Yksi ratkaisevimmista ja tärkeimmistä kysymyksistä valkoiselle miehelle ja naiselle on: miksi on niin tärkeää olla yhdessä ihmisen kanssa, joka on omasta rodustasi ja joka jakaa omat näkemyksesi ja tavoitteesi? Mikä odottaa niitä, jotka lupautuvat henkilölle, jolla ei ole samoja mielipiteitä? Ehkäpä elävästä elämästä otettu esimerkki tästä vakavasta aiheesta valottaa asiaa enemmän kuin mikään oppikirja tai teoreettinen saarna. Siksi on mielestäni hyödyllistä ottaa esille henkilökohtainen kokemus, joka minulla on muutaman vuoden takaa. Se osoittaa vaarat suhteen solmimisesta sellaisen henkilön kanssa, joka ei kannata – tai joka vastustaa – “arjalaisia” arvoja. Seuraava on kohtalaisen tyypillinen esimerkki, jollaisia löytyy ympäri maailmaa eri muodoissaan. Jakamalla tämän tarinan kanssanne toivon, että muut voivat välttää epätyydyttävän avioliiton tai seurustelusuhteen.
Useita vuosia sitten miespuolinen ystäväni uskoutui minulle ja kertoi, että hänellä on vakavia ongelmia avioliitossaan. Vaikka sekä hän että hänen vaimonsa ovat valkoista rotua, ystäväni oli alkanut kiinnostua yhä enemmän valkoisten oikeuksista ja siirtolaisuuden mukanaan tuomista ongelmista, holohöpöstä sekä muista nationalistisista arvoista ja periaatteista. Toisin sanoen: hän oli alkanut ajatella itse. Hän alkoi herätä siitä syvästä unesta, jonka oli aiheuttanut vuosien yhteiskunnallinen propaganda hänen vanhempiensa, koulunsa ja kirkkonsa suunnalta. Hänen vaimonsa (joka oli myös hänen lukioaikainen rakkautensa) taas oli järkyttynyt ja vihainen miehensä mielipiteistä. Kyseessä oli siis klassinen tapaus kahdesta ihmisestä, jotka ajautuvat eri suuntiin. Molemmat olivat valmistuneet yliopistosta, ja etenkin nainen tahtoi vakiinnuttaa paikkansa yhteisössään “kunnioitettavana” henkilönä. Hän ei todellakaan ollut paha ihminen, ei sinnepäinkään. Hän oli hyvin lahjakas ja lämmin nainen, joka vilpittömästi tahtoi olla hyvä vaimo ja äiti. Hän oli kuitenkin tyypillinen aivopesty, välinpitämätön ihminen, joita näkee nykyajan yhteiskunnassa. Vaikka hän oli valkoinen, hänellä ei ollut minkäänlaista rodullista tietoisuutta.
Useiden turhauttavien kuukausien ajan sain kuulla heidän välisistään riidoista, jotka koskivat miehen jatkuvaa kiinnostusta poliittisiin/rodullisiin kysymyksiin. Näytti siltä, ikään kuin he olisivat pala palalta repineet toisiaan kappaleiksi. Nainen ei ymmärtänyt miestä, mies ei ymmärtänyt naista. Minä olin avuton sivustakatsoja, joka ei oikein osannut neuvoa kumpaakaan. Lopetin viimein yhteydenpidon, koska oli yksinkertaisesti liian tuskastuttavaa nähdä, kuinka heidän entinen henkinen yhtenäisyytensä parina lakkasi olemasta. Mies oli jatkuvasti kahden vaiheilla: erotako vaiko pysyä naisen rinnalla, koska hän kuitenkin oli niin “hyvä, uskollinen ihminen”. Useimman aikaa ystäväni oli turhautunut, levoton ja syyllisyyden piinaama, koska hän ei pystynyt ottamaan osaa toimintaan aatteensa puolesta, koska – kuten hän itse asian ilmaisi: “Susan ei pitäisi siitä.” Eräässä vaiheessa mies tahtoi ostaa aseen itsepuolustustarkoituksiin, mutta jälleen “vaimo ei pitäisi siitä”. Mies ei pystynyt ottamaan osaa tapaamisiin ja kokoontumisiin, ei hankkia haluamiaan kirjoja tai avoimesti ilmaista mielipidettään, koska sellainen saisi aikaan tulisia riitoja talossa. Miehelle kehittyi jopa mahahaava jatkuvan stressin vuoksi. Sukulaisten vieraillessa mies istui yksinään, kun vaimo ja appivanhemmat keskustelivat pinnallisista aiheista, jotka eivät kiinnostaneet miestä tippaakaan.
Mietin usein, missä pari on tänään. Näen heidän onnettoman tilanteensa tärkeänä opetuksena siitä, että meidän täytyy liikkeen sisällä oppia, jos aiomme elää onnellista, tuottoisaa elämää rotumme ja maidemme hyväksi. Nähtyäni, miten onneton ystäväni oli, vannoin, että vielä joskus aion auttaa muita rotutietoisia ihmisiä ja opastaa heitä parempaan suuntaan. Ystäväni valitti (kuten myös monet muut miehet aatteen piirissä), että useimmat naiset näyttävät olevan täysin vailla mielenkiintoa rodullisiin kysymyksiin ja poliittisiin ihanteisiin. Hän sanoi myös, että vaikka hän olisi jo ennen naimisiinmenoa ollut poliittisesti tietoinen, olisi hän luultavasti silti valinnut saman naisen vaimokseen, koska – kuten hän minulle sanoi: “Saatavilla ei olisi kuitenkaan ollut naisia, jotka olisivat jakaneet näkemykseni.” Mielestäni tämä oli hyvin surullinen kommentti liikkeemme tilasta. Hänen huomionsa todella masensi minua, koska se tarkoitti, että vaikka hänen näkemyksensä olisivat olleet olemassa jo ennen avioliittoa, olisi hänellä ollut lähes mahdoton tehtävä löytää samoin ajattelevaa naista, jonka kanssa voisi myös rakentaa vahvan, rotutietoisesti suuntautuneen kotielämän. Hän olisi tuntenut, että hänen oli sitouduttava johonkin sellaiseen, johon hän ei halunnut ja tehdä epämieluisa kompromissi naimalla sellainen henkilö, jonka kanssa hän ei sopinut yhteen. Jos tänään tapaisin hänet, sanoisin: “Olet väärässä! On olemassa naisia, jotka jakavat näkemyksesi. Sinun tulee vain etsiä heitä!”
Mitä me, tiiviimmin aatteen parissa toimivat, voimme siis oppia miehen tekemästä virheestä? Ensinnäkin on selvää, että meidän on oltava tarkkoja puolisomme valinnassa. Ei ainoastaan rodullisista syistä, vaan siksi, että olisimme samalla älyllisellä ja henkisellä tasolla kumppanimme kanssa, kun on kyse elämänarvoista. Esimerkiksi Aryan Dating Pagen kaltaiset sivut tarjoavat valkoisille miehille ja naisille mahdollisuuden tutustumiseen, jolloin he voivat myös välttää ongelmat, jollaisia ystäväni kohtasi. Olen varma, että hän olisi mielellään käyttänyt ADP:n kaltaista palvelua, jos se olisi ollut olemassa hänen opiskeluaikanaan lukiossa ja yliopistossa, vuosina, jolloin nuori “rakastuu” niin herkästi miettimättä sen enempää korkeamman yhteiskunnallisen tehtävän merkitystä ihmissuhteessa.
Jos alat menettää toivon ja luovuttaa, koska sinusta ei tunnu vaivan arvoiselta löytää samoin ajattelevaa ihmistä, niin voin vakuuttaa, että pysyvä suhde sellaisen henkilön kanssa, joka ei ymmärrä rodullisia näkökohtia, johtaa vain sisäiseen yksinäisyyteen ja vihaan. Sinua arvosteltaisiin jatkuvasti ja poliittisia mielipiteitäsi peiteltäisiin ja vähäteltäisiin ystävien ja perheen piirissä. Väärinkäsitysten määrä on loputon. Sinulla ei ole läheistä ihmistä, jolle puhua keskellä yötä syvimmistä peloistasi, huolenaiheistasi, unelmistasi ja toiveistasi, jotka liittyvät liikkeemme tulevaisuudennäkymiin. Parhaimmillaankin kohtaat ärsyyntyneen ja kyllästyneen kuuntelijan, joka vain antaa sinun “päästää vähän höyryjä”, kunnes tulee sopiva hetki vaihtaa puheenaihetta. Pahimmillaan taas saatat käydä riitoja puolisosi kanssa aamunkoittoon asti, yrittäen vakuutella häntä mielipiteidesi oikeellisuudesta. Kuten kuitenkin tiedämme, on lähes mahdotonta muuttaa toisen persoonallisuutta ja arvomaailmaa avioitumisen jälkeen; se johtaa vain paheksuntaan. Puolisosi saattaa jopa kiusata sinua ystävien ja työtovereiden kanssa ja pettää luottamuksesi. Vaikka hän olisikin hyvää tarkoittava ja suostunut elämään aatteesi kanssa muttei täydestä sydämestään usko rotutietoisiin tavoitteisiin, ei liitto voi toimia oikean kumppanuuden lailla.
Kysy itseltäsi rehellisesti: Miten sellaisen henkilön käy kovan paikan tullen? Käveleekö hän urheasti kanssasi aina vankisellin ovelle saakka? Monia meistä tullaan nimittäin vainoamaan ja vainotaankin vakaumuksemme vuoksi, joten ei ole kaukaa haettua sanoa, että on hyvä valita kumppani, joka seisoo vierellämme viimeiseen asti. Pysyykö hän rinnallasi, kun menetät työsi, kotisi ja kaiken aineellisen omaisuutesi vakaumuksesi tähden? Jaksaako hän kanssasi, kun media juoruaa sinusta ja vääristelee sanojasi? On todennäköistä, että edellä kuvailtu puoliso kääntää kelkkansa tiukan paikan tullen. Tahdotko avioliittosi tai suhteesi olevan jatkuvaa, uuvuttavaa väittelyä, ainaista toisen vakuuttelua? Henkilökohtaisesti se ei minusta vastaa ideaalista rakkautta tai kotielämää, vaan pikemminkin yhtä helvettiä.
Mikä tärkeintä, sellaisen avioliiton lapsia eivät kasvata vanhemmat, jotka jakavat yhteisen ajatusmaailman, vaan vanhemmat, jotka ovat erkanemassa ja riitelevät jatkuvasti. Jotkut sanovat: “Ei ole väliä, ovatko mies ja nainen samaa mieltä vai ei. Tärkeintä on, että he ovat molemmat valkoisia ja kasvattavat valkoisia lapsia.” Mielestäni se on kuitenkin vain osa totuutta. Kyllä, heidän tulee molempien olla valkoihoisia, mutta heidän tulisi myös kummankin uskoa valkoisille ominaisiin (“arjalaisiin”) arvoihin ja toimia aktiivisessa liikkeessä vallalla olevaa monikulttuurista ajattelua vastaan. Jos näin ei ole, on tilanne hiukan samanlainen kuin perheessä, jossa toinen vanhempi on kristitty ja toinen juutalainen! Tällaisten sekoitettujen liittojen tulos on se, etteivät lapset oikein tiedä, mihin uskoa; keitä he ovat ja mitä he puolustavat. Lampaiden lailla he tekevät, mitä “Isoveli” käskee, mieluummin kuin seuraavat esi-isiensä ja vahvasti sitoutuneiden, samat arvot jakavien vanhempiensa opetuksia. On siis kyse yhteisistä arvoista, ei ainoastaan yhteisestä rodusta. Kuten tiedämme, tulevaisuudessa valkoisten lasten tehtäväksi jää jatkaa taistelua ja levittää sanomaa. Jos nuo lapset kuitenkin tulevat avioliitosta, joka ei ole perustunut vakaille ja terveille periaatteille, tuskin tulevaisuuskaan näyttää valkoiselle rodulle valoisammalta. Siksi tulisi olla selvää, ettei kenenkään meistä tulisi ryhtyä tuollaiseen avioliittoon tai vakavaan suhteeseen! Seuraavassa joitain vinkkejä ja ajatuksen aihetta niille, jotka etsivät seuraa…
1. TUNNE ITSESI – Älä ryhdy avioliittoon tai suhteeseen, jollet todella tunne ja ymmärrä rotutietoisia tunteitasi ja rooliasi tulevan valkoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Tämä oli juuri ystäväni ongelma; hän ei oikein ymmärtänyt omia motivaatioitaan ja tunteitaan – tilanne, joka mahdollisti avioliiton vääränlaisen henkilön kanssa. Jos olet luja vakaumuksessasi, älä huijaa itseäsi uskottelemalla, että olisit onnellinen ihmisen kanssa, joka ei sano juuta eikä jaata.
2. YKSINÄISYYS ei ole tekosyy seurustella henkilön kanssa, joka on toista rotua tai ei osallistu taisteluumme. Muista, että yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Yksinäisyydestä kärsivät ihmiset, joilla ei ole sisäistä rohkeutta ja elämää. On paljon parempi pistää energiansa mielekkääseen työhön aatteemme puolesta ja ehkä sitä kautta tavata joku todellinen kumppani kuin olla suhteessa, joka polkee paikallaan ja jolla on negatiivista vaikutusta sinuun.
3. JOS TAPAILET henkilöitä, jotka eivät jaa mielipiteitäsi mutta joilla voisi olla potentiaalia ymmärtää niitä, keskustele heidän kanssaan asioista kohteliaaseen mutta päättäväiseen sävyyn. Anna ymmärtää, että olet “opiskellut läksysi” eli olet hyvin informoitu asiastasi. Jos he eivät kohtuullisen ajan kuluttua kuitenkaan ole samaa mieltä kanssasi, siirry eteenpäin. Älä tuhlaa vuosia elämästäsi lyhytnäköisiin ihmisiin. He eivät koskaan muutu ja sinä vain tuhlaat aikaa yrittäessäsi vakuutella heitä. Muista, että sillä aikaa joku toinen yksinäinen, rotutietoinen henkilö saattaa odottaa innokkaasti juuri sinun tapaamistasi!
4. VAIHDA MAISEMAA, jos mahdollista, sellaiselle alueelle maata (tai maailmaa), missä asuu useampia samoin ajattelevia ihmisiä. Älä jämähdä kaupunkiviidakkoon, joka on täynnä roturutsaajia ja ZOG:in ystäviä. Etsi aktiivisesti paikkoja, joissa samanmieliset kokoontuvat; Internetissä, poliittisissa tapaamisissa jne.
5. KÄRSIVÄLLISYYS on hyve! Sinun on oltava valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa löytääksesi juuri oikean ihmisen. Eräs liikkeen johtaja sanoi minulle kerran: “Kultaa ei niin vain löydy maan pinnalta, sinun täytyy kaivaa sitä.” Kuten kaikki tiedämme, louhiminen on rankkaa työtä, mutta palkkana on kultakimpale, löydetty ja kimalteleva kädessäsi. Joten älä tuhlaa aikaasi katinkultaan – tavoittele aitoa.
