Koti Artikkelit Vastarintaliike Radikaalia sanomaa SuomiAreena-viikolla

Radikaalia sanomaa SuomiAreena-viikolla

4

Toinen toistaan turhemmat julkimot sekä Suomen vallanpitäjät johtavista poliitikoista aina korkeisiin poliisiviranomaisiin ylistivät jälleen itseään ja omaa suomalaisvihamielistä politiikkaansa Porissa heinäkuussa perinteiseen tapaan. Politiikan kerma saapui kaupunkiin SuomiAreenaa varten valehdellakseen kansalle toimivansa näiden hyväksi.

Tänä vuonna SuomiAreenan keskusteluissa kuului toistettavan usein mantraa, että politiikkaa tehdään lopulta “ihmisiä eikä mitään puoluetta varten”. Tällaista retoriikkaa oli muiden muassa perussuomalaisista juuri irtautuneilla Sinisen tulevaisuuden kansanpettureilla. Lea Mäkipäällä, Ari Jalosella, Vesa-Matti Saarakkalalla, Pirkko Mattilalla, Matti Torvisella, Simon Elolla ja Timo Soinilla oli otsaa näyttäytyä maanantaina kaiken sen tuhon jälkeen, mitä he ovat hallituskautenaan saaneet Suomessa aikaan: joukkomaahanmuuton kiihtymisen, entistäkin EU-mielisemmän, sionistisen ja globalistisen politiikan kuristusotteen tiukentumisen sekä Suomen ajamisen kohti täydellistä valvontayhteiskuntaa.

Lea Mäkipään mukaan “uusi puolue” luo turvaa ja toivoa maailmaan. Hän väitti haluavansa kuulla “jokaisen mielipiteen”. Tekivätkö he todellakin näin pettäessään kaikki vaalilupauksensa? Matti Torvinen jatkoi valehtelemalla, että puolue tulee kunnioittamaan perusoikeuksia ja sananvapautta “siinä laajuudessa kuin tämä oikeuslaitos on antanut meille oikeudet”. Samaan hengenvetoon hän tunsi tarvetta julistaa suureen ääneen, ettei Sininen tulevaisuus ole rasistinen puolue.

Takinkäännölle, loikkaruudelle ja petturuudelle yhdet monista kasvoista antanut Timo Soini sai puheenvuoron Torvisen jälkeen. Soini halusi painottaa, kuinka tärkeää politiikassa on pystyä tekemään kompromisseja. Hän jatkoi väittäen, että hänen puolueensa tulee parantamaan Suomen – ja että useita parannustoimenpiteitä on jo tehty! Kuinka he kehtaavat suorittaa täysmittaista kurjistamispolitiikkaa ja sitten päästää suustaan tällaisia?

Juuri enempää pisteitä ei heru Brysselin poliittisen broilerin eli Jussi Halla-Ahon johtamalle nykyselle perussuomalaisille. Poliittisesti valveutuneet kansalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, ettei puolue tule todellisuudessa muuttumaan yhtään mihinkään sellaisen miehen johdolla, jonka mielestä kaikki ovat rotuun katsomatta tervetulleita vaeltamaan Suomeen sankoin joukoin, mikäli nämä vain elävät “länsimaisten” arvojen mukaan ja kääntyvät islamista esimerkiksi kristinuskoon. Halla-aho on aiemmin syyttänyt eurooppalaisia työntekijöitä Euroopan talouskriisistä, hän kannattaa TTIP-“vapaakauppasopimusta” ja on tiukka Amerikka-ystävä sekä sionisti.

Vuosia jatkunut ainoastaan islamin kritisointiin perustuva populismi sai jatkoa myös SuomiAreenassa perussuomalaisten puoluepäivänä. Halla-Aho kritisoi puheenvuoroissaan Helsingin Sanomia, vaikka suhteet Erkkojen lehteen ovat selvästi lämmenneet jo aikapäiviä sitten. Puolueen suhdetta valtamediaan kuvasti hyvin tilaisuudessa kuullut Matias Turkkilan puheenvuorot, joissa hän muun muassa sanoi meidän elävän maassa, jonka mediassa vallitsee “erittäin korkea sananvapaus”! Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.

Kun keskustelu siirtyi sananvapauden tukahduttavaan “vihapuheen vastaiseen” lainsäädäntöön, kaikki mukana olleet keskustelijat Halla-Ahosta Turkkilaan ja puolueen poliittiseen suunnittelijaan Riikka Purraan olivat yhtä mieltä siitä, että lainsäädäntöä on oltava, koska on “tiettyjä tilanteita, jolloin sitä tarvitaan”. Keskustelijat eivät näitä tilanteita eritelleet, mutta heidän todellisen poliittisen agendansa tietäen he todennäköisesti tarkoittivat tällä tilanteita, joissa eräs “valituksi kansaksi” itseään kutsuva rotu joutuu kritiikin kohteeksi.

Kuten odottaa saattoi, SuomiAreenassa pääsivät ääneen vain maanpetturipolitiikan airuet Li Anderssonista Kimmo Sasiin ja Touko Aaltoon, jotka lähestulkoon yhteen ääneen itkevät hallituksen “välinpitämättömästä” suhteesta “vihapuheeseen”, maahantunkeutujien perheenyhdistämisiin sekä “rasismiin”. Näin siitäkin huolimatta, että viime aikoina virkavalta on palkannut kymmeniä ajatuspoliiseja vain “viharikosten” tutkintaan.

Keskiviikkona sisäministeriö järjesti keskustelutilaisuuden, joka oli nimetty “Vakoileeko valtio viestejäsi, mihin Suomi tarvitsee tiedustelulakia?”. Voi kysyä, mitä Li Anderssonin kaltainen äärivasemmistolaisiin väkivaltajärjestöihin tunnetusti läheisissä suhteissa oleva henkilö tekee keskustelussa, jonka aiheena on valtion turvallisuus. Mukana olivat myös Supon päällikkö Antti Pelttari, sisäministeri Paula Risikko ja Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll.

Keskustelussa väitettiin toistuvasti, ettei ketään “tavallista ihmistä” tulla vakoilemaan. “Tavallinen ihminen” jätetään kuitenkin sen tarkemmin määrittelemättä. Tiedustelulakia perusteltiin muun muassa viime aikoina tapahtuneilla terroriteoilla, mutta samalla jätettiin kertomatta, että tiedustelulain mennessä läpi sitä tullaan soveltamaan ennen kaikkea todelliseen oppositioon – radikaaleihin kansallismielisiin.

Yle puolestaan järjesti mainos- ja valehtelutilaisuutensa otsikolla “Onko totuus valintakysymys ja voiko mediaan luottaa?”. Keskustelijat koostuivat kokonaan suurten sanomalehtien päätoimittajista, jotka lyttäsivät kilpaa “valemedioita” ja yrittivät epätoivoisesti profiloitua “journalistien eettisten ohjeiden” kirkastajina. He hymistelivät yhteen ääneen keskustelun sivutessa varovasti valtamedian puolueellisuutta. Juontajan kysyessä mitä puoluetta MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila äänesti viime eduskuntavaaleissa, tämä ei kehdannut vastata suoraan kysymykseen.

Ylä-Anttila totesi toimittajien olevan “äänestäjiä siinä missä muutkin”. Onko kuitenkaan näin, kun 1960-luvulta asti toimittajia ja heidän opettajiaan on kouluttanut päätoimisesti vasemmistolainen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos, jonka ideologiset esikuvat ovat usein juutalaistaustaisia marxisteja?  Lehdistötutkijan, professori Esko Salmisen Tieto-Finlandia-ehdokkuuden vuonna 2004 saaneessa laajaan lähdeaineistoon perustuvassa kirjassa Viestinnällä vallankumoukseen Salminen mainitsee alan 18 professorista 11:n olevan edelleen tamperelaistaustaisia vasemmistolaisia. Nämä professorit muodostavat Suomen viestintäkoulutusta johtavan verkoston. Se puolueettomuudesta!

Seiskan, HS:n, Satakunnan Kansan ja MTV:n päätoimittajat valehtelemassa yhdessä kansalle.

Myöhemmin Ylä-Anttila päivitteli kuinka kauheaa oli, kun hänen Facebook-kaverinsa jakoivat vielä jokin aika sitten MV-lehden juttuja. Satakunnan Kansan päätoimittaja Jouko Jokinen puolestaan painotti, että “valeuutisten” levittämistä on “perinteisen” median vältettävä viimeiseen asti. Seiskan päätoimittaja Joni Soila tunnusti, ettei ole koskaan edes vilkaissut MV-lehteä. Mikäli Soila ei suostu itse tutustumaan vaihtoehtomedioiden teksteihin, miten hän voi yksikantaan tuomita nämä valheeksi ja “lukijoiden ajatusten myrkyttäjiksi”?

Koska SuomiAreenan keskustelijakaarti koostuu loppujen lopuksi yhden ja saman ajatussuunnan edustajista, Vastarintaliikkeen Porin-ryhmä päätti jalkautua useana päivänä viikon kuluessa levittämään ihmismassoille “ajatusten myrkyttäjäksi” syytettyä Vastamedia-lehteä sekä antisionistista materiaalia.

Jo ennen viikon alkamista järjestimme siltatempauksen sekä katuaktivismia kaupungin keskustassa liput, banderollit ja Vastamediat mukanamme. Lue artikkelimme “Toiminnantäyteinen viikonloppu Porissa”! Halusimme antaa ihmisille mahdollisuuden päättää, jatkavatko he poliittisen eliitin ja valtamedian uskollisina orjina vai olisiko aika sittenkin kyseenalaistaa vallanpitäjät ja tutustua rohkeasti todellisen opposition sekä vaihtoehtomedioiden sanomaan.

Materiaalia jaettiin pitkin viikkoa puolueiden, kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten esittelyteltoilla, keskustelutilaisuuksissa sekä muissa paljon väkeä keränneissä paikoissa, kuten kauppakeskuksissa ja joukkoliikenneasemilla. Tämän lisäksi aktivistit jakoivat Vastamediaa keskiviikkona useiden tuntien ajan suoraan SuomiAreena-väen käteen, jolloin sadat kappaleet lehtiä vaihtoivatkin omistajaa. Päivän aikana syntyi monia mielenkiintoisia, pitkiä ja syvällisiäkin keskusteluja aiheesta kuin aiheesta, ja selvä enemmistö ihmisistä ilmaisi meille ja sanomallemme tukensa.

Suurimmat soraäänet saimme osaksemme paikalle sattuneilta vihreiltä nuorilta, jotka lähes hysteerisessä tilassa vaahtosivat meidän jakavan “natsipropagandaa”. Yhden heistä osuessa paikalle ja huomattuaan, mitä ihmisille jaoimme, alkoi hän naputella kuumeisesti puhelintaan; pian lisää pakkomonikulttuurisuuden äänitorvia ilmestyikin paikalle. He vaativat meitä poistumaan paikalta vain siksi, että olemme asioista täysin eri mieltä kuin he. Tällaisille vaatimukselle emme luonnollisesti lotkauttaneet korvaammekaan, ja sekös kulttuurimarxisteja kismitti.

Ruotsalaisesta Almedalen-viikosta esikuvansa saanut SuomiAreena on tapahtuma, jossa hyväuskoisia ihmismassoja kerätään paikalle ilmaiskonserttien, hyvien “bileiden”, kulloinkin pinnalla olevien julkisuuden henkilöiden ja politiikan pyrkyreiden voimin. Se on tapahtuma, jossa suurin osa keskusteluista on sisällöltään täysin merkityksettömiä ja ympäripyöreitä. Tapahtuma on valjastettu siihen, että suomalaisten uskoa vallitsevaan järjestykseen yritetään terästää tunteisiin vetoavalla retoriikalla “inhimillisyydestä” ja “tavallisen kansalaisen asialla” olemisesta. Aidosti tärkeisiin keskusteluihin eivät kansan syvät rivit ryhmäpaineen alaisina useinkaan uskalla tulla kertomaan todellisista mielipiteistään ja ajatuksistaan.

Me Vastarintaliikkeessä haluamme kuitenkin osoittaa suomalaisille, että on olemassa todellinen vaihtoehto. Olemme tulleet jäädäksemme osaksi yhteiskunnallista keskustelua, pitivät vastustajamme siitä tai eivät. Radikaali ja kansallissosialistinen sanomamme puhuttelee suomalaisia vuosi vuodelta paremmin. Ennen suomalaisvihamielisen valtiojärjestyksen romahdusta meidän on kuitenkin vielä tehtävä valtavasti töitä, uhrattava aikaamme ja tarvittaessa kirjaimellisesti kaikki sen eteen, että kansamme tulisi jonain päivänä olemaan vapaa globaalin, riistokapitalistisen, kulttuurimarxilaisen ja sionistisen rahavallan otteesta.

Tulemme olemaan seuraavinakin vuosina näkyvästi läsnä Satakunnan “superviikolla”. Olemme todenneet, että radikaalin kansallismieliselle sanomallemme todella on tarvetta nyt enemmän kuin koskaan.

 

Maria Pöysti

4 KOMMENTIT

  1. Todella hyvä juttu! Kiitos aktivisteille!

    Perussuomalaisten ei saa enää antaa johtaa harhaan sillä käytännössä mikään ei ole muuttunut, vaan sama kusetus jatkuu. Niin kauan kun ei uskalleta myöntää sionistien aiheuttamia ongelmia ja ryhtyä toimiin sitä vastaan on kaikki vain poliittista teatteria ja toimintaa luvatun kansan hyväksi.

    Eläköön voitto!!

Comments are closed.