Humanismi on ajatustasolla hieno asia, mutta maailmaa ei voi perustavanlaatuisesti parantaa. Luonto tekee työtään, eikä se tunne sääliä. Luonto toimii omalla luonnollisella tavallaan. Se suosii niitä, jotka ovat vahvimpia selviämään. Menestyvät geenit ja perimä jatkavat voittokulkuaan, heikomman väistyessä elon kiertokulusta vahvemman tieltä.
Me länsimaiset ihmiset, etenkin täällä Pohjolassa, olemme täysin vieraantuneita luonnonvalinnasta sen olennaisimmassa merkityksessä. Oletamme kaiken olevan itsestäänselvyys, kunhan vain automaatista saa rahaa ulos. Ravinto on kävelymatkan päässä ja veden kanssa voi läträtä niin paljon kuin vain haluaa. Entä jos hanasta ei vettä tipu ja ruokakaupat ammottavat autiotyhjinä autonromujen ympäröiminä?
Tuleva mullistus karsii pois ne, jotka ovat heikkoja eivätkä olleet valmistautuneita tulevaan, vaan uhrasivat elämänsä kuolevan demokratian irvikuvan viihdykkeisiin: television roskatarjontaan, puolueellisiin uutisiin, roskaruokaan ja auliiseen tietojensa jakamiseen Internetissä ilman ehtoja. He lihovat ja ikääntyvät, vailla huolta huomisesta, vaikka huoli todellakin olisi.
Vaikka hinnat (etenkin elintarvikkeiden) ovat erittäin korkeat, me pysymme pääpiirteittäin rauhallisina, sillä yhteiskunta yrittää pitää itseään keinotekoisesti hengissä kykenemättömän ja Euroopan unionilta ehdot ottavan hallituksen käsissä. Koko eurooppalainen talousjärjestelmä romahtaa pian, minkä jälkeen ketjureaktio paljastaa sen viimeisen, katkerimman näytöksen. Hyvinvointivaltion murenevat savijalat kannattelevat viimeisillään, ja painoa kasautuu päälle jatkuvasti niin unionin puolelta kuin myös tehottoman sosiaali- sekä työllistämispolitiikan takia. Syy nykyiseen suohon ajautumiseen löytyy kykenemättömistä “kansanedustajista” ja korruptoituneista ministereistä, sekä viimeisenä ja tärkeimpänä: tehottomasta, kansaan välinpitämättömästi suhtautuvasta hallintomuodosta.
Ensinnäkin täytyy ymmärtää ja tiedostaa se tosiasia, ettei nykyinen eurooppalainen ja maailmanlaajuinen järjestys tule pysymään kasassa. Rauhanomaiset irrottautumiset ja veriset sisällissodat eivät ole Euroopalle vieraita asioita, eivät etenkään Suomelle, jonka sisällissota oli koko Euroopan verisin.
Nyt on tärkeää herätä ajattelemaan tulevaisuutta ja sitä, mitä haasteita se kansamme eteen asettaa.
Kansallissosialismi käsittää tulevaisuuden skenaarion ja valmistautuu aktiivisesti vääjäämätöntä koitosta varten. Aikaa kouluttautua, varustautua ja valmistua on, mutta tiimalasin hiekka alkaa olla lopussa – optimistinkin näkökulmasta.
Me taistelemme kansakuntamme olemassaolon puolesta. Me haluamme nähdä lapsenlapsemme turvallisessa, vapaassa Pohjolassa. Mitään ei ole saavutettavissa ilman työpanosta. Kansallamme on oikeus olemassaoloon, mikäli se on valmis taistelemaan sen puolesta.
Tärkein asia, jonka puolesta taistella, on perhe. Suomen kansa on yhtä perhettä, ja meidän täytyy pitää yhtä selviytyäksemme, äärimmäisen hädän keskellä.
Toimi rohkeasti kansasi puolesta!
Jan Laakso
Vieraileva kirjoittaja
Ikävä fakta on, että vain harva suomalainen ymmärtää tilanteen vakavuuden. Nykyisen järjestelmän vääjäämättä lähestyvä luhistuminen kyllä herättää kansaa, mutta vasta kun kansa nälkiintyy ihan oikeasti. Ehkä 20% sitkeitä suomalaisista jotenkin selviää hengissä kauhean siirtymäkauden yli. Tämä on mutuarvio, koska ilman tuontitavaroita (lannoitteet, torjunta-aineet, lääkkeet yms. ja ennen kaikkea öljypohjaiset polttoaineet) Suomen ruoan omavaraisuus on tätä luokkaa. Vanhat teknologiat on menetetty, joten ruoan tuotantoa ei voi olla kuin korkeintaan puolet siitä, mitä oli sata vuotta sitten ennen öljyn aikaa, eli n. yhdelle miljoonalle jos on tuuria. Pelkästään teiden auraamisen mahdottomuus ilman polttoaineita tarkoittaa, että talvella moni paleltuu kuoliaaksi tai kuolee nälkään kun nykyinen rahajärjestelmä lakkaa toimimasta. Suomella näet ei ole sellaista tuotetta, jota А) se pystyy valmistamaan omavaraisesti ja Б) jota maailma tarvitsee – joten ruoan saanti ulkomailta vaihtokauppalla ei onnistu.
Kiitokset Jan Laaksolle tästä kirjoituksesta, koska tämä “globalisoituneen” talouden vääjäämätön romahtaminen ja sen seuraukset ovat nykyajan kipupiste. Tavallaan se on kansallissosialistisen aatteen “viimeinen ja ratkaiseva taistelu”. Itse tulin johtopäätökseen, että tulevan systeemikriisin jälkeen Suomi on joko kansallissosialistinen itsenäinen kansallisvaltio – tai se tuhoutuu ja hävitetään lopullisesti (geneettinen ja kulttuurinen perimä). Elämme jännittäviä aikoja.
Comments are closed.