Koti Uutisia Ulkomaat Professori Robert Faurisson on kuollut

Professori Robert Faurisson on kuollut

15

Holokaustirevisionismin isänäkin pidetty brittiläissyntyinen professori Robert Faurisson on menehtynyt. Faurisson kuoli oletettavasti sydänkohtaukseen saavuttuaan kotiinsa Ranskan Vichyyn Englannin-matkaltaan sunnuntai-iltana 21.10. Hän oli menehtyessään 89-vuotias.

Faurisson toimi aktiivisena revisionistina 1970-luvulta käytännössä elämänsä loppuun saakka. Hän ei nöyrtynyt eikä lopettanut tärkeää tutkimustyötään edes silloin, kun vastustajat hyökkäsivät väkivalloin. Faurisson oli useasti oikeuslaitoksen kuultavana Ranskassa, kun Ranska kielsi holokaustin kiistämisen lailla 1990. Faurisson tuomittiinkin useita kertoja sakkoihin.

Faurisson aloitti Auschwitzin tutkimisen 1970-luvulla. Hän totesi silloin, että Zyklon-B oli käytössä loisten tuhoamiseen, ei juutalaisten. Faurisson sai kipinän Auschwitzin tutkimiseen ruotsalaisen Ditlieb Felderin työn ansiosta. Felder omisti yli 30 000 valokuvaa keskitysleirien yksityiskohdista. Tällöin holokaustirevisionismista tuli todellista tiedettä.

1978 ja 1979 Faurisson julkaisi ranskalaisessa Le Monde -lehdessä kaksi artikkelia. Artikkeleissa käsiteltiin Faurissonin holokaustitutkimusta ja johtopäätöksiä. 1979 Faurisson osallistui Los Angelesissa järjestettyyn kansainväliseen revisionistien konferenssiin. Konferenssissa Faurisson esitteli yksityiskohtaisesti tutkimustensa hedelmät. Tällöin paikalla oli hieman yli vuosi sitten menehtynyt, erittäin ansiokasta revisionismitutkimusta tehnyt Ernst Zündel.

Faurisson on tunnettu myös kritiikistään Anne Frankin päiväkirjoja kohtaan. Faurisson on tehnyt tarkkaa tutkimusta kyseisen kirjan todenmukaisuudesta 1970-luvun loppupuolella. Hän muun muassa haastatteli Anne Frankin isää Otto Frankia. Kokonaisuudessaan tutkimus on luettavana englanniksi.

Faurisson erotettiin yliopiston virastaan 1991 mielipiteidensä takia. Hän valitti päätöksestä 1993 YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Ihmisoikeuskomitea antoi 1996 päätöksensä, jossa todettiin, että yliopistolla ja Ranskalla oli oikeutettu syy Faurissonin erottamiseen. Hänen erottamistaan perusteltiin Gayssot Act -nimisellä lailla, joka tekee holokaustin kieltämisestä laitonta. Ihmisoikeuskomitea vetosi tähän lakiin, ja heidän mukaansa lailla on tärkeä tarkoitus antisemitismin kitkemisessä.

Vuoden 2006 heinäkuussa Faurissonia syytettiin uudelleen holokaustin kieltämisestä haastattelussa, jonka hän antoi iranilaiselle TV-kanavalle. Hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi ehdonalaiseen ja maksamaan 7 500 euroa sakkoja. Faurissonin yhteistyö ei loppunut iranilaisten kanssa tähän. Joulukuussa 2006 Faurisson piti puheen Teheranissa kaksipäiväisessä konferenssissa, jossa käsiteltiin holokaustirevisionismia. Samaisessa konferenssissa oli paikalla myös David Duke. Vuonna 2012 Iranin presidentti Mahmud Ahmadinežad palkitsi Faurissonin rohkeudestaan holokaustitutkimuksen saralla.

Faurisson summaa revisionismin hyvin: ”Revisionistit eivät ole pahoja. He luottavat objektiiviseen tutkimukseen ja omiin kokemuksiinsa. He eivät pelkää rikkoa tabuja. He saattavat kärsiä henkilökohtaisessa elämässään, mutta lopulta historia osoittaa, että he työskentelivät hyvän asian puolesta.”

Faurissonin tekstejä on suomennettuina Magneettimediassa. Faurissonin esipuhe kirjasta Dissecting the Holocaust.

Käännös Faurissonin teoksesta The Victories of Revisionism, osa 1 ja osa 2.

Lähteet: The Times of Israel, Radio Islam Archives

 

15 KOMMENTIT

  1. Taas yksi asialleen omistautunut on poissa. Nykyinen yliopistojärjestelmä on, niin hyvin bolsujen käsissä, että uusia päteviä holokaustirevisionismin edustajia on turha odottaa.
    Jos esim. Suomessa ”tutkimuksen” kirkkainta kärkeä edustaa André Swanström (<-Jumalauta kirkkohistorioitsija 😀 ) Suomalaisten ss-miesten hirmutöiden julkistaminen lienee jostain korkeammalta tilattu työ….yritetään saada suomalaisetkin kollektiivisen syyllisyyden piiriin….

  2. Pitkän ja suuren päivätyön teki peräänantamattomasti, kevyet mullat hänelle.

    • Tuli taas jälkilämmöillä mieleen, miten muuten Zündelin ja Faurissonin arkistojen käy, siellä nimittäin on varmasti sellaista dokumenttia jota ei soisi katoavan (ja jotkut soisivat sen katoavan)?

  3. Aika on meitä vastaan. Nämä kunnioitettavan statuksen omaavat henkilöt vähenevät vuosi vuodelta. Ja vaikka kuinka koittaa sanoa että koulutus on parasta kansallissosialismia sekä itselle että aatteelle, niin harva on jatkokoulutuksesta kiinnostunut. Tosiasia on vain se että paikoilta joilta voi vaikuttaa päätöksillään kansallissosialistisiin suuntiin, on merkitystä. Ne vaikuttavat yhteiskuntaamme vahvemmin kuin medianäkyvyys tai poliisien kanteet. Hiljainen työ on parasta työtä. Sen sionistitkin ovat hoksanneet.

  4. ”Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan, kuka ties…”

    Lepää rauhassa, oikeuden soturi, Valhallassa tavataan. Ja se nurkkajakkara ja mäntätuoppi, niitä saa lainata. 😉

      • Ei mitään paratiisia tai helvettiä ole todellisuudessa olemassakaan.

        • Kyllä ne ovat ihan olemassa olevia todellisia paikkoja, ja sinäkin tulet sen joskus ymmärtämään.

          • Ja perustat väitteesi raamattuun, joka on mielestäsi Jumalan sana.

            Kerros osoitteet, niin käyn kurkkaamassa, miltä ne näyttävät, jahka Jeeppi tulee huollosta. Pyörähdän Valhallan kautta, Tor haluaa nähdä onko piru häntä parempi luomaan salamoita ja Odinia kiinnostaa, ajaako Jeesus tosiaankin Harley Davidsonilla.

            Helvetti on jokaisen pipliafanaattisen fundamentalistin omassa päässä, sinne aivopesulla istutettuna, vaikka se on todellisuudessa täällä ja nyt, EUn ja globalistisen kulttuurimarxismin luomus, joka kasvaa kuin syöpä, ellei sitä pysäytetä.

Comments are closed.