Koti Artikkelit Pohjoismainen Vastarintaliike osoitti vappuna mieltään kansan oikeuksien puolesta

Pohjoismainen Vastarintaliike osoitti vappuna mieltään kansan oikeuksien puolesta

3

On aika summata vappumielenosoituksia sekä Bodenissa että Ludvikassa. Mikä oli hyvää ja mikä huonoa? Saavutimmeko sen, minkä halusimme? Todettakoon ensin, että valtaeliitti epäonnistui. Eliitti epäonnistui surkeasti, kun mietitään millaiset tavoitteet heillä alun alkaen oli.

Fredrik Vejdeland puhuu Bodenissa.

Ludvikaan hallitus lähetti demokratiaministeri Alice Bah Kuhnken. Tämä oli kolmas vuosi putkeen, jolloin hallitus on lähettänyt ministereitä yrittäessään päihittää Vastarintaliikkeen vappumielenosoituksia Taalainmaalla. On aina positiivista, kun päättäjät osoittavat itse mieltään Vastarintaliikettä vastaan eivätkä oman politiikkansa puolesta. Se vahvistaa päättäjien näkevän Vastarintaliikkeen todellisena oppositiona, ja että me muodostamme tämänhetkisen ja varteenotettavimman uhan tulevaisuudessa.

Huolimatta näistä hallituksen yrityksistä – tukenaan paikalliset puolueet, vasemmistolainen roskaväki, kaikki muut “hyvät voimat” sekä valtamedian uhittelu mielenosoitusta vastaan viikkoja etukäteen – mielenosoitustamme tuettiin suuresti kansan keskuudessa.

Puheita pidettäessä poliisin eristysnauhojen takana oli satoja tavallisia ihmisiä kuuntelemassa niitä. Jotkut näistä ihmisistä osallistuivat myös itse mielenosoitukseen puheidenpitopaikalla. Tuki oli kuitenkin kaikkein suurinta pitkin matkaa puheidenpitopaikalle, jonne ludvikalaisten massat olivat tulleet osoittaakseen tukensa, varovasti nyökkäillen ja tervehtien.

On tullut selväksi, että Ludvikassa näyttää meidän kannaltamme hyvältä näin vaalien alla. Valtamedia on varoitellut Vastarintaliikkeen nousevan Ludvikassa ja ottavan lopulta ohjat. Vaikka kansan tuki on vielä hiljaista, sitä on kuitenkin olemassa. Kun kuntavaalit pidetään, nämä ihmiset voivat tehdä jotain merkityksellistä äänestyskopissa ilman, että he riskeeraisivat itsensä ja joutuisivat systeemin vihan kohteiksi.

Ludvikan mielenosoitus sai suurta tukea kansalta.

Bodeniin vasemmisto oli koonnut voimansa koko Norlannin alueelta, Tukholmasta ja varmasti monilta muilta paikkakunnilta Ruotsissa. Hallituspuolue sosiaalidemokraatit kuljetti busseilla ihmisiä Bodeniin koko Norlannista, luultavasti valtion kassan avustuksella. Tähän tulee lisätä vielä kaikki “uusruotsalaiset”, joiden edustus vain lisääntyi vasemmistossa sitä mukaa, mitä kauemmin mielenosoitus oli kestänyt. Luotettavien lähteiden mukaan Boden mot rasismin (“Boden rasismia vastaan”) ja äärivasemmiston tarkoitus oli suorastaan hajottaa, ei pelkästään häiritä mielenosoitustamme.

Ymmärrän sen, että punaiset käyttivät tähän valtavasti resurssejaan ja että he todella halusivat yrittää hajottamista. Arvaan heidän odotuksensa siitä, että heillä olisi ollut mahdollisuus toteuttaa tekonsa nyt, kun vahvuutemme oli jaettu sekä Ludvikaan että Bodeniin. Ei ollut yhtään liioiteltua olettaa Bodenin mielenosoituksen osallistujamäärän olevan pienempi. Lisäksi mielenosoitus Norrbottenin läänissä oli meille jotain aivan uutta ja ennenkokematonta. Siinähän olisi ollut jo mahdollista pysäyttää mielenosoituksemme?

Vapunpäivän koittaessa Vastarintaliike kuitenkin musersi heidän toiveensa. Muutamien kurinpalautusten myötä sekä kymmenen kilvenkantajan avulla, jotka tavalliseen tapaan suojelivat Vastarintaliikkeen mielenosoitusta roskaväeltä, punaisten fantasiat särkyivät. Heidän epäonnistumisensa oli totaalista, ja kun tuli tosi kyseeseen, he eivät uskaltaneet tehdä edes varteenotettavaa yritystä pysäyttää mielenosoituksemme.

Äärivasemmistolaiset suunnittelivat kirjaimellisesti pysäyttävänsä Bodenin mielenosoituksen. Heidän suunnitelmansa eivät menneet niin kuin piti.

 

Saavutimme oman tavoitteemme

Meidän mielenosoituksillamme oli sen sijaan kaksi pääasiallista tavoitetta, ja kaikki niiden lisäksi oli bonusta:

1. Vahvistaa liikkeen asemia myös Norlannissa.
2. Luoda iskuvoimaisilla mielenosoituksilla parhaat edellytykset kuntavaaleihin sekä Ludvikassa että Bodenissa.

Bodenissa meillä oli lähemmäs 200 osallistujaa, ja heidän lisäkseen oli vielä satoja positiivisesti tai neutraalisti meihin suhtautuvia ihmisiä kuuntelemassa puheitamme erillään punaisista, jotka vain seisoivat ja pitivät meteliä vieressä. Ehkä kaikkein positiivisinta oli, että noin 30 järjestöön kuulumatonta bodenlaista liittyi mielenosoituskulkueemme jatkoksi. Osa heistä teki tämän jo kokoontumispaikalla, osa taas livahti mukaan pitkin marssireittiä. Tämä on ainutlaatuista ja osoittaa, että olemme oikeastaan jo nyt melko vahvoilla Norlannissa.

Tämä historiallinen mielenosoitus ja kaikki julkisuus Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle Norrbottenissa tulee olemaan lähtölaukaus massiiviselle rekrytoinnille Norlannista. Työtä tulee kyllä olemaan – varsinkin vaalikampanjan aikana Bodenissa. Ennen Bodenin mielenosoitusta paikkakuntalaiset eivät koskaan ennen olleet nähneet kansallismielistä mielenosoitusta. Ei kovinkaan uskalias arvaukseni on, että he odottivat 40–50 ihmisen tulevan paikalle. Sen sijaan paikalle saapui lähes 200 henkeä, joista monet olivat kotoisin Bodenista, Luulajasta, Överkalixista, Gällivaresta, Piteåsta, Älvsbystä, Skellefteåsta, Uumajasta ja monilta muilta paikkakunnilta Norrbottenin ja Västerbottenin läänissä.

Lähes 200 ihmistä osallistui Bodenin mielenosoitukseen.

Muitakin positiivisia seikkoja kahdesta mielenosoituksestamme löytyy:

– Saimme osaksemme erittäin hyvää julkisuutta Norrbottenissa ja Taalainmaalla mutta myös muualla maassa ja jopa Ruotsin rajojen ulkopuolella. Suorien lähetysten päättyessä ne olivat keränneet 30 000 katsojaa. Ludvikan livelähetyksen on tällä hetkellä nähnyt 29 000 henkeä ja Bodenin lähetyksen 17 000 katsojaa. Sitten tulee laskea myös Swish-tilillemme lahjoitetut 92 000 kruunua, ja summa nousee tilillä edelleen. Rahat tullaan käyttämään vaalikampanjan rahoittamiseen juuri näillä paikkakunnilla.

– Järjestimme pohjoisimman kansallissosialistisen mielenosoituksen koskaan ja tietääkseni pohjoisimman kansallismielisen mielenosoituksen koko Ruotsissa. Kenellekään ei siis ole epäselvää, että kirjoitimme Bodenissa historiaa.

– Pidimme kaksi vappumielenosoitusta samaan aikaan, mikä myös on ainutlaatuista nykypäivän kansallismielisessä liikkeessä. Järjestön sisäisenä aspektina voi mainita myös, että jaoimme väkimäärämme kahteen mielenosoitukseen. Näin pakotimme järjestäjät, turvaryhmän ja muut suoriutumaan tehtävistään vielä aikaisempaakin paremmin. Annoimme lisäksi neljälle uudelle puhujalle tilaisuuden loistaa mikrofonin ääressä (ja tämän he totisesti tekivätkin). Vapunpäivä opetti siis meitä järjestämään mielenosoituksia vieläkin paremmin ja osoitti monien ihmisten kykenevän selviytymään tärkeistä tehtävistä.

Ainoa negatiivinen asia, jonka keksin sanottavakseni, on oman väen osallistujamäärä. Tämä ei kuitenkaan ollut tuona päivänä tärkeintä missään vaiheessa, ja tiesimme jo etukäteen, ettei kumpikaan mielenosoitus tulisi yltämään väkimäärältään Tukholman 700:aan tai Göteborgin 600–800:aan (riippuen siitä, kuinka osallistujat lasketaan).

Olin kuitenkin henkilökohtaisesti toivonut 800 henkeä osallistuvan Ludvikan ja Bodenin mielenosoituksiin yhteensä. Tässä kohtaa mielenosoitusten jakaminen saattoi tosin johtaakin pienempään osallistujamäärään, vaikka toive oli, että se lisäisi osallistujien määrää. Noin 600 ihmistä on kuitenkin lähellä niitä 650 ihmistä, jotka tulivat Faluniin viime vuoden vapunpäivänä osoittamaan mieltään. Voi olla, että osa aiemmin osallistuneista koki nyt jonkinlaista turvattomuutta, kun jaoimme väkemme kahtia:

– Tulisiko mielenosoituksesta niin suuri, että joukossa olisi mahdollista pysyä anonyyminä?

– Olisiko mielenosoituksessa yhtä turvallista pienemmällä väkimäärällä kuin aikaisemmin?

– Tulisiko mielenosoituksessa käymään kuin Göteborgissa?

Mikäli olisimme järjestäneet mielenosoituksen vain Ludvikassa, missä olemme vahvoilla ja joka sijaitsee maantieteellisesti parhaassa paikassa useampien ihmisten kannalta, olen varma, että olisimme yltäneet 800 henkeen. Silloin olisimme kuitenkin sivuuttaneet asemiemme vahvistamisen Norlannissa. Valintamme tehdä jakaantuminen Ludvikaan ja Bodeniin tulee olemaan elintärkeä tulevaisuuden kannalta, ehkä jopa ratkaisemaan sen, saammeko paikan kunnanvaltuustossa Bodenissa.

Tapahtumat sekä ennen että jälkeen mutta myös median kirjoittelu mielenosoitusten päätyttyä osoittavat, että Vastarintaliike todella on taho, jota päättäjät vakavissaan pelkäävät. Heillä onkin siihen hyvät syyt. Puhuimme kansalle poliitikkoja vastaan, lujitimme asemiamme Taalainmaalla, toimme taistelun Norrbotteniin ja teimme maaperästä otollista Bodenissa kansallissosialististen kunnanvaltuutettujen tielle kohti kunnanvaltuustoa.

Taistelu jatkuu nyt uusin voimin! Kiitos kaikille teille, jotka olitte paikalla!

Fredrik Vejdeland

Nordfront.se

3 KOMMENTIT

  1. Ludvikan marssi oli unohtumaton kokemus ensikertalaiselle. 12.5 Helsinkiin seuraavaksi.

  2. Hienoa paikallistason laajentumista. Kun ihmiset vain välittäisivät itsestään ja läheisistään niin Vastarintaliikkeen nousu olisi taattua. Oikeisiin tarpeisiin ja ongelmiin vastaaminen on tärkeää ja se toiminta lähtee aina kunnista, ei koskaan EUsta koska ei ihmiset asu EUssa vaan kodeissa, kylissä ja kaupungeissa. Kunhan kansalaiset uskaltavat vaatia laatua niin globalistien moolokinkita kyllä saadaan pysäytettyä ja lähikulttuuri elvytettyä.

Comments are closed.