Koti Artikkelit Rakkaudesta omiaan kohtaan

Rakkaudesta omiaan kohtaan

8

ritari2121

Kansallissosialismi kuvataan koulukirjoissa ja valtamediassa vihan aatteeksi. Sen kannattajat kuvataan pyhää vihaa täynnä olevina nihilisteinä, joille tärkeimpänä tehtävänä elämässä on aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa ja hävitystä ympärillään. Oikaistaanpa siis muutama harhaluulo heti kättelyssä.

Kansallissosialisti on aina ensisijaisesti jonkin tai jonkun puolesta ja vasta toissijaisesti jotain tai jotakuta vastaan. Pelkälle vihaamiselle ja vastustamiselle rakennettu maailmankuva ei ole kovin kauaskantoinen, sillä viha loppuu aina joskus. Hyvällä tuurilla se loppuu vihan kohteen häviämisen myötä, ja huonosti taas käy, kun viha polttaa kantajansa loppuun.

Myönnän kyllä, että vihaan tällä hetkellä monia asioita: Vihaan nykyistä yhteiskuntajärjestystä ja kapitalistista järjestelmää, jota se kannattelee. Vihaan nykyistä kulutusyhteiskuntaa, joka tekee kerran ylpeästä ja vapaasta kansasta mainosten neonvaloissa vaeltavia zombeja. Vihaan nykyisessä järjestelmässä vallitsevaa monikulttuurista arvomaailmaa, joka vie kansalaisilta oikeuden heidän omaan perimäänsä ja identiteettiinsä. Ennen kaikkea tiedän, miksi niitä vihaan – siksi, että ne myrkyttävät ja tappavat kaikki ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä. Uudessa maailmanjärjestyksessä ei ole sijaa isänmaanrakkaudelle, rakkaudelle omaa identiteettiään kohtaan tai rakkaudelle omaa kansaansa kohtaan.

Miksi sitten rakastan kansaani ja isänmaatani? Siksi, että koen ne omakseni. Olen ylpeä ollessani osa sitä kansakunnan osaa, joka on taistellut olemassaolonsa ja kunniansa säilymisen puolesta. Olen tyytyväinen voidessani katsoa jokaisen päivän päätteeksi peiliin ja todeta edustaneeni näitä asioita selkä suorana, vaikka olisin joutunut seisomaan yksin koko muuta yhteisöä vastaan. Mielestäni asiat kuten kunnia, uhrivalmius ja omiensa puolustaminen ovat niitä korkeimpia ideaaleja, joita kannattaa tavoitella ja joiden saavuttamisesta voi syystäkin olla ylpeä.

samurai_1gKautta historian vahvimmat yhteisöt ovat rakentuneet vahvoista soturiluokista. Samoin historia on osoittanut, etteivät vahvimmat soturit olleet pahimpia verenhimoisia mielipuolia, vaan treenatut ja kurinalaiset soturiluokat, joille verenvuodatus ei ollut tärkein asia vaan omistautuminen itsensä kehittämiseen soturina ja ihmisenä korkeampia ideaaleja tavoittelemalla. Näihin ideaaleihin on aina lukeutunut rakkaus omaa yhteisöään kohtaan. Aina spartalaisista Rooman legioonalaisiin ja samuraista viikinkeihin ovat uhrivalmius ja kuoleman asettaminen häpeän edelle olleet olennainen osa soturien elämää. Spartalaisille miehille kuolema taistelussa Spartan puolesta oli korkein mahdollinen kunnia, joka voitiin saavuttaa; samuraille taas taistelun häviäminen oli niin suuri häpeä, että siitä saattoi päästä vain harakirin kautta.

Juuri tällainen uhrivalmius ja kunnia ovat harvinaisia nykyään. Nuoret miehet ovat valmiita pettämään kaverinsa parista grammasta huumausaineita, ja nuoret naiset ovat valmiita tarjoamaan itseään vanhemmille miehille seksuaalisia palveluita jopa yleisissä WC-tiloissa pullosta siideriä. Kunnon kansalaisten on jo vaarallista liikkua tietyissä paikoissa jopa omilla kotikulmillaan, kun itsensä puolustamisestakin on tehty kriminalisoitua. Ne, jotka voisivat tehdä asialle jotain, eivät välitä. Kansanedustaja ja entinen poliisi Ismo Soukkola paljasti puheenvuorossaan, että nykyiselle pääministerille Alexander Stubbille ja ex-pääministeri Jyrki Kataiselle oli muutamien nimettömien uhkausten perusteella järjestetty ympärivuorokautinen suojelu. Kuitenkin jatkuvien leikkausten myötä nämä samat poliitikot haluavat evätä tällaisen turvallisuuden tunteen kansalaisilta. Mielestäni tämä kuitenkin kertoo myös yhteiskuntamme tasosta sen, että johtajamme eivät ole kykeneviä suojelemaan ketään.

Tarina kertoo, että 49 eKr ennen Rubikojoen ylittämistä Julius Caesar lähetti kenraali Marcus Antoniuksen ja 30 luotetuinta legioonalaista Roomaan neuvottelemaan senaatin kanssa. Matkalla senaattitalolle he joutuivat kuitenkin Caesarin vastustajan, senaattori Caton, palkkaamien salamurhaajien hyökkäyksen kohteeksi. Antonius otti itse miekkansa esiin, komensi miehet muodostelmaan ja johti heidät ulos kaupungista takaisin Caesarin leiriin. Verrataanpa tätä tarinaa nykyaikaan, kun maan ”johtajat” piileskelevät kotonaan tai julkisella paikalla ollessaan poliisien ja turvamiesten takana. Miten nämä miehet kykenisivät suojelemaan kansaa tai maata, kun he eivät kykene suojelemaan edes itseään?

roomaleg

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä siitä, minkälaisessa yhteiskunnassa nykyään elämme. Sitä on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, rakastaa. Viha sitä kohtaan on mielestäni täysin perusteltua, mutta älä ala vihata sitä vain vihan itsensä vuoksi. Nyt kuluva aika saattaa saada ihmiset niin vihan pauloihin, että he unohtavat syyn vihalleen. Tässä vaiheessa viha tulee polttamaan heidät loppuun; heistä tulee osa vihaamaansa saastaa ja he kokevat kunniattoman kuoleman. Näitä kohtaloita on kansanmielisten parissa nähty jo aivan liikaa; kansanmielinen ja rakastava nuorukainen muuttuu vihansa sokaisemana osaksi sitä modernin maailman roskasakkia, jota hän on vihannut.

Mikäli sinusta tuntuu, että viha on saamassa sinusta yliotteen, älä anna asian olla. Sinulla on varmasti ymmärtäväisiä tovereita, joille voit asiasta puhua ja jakaa ajatuksia heille. Toverit ovat hyvä purkautumiskanava, sillä he varmasti ymmärtävät kovemmatkin tunteenpurkaukset. Tällä tavoin nämä purkaukset eivät pääse aiheuttamaan samanlaista vahinkoa kuin se, että pitää kaiken sisällään niin pitkään, että tämä pääsee purkautumaan väärässä paikassa huonoin seurauksin. Turhautumisensa voi myös hyvin purkaa rakentavaan toimintaan. Yhteisössämme on varmasti aina tarvetta työtä tekeville käsille. Eläinten- ja lastensuojelun puolella sekä vanhustenhoidossa on varmasti tilaa vapaaehtoiselle työntekijälle. Samoin esimerkiksi omassa naapurustossasi on varmasti paljon apua tarvitsevia ja töitä, jotka kaipaavat avustavaa käsiparia. Tällainen rakentava toiminta on omiaan auttamaan turhautumisen ja vihan purkamisessa, sillä ainakin itselle jo se, että saa tehtyä avustavaa työtä, tuo hyvän mielen. Tällöin oletkin jo tehnyt jotain konkreettista yhteisön eteen.

Lopetan artikkelin temppeliritarin ohjesäännön sanoihin: ”Aina, kun otat miekkasi esille, älä mieti kenet aiot surmata, vaan kenen sallit elää.”

 

 

Johannes Kaila

8 KOMMENTIT

  1. Todella hieno kirjoitus ja myös hyvin omakohtainen siten että joutuessamme nykyisen moolokin kitaan, eurostoliittoon, tunsin pohjatonta kohdentamatonta raivoa. Nyt ollessani useassa vapaaehtoistehtävässä yhteisöni hyväksi, ymmärrän sen, että taistella voi monin tavoin, tärkeintä kuitenkin on voittaa, ajoittaisista häviöistä huolimatta on uskottava lopullisen tavoitteen saavuttamiseen.

  2. Mädän yhteiskunnan vihaaminen on varsin tervettä. Pahin ongelma on, jos koittaa alkaa varomaan vihaamista ja itseään. Viha on se voima, mikä ajaa meitä korjaamaan epäkohtia. Ongelmaksi se muuttuu vain, jos alkaa vihaamaan aivan kaikkea, mitä ympärillään näkee.

    Kun vihaa on tarpeeksi, ongelmat korjaantuvat kuin itsestään. Mätäpäät lentävät ikkunoista ja lait muuttuvat suomalaisia suojeleviksi.

    Vihatkaamme siis kovemmin epäkohtia ja rakastakaamme vielä enemmän omiamme. Tunnetta oikeaan elämään ja kova ei tyhjäpäiselle zombie-pintaliitokulutuskulttuurille.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here