Itse on tullut vedettyä päiväannoksena 5000 iu:ta eli 125 mg viimeisen 3 vuoden ajan. Ei ole pahemmin flunssat yms. vaikuttaneet.

    • Itsekin syön vastaavanlaisia annoksia ja uskon virallisten suositusten olevan pahasti alakanttiin. Elintarvikesuositusten laatijoihin ei juuri ole luottamista.

  3. D-vitamiinilla on useissa yhteyksissä todettu olevan positiivisia vaikutuksia useiden sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Esimerkiksi David Duken sivuilta [1] löytyy lyhyt artikkeli D-vitamiinin käytöstä masennuksen hoidossa. Duke viittaa omassa artikkelissaan Australian and New Zealand Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistuun tieteelliseen tutkimukseen aiheesta. Masennuksen hoidolla on Suomessakin alati kasvavaa kysyntää asian koskettaessa valitettavan monia suomalaisia [2].

    [1] http://www.davidduke.com/?p=36748
    [2] http://www.psyli.fi/blogi?424_m=571

  4. Suomalaiset ovat perinteisesti saaneet 90 % ravinnon D-vitamiinista kalasta ja kalatuotteista sekä ravintorasvoista. Suomalaiset metsäsienet sisältävät D-vitamiinia, kantarellit suunnilleen yhtä paljon kuin silakka.[25][26] Koska D-vitamiinista kuitenkin on yleisesti ollut puutetta, on saannin turvaamiseksi jo kauan käytetty myös erilaisia lääkevalmisteita ja lisäravinteita kuten kalanmaksaöljyä..

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here