Koti Artikkelit Propaganda – sysäys yli laidan

Propaganda – sysäys yli laidan

4

Tämä artikkeli on ensisijaisesti vastaus kaikille, jotka eivät toistaiseksi ymmärrä propagandan tarkoitusta – tai ainakaan ymmärrä tapaa, jolla kansallissosialistit käyttävät propagandaa. Tätä artikkelia voidaan pitää myös Zeiger-nimimerkkiä käyttävän aktiivin ”This is the plan” -puhetta tukevana artikkelina

Suurin osa ihmisistä on syvimmiltään massasieluja riippumatta siitä, miksi he itseään kutsuvat. He nielevät kaiken mitä heille on opetettu liberaaleissa koululaitoksissa sekä uskovat, että propaganda on kuin taikanuoli, jolla voidaan muuttaa mielipiteitä ja käännyttää ihmisiä. Propagandaa pidetään ikään kuin taianomaisena avaimena ”Overtonin ikkunan liikuttamiseen”, mikä myös johti tietyissä piireissä harhaluuloihin esimerkiksi Internet-meemien tärkeydestä.

Tulemme ennen kaikkea puhumaan propagandan ja massaihmisten välisestä suhteesta, joten tämä artikkeli ei koske sisäisen propagandan käyttöä, merkiten propagandaa, joka on tarkoitettu liittolaisten sekä tovereiden väliseen käyttöön. Niille, jotka eivät vielä ymmärrä mitä tarkoitetaan “massaihmisellä” (tai ”sopuleilla” kuten tohtori William Pierce heitä kutsuu), alla on video selittämään ilmiötä.

Propaganda-aiheen ymmärryksenpuute kumpuaa liberaalista ajattelutavasta. Liberaalit koulutuslaitokset puhuvat jatkuvasti propagandan pahuudesta. Propagandaa pidetään ilmiönä, joka aivopesee ihmisiä ajattelemaan tietyllä tavalla. Siksi propaganda on liberaalien mukaan vaarallista. Tämä harhakäsitys itsessään antaa yhteiskunnalle “oikeutuksen” sensuuriin ja toiminta-alustojen poistamiseen kansallissosialisteilta, fasisteilta tai jopa Milo Yiannopoulosin kaltaisilta islamkriittisiltä juutalaisilta homoilta.

Suurin osa sopuleista uskoo tähän harhaan ja nielevät sen sataprosenttisesti. Kuitenkin reaktiot heidän kesken vaihtelevat usein: jotkut uskovat satuihin ja tekevät kaikkensa välttääkseen ajatusrikollisia materiaaleja puhtaasti pelosta – jopa siihen pisteeseen asti, että he tekevät järjenvastaisia argumentteja kuten ”Minun ei tarvitse lukea Mein Kampfia, tiedän jo HOLOKAUSTISTA kaiken, mitä minun tarvitsee tietää natsismista”. Toiset sen sijaan uskovat tähän myyttiin ja luulevat, että he voivat käyttää propagandan ”taikasauvaa” edistääkseen omaa agendaansa. Ja kuten aina, kun yksilö ei ymmärrä työkalun tarkoitusta, hän ei voi käyttää sitä tuloksekkaasti.

Päähänpisto siitä, että propaganda on keino muuttaa ihmisten ajattelutapaa ei ota huomioon sitä, että propagandalla on eri tarkoitus eri tilanteissa. Jos satut olemaan dominoiva voima yhteiskunnassa, sopulit seuraavat sinua ja tahtoasi, koska edustat status quota ja heidän persoonallisuuteensa kuuluu vältellä massasta erottumista. Näin he mukautuvat status quoon, jonka tarjoaa yhteiskunnan dominoiva voima. Propaganda tässä tapauksessa on keino ruokkia ja vahvistaa status quota, joka on jo olemassa propagandasta riippumatta. Tällöin propaganda tekee vallitsevaan tilanteeseen lähinnä viime silauksen, ellei sitten tämän dominoivan voiman tarkoitus ole yksinkertaisesti ylläpitää omaa valtaansa.

Jos dominoivan voiman tavoite on totaalisesti muuttaa ihmisten käyttäytymistä yhteiskunnassa, siinä tapauksessa propagandan tärkeys muuttuu ja siitä tulee jotain suurempaa. Propagandasta tulee laajalevikkisempää ja vakuuttavampaa. Siitä tulee osa päivittäistä elämää, koska sen viesti on taottava päivä päivältä, kunnes on kasvatettu uusi sukupolvi ihmisiä, ketkä pystyvät istuttamaan tämän uuden ajattelutavan mukaisen toiminnan omiin lapsiinsa, täten tullen näiden uusien yhteiskunnan normien ruokkijoiksi. Tämänkaltainen propagandan käyttö on ajankohtaista niin sanotussa totalitaarisessa vaiheessa, joka on välttämätön, jos haluaa muuttaa yhteiskuntaa pohjia myöten. Siksi usein luodaankin yhteyksiä totalitarismin ja massapropagandan välille, olkoon se sitten fasistista, kansallissosialistista tai vaikkapa kommunistista; liberaalit rinnastavat propagandan käytön ennen kaikkea edellä mainittuihin yhteiskuntiin. Joka tapauksessa, kun tämä uusi sukupolvi tulee kykeneväksi seuraamaan näitä ideaaleja ja normeja itsestään, propagandan tarve laskee ja totalitarismin aste hiipuu.

Kerrataanpa. Propaganda on mielekästä muun muassa silloin, kun sen tekee dominoiva voima yhteiskunnassa joko vahvistaakseen itseään (tässä tapauksessa propagandan arvo on matala) tai muuttaakseen yhteiskuntaa totaalisesti (propagandan tärkeys on korkea) ja tämän jälkeen vahvistaakseen luomaansa uutta yhteiskuntaa (propagandan arvo on jälleen matala). Tästä kumpuaa kansallismielisten yleinen virhearvio propagandan käytöstä: Kun ihmiset tulkitsevat yhteiskuntaa dominoivan voiman tavan käyttää propagandaa ainoaksi toimivaksi propagandan muodoksi. Kansallismieliset yrittävät matkia eliitin propagandaa muuttaakseen perustavasti ihmisten käytöstä ja luonnetta unohtaen täysin sen, että eliitin propaganda toimii vain siksi, että sopulit suhtautuvat jo lähtökohtaisesti alistuneesti vallanpitäjiin.

Monet kansallismieliset siis erehtyvät luulemaan, että nykyisen eliitin tapa käyttää propaganda tietyissä tilanteissa on universaali propagandan käyttötapa – mukaan lukien tilanteessa, jossa uusi voima käyttää propagandaa saadakseen yhteiskunnassa vallan. Näin on ainakin, kun puhutaan kansallissosialistisesta taistelusta, koska se on enemmän kuin pieni poliittinen muutos jo olemassa olevien ja laajasti hyväksyttyjen sosiaalisten normien välillä – toisin kuin nykyisten demokraattisten vaalien tilanteessa.

Modernit ”demokraattiset valtiot” käyttävät toki propagandaa. Niiden propaganda koskee kuitenkin laajasti hyväksyttyjä sosiaalisia normeja tilanteessa, jossa ihmisille annetaan “oikeus” valita muutaman sallitun “vaihtoehdon” väliltä – kuten demokraatit vastaan republikaanit Yhdysvalloissa. Meille nämä “valinnat” ovat merkityksettömiä, sillä ne ovat osa yhtä ja samaa eliitin järjestelmää eivätkä ne voi tarjota poliittista muutosta, jota haluamme. Hallitseva järjestelmä pitää todelliset muutosvaihtoehdot tarkoituksenmukaisesti sivussa. Kaikki “valinnat”, joita eliitti tarjoaa, ovat vääriä. Kaikki “valinnat”, joita on tarjolla, ovat osa status quota merkityksettömillä ja pienillä eroilla. Sopuleita johdetaan harhaan, kun heille väitetään, että he saavat päättää ja olla aktiivisia osanottajia poliittisessa prosessissa. Republikaanit tai demokraatit – olet silti eliitin armoilla. Coca-Cola tai Pepsi – juot silti kapitalistien virvoitusjuomia. Kaikki vaalimainokset sekä virvokemainokset ovat täysin samanlaisia.

Silti monet uskovat, että he voivat käyttää eliitin menetelmiä käännyttääkseen ihmisiä aatteisiin, jotka on suljettu valtavirran ulkopuolelle. Propagandasta ymmärtämättömät olettavat ihmisten olevan yhtä helposti muutettavissa kansallissosialisteiksi kuin he ovat muutettavissa äänestämään kokoomusta tai demareita. Ihmiset äänestävät kansanvihollisia vaaleissa, koska ympäröivän yhteiskunnan mukaan kansanviholliset ovat ainut poliittisesti korrekti vaihtoehto. Jos sen sijaan kannatat ideoita, jotka vastustavat nykyjärjestelmää, pidetään sinua ulkopuolisena uhkana sopulien mukavuudenhaluiselle elämäntavalle.

Sopulit eivät koskaan tule seuraamaan sinua pelkän propagandan ansiosta – aivan sama, mitä propagandaa heihin käytetään, olkoon se sitten loogista ja hyvin lähteistettyä tai taitavasti tunteisiin vetoavaa. Sopuli voi olla samaa mieltä keskustelun ajan sinun kanssasi, mutta seuraavana päivänä hän palaa mukavuudenhaluiseen tilaansa. Sopulin on pakko mukautua valtavirtaan sillä uhalla, että hänet karkotetaan ulkopuolelle. Tämä kohtalo olisi sopulille yhtä pelottava kuin kuolemantuomio.

Tästä voimme päätellä, että propagandaa ei voida käyttää taianomaisena yksittäisenä keinona massojen käännytykseen. Vaikutusvalta massoihin on tiukasti eliitin käsissä ja sitä ei voi poistaa millään muulla kuin nykyjärjestelmän tuholla. Tämä on tietysti kivulias päätelmä niille, jotka uskovat rauhanomaiseen massaliikkeeseen. Ennen massaliikettä täytyy saavuttaa yhteiskunnallinen valta-asema. “Maltilliset” kansallismieliset erehtyvät luullessaan, että massaliike voidaan synnyttää ilman kovaa vallankäyttöä.

Miten siis jokin liike tulee dominoivaksi voimaksi yhteiskunnassa? Ne, ketkä uskovat, että järjestelmän sisältä vaikuttaminen ja massaliikkeet toimivat, ovat harhaluuloisia. On toki olemassa “maahanmuuttokriittisiä” puolueita, jotka ovat saavuttaneet menestystä vaaleissa. Niiden “menestys” perustuu kuitenkin siihen, etteivät ne muodosta todellista uhkaa järjestelmälle, minkä vuoksi niiden annetaan jatkaa päämäärätöntä toimintaansa. Merkittävin poikkeus tästä on Kreikan Kultainen aamunkoitto -puolue. Kultainen aamunkoitto on ollut paitsi radikaali myös menestyksekäs siksi, että sen voima perustuu katutoimintaan eikä parlamentarismiin.

Kun puhutaan aidosta, laadukkaasta muutoksesta – sellaisesta, jota ainoastaan kovan linjan kansallissosialistit ja fasistit tarjoavat –, propagandan rooli eroaa merkittävästi valtavirrasta. Tiedämme, ettemme voi käännyttää massoja meidän puolellemme pelkillä argumenteilla. Tiedämme, että sopulit ovat perimmiltään hyödyttömiä tässä taistelussa ennen vallankumousta. Siksi emme pyri vaikuttamaan massaihmisiin samanlaisilla keinoilla kuin esimerkiksi valtapuolueet tekevät. Sen sijaan pyrimme propagandalla kasvattamaan ja rekrytoimaan ihmisiä, jotka ovat valmiita taistelemaan fanaattisesti kansansa puolesta ja nykyjärjestelmää vastaan. Propaganda täytyy suunnata ensisijaisesti heille tai ihmisille, joista voi vastaisuudessa kasvaa heidän kaltaisiaan.

Ilman tämän ymmärtämistä yksikään liike ei voi saada todellista yhteiskunnallista voimaa. Propagandan tarkoitus ei ole käännyttää ihmisiä kokonaan uuteen ajattelutapaan rationaalisilla argumenteilla. Sen sijaan propagandan täytyy antaa “viimeinen sysäys” ihmisille, jotka ovat jo henkisesti lähellä meitä. Monet ihmiset tuntevat, että jotain on vialla, mutta he eivät tarkalleen tiedä, mikä ongelma on. Nämä ihmiset ovat niitä ainoita, johon propaganda oikeasti toimii: Heihin, jotka etsivät vastauksia ongelmiinsa eikä suinkaan niihin, jotka elävät mukavuudenhaluisina sopuleina. Propaganda ei ole mikään taikasauva. Se ei voi hetkessä muuttaa jonkun ajattelutapaa ylösalaisin. Propaganda on yksinkertaisesti kutsu ihmisille, jotka ovat jo valmiiksi alitajuisella matkalla liikettämme kohti. Propaganda antaa viimeisen sysäyksen pois sopuleiden maailmasta kansallissosialististen taistelijoiden puolelle.

Kun propagandan herättämät fanaatikot alkavat toimia nykyjärjestelmää vastaan, heistä tulee median ansiosta pian julkisuuden henkilöitä. Mitä vakuuttavammin he toimivat kaduilla, sitä suuremmaksi heidän uskottavuutensa yleisön silmissä kasvaa. Lopulta uskottavuus ei siis perustu propagandaan vaan tekoihin. Tämä oli suurin syy Kultaisen aamunkoiton nousulle. Kreikkalaispuolue pystyi tekemään sen, mitä valtion instituutiot eivät pystyneet.

Samalla kun “maltilliset” yrittävät saada julkisuutta itselleen propagandan kautta luodakseen massaliikkeen, me käytämme propagandaa kuin harvaa verkkoa. Pyrimme maksimoimaan propagandan levikin, mutta emme siksi, että saisimme puolellemme jokaisen, joka siihen törmää. Sen sijaan luomme propagandaa kutsuaksemme niitä harvoja, jotka ovat jo valmiiksi vastaanottavia viestillemme ja tarvitsevat viimeisen kannustimen tehdäkseen hypyn meidän puolellemme. Propaganda on kuin majakka, jonka avulla houkuttelemme ne, joilla on potentiaalia.

Heitämme vesille harvan verkon, kutsumme harvoja ja suodatamme määrää vielä pienemmäksi, kunnes meillä on vain tinkimättömiä ja uskollisia ihmisiä, jotka voivat muuttaa maailmaa. Käytämme propagandaa saadaksemme laatua, emme määrää, sillä aktiivinen, omistautunut vähemmistö on ollut aina aito lähde kaikille vallankumouksille ja sosiaalisille muutoksille. Sillä välin ne, jotka väärinymmärtävät propagandan merkityksen, luulevat, että propaganda muuttaa perusteellisesti tavan, jolla ihmiset ajattelevat. He luulevat, että propagandan avulla vallankumous suoritetaan neuvottelemalla. “Maltillisten” luoma propaganda vetoaakin vain pelkureihin, jotka eivät tosipaikan tullen uskalla taistella kansansa ja tovereidensa puolesta.

Maltilliset massaliikekansallismieliset itse asiassa heikentävät aitojen kansallismielisten pyrkimyksiä, tai paremminkin viivyttävät niitä. Tarjoamalla potentiaalisille aktivisteille valheellisen ratkaisun vähemmällä vaivalla he valavat ihmisiin katteetonta toivoa. Tämä ajaa monet potentiaaliset aktivistitkin takaisin sopulielämäntavan pariin. Tätä käsitteli myös Max Macro, yksi meidän vakituisista avustajistamme artikkelissaan ”Trump Cucks”. Maltillinen propaganda antaa ihmisille valheellisen toivon toimintatavoista, jotka väitetysti tuovat muutoksen vähemmällä panostuksella. Helpot ratkaisut epäonnistuvat aina.

Laadukkaat potentiaaliset aktivistit liittyvät laadukkaaseen liikkeeseen, kun he huomaavat, että helpot ratkaisut, joita heille luvattiin, olivat pelkkää sumutusta. Monet myös radikalisoituvat, kun he kyllästyvät siihen, kuinka vähän “maltilliset” massaliikeihmiset oikeasti tekevät ja etenkin siihen, kuinka vähän “maltilliset” saavuttavat. Parhaimmillaan tämä toimii yhtenä askeleena rekrytoimisprosessissa meidän radikaalien hyödyksemme.

Tehokas propaganda ei vetoa mukavuudenhaluisiin massoihin. Kansallissosialistinen propaganda kohdentuu ihmisiin, jotka ovat valmiita siirtymään yhteiskunnan ulkopuolelle ja taistelemaan eliittiä vastaan.

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu sittemmin verkosta poistetulla Ropeculture-sivustolla.

4 KOMMENTIT

  1. Toivon Vastarintaliikkeelle menestystä myös jatkossa. Parempi kasvaa hitaasti, varmasti ja ajatuksen kanssa kuin nopeasti ja kuihtua kaaokseen.

  2. Erityisen “hyvin” käsitys propankandasta ja sen käytöstä ilmenee Suomen valtamedian syytämästä monikulttuurisuudesta ja kulttuurimarxistisesta paskasta. Siis ne, jotka pitävät silmänsä auki ja ovat hereillä eivätkä ole yksinomaan “nurkka-jumalansa” vankina tuijottamassa YLE:n nk. “uutistarjontaa”. Samaan lössiin voidaan sähköisistä medioista lukea myös MTV3, jonka omistaa koko pohjoismaiden mediakenttää monopolisoiva Bonnier, joka on juutalaisen omistajaperheen hallussa oleva mediatalo, jonka tärkein tehtävä ei ole tarjota totuuden mukaisia uutisia tapahtuneista asioista, vaan ajettava monikulttuurinen agenda ja valkoisia vastaan käytävä sota Euroopassa ja mikseipä myös Yhdysvalloissa, jossa on omat “myyränsä” samojen tahojen omistamina.

    Se, että kansallismielisiä vainotaan avoimesti EU:n tuella ja paikallisten jäsenvaltioden elitisten globalisti johtajiensa masinoimana tuottaen näin hankaluuksia isänmaallisille polkemalla länsimaissa takavuosina sellaistakin itsestäänselvyyttä kuin sananvapautta sekä kokoontumisoikeutta yhdistettynä mielenosoitusoikeuteen. On jopa tätä surullisempaa se, kuinka suurta osaa Suomen kansasta viedään kuin pässiä narussa juuri tällä mainitulla valtamedian propakandalla, joka on lähes sotarikoksiin verrattavaa toimintaa, koska näin harhautetaan ja valehdellaan päin kasvoja perirehellisiä ja työteliäitä kunnon ihmisiä, jotka näin kuvittelevat virheellisesti tulevaisuutensa olevan turvatun heille itselleen ja jopa lapsilleen sekä lapsenlapsilleen.

Comments are closed.