Kansallismielinen liike on läpikäynyt muutoksen 15–20 viime vuoden aikana. Oltuaan enemmän tai vähemmän alakulttuurinen liike, siitä on tullut huomattavasti monimuotoisempi. Tänä päivänä näemme yhä enemmän perheitä, jotka yhdistävät aktivismin ja perhe-elämän. Taistelusta on tullut monelle elämäntapa. Monelle voi olla vaikeaa saada arkielämän palaset loksahtamaan kohdilleen. Jos tähän vielä lisätään järjestelmäkriittinen asenne, tulee kaikesta entistä hankalampaa. Aktivismin leimaama elämä voi sisältää huolia ja murheita.
Vahva ydin
Liikkeessämme miesten ja naisten välinen luonnollinen vuorovaikutus on perusta sille, että asiat sujuvat optimaalisesti. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhdistyminen on perusta kaikelle inhimilliselle elämälle. Se muodostaa vahvan ytimen. Sukupuolten välillä vallitseva tasapaino on tarpeen etenkin perhettä perustettaessa. Toimiminen yhteen hitsattuna tiiminä helpottaa sekä miehen että naisen elämää. Olen lukuisia kertoja ottanut esille sen, miten tärkeää on, että myös naiset ovat ideologisesti koulutettuja tai perehtyneitä siihen, mitä tarkoittaa olla kansalaisaktivisti. Vasta tuolloin voi ymmärtää, mitä tämä elämä tarkoittaa, ja vasta sitten voi tulla osaksi sitä.
Etsi uusia ratkaisuja
Jos mies ja nainen ovat samaa mieltä näistä ideologisista asioista, tulee elämästä kerta heitolla helpompaa. Monet kokevat, että vanhemmuus saattaa kärjistää kaikki asiat. Vanhemmuuden myötä voi joutua pakotetusti osalliseksi järjestelmää, johon on monessa suhteessa asennoitunut kriittisesti. Tällaisessa tilanteessa paras toimintamalli on, että ei tuijota sokeasti tavanomaisia ja tutuksi tulleita ratkaisuja. Sinulla on kaikki voitettavana pyrkiessäsi löytää vaihtoehtoja ja esimerkiksi kyseenalaistamalla ajatus viedä yksivuotias lapsesi kokopäiväisesti päiväkotiin. Elämä kansalaisaktivistina vaatii meiltä monen asian kohdalla uskallusta valita toisin, kuin mihin järjestelmä on meitä vuosikymmenien ajan ohjannut.
Lapset koulussa
Kuten tiedämme, kouluajan alkaessa ei ole vaihtoehtoja, koska meillä on olemassa oppivelvollisuus. Mikäli vanhempana on kouluikään mennessä luonut lapselleen hyvän pohjan, ei koulusta tule suurta ongelmaa. On tärkeää muistaa, että lapset käyvät koulua oppiakseen, mutta eivät siksi, että heidän mieliinsä juurrutettaisiin jokin poliittinen tai uskonnollinen mielipide. Lapsillamme on oikeus kyseenalaistaa, ja niin on myös meilläkin vanhempina. Olemalla aktiivinen lapsen koulunkäynnissä ja osallistumalla heidän koulutukseensa pystyy paremmin valvomaan sitä, mitä koulussa sanotaan ja miten siellä toimitaan. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että niin sanottuja poliittisesti oikeita iskulauseita ei opeteta vain oppitunneilla, vaan myös välitunneilla, ruokatauoilla ja kaikkina niinä vapaina hetkinä, joita lapsilla on koulussa. Indoktrinaatio leimaa koko koulujärjestelmää, ja heidän tavoitteenaan on saada nuoremmat sukupolvet järjestelmälle ikuisesti uskolliseksi. Kouluvuosina onkin erittäin tärkeää, että vanhempina ollaan samaa mieltä toimintamallista ja siitä, mistä linjasta pidetään kiinni.
Väkivalta ja vankilatuomio
Tiedän monen naisen olevan huolissaan siitä, että heidän miehensä joutuvat tappeluun toisinajattelevan kanssa. Väkivalta meitä kohtaan on hyvin todennäköinen tapahtuma elämässämme, ja aktivistina oleminen voi toisinaan johtaa yhteenottoihin. Olisin epärehellinen, jos väittäisin muuta. Kysymys kuuluu, miten tämän kanssa oppii elämään? Onko tähän mahdollista edes tottua? Vastauksen on oltava kyllä. Jotta jaksaisi tämän paineen alla, on erittäin tärkeää, että ympärillä on toimiva sosiaalinen verkosto. Toimiminen poliittisena aktivistina ja eri keinojen käyttäminen järjestelmää vastustettaessa ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Painotan tässä kohtaa jälleen ideologisen koulutuksen tärkeyttä molemman osalta. Miten muuten voisi edes ymmärtää? Toisinaan järjestelmän pitkä käsi tavoittaa aktivistit, ja he saavat tuomion. Usein kyse on epäreiluista tuomioista, jotka ovat enemmän poliittisia kuin oikeudenmukaisia. On vaikeaa nähdä rakkaimpansa vangittuna. Useimmiten miehet joutuvat vangituiksi, ja naiset ja lapset jäävät yksin. Minulla on tapana sanoa, että niin kauan kuin uskoo, että se, minkä puolesta taistelee, on oikein, mikään asia ei ole liian vaikea kestää. Ja vankilatuomiot ovat ohimeneviä.
Seisomme yhdessä!
Voittaaksemme ja voidaksemme jonain päivänä pysäyttää tämän monikulttuurisen helvetin täytyy meidän, miesten ja naisten, seisoa yhdessä linjassa. On tärkeää, että molemmat osapuolet ovat uskollisia ja uhrautuvaisia, yhteistyökykyisiä ja intohimoisia. Meidän tulee kaikin keinoin terästää itsemme ja ymmärtää, että sillä, mitä teemme tänään, tulee olemaan vaikutus tulevaisuuden jälkipolville. Joten vastaus on kyllä, on aivan mahdollista yhdistää aktivismi ja perhe-elämä. Taistelu ei ole koskaan ollut niin tärkeää ja merkittävää kuin sinä päivänä, kun saattaa oman lapsen tähän maailmaan. Silloin alkaa todellinen vastuu taistelussa kansamme itsestäänselvästä oikeudesta olemassaoloonsa!
Hyvä, että KV julkaisee näitä ruotsalaisten kirjoituksia. Kiitokset kirjoittajalle sekä suomentajalle!
Paulina kirjoittaa aivan loistavia artikkeleita arjen käytännön asioista, joihin moni varmasti törmää kohdallaan. Miten helppoa ja käytännöllistä olisi vain antaa järjestelmän ohjata lasten kasvatusta ja opetusta. Mutta jokainen, joka on tietoinen taustoista ja vallanpitäjien suunnitelmista, tietää miten tärkeää on pitää oma mieli ja tahto vahvasti mukana, kun suunnitellaan jälkipolvien tulevaisuutta.
Comments are closed.