Koti Artikkelit Oikeudenmukaisuutta työelämään

Oikeudenmukaisuutta työelämään

6

tagcloud_AK

Arvostus suomalaisen tekemää työtä kohtaan on häpeällisen pieni. Se on ”liian kallista” ja oikeissa olosuhteissa liian laadukasta palvelemaan kulutusyhteiskuntaa. Varsinkaan tuottamatonta työtä ei arvosteta, hoito- ja puhtaanapitoaloista on tullut välttämätön paha ja työ, jonka kuka tahansa pystyy tekemään olemattomalla palkalla, vaikka kyse on todellisuudessa vaativista ja raskaista aloista. Tämä näkyy pahoinvointina työpaikoilla ja sairaspoissaoloina. Halpaa työvoimaa tuodaan Itä-Euroopasta ja nykyään myös Etelä-Euroopasta, joka on muodostunut halpatyövoiman lähteeksi. Halpatyövoima tekee työn yli puolet halvemmalla, eikä kilpailutuksessa lasketa korjaustöiden hintaa.

Tämä ei eliitille kuitenkaan riitä – se on vieläkin liian kallista. Kun töitä ei voida kuljettaa Aasiaan tai Afrikkaan, todellisen halpatyövoiman luo, on tuo työvoima tuotava työn luo. Niinpä portit Eurooppaan avattiin kolmannen maailman ihmisille, vedoten humanitääriseen apuun. Maahanmuutossa on kyse palkkojen polkemisesta, ei huono-osaisten auttamisesta.

Markkinataloudessa elinkeinoelämä sanelee pelisäännöt ja demokratia mahdollistaa tämän. Hyvinvointivaltiota pidetään yllä verovaroin, ja kun elinkeinoelämää verotetaan, reagoi se heti uhkauksilla siirtää toimintojaan ulkomaille. Uhkauksia myös toteutetaan; vähä vähältä yritykset siirtävät toimintaansa ja tuotantoaan ulkomaille. Jo lahden yli Viroon siirtymällä voi kustannuksia pudottaa roimasti matalan palkkatason ja verotuksen ansiosta.

Osakkaat eivät enää sijoita yrityksiin vaan nostavat sen sijaan osinkoja, ja verotus tukee tätä. Kuten luonnonvarojenkin suhteen on yritysten toimintatapa se, että otetaan kaikki irti mitä saadaan ja mietitään seurauksia jälkeenpäin. Yleensä seuraukset kaatuvat yhteiskunnan niskaan, kuten Talvivaarassa tai telakkateollisuudessa.

 

Huonot työllisyysnäkymät

Työttömien määrä nousi viime vuodesta 16,6 prosenttia. Työttömiä oli maaliskuussa Suomessa 10,9 prosenttia työikäisistä. Nuorisotyöttömyys on kasvanut jo 45 prosenttia vuoden takaisesta. Alle 20-vuotiaiden työttömyyden kasvu on jo lähes 75 prosenttia; 15–24-vuotiaita nuoria oli maaliskuussa työttöminä 76 000. Silti puhutaan eläkeiän nostosta, vaikka nuorisotyöttömyys on tätä luokkaa.

Kysynnän hiljeneminen sekä viennissä että kotimarkkinoilla näkyy myös työllisyydessä: kaikilla ammattialoilla ja -ryhmissä työttömyys on nousussa. Työttömyyden kasvuvauhti ei suuresti eroa alojen välillä. Vuotta aiempaan verrattuna työvoiman kysyntä supistui kaikilla ammattialoilla – poikkeuksina tarjoilu- ja vartiointitehtävät. Suurinta kasvu oli teollisuudessa, rakentamisessa ja hallintotyössä. Joka viides rakentaja oli maaliskuussa työttömänä – alalla työllisyys paranee yleensä hieman keväällä.

Työ- ja elinkeinotoimistojen palveluita uudistetaan vuosina 2013–2015. Näin työttömien työnhaku vaikeutuu entisestään. Vuonna 2001 TE-toimistoja oli vielä 191, vuoden 2013 alusta niitä on vain 15. Asiakkaat joutuvat odottamaan palvelua nyt pitkiäkin aikoja.

 

Pätkä- ja vuokratyö luovat pahoinvointia

Pätkätyö ja erityisesti vuokratyö on viemässä työntekijöiltä oikeudet, joiden eteen on vuosikymmenet tehty töitä. Työlainsäädäntö ei koske vuokratyöläistä; esimerkiksi vuosilomat, sairauspäivät ja vanhempainvapaat ovat monelle vuokratyöläiselle mahdottomuus. Myöskään irtisanomisaikaa vuokratyössä ei ole. On tapauksia, joissa työntekijöitä on irtisanottu välittömästi, kun he eivät ole suostuneet ylitöihin. Ylityökorvauksiakin vältellään tyhjillä lupauksilla tasausvapaista. Palkka on keskimäärin 25 prosenttia pienempi kuin vakituisella työntekijällä, eikä palkkaa saa, jollei töitä ole tarjolla. Ruotsissa sentään on takuupalkkajärjestelmä, toisin sanoen vuokratyöfirman listoilla oleva saa jotain korvausta, vaikkei töitä olisikaan tarjota. Suurin osa pätkä- ja vuokratyötä tekevistä haluaisi pidempiaikaisen työsuhteen, mutta niitä ei juuri ole tarjolla. Vain lyhyitä työsopimuksia harvoin saavien ei edes taloudellisesti kannata tehdä töitä, koska ylimääräisten vähennysten jälkeen käteen voi jäädä pienempi määrä rahaa. Yhteiskunta siis kannustaa työttömiä passivoitumaan.

Väite siitä, että 25–30 prosenttia työllistyy vuokratyön kautta, on väärä; tutkitusti vain 7 prosenttia työllistyy ja heistäkin osa määräaikaiseen työsuhteeseen. Rekrytointipalkkiojärjestelmä on suurena syynä tähän (työllistävä yritys joutuu maksamaan rekrytointipalkkion vuokrafirmalle, joka on usein salainen).

Pätkä- ja vuokratyötä tekevällä on usein huonompi työelämän laatu. Heidän on lyhyen työsuhteen vuoksi vaikea päästä työyhteisöön sisään ja näin he jäävät ilman riittävää yhteisön tukea. Heillä ei myöskään ole mahdollisuutta ammattitaitoa vaativaan tehtävään tai käyttämään harkintavaltaa. Turvattomuus, köyhyys ja työuran toistuvat katkokset lisäävät pahoinvointia. Tämä heijastuu muun muassa alkoholismina ja mielenterveysongelmina. Työelämän muutokset tuovat myös uusia riskejä työpaikoille – työtapaturmat ovatkin olleet kasvussa.

Työsuhteen epävarmuus viivästyttää lasten hankintaa tutkitusti vuodella, erityisesti hyvin toimeentulevilla, epävarmassa työsuhteessa olevilla naisilla. Keskimääräinen ikä esikoisen hankinnalle onkin naisilla Suomessa 28,4 vuotta.

 

Vuokratyösuhteet yleistyvät

Vuokratyösuhteiden määrä on lisääntynyt nelinkertaiseksi vuodesta 2001 ja työsuhteiden kesto on pienentynyt 30 prosenttia. Vuokratyön välittäjät uskovatkin sen yleistyvän 2010-luvulla rajusti. Tällä hetkellä vuokratyö on yleisintä kaupan alalla, mutta sen uskotaan leviävän muutamassa vuodessa sosiaali- ja hoivapalveluihin sekä opetusalalle. Ulkoistamista myydään kuntalaisille säästötoimena, vaikka tutkimusten mukaan palveluiden tuottaminen tulisi halvemmaksi.

Tämänkaltainen kehitys on katkaistava, ennen kuin siitä tulee yleinen työsuhdemalli. Koska päättäjät ja ay-liike ovat haluttomia puuttumaan asiaan, täytyy kansalaisten boikotoida vuokratyötä ja levittää tietoisuutta asiasta. Jo nyt vakituisia työntekijöitä irtisanotaan ja heidät otetaan takaisin vuokratyöläisinä.

 

Mihin tämä johtaa?

Palkansaajien huonontunut asema ja elinkeinoelämän hämärät toimet ovat kasvattaneet tuloeroja viime vuosina, ja trendi on kasvava. Ay-liikkeestä ei ole tuloerojen tasoittajaksi, koska ammattiliitoissa johtajat ansaitsevat viisi kertaa rivijäseniä enemmän, ja silloin johtajat joutuisivat ensimmäiseksi keskustelemaan omista palkoistaan. Länsimaisia työpaikkoja ulkoistetaan ulkomaille – ei pelkästään teollisuuden vaan myös palvelualojen työpaikkoja. Saksassa jopa suunniteltiin vanhusten siirtämistä halpatyövoiman maihin hoidettaviksi. Länsimaista asiantuntemustakaan ei enää osteta isolla rahalla, vaan esimerkiksi Aasian koulutusjärjestelmä on nykyisin vähintään samalla tasolla länsimaisen kanssa. On ennustettu, että keskiluokka siirtyy kokonaisuudessaan Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan talouskasvualueille muutamassa kymmenessä vuodessa. Nykyinen kehitys tulee tappamaan hyvinvointiyhteiskunnan länsimaista, koska varat eivät vain riitä siihen.

Tuloeroissa ongelmallisinta on se, että rikkaat määrittelevät elintason, jota köyhien on kaikin keinoin tavoiteltava. Tämä pitää köyhät kiireisinä, eikä asioiden pohtimiselle jää aikaa tai voimia. Tuloeroja on aina ollut ja tulee aina olemaan – kyse on siitä, kuinka rikkaaksi rikkaiden annetaan tulla. Tuloerojen yhteydessä puhutaan suhteellisesta köyhyydestä; vaikka köyhimpienkin elintaso on korkeampi kuin keskivertosuomalaisella sata vuotta sitten, rikkovat räikeät sosiaaliset erot kokemuksen yhdestä kansakunnasta. Pienen rikkaan vähemmistön sikailu lannistaa ja passivoi ne, joilta eliitin varallisuus on poissa. Tuloerojen kirimisessä tärkeintä on ensisijaisesti puuttua rikkaamman vähemmistön ylirikastumiseen vähävaraisemman enemmistön kustannuksella.

 

Sen ei tarvitse mennä niin

Rakenteellisesta työttömyydestä puhutaan kuin se olisi jokin välttämätön paha, mutta täystyöllisyys on aivan realistinen tavoite. Pitää vain luopua kulutuskeskeisestä ja jatkuvaa talouskasvua tavoittelevasta yhteiskunnasta ja keskittyä puhaltamaan yhteen hiileen ja tavoittelemaan kansan kollektiivista hyvinvointia oman hyvinvoinnin sijaan. Toisin kuin oikeistoliberaalit väittävät, eivät äärimmäinen kilpailu ja kuluttaminen ole välttämättömiä hyvinvoinnin ja työpaikkojen kannalta. Itse asiassa ne ovat juuri vieneet työpaikat Suomesta ja saastuttaneet luonnon, ja palveluiden yksityistämisbuumin kautta ne vievät meiltä nyt myös kulttuurin, terveyden ja yhtenäisyyden (ero rikkaan ja köyhän kansanosan välillä kasvaa). Jos lisäksi talouden ja tuotannon rakenteet uudistetaan niin, että ne palvelevat valtion suhteellisen suurta omavaraisuutta ja paikallista tuotantoa, saataisiin näin runsaasti teollisuuden ja maatalouden työpaikkoja. Työaika ja palkka voitaisiin myös suhteuttaa työntekijöiden ja tarjolla olevan työn määrään. Suurin este tälle kehitykselle on työvoiman ja varsinkin rahan vapaa liikkuvuus.

Työntekijä- ja työnantajapuolten välillä tuntuu olevan kilpailuasetelma. Työnantaja ei haluaisi maksaa yhtään ylimääräistä eikä työntekijä tehdä mitään ylimääräistä. Tulisi ymmärtää, että kumpikin tarvitsee toista – keskinäinen kunnioitus on löydettävä.

 

Janne Ahokas

6 KOMMENTIT

  1. Hyvä kirjoitus Janne. Jos nykyinen talouskasvun ja kulutuksen aikakausi jatkuu, näyttää tulevaisuus aika synkältä.

  2. Niin vasemmisto kuin oikeistokin tuntuu unohtavan suurimman osan pointeista, joita tämä artikkeli nostaa esiin. Tuskin toimivaa yhteiskuntaa voidaan rakentaa ikuisen talouskasvun ja luonnon riistämisen pohjalta, mutta silti näitä asioita eduskuntalossa nuokkuvat äpärät tuntuvat ajavan. Todella hyvä artikkeli ja loistava vaihtoehto iänikuisille vasemmistolaisten, muka työväen asialla oleville vappuvalheille.

    • Muistakaamme, että saadaksemme ihmisten silmät auki kirjoituksen ansiosta, on ihmiset ensiksi saatava kirjoituksen äärelle.

  3. Vaikka en mitään keinotekoisia luokkajakoja kannatakaan, niin kyllä kansallissosialismi on ainoa oikea ”työväenluokan” aate.

  4. Vallankumous on väistämätön tulevaisuudessa. Suomalaisten työt menevät afrikkalaisille, ja Suomeen ja Eurooppaan ängetään rajattomasti maahanmuuttajia. Työt menevät halvalle työvoimalle, kantaväestöt huomaavat, että heidän olemassaolonsa on vaarassa tämän rajattoman maahanmuuton vuoksi. Hyvinvointiyhteiskunta ja hyvinvointivaltio tulevat tiensä päähän. Suomi on velkaantunut, täynnä muukalaisia ja kantaväestön olemassaolo on vaarassa. On olemassa asioita nimeltä: Tahto elää, tahto selviytyä, tahto kehittyä. Eivät kansakunnat suostu noin vaan luovuttamaan isänmaatansa muukalaisille ja kuolemaan pois, niinkuin liberaalit luulevat. Kai Murros on tästä aiheesta paljon puhunut, suosittelen katsomaan, ja kuuntelemaan.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here