Pitkään on uskottu, että Pohjolassa opittiin oluen paneminen kristillisiltä munkeilta. Uusi arkeologinen löytö onkin pistänyt tämän jo pitkään faktana pidetyn väitteen päälaelleen. Löytö, joka koostuu muun muassa vanhasta maltaasta osoittaa, että olutta pantiin Pohjolassa jo rautakaudella. Mallasta on löytynyt niin suuria määriä, että arkeologit uskovat, että sitä käytettiin oluen panemiseen. Olutta käytettiin kaupankäynnissä ja juhlien aikoina.
– Olemme kaivaneet esille matalalämpöuunin ja analysoineet kasvipohjaista materiaalia, jota sieltä on löytynyt hiiltyneenä. Sieltä löydettiin paljon maltaita. Uunia on siis käytetty maltaiden tekemiseen oluen panemista varten, kertoo Lundin yliopiston tutkija.
Uskomus on pitkään ollut, että oluen panemisen taito saapui Pohjolaan kristittyjen munkkien mukana 1000-luvulla. Tämä löytö osoittaa, että oluen panemisen taidot osattiin ainakin 500 vuotta tätä aikaisemmin.
Lähde: Nordfront
Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä:
“Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman,
vaikk’ ei tuo ve’että synny eikä tuimatta tuletta.
“Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi;
nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi.
“Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän.
Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan.
“Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta,
ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan:
‘Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme?
Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi.’
“Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä,
otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä,
seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan;
niin pani pa’an tulelle, laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen,
puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän.
“Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi.
Arvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi:
‘Mitä tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe
oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?’
http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/KAHDESKYMMENES.html
Olut, eri muodoissaan, kuten esim. “primitiiviolut”= sahti on kuulunut pohjolan juomavalikoimiin, siinä missä simakin, jo aikoja ennen kristinuskon kavalaa leviämistä.
Humalan käyttö oluissa sen sijaan on ihan puhtaasti katolisen kirkon SYYTÄ. Humalalla korvattiin oluissa aiemmin käytetty mauste suomyrtti, tai lähinnä mausteseos “gruitia”
Humalan etuna oli se, ettei humalalla maustettu olut aiheuttanut nauttijassaan yhtä paljon agressioita, kuin lievästi hallusinogeenipitoinen gruitia.
Humalan suurin HAITTA lienee, että se on kasviestrogeeni. Naishormoni ei mielestäni sovi miehelle missään muodossa. Nykyolut kasvattaa raavaalle pohjolan miehelle tissiä ja persettä…siksi en voi humalaoluita suositella
Tuopa olikin viikon mielenkiintoisin tieto. Täytyypä opiskella aihetta lisää vaikka en juokaan alkoholia missään muodossa.
Comments are closed.