Koti Artikkelit Luonto Pentti Linkolan vihattu filosofia

Pentti Linkolan vihattu filosofia

0

Ville Hyvärinen kirjoittaa Kansalliselle Vastarinnalle Pentti Linkolan paljon huomiota puoleensa keräävästä filosofiasta.

 

A ina välillä tulee julkisuudessa ja yksityisissä keskusteluissakin esiin Pentti Linkolan ajattelu, filosofia eli niin sanottu linkolalaisuus. Kiintoisana huomiona linkolalaisuudesta voi mainita sen, että Pentti Linkola on itse kieltänyt olevansa henkilökohtaisesti linkolalainen. Linkolalaisuus voitaneen liikoja vähättelemättä pelkistää ajatukseen, että ihmisten määrää olisi syytä vähentää nopeasti ja rajusti luonnon kestokyvyn turvaamiseksi, mutta varsinainen Pentti Linkolan filosofia voidaan määritellä ennemminkin syväekologiseksi. Syväekologian mukaan elämän jatkuminen planeetallamme ja biodiversiteetti ovat itseisarvoja, eikä minkään elämänmuodon arvo määräydy sen ihmiselle tuottaman hyödyn tai haitan perusteella. Myös ihmisen ja muiden lajien tasavertaisuutta se korostaa.

 

Näitä piirteitä voi helpostikin Linkolan filosofiasta löytää, kuten antikapitalismiakin, joka ei ilmene kommunismina, jota yleensä kapitalismin vastakohtana pidetään, kun ei oteta huomioon senkin olevan osa kansainvälistä rahajärjestelmää ja joissain tapauksissa kapitalismiakin pahempi luonnonhaaskaaja. Linkola vastustaa kapitalismille tyypillistä edistysuskoa ja onkin maininnut puolustusaseiden olevan malliyhteiskunnan ainoa korkean teknologian osa-alue. Myös nykyistä kulutusyhteiskuntaa hän vastustaa ja onkin vaatinut ihmiskunnan elintason laskua eli palaamista agraariyhteisskuntaan.

 

Missä Linkola lähestyy Kansallisen Vastarinnan esittelemiä aiheita ajattelussaan on se, että hän on todennut eräässä artikkelissan, että “Toisaalta on sitten tämä ajatus, että natsismi on paha. Kukaan ei halua keskustella siitä, kuinka loistava filosofia se oikeasti oli. Oliko siinä muutakin pahaa kuin se, että se hävisi toisen maailmansodan?”, johon uskoisin suuren osan tämän artikkelin lukijoista vastaavan “Ei.”

 

Vasemmistolainen J.P. Roos on katsonut Linkolan edustavan ”ekonatsismia”, joka tosin sopii marxistisen ideologian kannattajalle, sillä eihän kansallissosialismi voi missään nimessä olla riittävän eko, koska nykyäänhän eko katsotaan hyväksi asiaksi. Jätettäköön siis kaikki kolmannen valtakunnan luonnonsuojeluohjelmat sun muut syrjään. Onhan Linkolasta median mustamaalauksen avulla yritetty tehdä huru-ukkoa ja jonkinlaista risupartaradikaalia ituhippiä, joka ei oikeasti tajua maailmanmenosta mitään, vaan toivoo kaikkien ihmisten kuolemaa, vaikka hänellä olisi hyvinkin suuria viisauksia kerrottavanaan.

 

Linkola on käsitellyt teksteissään paljon ihmisten omavaraisuutta ja vaihtoehtoja kapitalismin tuhoavalle mallille. Tekstissään Voisimmeko jäädä Eloon? Linkola on pohtinut visiota yhteiskunnasta, joka suuren muutoksen kautta palauttaisi ihmiset takaisin luonnolliseen ympäristöönsä.

 

Esimerkiksi liikenteen toimimisesta Linkola on kirjoittanut, että palvelut sijoitettaisiin sen verran lähelle ihmisiä että ne olisivat tavoitettavissa jalan sekä ekologisien kulkuvälineiden avulla. Yksityisautoilu rajoitettaisiin minimiin ja pitkiä matkoja varten joukkoliikenne toimisi maanteillä sekä vesillä. Lisäksi suurin osa raskaasta tavaraliikenteestä siirretään kulkemaan vesistöjä ja rautateitä pitkin.

 

Mitä ulkomaansuhteisiin tulee, niin kaikki nykyiset kansainväliset kauppasopimukset irtisanotaan ja ulkomaankauppaa vähennettäisiin radikaalisti. Linkola on kirjoittanut, että ulkomailta voitaisiin tuoda esimerkiksi metalleja, joita luonnolla on suhteellisen suppeasti tarjottavana meille suomalaisille. Kauppaa käytäisiin vaihtamalla tuotteita toisiinsa. Pääosa yrityksistä tultaisiin lakkauttamaan ja suuryrityksiäkin olisi vain kourallinen ja lisäksi nämä olisivat kaikki kansallistettuja.

 

Linkolan vastustaa rahalla kisailua ilman materiaalista vastinetta. Käytännössä tämä tarkoittaisi sijoitustoiminnan täydellistä lakkauttamista ja pörssien sulkemista. Pankkien ainoiksi tehtäviksi jäisi rahan säilytys sekä pienimuotoinen otto- ja antolainaus.

 

Linkolan suhtautuminen sotaan on ollut hyvinkin vaihteleva, sillä 1960-luvulla hän oli pasifisti, on sittemmin kannattanut sotien väestönkasvua rajoittavia tekijöitä, mutta myöhemmässä tuotannossaan pitänyt sotia riittämättömänä ratkaisuna väestönkasvuongelmaan, sillä sotaa seuraa aina entistä pahempi nousukausi, joka johtaa luonnonvaroja kuluttavaan jälleenrakennukseen ja syntyvyyden kasvuun. Hän onkin kritisoinut hyökkäyssotia, mutta pitänyt ekologisen yhteiskunnan aseellista puolustamista tärkeänä.

 

Linkola on myös ottanut tiukan kielteisen kannan vierasperäisiin lajeihin niille luonnottomalla maaperällä ja hänen mukaansa muun muassa minkit, supikoirat ja luonnossa vapaana olevat kissat, “Egyptistä tuodut saastaiset eläimet”, tulisi hävittää Suomesta. Näinhän tulisi myös aidon monikulttuurin ystävän ajatella, sillä vierasperäiset lajit, kuten rodut ja kulttuuritkin uhkaavat maan omien sellaisten säilymistä, elleivät suoraan tuhoamalla, niin sitten sekoittumalla niihin, jolloin diversiteetti kärsii.

 

Pentti Linkola myös vastustaa valmiiden ideologioiden ja ismien taakse piiloutumista ja kannattaa itsenäistä ajattelua, jolloin hän tietysti jättää “seuraajilleen” myös mahdollisuuden kritisoida hänen ajatteluaan. Linkola päätyi Yleisradion suuret suomalaiset -äänestyksessä sijalle 18., irrallisena mainintana hänen suuruudestaan se, että hän elää, kuten opettaakin.

 

Tästä voisin kertoa esimerkkinä, mitä veljeni raportoi Linkolan luona käytyään: “Pentti vastustaa luonnon haaskausta niin suuresti, että hän söi homehtunutta ruisleipää, sekä jonkin hillon oltua homeessa, sekoitti vain homeen hillon sekaan ja söi hilloa aivan tyytyväisenä.” Itse pidän tätä toimintaa suorastaan esimerkillisenä, sillä nykyisen kulutusyhteiskunnan jäsen tietysti supervarovaisena ylihygienikkona ryntäisi heti lähimpään markettiin ostamaan uuden leivän ja hillon, yhtään ajattelematta millaista tuhlausta se on. Ruokaa ei tule missään tapauksessa todellakaan heittää roskiin, sanoi ranskalainen gastronomi tai Silvio Berlusconi sitten mitä tahansa suomalaisesta ruoasta. Jos se on tarpeeksi hyvää meille, olkoon totuus, että hyvää se on.

 

Yhteenvetona Linkolan filosofiasta voisi sanoa, että se on liian monimuotoista tungettavaksi mihinkään ismiin, vaikka esimerkiksi syväekologia sitä kohtuu lähelle pääseekin. Myöskään käsite linkolalainen ei sovi kuvaamaan hänen filosofiaansa. Tietysti filosofian perinteiden mukaan voitaisiin luoda vaikkapa täysin uusi käsite, kuten linkolismi, mutta se jo tuntuukin liian keinotekoiselta. Kaikkein parasta on siis vain lukea Linkolan kirjallisuutta, artikkelit mukaan lukien, ja muistaa ajatella myös itse.

 

Kansallissosialistin on hyvä seurata Linkolan filosofiaa varsinkin ympäristön suojelun ja yhteiskunnallisen ajattelun osalta, sillä ainakin niissä hän on lähellä ideologiaamme, vaikka tietysti hänen tulee olla seuraamatta Linkolaa sokeasti ja muistaa ainakin, että tällä hetkellä mm. lapsiperheiden tukeminen on eurooppalaiselle rodulle selviytymisen kannalta tärkeää. Linkolan ajatuksia ei parane unohtaa ideologiamme kehittämisen ja entisestään parantamisen kannaltakaan, sillä emmehän toki edusta mitään kuollutta aatetta, vaikka niin valtavirta haluaakin uskoa.

Ville Hyvärinen