Maamme kautta historian suurin poliisikorruptio-oikeudenkäynti alkaa tiistaina. Oikeudessa tullaan käsittelemään lukuisia epäiltyjä virkarikoksia, jotka koskevat poliisin tietolähteiden kirjaamista. Tietolähderekisteri eli “vasikkarekisteri” on rekisteri, jota poliisin tulee ylläpitää, jotta heidän toimintaansa voi valvoa.
Yksi oikeudenkäynnin todistajista tulee olemaan entinen sisäministeri Päivi Räsäsen. Räsänen kertoo STT:lle, että hän sisäministerinä yritti useampaan otteeseen saada tietoa poliisin tietolähteiden käytöstä ja että poliisi kieltäytyi vastaamasta kyselyyn kahdella ensimmäisellä kerralla vuonna 2013. Räsäsen kyselyt poliisille olivat hänen kertomuksensa mukaan osa jo vuodesta 2011 jatkunutta poliisin sisäisen valvonnan puutteiden selvitystä, toisin sanoen jo pitkään ennen kuin Helsingin huumepoliisia johtaneen Jari Aarnion toiminnasta oli minkäänlaisia epäilyjä.
– Keväällä 2013 teimme selvityspyynnön Poliisihallitukselle siitä, miten salaisen tiedonhankinnan valvonta on toteutettu ja erityisesti tietolähteiden rekisteröinti ja kirjaaminen. Poliisihallitus antoi toukokuussa vastauksen, jossa ei vastattu tähän kysymykseen. Sen jälkeen tehtiin uusi pyyntö samasta asiasta kesäkuussa. Silloinkaan vastaus ei tyydyttänyt, Räsänen kertoo.
Poliisihallituksen ympäripyöreät vastaukset saivat silloisen ministeri Räsäsen päätymään siihen lopputulokseen, ettei poliisihallinto kykene selvittämään omia asioitaan. Tästä syystä Räsänen päätti itse kysyä jo silloin syytetyn penkillä istuvalta entiseltä poliisiylijohtaja Mikko Paaterolta, montako tietolähdettä Helsingin huumepoliisilla oli. Paateron vastaus tuli Räsäselle yllätyksenä, sillä Paatero kertoi, ettei huumepoliisilla ollut yhtäkään rekisteröityä tiedonlähdettä.
– Sain tiedon 20. marraskuuta. Järkytyin, kun Paatero kertoi minulle, että huumepoliisilla ei ole yhtään rekisteröityä tietolähdettä, vaikka julkisuudessa oli tieto, että Helsingin poliisilla on parhaat tietolähteet. Paatero sai silloin itsekin vasta tietää asian, mutta hän ei vaikuttanut järkyttyneeltä. Silloin tajusin, että asiaa ei voi selvittää poliisihallinnon sisällä.
Tieto siitä, ettei poliisi ollut kirjannut lähteitään, sai silloisen sisäministerin reagoimaan. Keskusteltuaan muiden tahojen kanssa asiasta hän teki samana iltana päätöksen, että asian tutkintaa tulee jatkaa. Seuraavana päivänä Räsänen jätti asiasta tutkintapyynnön.
Räsäsen ollessa sisäministeri tietolähderekisterien käyttöä selvitettiin myös laajemmin. Muun muassa Supon tietolähderekisterin käyttöä tarkasteltiin.
– Sain molemmilta selkeän vastauksen ja totesin, että kyllä rekisterin pito on mahdollista hoitaa ihan lakien ja asetusten mukaan ilman, että tietolähde vaarantuu. Ja voin sanoa, että se on todella hoidettu vedenpitävästi, että se ei ole minkäänlaisissa verkoissa vaan Supollakin ihan kassakaapissa monien lukkojen takana.
Suurin syy selvityksille on Räsäsen mukaan se, että poliisin toimia pitää pystyä valvomaan. Jos valvontaa ei tehdä, voi esimerkiksi rikollinen poliisi käyttää asemaansa hyväksi.
– Jos ei ole valvontaa eikä valvontamahdollisuuksia, siinä voi tulla suorastaan kiusauksia poliisille. Kaikkein pahintahan on se, että tietolähdettä ei haluta kirjata sen takia, että poliisi on itse tehnyt jotain rikollisia toimia tietolähteen kanssa.
Lähde: Yle
Ja tässä esiintyy virkaheitto lekuri, joka nimitti, virkaansa impotentin uskonsisarensa ja seurauksethan me kaikki tiedämme….
Korruptio ja kähmintä= maan tapa
Kuka muistaa “presidentin valtaoikeuksia kaventamisen”? Samalla kertaa irrotettiin sekä poliisivoimat että armeija eduskunnan ja presidentin ohjauksesta. Ne elävät omaa elämäänsä eivätkä ole kuin oman johdon hallinnassa. Ja tässä on tulos. Korruptiota ja lahjontaa sekä se ettei kukaan vastaa mistään. Eikä edes ministereiden vaatimuksiin anneta vastauksia.
Mutta suomalaiset tahtoivat juuri tällaisen tilanteen. Muutenhan näitä kansanedustajia ei olisi äänestetty.
Comments are closed.