Koti Artikkelit Poliittinen analyysi ja vallankumous

Poliittinen analyysi ja vallankumous

4

Kaksi Kansallisen Vastarinnan lukijaa kävi keväällä mielenkiintoisen keskustelun sivuillamme. Poikkeuksellisesti nostamme nyt ylös sivustomme kommenttikentässä käydyn keskustelun artikkelina.

Vallankumous ei onnistu ilman sosiaalisella ja poliittisella toiminnalla rakennettua vastarinnan yhteisöä.
Vallankumous ei onnistu ilman sosiaalisella ja poliittisella toiminnalla rakennettua vastarinnan yhteisöä.

Kaksi lukijaa keskustelivat Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen puolueohjelmaa käsitelleen ”Politiikkamme, kohta 4” -artikkelin kommenteissa. Koska keskustelussa sivuttiin monia tärkeitä ja kansallismielisiä paljon puhuttavia teemoja, annamme sille nyt ylimääräistä palstatilaa.

Vastarintaliikkeeltä kysytään usein, eikö kansallismielisten tulisi yksinkertaisesti hylätä politiikka ja tuhota korruptoitunut eliitti suoralla toiminnalla. Nähdäksemme suomalainen yhteiskunta ei vielä ole vallankumouksen edellyttämässä tilassa, minkä vuoksi vastarintaa on vahvistettava poliittisella, kulttuurillisella ja sosiaalisella toiminnalla.

Toimitus ei välttämättä ole samaa mieltä keskustelussa esitettyjen näkemysten kanssa. Kiitämme aktiivisia kommentoijia osallistumisesta, ja toivomme muidenkin lukijoiden käyttävän sivujen kommenttikenttää myös ideologiseen tai strategiseen keskusteluun. Alla on esillä mainittu keskustelu sanatarkasti ja kokonaisuudessaan.

Lukija 1: Jos tänä vuonna tulee maahan 100 000 vihollista, niin ei siinä kyllä hirveästi auta enää mitkään puolueohjelmat. Menee vähän turhan abstraktiksi alkaa näitä hirveästi pohdiskelemaan. Kirjaimellisesti sotaan valmistautuminen alkaisi olla enemmän ajankohtaista.

Lukija 2: Maailmanlopun visioita mamutulvan synnyttämästä salamannopeasta yhteiskunnallisesta mullistuksesta, sisällissodasta ja vallankumouksesta on maalailtu esimerkiksi Amerikassa, Saksassa ja Ruotsissa jo vuosikymmenten ajan. Toistaiseksi kokemus osoittaa, ettei sellaiselle pohjalle ole voitu rakentaa kestävää strategiaa.

Mikä liike se sellainen edes olisi, jolla ei ole antaa kokonaisvaltaista poliittista vaihtoehtoa nykymenolle?

Lukija 1: Eihän yhteiskunta vielä tuohon 100 000:een tietty romahda, mutta jossakin se raja tulee vastaan kuitenkin. Ruotsissa aletaan jo lähetä sitä pistettä. Eikä täälläkään siinä kauaa kestä, jos 100 000 tulee per vuosi. En kuitenkaan tarkoittanut mitään yhteiskunnan romahduksen odottelua, vaan sitä, että toiminnan lopullisena tähtäimenä olisi nimenomaan väkivaltaisen vastarinnan aloittaminen. Siihen kun tulemme joka tapauksessa päätymään. Katupartiot on hyvä luonnollinen askel kohti tätä tavoitetta. Harmi vaan, että PVL:n porukkaa kiinnostaa enemmän ”vaihtoehtojen antaminen” netissä kuin oikea konkreettinen toiminta. No ei silti, teoreetikko se minäkin olen, terveyssyistä tosin.

”Mikä liike se sellainen edes olisi, jolla ei ole antaa kokonaisvaltaista poliittista vaihtoehtoa nykymenolle?”

PVL:n ”antamilla vaihtoehdoilla” on tuskin mitään merkitystä, jos liike ei kykene asein taistelemaan valtaa itselleen. Lentolehtiset ei sitä anna eikä mummojen jututtaminen kaduillakaan.

Hallitusten kaataminen vaatii sen verta suuria ponnistuksia ja älyä, että se ryhmä, joka siihen lopulta kykenee, on automaattisesti ansainnut paikkansa ja valtansa ja omaa varmasti riittävästi älyä sen järkevään käyttöön, olivat he sitten kansallissosialisteja tai muuten vain kansallismielisiä.

Lukija 2: Jos olet ”teoreetikko”, niin osaat varmaan päätellä, miksi ”väkivaltaisen vastarinnan” rakentaminen vihjaamallasi tavalla on yhteiskunnan nykytilanteessa (jossa virkavallalla on resursseja vahtia vaikka jokaista vähänkin radikaalimpaa aktivistia) käytännössä mahdotonta. Se, mitä ihmiset tekevät järjestöjen ulkopuolella, ei sen sijaan edes liity tähän keskusteluun.

Rakentamalla poliittisia vaihtoehtoja ja sitouttamalla uusia ihmisiä aatteeseen voi varautua yhteiskunnan romahdukseen, jossa taistelu tulee vaatimaan niin poliittista kuin rahallista tukea suurelta määrältä kansalaisia (ilman huoltoa ja jatkuvaa tukea kovatkin taistelijat kaatuvat hetkessä). Jos mitään ohjelmaa ja selkeää julkista strategiaa ei ole, ei kenelläkään ole mielenkiintoa tukea sellaista ryhmää.

Lukija 1: Jos on tarpeeksi paljon tarpeeksi vahvoja miehiä, niin ei mikään ole mahdotonta. Ei meillä vastassa ole mitään yli-ihmisiä vaan ihan tavallisia moderneja pelkureita.

Jos kadulla partioi ensin kymmenen miestä, sitten 20, sitten 50, sitten 100, sitten 500 jne., niin kyllä siinä jossain vaiheessa porukkaa on niin paljon, että alkaa poliisillakin puntit tutisemaan, eikä sellaista miesjoukkoa niin helposti hallitakaan. Ja jos pokkaa ja häikäilemättömyyttä riittää, niin toimintaa voidaan laajentaa asteittain, esimerkiksi uhkailu ja pelottelu toimivat melkein yhtä hyvin kuin itse väkivaltakin. Ja jos hallitus joutuu turvautumaan koviin otteisiin omaa kansaansa vastaan, ovat kansan sympatiat puolellamme ja vastarinta vain kovenee ja raaistuu, ja hallituksen loppu alkaa häämöttää.

Uskon siis, että laajamittaisesta katupartiotoiminnasta voidaan asteittain tai pienin hyppäyksin siirtyä ”harmaan vyöhykkeen” kautta laittomaan puolisotilaalliseen toimintaan ilman, että pelkurihallitus välttämättä kykenisi sitä estämään. Ja kansan syvät rivit olisivat varmasti sellaisen toiminnan takana.

Minusta kaikista luovimman ja kyvykkäimmän rodun poliittisesti valveutuneimpien miesten tulisi pystyä tehokkaampaan vastarintaan kuin vain jakelemaan lentolehtisiä, hiomaan puolueohjelmia ja odottelemaan romahdusta, mitä ei välttämättä näy eikä kuulu.

Lukija 2: Käytät paljon idealistisia sanoja, kuten ”kaikista luovimman ja kyvykkäimmän rodun poliittisesti valveutuneimpien miesten”.

Huomaa, että kaikista luovimmat ja kyvykkäimmät ihmiset on sitoutettu kaikista voimakkaimmin palvelemaan nykyjärjestelmää muhkeiden palkkojen ja bonusten avulla. Mikäli heitä halutaan rekrytoida suoraan toimintaan, täytyy heidät poliittisella materiaalilla aluksi vakuuttaa, että heitä tällä hetkellä erittäin hyvin kohteleva yhteiskunta on sittenkin täysin mätä.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että katupartiotoimintaa täytyy kehittää ja kasvattaa. Sekin kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kasvu ei ole koskaan lineaarista (”kadulla partioi ensin kymmenen miestä, sitten 20, sitten 50, sitten 100, sitten 500 jne.”), joten kaikkia paukkuja ei voi senkään varaan laittaa.

Valtaosa suomalaisista on äärettömän mukavuudenhaluista edelleen, eikä kehitys tosimaailmassa vastaa läheskään aina teoriaa. Suurin osa viime syksynä mamutulvasta raivostuneista kansalaisista on vaipunut talvihorrokseen (vaikka poikkeuksiakin on). On mielenkiintoista nähdä, moniko heistä herää jälleen kevään myötä.

Ja lopuksi: Mielestäni romahdusta nimenomaan ei kannata odotella, vaan se on yksi mahdollisuus muiden joukossa. Siksi tarvitaan sekä suoraa toimintaa että pitkäjänteisempää poliittista/kulttuurillista/ideologista toimintaa.

 

Toimitus

4 KOMMENTIT

  1. ”Harmi vaan, että PVL:n porukkaa kiinnostaa enemmän ”vaihtoehtojen antaminen” netissä kuin oikea konkreettinen toiminta.”

    Olipa kyllä harvinaisen typerä kommentti 😀 Mutta muuten hyvä keskustelu ja hyvä idea, että kommenttikentässä käytyjä keskusteluja nostetaan ylös!

    • Mun kommentti. 😀 Ei kannata kenenkään ottaa henkilökohtaisesti vaikka tuleekin usein oltua aika kriittinen ja ehkä vähän kärjistettyäkin juttuja. Suomen kansan vapauttaminen se on täälläkin tavoitteena. Mutta hauska nähdä että keskustelumme herätti kiinnostusta.

  2. Hyvä nosto. Erityisen tärkeä tämä keskustelu on nyt, kun viime syksynä alkaneet mamuvastaiset kansanliikkeet ovat hieman hiipumaan päin.

    Varmasti tavallisen kansan katupartioita ja suuria Rajat kiinni -tapahtumia tulee taas uusien skandaalien tullessa julki, mutta Vastarintaliike on ainut järjestö, joka vie toimintaa järjestelmällisesti eteen päin viikko toisensa jälkeen huolimatta siitä, kuinka ”seksikästä” kansallismielinen toiminta kulloinkin on.

    Erityisen isot plussat Suomalaisavun vapaaehtoisille!

  3. Todella mielenkiintoista reflektointia. Kiitos toimitus, että nostitte keskustelun esiin!

Comments are closed.