Koti Artikkelit Arki Poliittinen korrektius

Poliittinen korrektius

11

Jokainen poliittista keskustelua seuraava lienee joskus törmännyt termiin poliittinen korrektius. Tämän taianomaisen sanaparin pohjalta suoritetaan itsesensuuria, sitä käsketään seuraamaan kuin lakikirjaa ja sitä vaaditaan sekä omalta poliittiselta viiteryhmältä että poliittisilta vastustajilta. ”Poliittisesti epäkorrektit” pyritään sulkemaan ulos kaikesta poliittisesta toiminnasta kaikkien itseään poliittisesti korrekteina pitävien aloitteesta. Miksi? Entä mitä se ylipäänsä edes on?

Poliittinen korrektius on lyhyesti kerrottuna määrittelemätön ajatusmalli, jonka valvojana toimii ensisijaisesti valtavirtainen valemedia. Termin tarkoitus on piiskata julkisuudessa niitä, jotka eivät ylistä nykyisen globalistihallituksen politiikan ”loistavuutta” ja jotka tuovat ongelmat myös esille. Poliittinen korrektius on siis tapa luoda sosiaalista painetta.

Mikäli poliittinen mielipiteesi ”herättää tunteita” (lue: suututtaa valemedian agendajournalistit ja sosiaalisen median kulttuurimarxistit), et luultavasti ole poliittisesti korrekti. Väkisin kehitettyjen ”kohujen” tarkoitus on pelotella kohteensa sekä mahdolliset seuraajat antamaan jatkossa mahdollisimman mitäänsanomattomia julkilausumia. Tällaisen kohun keskelle on joutunut esimerkiksi kansanedustaja Olli Immonen, jonka melko arkisesta Facebook-päivityksestä saatiin aikaiseksi kesän 2015 suurin uutinen. Ole siis poliittisesti korrekti tai päällesi tullaan lapioimaan suuret määrät sitä itseään.

Poliittinen korrektius on määrittelemättömyydessään verrattavissa ”hyvien tapojen vastaisuuteen”, ja tämä jälkimmäinen löytyy jopa Suomen lakikirjasta. Molempien käsitteiden tulkinnan määrittelevät kunkin ajan moraalikäsitykset, jotka taas käytännössä määrittelee se, joka hallitsee mediaa. Kumpikaan käsitteistä ei siis ole tarkkarajainen vaan riippuu käytännössä niin sanotusta naamakertoimesta.

Viime vuosien aikana vallitsevat normit sanelevalle valemedialle on noussut kilpailevia itsenäisiä medioita, jotka eivät allekirjoita poliittisen korrektiuden määrääviä vallitsevia normeja. Koska uudet mediat ovat suosittuja, ovat valtavirran valemediat ryhtyneet yhä äänekkäämmin vaatimaan sensuuria ja poliittista korrektiutta.

Uusien medioiden rohkaisemina myös monet poliittisesti valveutuneet kansalaiset ovat aktivoituneet, mikä on positiivinen asia. Yhä suurempi joukko ihmisiä on haistattanut pitkät poliittiselle korrektiudelle ja tuonut elahtaneeseen poliittiseen keskusteluun aivan uutta eloa.

Miksi kenenkään – etenkään kansallismielisten – tulisi edes välittää poliittisesta korrektiudesta? Tällä hetkellä kyseisen (anti)arvon päättävät ihmiset, jotka edustavat kaikkea sitä, mitä kansallismieliset vastustavat. Antamalla heidän synnyttämälleen pirulle pikkusormen ajautuu suohon, josta ei ole paluuta. Tästä seurauksena on joko totaalinen erkaantuminen alkuperäisestä aatteesta, vaivaannuttavia selityksiä tai kiertelyä ja kaartelua. Tämän vastakohta on suoraselkäinen kansalaisaktivisti, jota motivoi totuus ja oma aate, ei poliittinen korrektius!

Jesse Torniainen

11 KOMMENTIT

  1. —–BEGIN PGP SIGNED MESSAGE—–
    Hash: SHA256

    Poliittiseen korrektiutta pitää yllä inhimillinen tavoite kohti helppoa eliitti-elämää. Elämää, jossa alistetut knssaihmiset pakotetaan veroina luovuttamaan omaisuutta eliitin elintason ylläpitämiseksi.

    Poliittista korrektiutta oli aikanaan suomettumis-ilmiö (**suomettuminen**). Jokainen, joka tavoitteli poliittista uraa tai edes valtion virkaa, tiesi mistä ei saa puhua. — Edes siitä ei saanut puhua, mistä ei saa puhua. Se oli poliittinen tabu. Se piti vain tietää. Muuten et, luonnollisestikaan!, ollut kykenevä tehtävään.

    Sama asia Matias Turkkilan kirjoituksessa
    www (piste) suomenuutiset (piste) fi/matias-turkkila-poliittiset-virkanimitykset-kaverikapitalistien-omia-veikkausvoittotarinoita/

    Kyse on yhteisöllisistä **tabu**ista. Helppo meidän on täällä nauraa esimerkiksi afrikkalaisien perinteisille tabuille ja oudoille uskomuksille, mutta emme näe omia tabujamme. Elämme niiden sisäpuolella. Ikään kuin tunnustamme ”yhteisen poliittisen uskomme”. Nämä tabut kuitenkin ovat se liima, joka pitää yhteisön koossa.

    – — Jotta yhteisön laajentaminen Euroopan laajuiseksi onnistuisi, meidän on ensin luotava Euroopan laajuiset tabut, usko yhteisiin normeihin.
    – — Sitten kasvatettava hallintoon uusi sukupolvi, joka kumartaa näitä normeja. — Virkoihin valitaan vain uskovaisia.
    – — Ja sen jälkeen riittää, että taustalla vetelee naruista. Ja hallinto tottelee. — Totteleminen ei kysy lakia.

    —–BEGIN PGP SIGNATURE—–
    Version: GnuPG v2

    iJwEAQEIAAYFAlsO8pIACgkQDmZXr8OzRkP1XgQA0Y8I2dPTfzuulUSrpm9WII3m
    aF8o2MMigVW0vRHJO0cwTkc7ahfBen+cCP00imY/i3PVTWZGn2SHwGurXUfG5Oej
    OtBBWZTDMmjg8yNk7CES1X2n6nqMPnl51QhSOjO/mGQXzbBo/03W9lU9qqrU95Bf
    lv6pXXAZt14DcCF6IGM=
    =J8fA
    —–END PGP SIGNATURE—–

    • > Miksi kenenkään — etenkään kansallismielisten
      > — tulisi edes välittää poliittisesta korrektiudesta?

      Poliittinen korrektius on kuitenkin välttämätön ilmiö, jos haluamme pitää yllä keskitetyn hallinnon, siis valtion.

      ”Suoraselkäinen kansalaisaktivismi, jota motivoi totuus ja oma aate” on jo itsessään poliittista korrektiutta. Se on vain erilaista korrektiutta kuin nykyinen korruptoitunut hallinto ja virkamiesten ja poliitikkojen oman edun ajaminen.

      Loppupelissä kestävä muutos voi tapahtua vain kansan tuella. Jotenkin kansa olisi saatava tukemaan suoraselkäistä poliittista kulttuuria. Sekin on vaikeaa, jos kansa uskoo, — että heidän toimeentulonsa ja vaurautensa on valtion ansiota. — Että duunarin elintaso on jotenkin valtion ansiota. — Että työmiehen palkka on ammattiliiton ansiota. — Että keskusjohdon vahvistaminen lisää enemmistön menestystä vähemmistön kustannuksella.

      Suoraselkäisyys on ihmisen henkilökohtainen ominaisuus. Ei virasta, asemasta tai varallisuudesta johtuva yhteisöllinen ominaisuus.

      — Tähänkin on vaikea vaikuttaa, koska meillä on geeneissä ja äidinmaidossa saatu taipumus ehdottomaan alistumiseen väkivallan edessä. Onhan jo muutaman vuosituhannen ajan opetettu: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan. — Alistuminen väkivallan edessä tarkoittaa myös ehdotonta uskoa auktoriteetteihin, hallintoon.

  2. Ööö…

    korjatkaa hei mulle: Oonko jotenkin ymmärtänyt väärin, tai onko mulla joku ajatuskatko?

    ”Poliittinen korrektius on määrittelemättömyydessään verrattavissa ”hyvien tapojen vastaisuuteen”, ja tämä jälkimmäinen löytyy jopa Suomen lakikirjasta.”

    Mä oon ajatellut, että poliittinen korrektius on nimenomaan ”hyvien tapojen” puolustamista, ja poliittisen korrektiuden arvostelu (siis se mitä me teemme), on hyvien tapojen vastaisuutta.

    • Poliittinen korrektius ei ole hyvien tapojen noudattamista vaan vallalla olevan tyylisuunnan nuoleskelua. Sitä ei saa arvostella eikä kyseenalaistaa.

      Kun poliittinen suuntaus on globalismia kulttuurimarxismia sionismia monikulttuurisuutta pedofiliaa ynnä muuta mukavaa mädätystä tukevaa ei, sitä saa arvostella; se on poliittista korrektiutta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here