Koti Artikkelit National Actionin kieltäminen – enne EU:n tulevaisuudesta?

National Actionin kieltäminen – enne EU:n tulevaisuudesta?

6

Kansallinen Vastarinta on viime kuukausina kirjoittanut lukemattomia uutisia poliisin politisoitumisesta sekä eliitin pyrkimyksistä häiritä ja jopa lakkauttaa kansallismielisiä järjestöjä. Britanniassa juutalaiset lobbausjärjestöt painostivat hallitusta kieltämään National Action -kansallissosialistiryhmän.

Julkaisemme kieltoa käsittelevän kirjoituksen, sillä Britannian tapaus voi olla ennemerkki koko EU:n tulevaisuudesta. Artikkelin on kirjoittanut National Actionin entinen aktivisti, joka joutuu juridisista syistä pysyttelemään nimettömänä.

Useimmat varmaankin jo tietävät, että ennen nimellä National Action (NA) toiminut brittiläinen nuorison protestiliike lakkautettiin 13.12.2016 sen jälkeen, kun Ison-Britannian hallitus ilmoitti aikovansa kieltää sen toiminnan terrorismina. Virallisella kiellettyjen terroristijärjestöjen listalla järjestö mainitaan “vaatimattomasti” Itä-Indonesian Mujahidinin (Mujahidin Indonesia Timur) ja Palestiinan islamilaisen jihadin (Palestinian Islamic Jihad) välissä.

Me kaikki entiset NA-miehet olimme otettuja tuenosoituksistanne näinä vaikeina aikoina varsinkin, kun nykyolosuhteissa on monien mielestä perustellusti syytä etäännyttää ryhmänne entisistä kytköksistä meihin.

Käsittääkseni National Actionin kielto on herättänyt paljon kiinnostusta etenkin, kun Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen yllä on jo jonkin aikaa ollut vastaavanlainen kieltouhka. Itse tämän kaiken läpi käyneenä tunnen tarvetta antaa selvennyksen kieltoon johtaneista tapahtumista ja tärkeää tietoa sen jälkimainingeista.

 

Huonot uutiset

Jos minulta olisi muutama viikko sitten kysytty, voiko järjestön kieltää terroristijärjestönä yhden twiitin tähden, en olisi sitä uskonut. Kuinka maamme johtajat voisivat olla niin röyhkeitä? Miten hallituksemme toimielimet voisivat paljastua niin kädettömiksi? Miten niin mitättömän määrän sionisteja ja kommunisteja annettaisiin niin vaivatta tukahduttaa viimeisetkin sanan- ja kokoontumisvapauden rippeet?

Euroopassa on nationalistijärjestöjä kielletty ja sorrettu mielin määrin, ja tätä kissa ja hiiri -leikkiä on käyty aina niin sanotun demokratian (ja sen mukanaan tuomien “vapauksien”) synnystä saakka, mutta nyt vireillä on jotain aivan uutta. Joku jossain todella pelkää kansallissosialismin nousua tällä vuosisadalla ja tosissaan hyökkää sitä vastaan. Tämän ovat Euroopan valtioiden hallitukset huomanneet ja saattavat hyvinkin seurata sen jalanjäljissä.

Kielto oli monen sattuman summa. Ensinnäkin suuren äärimuslimiaineksen vuoksi Länsi-Euroopassa on jouduttu luomaan laajat terrorismin torjuntaverkostot, jotka poliittista korrektiuttaan noudattavat “kaksitahoista strategiaa”, jossa tavalliset rauhanomaisin keinoin muutosta hakevat kansallismieliset rinnastetaan muslimiterroristeihin. Tämä strategia on toiminut oivallisena tekosyynä “äärioikeiston” syyllistämiseen ja vainoamiseen.

Esimerkiksi jokainen opettaja on lain mukaan velvoitettu ilmoittamaan avoimesti kansallismieliset oppilaat turvallisuusviranomaisille, jotka “terrorismin torjunnan” nimissä tunkeutuvat ratsaamaan heidän kotinsa ja uhkailevat heitä luopumaan aatteistaan – viime vuonna 16 alle 10-vuotiasta lasta ilmiannettiin “uusnatsismista”. Tämä kaikki piittaamatta siitä, ettei Britanniassa esiinny oikeistoterrorismia eikä se ole turvallisuusuhka toisin kuin vaikkapa eripuraiset Irlannin tasavaltalaiset, ympäristöekstremistit ja muut vasemmistolaiset ryhmät, jotka ovat hallituksessa ja sillä verukkeella välttyvät tältä “terrorismin torjunnalta”.

Toisena seikkana mainittakoon juutalaisyhteisön sisällä vallitseva silmitön suuttumus siitä, etteivät he kyenneet syrjäyttämään työväenpuolueen uutta äärivasemmistoa ja Israel-kriittistä johtajaa Jeremy Corbyniä. Tästä he ovat tietysti narisseet ja huutaneet antisemitismiä, mikä on ajanut vallan korkeimmat tahot valmiuteen antaa periksi heidän aina vain röyhkeämmiksi käyvien vaatimustensa edessä. Britannian parlamentissa on 24 juutalaista kansanedustajaa (vaikka juutalaisia on koko väestöstä alle 0,5 prosenttia), ja National Action on pelkällä olemassaolollaan harmittanut heitä suunnattomasti.

Kaikista seikoista merkittävin oli kuitenkin äänestäjän tekemä vasemmistolaisen kansanedustaja Jo Coxin murha, josta tuli erittäin politisoitu tapaus. Lainsäädäntö, joka National Actionin kielsi, oli lähes suora vastaus kyseiseen välikohtaukseen. Sen täytäntöönpanoa lykättiin tarkoituksella oikeuskäsittelyn päättymisen jälkeiseen aikaan.

Jotkut pohjoismaiset uutislähteet väittivät Coxin murhasta tuomitun Tommy Mairin olleen NA:n jäsen, ehkä järkeilläkseen NA:n kieltämisen. Jotkut brittilähteet taas pitivät hallituksen toimia oikeutettuina, sillä heidän mukaansa Mair radikalisoitui verkossa “NA:n kaltaisten ryhmien” kautta. Näin he todella väittävät, viis siitä, että Mairin viimeksi osoittaessa kiinnostusta politiikkaan – vuonna 2000, yli 16 vuotta sitten – NA:n vanhimmatkin jäsenet (ikänsä puolesta) kinastelivat politiikan sijaan Pokemon-korteista.

Kesäkuussa 2016, näennäisesti yllättäen, Mair lähti kotoaan mukanaan karbiiniksi lyhennetty pulttilukkokivääri. Mair surmasi Jo Coxin keskelle katua ampuen kolmesti ja puukottaen 22 kertaa. Tämän tehtyään hän pakeni paikalta, mutta päätyi pian poliisin kiinniotettavaksi. Poliisille hän kertoi olevansa “poliittinen aktivisti”.

Koko tapaus on yksi mysteerien ja vastaamatta jääneiden kysymysten rykelmä. Mitään manifestia tai lausuntoa ei ollut eikä tullut – Mair ei kuulustelunsa aikana sanonut sanaakaan, ja oikeudenkäynnissäkin hän nousi vain sanomaan nimekseen “Kuolema pettureille, vapaus Britannialle”.

Median ja viranomaisten väitteiden vastaisesti National Action ei millään tapaa osoittanut tukeaan tälle tapaukselle. Ryhmän kuukausiraporttien lukijat tietävät, että Mairin tapausta puitiin yksityiskohtaisesti. Sivuillamme myös selvästi ilmoitettiin ryhmän ajavan muutosta vain laillisin keinoin ja vastustavan kapinan lietsomista. Mairia ei syytetty terrorismista, koska tällöin hänen poliittiset motiivinsa olisi jouduttu todistamaan lain edessä eikä se olisi pätevien todisteiden puuttuessa onnistunut.

Nykyisiä ja tulevia tämänkaltaisia – mahdollisesti myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohdalle sattuvia – tapauksia tarkastellessa on tärkeää tietää, ettei oikeassa oleminen (varsinkaan yksityiskohtien suhteen) ole taatusti pitävä puolustus. Totuus ja perustuslailliset oikeudet eivät merkitse mitään, kieltoon tarvitaan vain riittävästi poliittista tahtoa. Tämä menettelytapa on maksuton, se saa yleistä kannatusta ja se pannaan käytäntöön tietäen, ettei kiellon alaisella ryhmällä ole laillisia mahdollisuuksia tai resursseja haastaa päätöstä. NA:n tapauksessa turvauduttiin tahalliseen väärinymmärtämiseen ja tarvittavien “todisteiden” väärentämiseen faktat sivuuttaen.

 

Miten National Action kiellettiin?

Vastauksena Jo Coxin kuoleman politisointiin ja siitä seuranneisiin puheenvuoroihin siitä, kuinka “hänen uhrauksensa ei tule antaa valua hukkaan” (viitaten Brexit-äänestykseen), eräs epävirallinen NA:n paikallisosaston Twitter-tili vitsaili samaa retoriikkaa käyttäen “#VoteLeave, älkää antako tämän miehen uhrauksen valua hukkaan, #JoCox olisi tuonut Yorkshireen lisää ali-ihmisiä!”

Koko kielto perusteltiin yksinomaan tällä twiitillä. Määräyksen mukaan “on ihmisiä, jotka mahdollisesti Twitter-viestin nähdessään ymmärtäisivät sen kehotuksena tällaisiin tekoihin, ja siitä syystä tällainen propaganda on lainvastaista terrorismin ihannointia”. Kaikki medioissa ja jopa itse määräyksessä käytettävä “todistusaineisto” oli vääristeltyä – esimerkiksi “Vote leave” -viittaus poistettiin viestin väärintulkinnan helpottamiseksi.

Koko tapaus alkoi Sunday Timesin, yläluokkaisen ja vaikutusvaltaisen sanomalehden aloitteesta. Lehden tutkivat toimittajat (yhteistyössä Campaign Against Antisemitism -juutalaisjärjestön, lukuisten antifasistien ja heidän korkea-asemaisten ystäviensä kanssa) laativat lainsäädäntöehdotuksen ja jättivät sen suoraan sisäministerille ohittaen parlamentin ja turvallisuuspalvelun käsittelyn. Tämä oli sananmukaisesti mediaoikeudenkäynti.

Oikeusjutun takana oli mitä luultavammin juutalainen Geoffrey Bindman, Amnestyn entinen “ihmisoikeusasianajaja”. Lainsäädäntöehdotus laadittiin viikon sisään Mairin kesäkuisesta hyökkäyksestä, mutta se pantiin sellaisenaan käytäntöön vasta joulukuussa. Virallinen irtisanoutuminen Mairista ei olisi auttanut asiaamme.

Campaign Against Antisemitism (joka muuten on rekisteröity “hyväntekeväisyysjärjestöksi”, jottei sen (((tukijoita))) voisi selvittää) tekaisi Change.org-sivustolle sisäministeri Amber Ruddille osoitetun valeadressin, jossa vaadittiin NA:n kieltämistä. Adressi sai vain 253 allekirjoitusta yleensä vaaditun 100 000:n sijaan, mutta nähtävästi se hyväksyttiin heti. CAA ilmoitti kiellosta voitonriemuisena kaksi päivää ennen hallitusta, mikä osoittaa heidän suorat yhteytensä hallinnon ylimpiin tahoihin.

 

Hyvät uutiset

1. Olemme kansallissosialisteja, joilla on kyky ottaa vastaan se viha, jonka korruptoitunut poliittinen järjestelmä meihin kohdistaa. Järjestöihimme liittyvät ihmiset eivät säiky median ja poliitikkojen panettelua, ja viisaudessaan he näkevät heidän tyhjänpäiväisen poliittisen teeskentelynsä läpi. Vaikka hallitus kuinka kieltäisi ryhmämme, ei se meitä paljoa paina – solmitut ystävyyssuhteet ja muut siteet säilyvät entisellään. Jos joku olisi tällaisessa tilanteessa ollut valmis hylkäämään meidät, hän olisi sen jo ajat sitten tehnyt.

2. Tällaiset kiellot ovat pintapuolisia ja lopulta täysin haitallisia kieltäjille itselleen, minkä vuoksi jokainen vasemmistojärjestö maassamme tavalla tai toisella osoittikin olevansa National Actionin kieltämistä vastaan. Toimiakseen käytännössä lainsäädännön täytyy iskeä tekoihin, kuten kieltää erilaisia puheen muotoja tai rajoittaa perusoikeuksia.

National Action oli varsin näppärä järjestö – verrattain pienenäkin se ylitti kansallisen tai kansainvälisen uutiskynnyksen vähintään kerran kuukaudessa, joskus viikoittainkin, kun tempaukset olivat oikein kekseliäitä. Olin erityisen ylpeä siitä, että pystyimme tähän täysin lain sallimissa rajoissa eikä ketään jäsenistämme syytetty rikoksesta ryhmän toiminnan nimissä. Ennen kieltoa virkavallan täytyi vain turvautua mielivaltaiseen jäsentemme pidätykseen ilman aikomusta syyttää heitä mistään, mutta se oli vain pikkumaista häiriköintiä, josta ei koitunut meille varsinaista haittaa.

Käydessään kieltokäskyyn oitis kiinni hallitus ikään kuin kädet ylhäällä myönsi tappionsa, ja juuri näin he tekisivät myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kieltäessään. Tämä kieltosäädös oli heidän ainoa valttikorttinsa, ja mielestäni he joko haaskasivat sen tai käyttivät sen liian myöhään. Nyt, kun tapahtumista ollaan laajalti perillä, voi tällaiset tapaukset välttää tulevaisuudessa eivätkä he silloin mahda meille enää mitään.

3. Virkavallan tulee olemaan paljon vaikeampi sortaa meitä. Niin tyhmiä emme ole, että vain “brändäisimme uudelleen” itsemme toisella nimellä varsinkin, kun uuden ryhmän järjestäjien henkilöllisyys on viranomaisille nyt mysteeri. Kaikki turvallisuuspalvelun yritykset soluttautua järjestöön ovat nyt täysin torpatut. Profiloinnit verkostoissa ja käskyt, joita rivipoliisit saivat NA:n häiriköimiseksi, ovat nyt yhtä tyhjän kanssa, ja heidän on aloitettava kaikki alusta. Vuosi 2017 alkaa meille puhtaalta pöydältä ilman toistuvia ratsioita ja pidätyksiä, joista ryhmämme kärsi viimeisen 9 kuukauden aikana.

4. Kiellot ovat uusi mahdollisuus. National Action muuntui koko elinkaarensa ajan palautteeseen, haasteisiin ja uusiin ideoihin vastaten. Järjestön uudistaminen on hidas prosessi, ja nopeasti muuttuvassa maailmassa siihen kuluu kuukausia, jopa vuosia.

National Action luotiin alusta alkaen siinä yhteisymmärryksessä, ettemme voi brittiläisen kansallismielisyyden piireissä luottaa kuin itseemme. Otimme yksittäisenä pienenä järjestönä kannettavaksemme koko liikkeen taakan yrittäen ottaa huomioon sen kolme keskenään eripuraista pääkannattajaryhmää:

Ensiksi ja ensisijaisesti ryhmä järjesti katuaktivismia muovaten ongelmalliset sionistisesta EDL:stä (English Defence League) pirstoutuneet ryhmät aikaansaavammaksi protestiliikkeeksi. Ryhmä siisti niiden imagon ja yhdisti järjestöt yhtenäiseksi poliittisesti merkittäväksi voimaksi. Tällaista menettelytapaa kutsutaan nimellä “march and grow”, ja juuri tällainen suosittu katutason aktivismi on tärkeä osa politiikkaamme, vaikka sen merkitystä jotkut vähättelevät.

Toisena oli itse politiikka. Mikään puolue ei ole ilmaantunut paikkaamaan Britannian kansallispuolueen (BNP) alennustilan jälkeensä jättämää poliittista tyhjiötä. Ensisijainen vaihtoehto National Front paini sisäisen eripuran ja hajaannuksen sekä oikeuskiistojen kanssa aikana, jolloin sen olisi pitänyt kyetä hyödyntämään niitä satoja kyvykkäitä aktivisteja, jotka tässä tyhjiössä odottivat uuden suuren liikkeen ilmaantumista. Monet NF:n “vanhoista parroista” kyllä sinänsä kannattivat National Actionia, mutta puolueen perustaminen oli mahdollisuutena vuosien tai vuosikymmenien päässä varsinkin, kun ryhmän kasvuun keskeisesti vaikuttava toiminta ei sopinut yhteen puoluepolitiikan kanssa.

Viimeisenä oli rekrytointi. National Action oli Britannian ainut kasvava kansallismielinen järjestö ja se veti puoleensa myös kansallismielisen politiikan ulkopuolisia jäsenkokelaita. Pakollinen läsnäolo marsseissa ja muussa aktivismissa oli kuitenkin alkuvaiheen jälkeen vaikea paikka niille, joilla oli niin sanotusti “jotain menetettävää”. NA oli turvallisuudestaan erittäin tarkka “maanalainen” järjestö, jossa ei ollut sijaa kaveriporukkaa etsiville “turisteille” eikä järjestäjillä ollut varaa tuhlata aikaa yksittäisiin rekrytoitaviin. Tämän vuoksi jokaista pysyvästi sitoutunutta jäsentä kohden oli kolmesta neljään sellaista, jotka eivät kyenneet ottamaan riskiä jäseneksemme paljastumisesta. Näihin kuului esimerkiksi lakialalta ja teknisiltä aloilta ihmisiä, jotka olisivat voineet ja voisivat edelleen olla liikkeelle hyödyksi.

Vaikkei NA:n lakkautus ollut suunniteltu juttu ja riskinä on joidenkin tukijoidemme häviäminen, on tämä päätös omalla tavallaan vapauttanut meidät. Näin suuntautuessamme onnistumme laajenemaan ja monipuolistumaan liikkeenä entisestään, mikä pitkällä tähtäimellä tulee kääntämään tilanteen eduksemme.

Yllä mainituista ja monista muistakin syistä tämä kielto tulee kostautumaan katkerasti, ja koemme suurimmaksi velvollisuudeksemme saada ympäröivän maailman katumaan typerää ja röyhkeää päätöstään. Olemme idealisteja; emme liittyneet järjestöön, teimme siitä koko elämämme. Emme voi paeta tätä kamppailua, johon olemme syntyneet – näitä aikoja, kansaamme ja rotuamme. Historiallinen velvollisuutemme taistella unohdetun ja sorretun kansamme puolesta päättyy vasta voittoomme tai kuolemaamme. Jos käy niin, että Pohjoismainen Vastarintaliike kokee saman kohtalon kuin National Action, ottakaa se vastaan niin kuin minä sen otin: tulevaan taisteluun innoittavana kunniamerkkinä.

 

Lue myös:

Studio 204 -ohjelman National Action -haastattelu
Haastattelussa National Action 1, 2, 3

6 KOMMENTIT

  1. Saa nähä langettaako Eliitin Poliisi PVLlle saman kohtalon… Oli miten oli, suomalaisvastaisille sortajille ei anneta periksi!

    • Tämä artikkeli kyllä sattui sopivasti, kun eliitin poliisi on Vastarintaa kieltämässä! Joten muistetaan: “Jos käy niin, että Pohjoismainen Vastarintaliike kokee saman kohtalon kuin National Action, ottakaa se vastaan niin kuin minä sen otin: tulevaan taisteluun innoittavana kunniamerkkinä.”

  2. Britannia on malliesimerkki siitä mitä tapahtuu kun lainsäätäjille annetaan rajaton valta terrorisoida kansaa ja kaventaa oikeuksia. Mitäs kaikkea tässä viikon sisällä onkaan pidätetty jihadistien sijaan? National Actionin ja National Frontin kavereita sosiaaliseen mediaan postaamisesta ja puolalainen pappi jonka terroristinen rikos oli kritisoida sodomiitteja ja juutalaisia. Prioriteetit niin nurinkurin kuin vain mahdollista, oman kansan suojelu on listan pohjalla, kansainvälisen hyysärimaineen suojelu sen sijaan numero yksi.

    Kuitenkin uskon lujasti että kansallismieliset tulevat voittamaan. Kun voit näin ilmiselvästi olla vain joko valtion tai kansasi puolesta, tekee se asiat yksinkertaisiksi jollei muuta.

  3. Muistakaa, että valta annetaan, sitä ei voi ottaa. Se pätee aina, mutta eri asia paljonko siihen on valmis uhraamaan aikaa, rahaa, verta ja ehkä jopa ihmiselämiä. Itteäni ainakin ottaa päähän nyky-yhteiskunnan lampaat jotka nöyristelee joka suuntaan eikä uskalla sanoa niin kuin asia on..toki rahallakin on oma asiasnsa, aina joku maksamassa jonkun hiljaiseksi.

Comments are closed.