Tänäkin jouluna on mietitty, josko karsittaisiin koulujen joulujuhlasta kristillinen osuus pois ja halukkaat saisivat keskenään viettää toisen, kristillisen juhlatilaisuuden. Tätä puolustellaan juhlavasti uskonnonvapaudella. Voisi luulla, että vaatimuksella puolustettaisiin ihmisten vapautta valita mihin uskoo, mutta näin ei ole. Kyse ei myöskään ole hyökkäyksestä kristinuskoa vastaan, vaan hyökkäyksestä länsimaisia perinteitä vastaan.
Niin kauas, kuin kansakunnan muisti kantaa, on kristinusko ollut osa kansan historiaa ja siitä on tullut osa suomalaista identiteettiä. Jo kristinuskon pakkoistuttaminen maahan toi paljon kärsimystä ja sekasortoa yhteiskuntaan, kun vuosituhansia harjoitetut perinteet piti vaihtaa vieraisiin. Nyt meidän pitäisi siis luopua niistäkin, saamatta kuitenkaan mitään tilalle. Ei ole hyvä, jos ihmisille kerrotaan ylhäältäpäin, mihin saa milloinkin uskoa ja mihin ei. Varsinkin lapset menevät helposti ymmälleen.
Ateismi on marxilainen aate, jonka kulta-aikaa oli 1900-luvun alkupuolisko ja Neuvostoliitto, jossa sen nimeen vainottiin miljoonia ihmisiä, jopa kokonaisia kansoja. Tuhoamalla ja häpäisemällä uskonnollisia rakenteita kansa saatiin palvomaan ja palvelemaan järjestelmää. Nykyäänkin ateismi on marxilaisten pääaseita tavoitteessa tehdä ihmisistä epäjumalan palvojia. He eivät kaihda keinoja saadakseen kansan vanhat perinteet murenemaan ja tehdäkseen tilaa uudelle ajalle.
Suomessa ateismin pää-äänenkannattaja on Vapaa-ajattelijat ry, joka allekirjoittaa muitakin marxilaisia arvoja kuten “vapauden, veljeyden ja tasa-arvon”. Järjestön mukaan toiminta on poliittisesti sitoutumatonta. Silti sen tiedotteissa hyökätään rajusti perinteisiä länsimaisia arvoja vastaan sekä puolustetaan liberaaleja arvoja ja monikulttuurisuutta. Nämähän ovat nykyvasemmistolaista aatesuuntaa. Yhdistyksen perustaja, Väinö Voipio, oli vanhan ajan sosiaalidemokraatti, ja nykyjäsenistöstä löytyy niin vihreiden kuin vasemmistoliitonkin ehdokkaita. Puheenjohtajasta lähtien.
Sanotaan, että uskonnot tappavat hengellisyyden ihmisestä. Ateismi tekee sen kuitenkin varmemmin. Ihmisen tulee uskoa johonkin elämää suurempaan ollakseen tasapainoinen osa universumia ja saadakseen rauhan mieleensä. Muuten hänestä tulee juureton zombi, joka vaeltaa läpi elämänsä etsien jotain, jolla täyttää aukko elämässä. Tätä nälkää päädytään ruokkimaan yhteiskunnan luomilla korvikkeilla kuten kuluttamisella ja vapaalla seksillä.
En ole kristitty, enkä pidä esimerkiksi “kultaista sääntöä” ja humanismia hyvinä arvoina. Tällä haavaa pidän kuitenkin kristillisyyttä tietyissä määrin, paremman puutteessa, hyväksyttävänä. Jos vaikka muslimien kiusaksi, ellei muuten. Tunnettu valkoinen vapaustaistelija ja odinisti, Richard Scutari, uskoo vanhojen pakanauskontojen kulkevan kansan geeneissä, eivätkä ne siksi koskaan karkaa meidän ulottumattomistamme. Hän on myös nähnyt niiden nousevan uudelleen esiin viime vuosikymmeninä juuri kansan muistista. Ruokkimalla tätä kehitystä nousevat nuo luonnolliset arvot – jotka liian kauan ovat olleet tukahdutettuina – taas kansaa ohjaavaksi voimaksi ja hengellisyyden lähteeksi, niin kuin on tarkoitettu.
Henkilökohtaisesti olen täysin eri mieltä ko. kirjoituksen kanssa. Mielestäni on vain hyvä, että uskonnollinen “tuputus” alkaen päiväkodeista ja kouluista vähenee vähenemistään. Kuten kirjoituksessa mainittiin, oli pakanauskonnoilla tuhansien vuosien perinteet muinaisten esi-isiemme keskuudessa ja täten kristinusko on verraten uusi tulokas Pohjolassa, vain alle tuhat vuotta “vanha”. Mielestäni on jokseenkin vaarallista hyväksyä keskuuteemme ylhäältä käsin (vrt. valtio, kirkko) saneltuja oppeja ja uskomuksia, joita meidän tulisi lammasmaisen sokeasti noudattaa. Tämä jos mikä tappaa ihmisen hengellisyyden ja itseajattelun. Kristilliset arvot ja “perinteet”, jos niitä perinteiksi haluaa nimittää, tulisi nimenomaan unohtaa ja olla ottamatta niiden tilalle mitään ulkopuolelta (poislukien muinaisten esi-isiemme tavat ja uskomukset, joiden elvyttäminen ja tuominen nykypäivään olisi paljon suositeltavampaa), henkisyys kun lähtee jokaisesta itsestään ja tulisi olla jokaisen itsensä määriteltävissä. Mitä lapsiin tulee, hengellisyyden opettamisen vastuu tulisi olla pääasiallisesti vanhemmilla ja vanhempien tulisi rohkaista jälkikasvuaan ajattelemaan itse omilla aivoillaan, ja siten antaa vapaus muodostaa omat hengellisyys-käsitteet itse.
Länsimainen historia ja länsimaiset perinteet ulottuvat paljon pidemmälle kuin mitä kristinusko on ollut keskuudessamme. Mielestäni Suomessa on aivan liikaa nk. tapakristittyjä, jotka kuuluvat kirkkoon ainoastaan siksi, että “pääsee” kirkossa naimisiin tai että saa hautapaikan kirkkomaalta tai että “mitä nyt sukulaiset ajattelee jos eroan kirkosta”, muutamia ontuvia tekosyitä kirkkoon kuulumisen puolesta mainitakseni. Kristinusko muiden pääuskontojen ohella on syyllistynyt ennennäkemättömään sortoon, orjuuttamiseen ja ihmisten hyväuskoisuuden häikäilemättömään hyväksikäyttöön ja on vaikeaa käsittää kristinuskon puolustelijoiden tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä ko. uskonnon arvoista ja tarkoitusperistä, jotka ovat luonnonvastaisia.
Hautakivenpotkija.
Tässä lainaus eräästä informaatio- ja syy-seuraus -pakinasta netissä:
“Informaatio ilman suunnittelua on kuin vaihtovirtateknologia ilman Nikolai Teslaa
Informaatio todistaa suunnittelusta. Määrät ~ dataa, merkitys ~ semanttista sekä suhdetieto ~ tietämystä Sattumalla tai kaaoksella ei voi perustella lukuisten täsmennettyjen elämälle hienosäädettyjen muuttujien ja vakioiden arvoja ja merkitystä. Evoluutiotekijät eivät voi tuottaa konseptia, merkitystä tai tarkoitusta. Lukuisten tekijöiden integroitu keskinäinen suhde ja perustason tekijöiden universaalisuus edellyttävät kokonaissuunnitelmaa, jossa käsitys eri tasoista. Rakenteet ja tekijät ~ metatietoa. Rakenteiden, prosessien ja tekijöiden sekä koodijärjestelmien a priorisuus mallit ennen toteumaa, vakava evoluutioajattelun falsifiointi! Eri tieteenalat perustavat havaintonsa systemaattiseen Informaatioon. Saadaan olioista ja eliöistä ja päätellään erilaisia älykkyyden kädenjälkiä. Arkeologiset löydöt, historia, paleontologia, fossiilit, taide jne. kertovat suunnitelmallisesta toiminnasta ja toimijoista varmoin empiirisin havainnoin. Luonnonlait määritettiin saatujen havaintojen (Informaation) perusteella.
Naturalismi on antiikin aikainen myytti
Kaiken päättelyn takana on erilaiset maailmankatsomukset ja lopulta usko johonkin – uskonnottomaksi julistautuminen on vain tekosyy syvällisten asioiden välttelyyn. Naturalismi tukeutuu materialismiin ja moniselitteiseen evoluutioon, joka on jo antiikin aikana syntynyt myytti. Sen perustana on tyhjästä (’kvanttityhjyydestä’) syntyneet materia, energia ja luonnonlait. Darvinistinen käsitys luonnosta muodostaa vain pienen osa-alueen, sillä luonnossa on havaittu monitasoinen eri lajien välinen syvällinen yhteistyö, joka perustuu moniulotteisen tiedon hankintaan ja jakamiseen sekä parviälykkyyteen2.
Naturalismi vie perustan tieteeltä
Naturalismi ei huomioi todellisuuden perimmäistä järjellisyyttä ja se vie perustan tieteeltä ja johtaa uskon varaisiin todistamattomiin oletuksiin. Kaikkiaan metafyysinen naturalismi sulkee tutkimusavaruudesta Jumalan väittäen, ettei Hänestä voi saada tietoa. Metodologinen naturalismi puolestaan yrittää olla idealistisesti välittämättä Jumalaan liittyvästä tiedosta, vaikka siihen viitataan kieltävästi useinkin. Naturalistisesta näkökulmasta yritetään toistuvasti vähätellä Jumalan olemassaoloa ja vaieta kannanotoista Hänen olemassaolonsa puolesta sekä häivyttää täten älykkään suunnittelun mahdollisuuskin3. Näin portinvartijaksi asettuu tieteen naturalistinen papisto, joka hallinnollisin ja retorisin kehäpäätelmin edistää naturalismia kritiikittömästi jo peruskoulusta lähtien. Moninaisin kehäpäätelmineen naturalismi ei voi tavoittaa kehittämisen edellyttämää uutta innovatiivisuutta sulkiessaan pois selitysvaihtoehtoja, jotka saattaisivat tuoda uutta suuntaa ihmisyyden ja moniulotteisen informaation tutkimukseen.
Naturalismin metodi- ja kategoriavirheet
Elämälle hienosäädetty universumi ja luonnonlait, elottomasta syntynyt elämä ja kaikkialla havaittava moniulotteinen informaatio sekä älykkyys eivät selity naturalismilla, puhumattakaan tietoisuuden synnystä sekä arvoista ja moraalitiedosta. Naturalistinenkin tutkija toimii teistisellä viitekehyksellä tuoden prosessiin aineen, energian ja ajan lisäksi informaatiota ja älykkyyttä sekä tavoitteet ja tarkoituksen, mutta joutuu tulkitsemaan naturalistisesti ajautuen metodivirheeseen. Kategoriavirheestä puhutaan silloin, kun jonkun asian todistustaakka jää vain toiselle osapuolelle (teisteille) ja sen (esim. luominen) absoluuttinen todistamattomuus hyväksytään vastapuolella argumentoimattomasti oman näkökulman vahvaksi todisteeksi (ateismi, evoluutio). Luomisesta on Raamatun lisäksi monissa kulttuureissa selkeät jäljet. Tieteellisessä päättelyssä molemmat näkökulmat edustavat deduktiivista teoriasta lähtevää päättelyä, joihin tutkimustyössä etsitään perusteita.
Sen sijaan empiirisesti todettavissa oleva devoluutio on tosiasia (geneettinen entropia, rappeutuminen4), kun laajamittainen eliöiden ja kasvien sukupuuttoon kuoleminen uhkaa enenevästi luontoa. Devoluutiolla tarkoitetaan perimän köyhtymistä (DNA/geenien vioittuminen), jolloin pääosin haitallisten mutaatioiden (muutokset, vioittuminen) ja kasautuvan luonnonvalinnan (sopeutuvin jää eloon) vuoksi yleensämenetetään informaatiota tai sen moninaisuus ja systemaattisuus vähenevät.
Älykäs suunnittelu (Intelligent Design, ID) puolestaan lähtee induktiivisesti liikkeelle havainnoiden empiirisesti luonnosta tihkuvaa moniulotteista ja monimutkaista sekä täsmennettyä informaatiota, jonka alkuperä voi olla vain älykkyys. Älykkyyden ja informaation alkuperän haastetta olisikin pohdittava monitieteisesti.
Comments are closed.