Aikavälillä tämän vuoden toukokuun alusta elokuun loppuun poliisille ilmoitettiin yhteensä 449 raiskausta. Tämä luku tarkoittaa epäilyjä, ei poliisin järjestelmäänsä kirjaamia seksuaalirikoksia. Vuonna 2017 samalla ajanjaksolla poliisin tietoon tuli 412 raiskausta ja vuonna 2016 373 raiskausta Poliisihallituksen tilastojen mukaan.
Samat tilastot kertovat tämän vuoden touko–elokuussa tehtyjen raiskausrikosten kohdalla epäiltyjen olevan yhteensä 49 eri valtion kansalaisia. Epäiltyjen ulkomaalaisten joukossa eniten on ollut irakilaisia, yhteensä 28 henkilöä. Vuonna 2017 kesäkuukausina irakilaisia oli raiskauksista epäiltyjen joukossa 27 ja vuonna 2016 yhteensä 38.
On muistettava, että poliisin tilastojen ulkopuolelle jäävät esimerkiksi niin sanotut pimeät raiskausjutut, joissa edes epäiltyä henkilöä ei ole. Paitsi ennätyksellisen kuumien kesäkuukausien aikana, raiskausten määrä on lisääntynyt myös talvikuukausina; esimerkiksi Helsingissä kirjattiin tammikuusta kesäkuuhun kaiken kaikkiaan 292 seksuaalirikosta, mikä on 90 tapausta viime vuotta enemmän.
Helsingin Sanomien haastatteleman rikosylikomisario Juhani Vuorisalon mukaan kohonneet luvut johtuvat seksuaalirikosten tehokkaammasta paljastamisesta, yksittäistapauksista ja julkisesta keskustelusta. Vuorisalon mukaan kynnys ilmoittaa seksuaalirikoksista poliisille on saattanut madaltua vilkkaan julkisen keskustelun aiheesta seurauksena.
Lähde: Suomen Uutiset
Niimpä. Etnisyys ja pakoloiset värisee 90℅ tapauksista.
Ei kannata huolestua, raiskaa se suomalainenkin. Tosin, paljon harvemmin kuin ulkomaalainen.
Minusta on kummallista että rikosten ennalta ehkäisyyn ei ole yhteiskunnassamme mitään halua. Ei millään tasolla. Mutta jälkien siivoamiseen ja erilaisiin tukitoimiin sekä rangaistukseen, siihen uhrataan pienen valtion budjetin verran rahaa. On aina halvempaa ennaltaehkäistä kuin toimia jälkikäteen.
Esimerkkinä: Kun joku tulee rajalle ilman papereita tai viisumia niin se yksi henkilö joka saa jo kuukausipalkkaa sanoo: EI!!. Ja sen jälkeen henkilö lähtee takaisin sinne mistä on tullut. Nykyinen vaihtoehto on päästää se maahan. Koko iän jatkuva rikosten- ja terrorismin polku aiheuttaa yhteiskunnalle vakavat traumat ja rasittaa rangaistuslaitostamme, sosialitoimea sekä virkavaltaa mahdollisesti tuhansilla tunneilla. Puhumattakaan uhrien kärsimyksistä ja niiden korvausten tappeluista vakuutusyhtiöiden ja vakuutuslääkäreiden kanssa. Aiheuttaen kärsimystä ja kuluja koko kansakunnalle.
Unkari ja Puola ovat osoittaneet suoraselkäisyyttä omia kansalaisiaan kohtaan. Myös Itävallassa alkuhässäkän jälkeen on ymmärretty että valtio koostuu siitä kansanjoukosta joka sielä asuu, tekee työtä ja maksaa veronsa. Ketkä tulevaisuuden Suomessa maksavat veroja? Ketkä tekevät työt? Millä tavoin Suomen johtajat ovat osoittaneet että ovat suomalaisten puolella?
Kuten Caj-Göran Stub taas aivopierussaan päästi:” Haluan seistä eurooppalaisilla barrikadeilla ja puolustaa elämäntapaamme. En sano sen olevan täydellinen; ei se koskaan tule olemaan. Sanon kuitenkin, että se on säilyttämisen arvoinen.” …ihan niinkuin tuo olisi koskaan puolustanut/arvostanut mitään muuta kuin omaa egoaan ja omaa tulovirtaansa. Vai vielä puolustaa eurooppalaisia arvoja ja valtioita. Sanonko mitä…
Comments are closed.