Sandyksi nimetty hirmumyrsky on riehunut Yhdysvaltojen itärannikolla. Myrskyn linjalle on sattunut useita suuria metropoleja, mukaan lukien New York. Viranomaisarvioiden mukaan liki 730 000 osavaltion asukasta on vailla sähköä jatkuvista korjaustöistä huolimatta. Ilman asuntoa pyörii 50 000 ihmistä. Valoisana puolena uutisessa on se, ettei itärannikko tunnetusti ole Amerikan valkoisimpia alueita. New York on tunnettu suuresta juutalaisväestöstään, ei-valkoisten edustaessa osavaltion enemmistöä.
Myrsky nostaa jälleen pintaan kysymyksen urbaanin, jälkiteollisen yhteiskunnan haavoittuvuuksista. Meteorologit kykenivät ennustamaan myrskyn nousemisen etukäteen, viimeistään siinä vaiheessa, kun myrsky riepotteli Karibialla. Tästä huolimatta satoja ihmisiä kuoli ja yhteiskunta käytännössä pysähtyi tuhoalueella. Hirmumyrskyn tuhojen estäminen voi toki olla hankalaa. Maanpäälliset sähkölinjat ovat erityisen herkkiä kaatuville puille ja ilmassa lentävälle rojulle. Tämän näimme Suomessa kesällä 2010, jolloin useat kymmenettuhannet olivat päiviä, huono-onnisimmat kuukausia, ilman sähköä. Vanhan sanonnan mukaan: mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Sähkönjakeluinfrastruktuuria tarkastellen näin tulisi olla; ruotsalaiset ovat keksineet kaivaa voimalinjat maan alle. Maakaapelissa on tietysti omat huonot puolensa ja hintavaakin niiden asentaminen on, mutta äkilliset luonnonmullistukset eivät vaikuta.
Yhdysvalloissa tapahtuneet myrskyt ovat yhteiskunnallisessa mielessä mielenkiintoisempia kuin kotimaiset vastaavat. Ihmisten urbanisaatio sekä pidemmälle edennyt monikulttuurisuuskehitys tuovat “lisämausteensa” soppaan. Tavallinen amerikkalainen on vieraantunut luonnosta ja selviytymisestä ilman supermarketteja. Kaupat ja pankit ovat pitkään painostaneet kuluttajia siirtymään käteisen sijasta korttiin kustannustehokkuuden nimissä. Sähkökatkos tarkoittaa siis korttimaksajille kylmyyden ja pimeyden lisäksi rahattomuutta.
Kaupungeissa ravinnon saanti on täysin riippuvaista sähkön ohella säännöllisesti huolletusta tie- ja rautatieverkostosta. Nämäkään ylellisyydet eivät tietenkään ole kiveen hakattuja. Maanjäristys tai myrskyn kaatamat puut riittävät katkaisemaan logistiikkaketjun tuottajien ja myyjien väliltä. Harvoille lienee tullut mieleen, kuinka kädestä suuhun kaupungeissa asuvat elävät. Ruokakaupassa on tyypillisesti kahden päivän varalle tuotteita, mikäli uusien erien saapuminen katkeaisi nyt. Pienten kuntien asukkaat voivat olla riippuvaisia vain parinkin ruokakaupan antimista.
Talouden ja infrastruktuurin katastrofi yhdistettynä monikulttuuriin on kaksinkertainen kriisi. Yhdysvaltojen media vaikenee poikkeusolojen aikana esille ryöpsähtävästä kiusallisesta ilmiöstä. Kun katuvalojen virrat katkeavat, alkavat ikkunat helistä. Mustat aloittavat rutiininomaisen ryöstöaallon, kaikki televisioiden ja oluen väliltä kelpaavat varkaille. Tämä nähtiin 2005 New Orleansin kaupungissa (67 % väestöstä mustia) Katrina-hurrikaanin aikaan, mutta sama toistui myös New Yorkissa viimeisimmässä mylläkässä.
New Orleansissa ilmiö synnytti odottamattoman reaktion; ryöstelevät mustat saivat paikalliset suoraselkäiset valkoiset lyöttäytymään yhteen ja vartioimaan omia alueitaan. Poikkeusaikana raportoitiin valkoisten omankädenoikeuden kannattajien (vigilantes) ampuneen 11 mustaa partioinnin aikana. Kyseessä olivat tavalliset, poliittisesti valveutumattomat valkoiset, jotka kriisin vallitessa hakeutuivat luonnostaan muiden valkoisten seuraan ylläpitääkseen järjestystä ja selvitäkseen hengissä. Sama ilmiö toistuu pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi vankiloissa; poikkeusolot tuovat biologiset selviytymisvaistomme pintaan.
Yhteiskunnan horjuminen on useammin kuin kerran toiminut vedenjakajana tavallisten ihmisten päätöksessä radikalisoitua ja tunnustaa niin sanotusti väriä. Suomi ei ole todellakaan lintukoto, joten myös meidän on varauduttava esimerkiksi sähkökatkoksiin, vesijohtoveden saastumiseen, infrastruktuurin tuhoutumisesta aiheutuviin ongelmiin, talouskriisiin sekä yleisen järjestyksen sortumiseen.
Ei siis ole huono panostus käyttää rahaa kuivamuonaan ja jokapäiväisten kulutustavaroiden varastoimiseen itsellesi ja lähipiirillesi. Hanki reppu, retkeilyvarusteita, maastossa liikkumisen perustaidot ja opettele elämään vähällä. Opettele myös puolustamaan omaa ja lähimmäistesi koskemattomuutta ja reviiriä, sillä ruoan loppuessa tummat massat lähtevät liikkeelle – myös Suomessa.
Pelottava ja aika kaukainenkin ajatus vastaavanlaisesta ryöstöaallosta Suomessa, mutta hyvinkin mahdollinen. Tapanimyrskyn aikaan sähkökatkokset sijoittuivat pääasiassa haja-asusutusalueille ja maaseudulle, suurissa kaupungeissa ei pitkiä katkoksia ollut. 24h sähkökatko Helsingissä tai Turussa voi olla jo kohtalokas.
Pääkaupunkiseutu saattaa muuttua aika pahaksi paikaksi yhteiskunnan järjestelmien kaatuessa. Eikä sieltä välttämättä enää sitten pääse pois, kun kaikki väylät ovat tukossa maaseudulle turvaan pakenevia ihmisiä.
Hieno kirjoitus jo siinäkin mielessä että se saa lukijan ajattelemaan erilaisia skenaarioita joissa tällainen romahdus voisi tapahtua. Tosi on että urbaanit, laiskat, uusavuttomat sekä modernin yhteiskunnan heikentämät “sokeripullayksilöt” todella luulevat sähkön tulevan pistorasiasta ja ruoan kaupasta…
Comments are closed.